Arvostelussa Army Of Two – The 40th Day

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 15.maaliskuu 2010

Peliarvostelu

Pelin nimi Army Of Two - The 40th Day
Alusta XBOX360
Arvostelukappale EA
Content Download On
< >
Avaa pelin lisätiedot

EA:n 2008 vuoden alussa julkaisema toimintapeli Army Of Two oli yhdessä Mirror’s Edgen sekä Dead Spacen kanssa ilmestyessään kokonaan uusia tuttavuuksia EA:n pelikatalogiin. Kaikki omassa genressään hyviä pelejä. Dead Spacelle ollaan tekemässä jo jatko-osaa, mutta Army Of Two ehti peleistä ensin, sillä se sai jo ensmmäisen seuraajansa, Army Of Two ? The 40th Day -pelin.

Army Of Two ? The 40th Day heittää ykkösestä tutun palkkasoturiparivaljakon, Salemin ja Riosin Shanghain maisemiin. Pojat ovat lomailemassa, mutta äkkiäkös joudutaan jälleen kerran kaivamaan aseet esiin, kun terroristit rampauttavat koko Shanghain paloiksi komeiden räjähdysten, sekä sortuvien pilvenpiirtäjien saattelemana. On aika ruveta ylitöihin, eli tuhota terroristiuhka kahden miehen armeijan voimin.

Pelattavuudeltaan The 40th Day on juontaan lukuun ottamatta jokseenkin tuttu pelitapaus ykköstä pelanneille. Peli on parhaimmillaan kaksinpelinä ja tämä mielessään pelin tekijät ovatkin peliään selkeästi kehittäneet. Pelin voi pelata toisen ihmispelaajan kanssa lävitse joko samalla konsolilla tai sitten Liven kautta public- tai private pelisessiona. Aloitettua kampanjaa voi jatkaa kenen kanssa haluaa, sillä vaikka vaihtaisi Livepeluusta paikallismoninpeliin, ei tallennettua kampanjaa tarvitse aloittaa alusta vaan pelaajat voivat jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla Liven kautta pelattuna jäätiin. Loistava ratkaisu, sillä tällä tavoin sen oman kaverin ei välttämättä aina tarvitse tulla kylään, vaan terroristejä voidaan listiä yhdessä myös netinkin kautta kuulokkeiden kera.
Pelin toimintamekaniikka kuin kontrollitkin ovat pysyneet aika lailla samoina ykkösen ajoilta, mikä ei ole lainkaan huono asia, sillä ykkösessä asiat olivat varsin hyvin mallillaan. Käytännössä pelin kentät soljuvat eteenpäin siten, että listitään kasapäin terroristejä, edetään, painellaan nappuloita tai vedetään vivuista jotta saadaan jokin ovi auki, edetään ja ammutaan terroristeja. Välillä vastaan tulee tavallisten riviterroristien ohella muun muassa ”heavy shotgun” yksikkö, jonka voi tappaa vain ja ainoastaan päähän ampumalla. Lisäksi pelaajille kauhunhetkiä tuottavat vihollisen minigun-, sekä liekinheitinyksiköt, jotka molemmat on tuhottava selkään ampumalla, sillä siellä on niiden heikot kohdat. Käytännössä toisen on houkuteltava itseensä huomio, sillä välin kun toinen hiipii vihollisen selustaan ammuskelemaan.

Hommaa tämä toimii ykkösestäkin tutun aggro -ominaisuuden voimin. Mitä isompi ja tehokkaampi ase, mitä enemmän pelaaja tulittaa ja tappaa terroristeja sitä enemmän tämä kerää huomiota itseensä. Mikäli toinen pelaaja on koko tämän ajan suojassa ampumatta, voi hän ”näkymättömyytensä” turvin hiiviskellä lähemmäs vihollista ja vaikkapa parhaimmillaan aivan selustaankin, vihollisen keskittyessä toiseen, aktiivisesti räiskivään pelaajaan.

