Arvostelussa Assassin’s Creed ? Rogue

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 28.marraskuu 2014

Peliarvostelu

Pelin nimi Assassin's Creed ? Rogue
Alusta Playstation 3
Arvostelukappale Visionist/Ubisoft
Ikäraja 18
< >
Avaa pelin lisätiedot

Juuri äskettäin ehdin arvostella Ubisoftin tuoreimman Assassin’s Creed -sarjan pelin, Unityn, joka oli ensimmäinen pelkästään uusille konsoleille julkaistu salamurhaajasarjan peli. Ubisoft ei kuitenkaan ilmeisesti ihan vielä halunnut katkaista napanuoraansa edelliseen sukupolveen ja niinpä lohdutuksena PS3- ja Xbox 360 -konsoleiden omistajillakin on mahdollista päästä vielä kerran salamurhaajan saappaisiin.

Assassin’s Creed ? Unity sijoittui Ranskan suuren vallankumouksen ajoille ja pääosassa oli ranskalainen salamurhaaja Arno Dorian. Ubisoftin Sofia-studion kehittämässä Assassin’s Creed – Roguessa sen sijaan omaksutaan Shay Patrick Cormac -nimisen merirosvon rooli, jonka salamurhaajien veljeskunta värvää omiin riveihinsä pelin tarinan alkaessa. Assassin’s Creed ? Rogue toimii eräänlaisena jatko-osana Assassin’s Creed IV ? Black Flagille ja sijoittuukin ajallisesti vain vuoden Black Flagin tapahtumien jälkeen, 1750-luvulle. Tarina kuljettaa pelaajaa muun muassa New Yorkiin, Halifaxiin sekä Anticostinsaarelle.
Juoni alkaa kehittyä ja muuttua siinä vaiheessa, kun Shay Cormac, tuo märkäkorva-assassiini päättää kyseenalaistaa veljeskunnan motiivit temppeliritareiden etsimiseksi ja näiden lahtaamiseksi. Lopulta tästä seuraa se, että ei ollakaan enää salamurhaajien leivissä, vaan liitytään temppeliritareiden puolelle ja päinvastaisesti aletaan jahdata salamurhaajia.

Harmillisesti juoni kuitenkin ajautuu ehkä vähän liikaa fantasian puolelle ja tarinaan sisältyy suurta voimaa omaavat muinaiset Eedenin palasiksi nimetyt artifaktit, joita salamurhaajat yrittävät etsiä anastamalla temppeliritareilta eräänlaisia karttoina toimivia kääröjä. Shayn kääntyminen salamurhaajien kiltaa vastaan on kaikesta huolimatta mielenkiintoinen yksityiskohta tarinassa ja tuo edes hieman vaihtelua sarjan muihin peleihin verrattuna, etenkin kun näin muutoin Rogue tuntuu enemmän kuin vähän uudelleenlämmitetyltä Black Flagilta. Jopa Shayn käyttämä vaatetus pelin alussa on lähes identtinen Black Flagin päähenkilön Edward Kenwayn asuun verrattuna!

Assassin’s Creed ? Roguen tarinan taustalla häärii totta kai, sarjalle ominaiseen tapaan se vanha tuttu lisäscifijuoni. Roguen 1750-luvun tapahtumat eivät ole oikeasti totta, vaan pelkkiä DNA:n pohjalta kasattuja muistijälkiä, joita Abstergo Entertainmentin työntekijä käy lävitse nykyajassa ?pelaamalla? niitä Animus-laitteeseen kytkeytyneenä. Aina välillä tämä scifitarina nostaa päätään ja pelaaja repäistään ulos mielenkiintoisen ja historiallisen maailman syövereistä tylsään ja ehkä jopa typeräänkin nykyaikaan.

Tällä kertaa tekosyynä on tiedostosta valloilleen päässyt virus, joka leviää Abstergon tietokantoihin ja pian koko rakennukseen. Nimettömänä työntekijänä pelaajan rooli on auttaa viruksen tuhoamisessa käymällä läpi Shayn muistijälkiä Animuksen simulaatiotilassa, sekä aina välillä buutata servereitä läppäri kainalossa pitkin toimistoa ja sen sellaista. Sekavaa. Kuten mainitsin Unityn arvostelussakin, en näe mitään syytä miksi tätä hölmöä scifiä tungetaan sarjan peleihin, mutta eipä sitä kai enää tässä vaiheessa pelisarjaa voida kai poiskaan pudottaa.

