Arvostelussa Aliens Vs. Predator 2: Primal Hunt

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 9.syyskuu 2002

Peliarvostelu

Pelin nimi Aliens Vs. Predator 2: Primal Hunt
Alusta
Arvostelukappale PAN Vision
Ikäraja 15
< >
Avaa pelin lisätiedot

Monolithin vähän yli vuosi sitten kehittämä Aliens Vs. Predator 2 keräsi itselleen ilmestyessään paljon hyviä arvosanoja sekä kehuja. Peli ei ollut pelkästään kriitikoiden mielestä hyvä, sillä niin pelaajatkin pitivät siitä. Peli onnistui suhteellisen hyvin (mutta ei kuitenkaan täydellisesti) täyttämään Rebellionin kehittämän alkuperäisen AVsP -pelin kengät toimivana ja esikuvalleen uskollisena jatko-osana. Luonnollisesti niin kauan kuin rahaa on jostain saatavissa, niin sitä myös lypsetään ja siksipä pelille on julkaistu lisälevy nimeltään Primal Hunt. Nykyajan ”lisälevytrendin” tapaan peliä ei ole kehittänyt sama pelitalo kuin alkuperäistä, vaan kehitystyön on saanut kunnian tehdä suhteellisen tuntematon Third Law Interactive, joka tunnetaan ainoastaan sen surkeasta Kiss: Psycho Circus räiskintäpelistään. Voiko siis ansioitumaton pelitalo kehittää sisällöltään samantasoisen pelin kuin alalla kokeneempi ja menestyneempi kehittäjä? Se selviää pian.

Primal Huntin tapahtumat sijoittuvat samalle LV1201 planeetalle kuin alkuperäisenkin pelin, mutta ajallisesti lisälevy sijoittuu 500 vuotta ennen alkuperäistä AvsP2 peliä. Pelin tarina on seuraavanlainen: Tavallisella metsästysmatkallaan oleva predator löytää mystisen taikaesineen, jonka avulla luonnistuu planeetalla asustavien alien -ötököiden loitolla pitäminen sekä niiden ajatusten kontrollointi. Valitettavasti esineen löytänyt predator jää kuitenkin esineen takia loukkuun energiakenttään ja vapautuu vasta sen 500 vuotta myöhemmin, kun Dunya -niminen naismariini löytää esineen ja ottaa sen mukaansa. Juonellisesti peli ei siis ole mikään kovin kummoinen tapaus, mutta entäs muu peli sitten?
Tuttuun tapaan pelaamaan pääsee AvsP2:sta tutuilla roduilla yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Predator ja avaruusmariini ovat pelaajalle jo ennestään tuttuja, mutta alien loistaa poissaolollaan. Alien onkin korvattu predatorin ja alienin risteytyksellä, eli predalienilla.Predalien ei oikeastaan tavallisesta alienista poikkea; predalienin aseina ovat alieniltakin tutut hännän heilutus, pään irti puraisu ja kynnet. Predalien on kyllä sinänsä ihan tervetullut uudistus, mutta se ei tuo peliin mitään merkittävää eroa, koska se ei käytännössä tavallisella alienilla pelaamisesta lainkaan eroa.

Primal Huntin yksinpelikampanja on pituudeltaan todella lyhyt, sillä tarjolla on ainoastaan yhdeksän tehtävää ja kaiken kaikkiaan kullakin rodulla pääsee temmeltämään ainoastaan kolmen tehtävän verran. Monestihan lyhyyttä on yritetty paikata vaikeuttamalla peliä ja niin asianlaita on valitettavasti myös Primal Huntin kohdallakin. Normaalivaikeustasolla pelattaessa peli on joissain kohdissa älyttömän vaikea, sillä pelaaja ei esimerkiksi mariinilla pelatessaan saa vastaansa pelkästään paria kolmea alienia, vaan lähemmäs tusinan kerrallaan. Tämän lisäksi myös pelaajan selänkin takaa saattaa yht’ äkkiä ilmestyä kasa alieneita, vaikka niitä ei näkyisikään mailla halmeilla silloin kun pelaaja kyseisestä suunnasta tulee. Tällä tavalla saadaan aikaan ”yllätyshyökkäys”, joka tosin perustuu törkeästi pelaajan huijaamiseen. Valtavat alienlaumat voisi ehkä vielä sulattaa, mutta kun predalienilla ja predatorillakin pelattaessa sama toistuu; predalienilla pelatessa ei ole epätavallista saada vastaansa esimerkiksi kuutta predatoria kerrallaan, jotka kaikki ampuvat olkapääaseellaan. Jos pelin lyhyyttä miettii vertaa alkuperäispeliin, niin eihän se alkuperäinenkään peli loppujen lopuksi mikään pitkä rupeama ollut, mutta silti jonkinlainen raja pelin lyhyydelläkin olisi mielestäni hyvä olla. Yksinpeli ei muiltakaan osin mitenkään loista, sillä kenttäsuunnittelu on yksinkertaisesti sanottuna täynnä tylsiä ja mitään sanomattomia ympäristöjä. Kun lyhyt yksinpeli on lopulta kahlattu lävitse, voi pelaaja kokeilla neljää uutta mukana tulevaa moninpelikarttaa, joko lähiverkossa tai netissä.