Aina paraskaan tiimityö ei kuitenkaan tuota tulosta ja väistämättä pelaajat saavat kuolettavan määrän luoteja kehoonsa. Pelaajat eivät kuitenkaan kuole heti, vaan haavoittuvat, jolloin toinen pelaaja ? mikäli on itse vielä pystyssä ? voi tulla paikkaamaan toisen. Ykkösestä tutulla tavalla pystyssä oleva pelaaja voi raahata kaatuneen pois luotisateen pahímmasta keskuksesta, samalla kun kaatunut voi häiritä vihollisen parhainta hetkeä tappaa molemmat pelaajat räiskyttelemällä pistoolillaan näitä kohti ollessaan raahattuna. Pienenä uudistuksena ykkösestä poiketen kaatunut pelaaja voi nyt myös itse raahatutua tiimikaverinsa luokse, jos toinen yksinkertaisesti pääse irtaantumaan. Mikäli molemmat pelaajat haavoittuvat päättyy peli siihen ja latautuu uudelleen edelliseltä checkpoint-tallennukselta.

Jälleen kerran narisen EA:n pelin kohdalla tallennuspisteistä, mutta Army Of Twossa se on niin ikään aiheellista. Pelissä on nimittäin useampikin sellainen kohta, jossa joutuu antamaan kaikkensa, että selviäsi ? tällaiset kohdat sisältävät usein vihollisen superyksiköitä ? ja joskus tällaiset kohdat venyvät yksinkertaisesti liian pitkiksi, eivätkä tallenna pelaajan peliä siinä välissä kertaakaan. Onkin syytä varautua useampaan yritys-erehdys kohtaan, joita tulee sahattua välillä parikymmentäkin kertaa putkeen. Tallennuksissa pihistely nosusee esille ikävällä tavalla ainakin parin asian kohdalla. Usein vaikeaa pelikohtausta edeltää jokin lyhyt tai hieman pidempi välianimaatio, jonka joutuu katsomaan jokaikisellä kerralla loppuun saakka, koska välipätkiä ei voi ohittaa. Ensimmäisellä kerralla katsottu näyttävä kohtaus muuttuukin ärsyttäväksi verkkokalvojen polttelijaksi hyvin nopeasti. Toinen seikka on se, että usein ennen vaikeaa kohtaa pelaaja saattaa käväistä pelin asekaupassa (mikäli rahaa on kertynyt) varustautumassa paremmin, josko paremman aseen avulla vaikea kohta jo sitten läpäistäisiinkin. Jos sitä ei pääse vielä tällöinkään ja pelaaja joutuu yrittämään yhä uudelleen, ovat ostetut ja parannellut aseet kadonneet, jolloin koko ostamisrumban joutuu suorittamaan uudelleen. Välianimaatioiden katsomisesta puhumattakaan. Mikäli pelissä ei olisi lainkaan näitä tällaisia turhautumiskohtia mukana, olisi peli pelattu aika nopeasti yhdessä illassa lävitse, sillä pelin seitsemän luvun mittainen kampanja ei todellakaan ole ykkösen tapaan mikään pitkäkestoinen peli.

Ajoittaisista turhautumisesta ja hiusten repimisestä huolimatta pelin eteneminen soljuu pääosan ajasta kuitenkin suhteellisen kivuttomasti pienellä yhteissuunnittelulla ja taktikoinnilla. Uutta Army Of Two kakkosessa ovat Salemin ja Riosin eteen tulevat moraaliset päätökset räiskyttelyn keskellä. Osa näistä on panttivankitilanteita, joista tarkoitus olisi tottakai saada mahdollisimman suuri prosentti elossa terroristien kynsistä. Toiset moraaliset tilanteet taas kysyvät pelaajalta mielipidettä kahden vaihtoehdon välillä, joihin sitten kumpi tahansa pelaaja voi vastata painamalla joko ohjaimen A- tai B-nappulaa. Yksi tälläinen vastaantuleva tilanne on esimerkiksi, että annetaanko pikkupojan hakea taisteluparille tarkkuuskivääri rojun alta vai ei. Hauskasti molemmilla vaihtoehdoilla on omat jälkiseuraamuksensa — joko hyvät tai pahat ? jotka näytetään pelaajalle valitsemisen jälkeen still-animaation muodossa. Eikä aina se selkein vaihtoehto välttämättä olekaan se oikea… Pelaajalle huonosta valinnasta kostuu moraalin menetystä ja hyvästä moraalia taasen kertyy lisää. Myös panttivankien pelastaminen tai niiden menetys vaikuttavat moraaliin. Mitään käytännön vaikutusta itse pelaamiseen en valinnoilla tai moraalin menetyksellä näin yleensä ottaen huomannut pelaamiseen, mitä nyt panttivankien onnistunut pelastaminen tuottaa ainakin rahaa pelaajalle.