Simulaatiotilassa, eli siis silloin kun pelataan Shaylla vanhassa 1750-luvun maailmassa, päästään seilaamaan laivalla pitkin merta hyisellä Pohjois-Atlantilla ja sen lomassa aina välillä rantaudutaan joko muuten vain tutkimaan kartoittamattomia pikkusaaria aarrearkkujen tai muun roinan toivossa tai sitten jos juoni vaatii, rantaudutaan asutetun saaren satamaan yleensä siksi, että saarella on jotain mikä edistää seuraavan salamurhaajan olinpaikan selville saamista. Siinä sivussa kuitenkin autetaan kerran esimerkiksi sadan dollarin setelissä tänä päivänä komeilevaa Benjamin Franklinia keksijän työssään. Jos ei aina jaksa seilata merellä manuaalisesti paikasta A paikkaan B, voi apuna käyttää myös pikamatkustusta ja klikata haluttuun paikkaan suoraan kartalta, mutta tämä edellyttää sitä, että kyseisessä paikassa on käyty vähintään kerran, muuten pikamatkustus ei ole saatavilla.

Pelimaailman tuntua kivasti laajentava merellä seilaaminen yleisesti ottaen on ominaisuus, jota jäin Unityssä kaipaamaan ja Roguessa se hieman yllätyksettömästi onkin jälleen onneksi mukana, koska koko peli muutenkin ? kuten mainitsin ? tuntuu lähes samalta peliltä kuin Black Flag. Vain käytännössä juoni ja päähahmo ovat erilaisia. Rogue jakautuu tyypilliseen Assassin’s Creed-pelin tapaan pääjuonen tarinatehtäviin sekä sivupuuhasteluun, johon lukeutuu muun muassa niiden aarrearkkujen etsiminen, mutta myös uusien kaljalaulujen nuottien jahtaaminen, luolamaalausten paikantaminen, viikinkimiekan palojen paikantaminen, timanttien löytyminen sekä Animus-palasten etsiminen.

Shay Cormacin ja kumppaneiden riesana merellä britti- ja intialaislaivastot ja maalla samojen maiden väreihin kuuluvat sotilaat. Tuttuun tapaan koko pelimaailma jakautuu neutraaleihin alueisiin sekä ?kiellettyihin? alueisiin, joita vihaiset sotilaat partioivat. Jos tällaiselle kielletylle punaiselle alueelle ajautuu, saa varautua merellä taisteluihin ja laivojen upotuksiin, kun taas maalla saa kimppuunsa kaikki sotilaat, jotka Shayn havaitsevat jollei pääse piilotumaan vaikkapa viherkasvuston sekaan tai heinäkärryn heinien suojiin. Intialaisilla on miesvahvuuksissaan hieman salamurhaajia muistuttavia stalkkereita, jotka osaavat väijyä piiloissa eikä niitä havaitse ilman kotkanäön apua. Stalkkerit sitten ryntäävät päälle yllättäen jostain ja tuikkaavat puukolla mahaan. Yhdestä osumasta Shay ei kuitenkaan onneksi kuole, sillä stalkkerit osaavat olla välillä runsaslukuisempia ja rasittavia muutenkin.

Maalla taistelemisen ja laivojen pommitusten lisäksi välillä pitää myös vallata ja tuhota meren läheisyyteen rakennettuja linnakkeita, jotta pääsy tällaiseen saareen onnistuisi elävänä. Uutena juttuna ? liittyen pelin Seitsenvuotisen sodan tunnelmiin ? Shay saa tietyssä kohtaa peliä itselleen oman brittien lipun alla seilaavan laivaston ja yksittäisiä tai useampia laivoja voi sitten lähettää merelle reittejä turvaamaan minipelin muodossa.