Jotta ei aivan sisällöttömäksi menisi koko touhu, on mukaan saatu ängettyä jopa muutamia uusia aseitakin, sekä muutamia muita ”uudistuksia”. Jääkärille jo ennestään tuttujen pulssikiväärin, pumppuhaulikon, pistoolin ynnä muiden aseiden lisäksi tarjolla on nyt tuplapistoolit, sekä automaattitykkejä joita voi pultata maahan hädän tullen ja siten yrittää pitää päälle vyöryviä alienlaumoja kurissa. Edellä mainitut pistoolit eivät ole mikään kovin käytännöllinen uudistus, sillä kun lippaat aseista tyhjenevät, niin menee jääkärillä tuplasti aikaa niiden uudelleen lataamiseen, mikä ei ole hirveän hyvä juttu siinä vaiheessa kun alienit huohottavat jo niskassa.

Jääkärillä on myös pelin aikana mukanaan edellisistä AvsP peleistä hieman muunneltu liiketunnistin. Pelin ”alientutka” ei tällä kertaa näytäkään liikettä vain 180 kulmassa, vaan jopa täydet 360 astetta tarkoittaen sitä, että edellisistä Alien -peleistä(Aliens -elokuvasta puhumattakaan) tuttua ympäriinsä pyörimistä ei enää tarvitse, kun pelin tutka havaitsee lähietäisyydellä tapahtuvan liikkeen joka puolelta automaattisesti. Joidenkin mielestä tämä ”uudistus” saattaa olla varsin tervetullut, mutta ainakin allekirjoittanut on sitä mieltä, että näin on entisestään pilattu pelin muutenkin latteaa tunnelmaa. Predatorillekin on tarjolla uusi lelu, joka kantaa englanninkielistä nimeä ”energy flechette”. Tällä hömppäaseeella saalistaja pystyy oikeaan käteen pultatun pyssykän ansiosta nyt ampumaan laserkuteja tiuhaan tahtiin. Jipii. Moninpelipuolella predatorille on lisätty Predator -elokuvissakin nähty itsetuhomekanismi, jonka avulla pelaaja voi yrittää estää toista pelaajaa saamasta tappoa tästä, tosin tunnetusti tekemällä itsemurhan tulee omalle tilille miinusta, ellei pommin räjähtäessä lähietäisyydelle satu jäämään muita pelaajapoloja.
Graafisesti pelin käyttämä LithTech -pelimoottori alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt. Peli käyttää samaa pelimoottoria kuin alkuperäinenkin AvsP2, eikä visuaalisuus ole enää kovin yksityiskohtaisen näköistä tekstuurien ollessa aika lailla matalatasoisia. Ennen niin hienot pelihahmot ja muut objektit pistävät jo silmään rumina ja laatikkomaisina ja tämä pätee varsinkin alien -ötöjen kohdalla, jotka näyttävät jo jokseenkin surkuhupaisilta. Tämä tietysti vaikuttaa myös osaltaan siihen, että alienlauman hyökätessä ei pelaaja kertaakaan edes säpsähdä tuolillaan istuessa, vaikka pelkotila ehdottomasti peliin olennaisena osana mielestäni ainakin jääkärillä pelattaessa kuuluisi. Niin vanhentuneen näköinen kuin onkin, tuntuu peli olevan edelleen melkoinen tehosyöppö. Pelatessa testikoneella 1152×864 resoluutiolla ja 32 bittisillä väreillä tuli törmättyä muutamaan otteeseen pelin hidastumiseen, joka kyllä hieman ihmetytti.

Äänellisesti peli ei ole muuttunut suuntaan taikka toiseen oikeastaan ollenkaan. Kuin AvsP2:ssakin, myös Primal Huntissa peliäänet ovat ihan kohtalaisen munakkaat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Ensinnäkin pulssikivääri kuulostaa edelleen erilaiselta kuin elokuvissa, jonka lisäksi alientutka pitää mielestäni aivan liian hiljaista piipitystä, joka kyllä heti hukkuu olemattomiin kun alienlaumat alkavat vyöryä päälle ja taustalla alkaa soimaan typerä ”toimintamusiikki”. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi alieneiden äänet ovat edelleen mielestäni todella surkeat. Kohdatessaan alieneita alkaa ensin kauempaa kuulumaan vain pientä vikinää ja kun pelaaja alkaa jakamaan lyijyä happokuolaajille alkaa kaiuttimista kuulua enemmänkin norsujen töräyksiltä kuullostavia alieneiden tuskanhuutoja. Iskuja antaessaan alienit taasen kuulostavat kuin joiltain pieniltä haukkuvilta koirilta. Valitettavaahan se on, että näitä mainittuja ääniseikkoja ei ole jaksattu korjata, mutta minkäs teet.

Yhteenveto

Rimaa hipoen julkaisukelpoinen

Hyvää

  • + Mukana uusimmat päivitystiedostot
  • + Grafiikka

Huonoa

  • - Osittain turhankin vaikea
  • - Alienit
  • - Kenttäsuunnittelu
  • - Jotkut ääniefekteistä
  • - Lyhyt
  • - Tarina
  • - Liiketunnistin