Vaikka peli onkin ehdottomasti parhaimmillaan kaksinpelinä ? oli se sitten paikallispeli tai Liven kautta pelattu ? voi sitä huoletta pelata myös yksinäänkin. Pelin tekoäly on ykkösen tapaan toimivaa tasoa ja vaikka vihollistekoälyn nimeen en aina menekään vannomaan (sen ollessa perushyvä kuitenkin suurimman osan ajasta) loistaa tekoälypuolella pelaajan tiimikaverin älykkyys. Harvemmin se tapattaa itseään typerissä juoksenteluissa ja silloin jos pelaaja haavoittuu, osaa se tarpeen tullen raahata pelaajan parempaan paikkaan parannettavaksi. Tekoälytiimikaveria voi käskyttää neljällä simppelillä komennolla, jotka osaltaan vielä parantavat koordinointia tekoälyn kanssa tukalammissa tilanteissa.

Kampanjan ohella peli tarjoaa varta vasteen moninpelaamiseen suunnitellun, Livessä ainoastaan pelattavan Versus-pelin. Livepelaaminen tarjoaa neljä eri pelimuotoa: co-op deathmatch, control, extraction, sekä warzone. Moninpelimoodeista mielenkiintoisin oli ehdottomasti warzone, joka sisälsi erilaisia tehtävätavoitteita, jotka vaihtuivat aina kunkin pelikieroksen jälkeen. Tehtäviin kuuluu muun muassa VIP-pelaajan suojelu, pommin viritys, tai vaikkapa jonkin esineen varastaminen capture the flagin malliin. Toisen osapuolen tehtävätavoitteet ovat luonnollisesti eroavia. Jos toinen osapuoli suojelee VIP-henkilöitä, niin silloin toinen osapuoli… Moninpelin osalta myös pelaajien määrää on onnistuttu nostamaan neljällä, joka on varsin tervetullutta. Pelin kuusi karttaakin vaikuttaa varsin fiksusti suunnitelluilta, mutta harmillisesti Livessä ei ykkösen tapaan pelaajia ollut kuin kourallisia. Matsia päästiin kuitenkin ottamaan ja Army Of Two kakkosen pelaaminen netissä onkin varsin hauskaa vaihtelua co-op rymistelylle.
Kokonaisuutena Army Of Two ? The 40th Day on toimiva, mutta ehkä hitusen liian yllätyksetön julkaisu ? jopa ykkösen faneille. Meininki on pysynyt samana, mutta oikeastaan se on pysynyt hieman liiankin tuttuna, eikä varsinkaan kampanjamoodin puolella varsinaisia pelillisiä uudistuksia ole kuin muutamia yksittäisiä. Mikäli pidit ensimmäisestä Army Of Two -pelistä, pidät varmasti tästäkin, mutta jos et pitänyt, niin tämäkään tuskin muuttaa mieltäsi.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Live-moninpeli..
  • + Ok tekoäly
  • + Co-op pelitilassa ehdottomasti hauskinta

Huonoa

  • - Juonen ohella melko vähän oikeasti uutta
  • - Tallennus-checkpointien kanssa kitsastelu
  • - Lyhyt kampanja
  • - .. Joskin pelaajia siellä on melko vähän
  • - Useat yritys-erehdys kohdat