Shayn laivat putsaavat reittejä ja yrittävät turvata paikkoja, kuten Barbados ja Florida. Kullakin laivalla on oma onnistumisprosenttinsa ja jos paikkaan X lähettää laivan, jolla on onnistumisprosentti täysi sata, tietää se varmaa voittoa. Mukaan voi lähettää useampiakin laivoja. Yleensä itse taistelut ovat hetkessä ohitse ja menestyksestä pelaajalle annetaan rahaa ja resursseja. Paikalle seilaaminen kuitenkin saattaa kestää jopa kaksikymmentäkin oikeaa minuuttia. Tätä ei kuitenkaan tarvitse jäädä odottelemaan, vaan laivat voi laittaa seilaamana haluttuun paikkaan kapteenin hytissä olevan kartan kautta ja sen jälkeen jatkaa itse varsinaista pelaamista eteenpäin. Kun taistelut ovat ohitse ja mahdollinen voitto taskussa, näytetään siitä ilmoitus ruudulla.

Apuvälineinään maalla hiiviskellessään Shaylla on tehokkaat salamurhaajan terät, mutta myös savupommeja, nukutusnuolia, kranaatinheitin tappavilla sirpaleilla sekä unikaasulla sekä berserk-nuolia, joista jälkimmäisellä voidaan usuttaa vihollinen toisen kimppuun. Lisäksi Shaylla on aseinaan miekka tai miekat sekä hitaasti ladattavat pistoolit. Mikäli tavallisista kansalaisista halutaan väliaikaista apua, voi Shay pelisarjalle tuttuun tapaan yrittää piiloutua väkijoukon sekaan ja jos sellaista ei ole lähistöllä, voi heitellä pennejä sinne tänne, jolloin ihmiset tulevat noukkimaan niitä ja luovat ?keinotekoisesti? väkijoukon.

Toisaalta väkijoukkoja ei aina edes tarvita apuna, sillä Black Flagin tapaan tekoäly kun Roguessa välillä on melko tyhmä ja helposti höynäytettävissä. Kun kohdataan partioivia vihollissotilaita, voidaan niitä lähestyä suoraan miekka viuhuen tai ase paukkuen, tai sitten voidaan kartoittaa koko lähimaasto kotkannäöllä, jota käyttämällä peli paljastaa kaikki lähietäisyydellä olevat viholliset punaisella ja ne voi tarvittaessa myös ?maalata? katseella jolloin ne näkyvät pysyvästi seinien ja muiden objektien lävitse punaisena ja näkyvät hämärtyvässä illassakin hehkuvina.

Shay voi sitten hiipiä pusikon suojiin ja vislailla ohi kulkevalle sotilaalle. Sotilas tulee tyhmänä pusikkoon katselemaan ja ei muuta kuin puukkoa kurkkuun ja ruumis pusikkoon pötköttämään. Tällä samalla taktiikalla voi kaataa vaikka tusinallisenkin sotilaita samaan pusikkoon, kunhan vaan ei tee sitä yhdellä kertaa. Toinen tehokas tapa kadota sotilaiden uteliaiden silmien alta on kiivetä jonkin talon seinää pitkin ja sen katolle. Katoille sotilaat harvoin näkevät, eikä niiden keskittymiskykykään ole niin pitkäjänteistä, että ne jaksaisivat kauaa edes välittää huomattuaan pelaajan.

Shayn seikkaillessa kuivalla maalla ovat kontrollit ne vanhat tutut free-run -tyyppiset. R1-pohjaan ja Shay juoksee eteenpäin ja hyppää automaattisesti esteiden ylitse ja kielekkeeltä kielekkeelle, kiipeilee puihin ja pitkin kallioiden reunuksia. Joskus jokin pidempi loikka ylöspäin tai loikka viereiselle kalliolle vaativat erillistä hyppynappulan painamista, mutta muutoin loikkiminen ja pomppiminen on sitä tuttua ja turvallista, saumatonta etenemistä. Joskus satunnaisesti kontrollit tosin aiheuttavat sen, että Shay tarttuu johonkin mihin ei pitänyt tai kiipeää jostain minne pelaaja ei halua. Paljon vähäisempää tämä kuitenkin on Roguessa kuin Unityssä, joista jälkimmäisessä tahmaava ruudunpäivitys aiheutti näitä tilanteita paljon enemmän.

