Arvostelussa Aaru’s Awakening

Kirjoittanut: Petteri Hemmilä, 19.kesäkuu 2015

Peliarvostelu

Pelin nimi Aaru's Awakening
Alusta Xbox One
HD-TV -tuki: 720p, 1080i, 1080p
Verkkopelituki: Ei
Avaa pelin lisätiedot

Islantilainen indiemusiikki tunnetaan maailmalla Sigur Rósin, Of Monsters and Menin sekä Björkin kaltaisista omaleimaisista, henkevistä, usein jopa vähän mystisistä artisteista. Islantilainen indie-peliscene on sen sijaan asia, josta harvempi on koskaan kuullutkaan. Saarivaltion karunkauniista maisemista ponnistaa nyt kuitenkin pieni, kahdeksan hengen Lumenox Games, jonka esikoisteos, Aaru?s Awakening, on omaleimainen, henkevä ja mystinen tasohyppely auringonnousun, päivän, yön ja auringonlaskun tasapainosta.

Aaru?s Awakeningin tarina on tiivis ja ihastuttavan minimalistinen. Lumenoxin maailmassa vallitsee vuorokaudenaikojen tasapaino, jonka iäisyys järkkyy, kun auringonnousu lähettää palvelijansa, lintua ja karhua sekoittavan Aarun, tunkeutumaan veljiensä valtakuntiin. Pelaaja kontrolloi kahdessa ulottuvuudessa poukkoilevaa Aarua tämän vaarallisella matkallaan yön, päivän ja auringonlaskun maailmoissa, toteuttaen sokeasti mestarinsa tahtoa. Vaikka tarina ei sen syvällisempiin merkityksiin veny, välittyy siitä sellaista tarunomaisuutta, pakanallisuutta ja mystiikkaa, jota moni suuremman budjetin fantasiapeli tuntuu karttavan. Tekee tunnelmalle ihan hyvää, kun tekijät eivät yritä pakkosyöttää väsyneitä käsityksiään hyvästä ja pahasta, vaan antavat pelaajan sukeltaa rauhassa maailmaan joka vain on.
Pelinä Aarun odysseia kääntyy kauniiksi ja nokkelaksi, mutta armottoman vaikeaksi tasohyppelyksi. Matkaa taitetaan sykähdyttävän hienoissa käsinpiirretyissä ympäristöissä, jotka ovat yhtä näyttäviä kuin kuolettaviakin. Lyhykäisistä tasoista selviydytään yksinkertaisin välinein. Aaru osaa juoksemisen ja hyppimisen ohella tehdä lyhyitä syöksyjä sekä ampua eräänlaisena teleportaatioankkurina toimivan valopallon, jonka luokse siirrytään nappia painamalla. Teleportaatio toimii myös itsepuolustusvälineenä, sillä ainoa tapa voittaa pelin viholliset on materialisoitua niiden päälle. Pelaamisen kannalta tämä on kuitenkin hieman toissijaista, sillä vastustajat ovat harvemmin aggressiivisia ja ne on useimmiten helpompi kiertää kuin tuhota.

Aaru?s Awakeningin tasosuunnittelu ei nojaa muutenkaan kaikkein perinteisempiin tasohyppelyrakenteisiin, vaan etenemisessä vaaditaan usein Aarun erikoistaitojen yhdistelyä. Hypätään ilmaan, nakataan teleporttipallero pienestä kolosta ja siirrytään turvaan ennen kuin tassut koskettavat alla levittäytyvää myrkkylammikkoa. Valitettavasti ongelmanratkonnan painopiste on kuitenkin enemmän tarkkuudessa ja reflekseissä, kuin suoranaisessa luovuudessa. Tämä on pelille vähän huono juttu, sillä hahmon kontrollit ovat tarkoitukseen aivan liian kiikkerät. Esimerkiksi vauhdikkaasti kimpoilevan teleportaatioankkurin ampuminen juuri oikeaan suuntaan on äärimmäisen vaikeaa ja jos haluaa jatkaa liikesarjaa nopealla syöksyllä, on usein hankala sanoa, minne päin Aaru kaikessa kiireessä tarkalleen ottaen sinkoutuu. Jyrkässä kulmassa kasvava vaikeustaso johtaa nopeasti intensiiviseen ?yritä, kuole ja yritä lisää? -sykliin, mutta toisin kuin Trialsin ja Hotline Miamin kaltaisissa masokistisissa grindaussimulaatioissa, Aaru?s Awakeningissa syy kuolemaan on lähes aina enemmän pelin kuin pelaajan. Kun päälle heitetään pari varomattomasti sijoitettua henkiinherätyspistettä, päästään turhautumisessa sfääreihin, joissa pelaaminen on helpompi jättää sikseen kuin yrittää uudelleen.
Aaru?s Awakeningilla on toki myös hetkensä. Alkupään maailmoissa haastetta annostellaan sopivammassa suhteessa Aarun hallittavuuteen ja tasosuunnittelu tuntuu paikoin jopa nokkelalta. Suoritusaikojen vertailu online-pistelistoillakin tuntuu mielekkäämmältä, kun tasoista pääsee ylipäätään läpi alle viidenkymmenen yrityksen. Erityismaininnan ansaitsevat vaiheittain päihitettävät loppuviholliset, jotka ovat kuin oman maailmansa vaarallisimmista elementeistä kasattuja päättökokeita. On suorastaan sääli, että parhaita paloja riittää vain noin puolen pelin verran, sillä yhden, maksimissaan kahden illan viihdepaketti tuntuu niukalta jopa reilun kymmenen euron pelille.

Jos kaipaa kesäiltojensa ratoksi kaunista ja vähän eteeristä tasohyppelyä, olisi Aaru?s Awakening lähes täydellinen suositus. Valitettavasti pelin hieno meditatiivinen fiilis lentää ikkunasta ulos sinä hetkenä, kun kontrollien kiikkeryys ja vaikeustaso ylittävät ärtymyskynnyksen, joten ainakaan heikkohermoisten ei kannata vaivautua. Amatööripelikoodarina tulee väistämättä sellainen olo, etteivät pelin tekijät ole testailleet teostaan riittävästi ulkopuolisilla, sillä kuka tahansa ensimmäistä kertaa Aarun tassuihin asettuva osaa sanoa mikä kokemuksessa mättää. Toivotaan kuitenkin, että Lumenox Games selviää esikoispelistään jaloilleen, sillä tällaisille omaleimaisille, henkeville ja mystisille peleille olisi varmasti tilausta jatkossakin.

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • + Mystinen tunnelma
  • + Minimalistinen tarina
  • + Omaperäinen ja kaunis visuaalinen toteutus
  • + Tasosuunnittelulla hetkensä

Huonoa

  • - Epätarkat kontrollit turhauttavat
  • - Epäreilulla tavalla vaikea