Toisin kuin Assassin’s Creed ? Unityssä, Roguessa lisäksi saa ja kannattaakin edelleen kantaa ruumiit piiloon. Vaikka tekoäly on hieman tyhmää sorttia, ihmettelevät vartijat silti kuolleita kavereitaan kauemmin kuin Assassin’s Creed ? Unityssa ja asettuvat hetkeksi hälytystilaan, etsimään tappajaa. Tappamisen ja piiloon raahaamisen jälkeen ruumiit voi putsata rahasta ja muusta tarpeellisesta. Vihollisen hälytystilan näkee niiden pään päälle ilmestyvässä pallukassa, joka on keltainen epäilyksen aikana ja täysin punainen sitten kun hälytys on päällä. Mikäli haluaa estää sotilasta kutsumasta kavereitaan paikalle, voi Shay käydä sabotoimassa läheiset hälytyskellot.

Roguessa tienattavalla ja löydettävällä rahalla ostetaan parempia aseita ja varusteita sekä rakennetaan uusia laivan osia raaka-aineista. Unityn tapaan New Yorkissa voi myös kunnostaa kiinteistöjä, jolloin niistä saa noutaa aina tietyin väliajoin rahapalkkioita. Shayn ohjastaman Morrigan-laivan kestävyyttä voi parannella erilaisin uusin osin ja taistelutehokkuutta parannella esimerkiksi murskaavammilla tykinkuulilla. Myös itse kapteeni Shayta voi parannella ja tämän varustusta kehittää. Muun muassa kestävämpää asua, isompia tavarapussukoita ja pistoolikoteloita on mahdollista veistellä, mutta näitä varten tarvitaan eläimen nahkaakin. Jokaisella pelistä löytyvällä saarella on oma eläinkuntansa, joten mikäli mielii luoda nahkatarvikkeita, on seilattava eri saarilla eri eläinten perässä. Merellä taas voi harrastaa valaanpyyntiä, kunhan vain ensin hommaa laivaansa harppuunapäivityksen.

Laivan ja Shayn varustuksen parantelu vaatii raaka-aineita ja näitä taas saadaan valtaamalla kohdattuja vihollislaivoja sekä pelastamalla meressä kelluvia irtolaatikoita. Myös vedestä löydettäviä miehiä on mahdollista pelastaa ja automaattisesti värvätä omaan laivaan miesvahvuuden kohottamiseksi, joka taas tietää parempaa tehokkuutta meritaisteluissa. Meritaisteluissa miehiä usein kuolee, joten lisämiehistö ei koskaan ole pahitteeksi. Jopa upotettujen vihollislaivojen jäämistömiehiä voi noukkia kyytiin. Lämpimämpien vaatetuksien ja pussukoiden ynnä muiden nahkatarvikkeiden kasaan kursiminen sen sijaan vaatii erilaisten eläinten nahkoja, joita saa metsästämällä ja nylkemällä eläimiä.

Jos on aiemmin pelannut Assassin’s Creed IV ? Black Flagia tuntuu yleisesti ottaen Assassin’s Creed ? Roguessa lähes kaikki kovin samalta. Toki Pohjois-Atlantin kylmät ja lumiset maisemat sekä hyinen ja hypotermian nopeasti Shaylle aikaansaava merivesi uidessa ovat ?uusia? juttuja ja Shay sekä hänen tarinansa tuovat pelaamiseen vähän erilaisuuden tuntua, mutta ne oikeat uudistukset jäävät kyllä todella pieniksi. Palavaa öljyäkin on nyt mahdollista valuttaa laivan takana vihollislaivojen pään menoksi ja hyisissä vesissä kelluvia erikokoisia jäävuoria voi ampua paloiksi aaltojen luomista ja pienempien brittilaivojen upottamista varten.

Roguesta silti paistaa läpi se fakta, että Ubisoft Sofia on kehittänyt oman Assassin’s Creed -pelinsä erittäin varovaisin askelin, selkeästi välttäen muuttamatta mitään pelillistä seikkaa liian dramaattisesti. Etenkin, kun Assassin’s Creed ? Roguesta puuttuu tyystin Black Flagista löytynyt varsin pelattava verkkomoninpeli ja yksinpelikin on lyhyempää sorttia, tuntuu Rogue kuin jonkinlaiselta karsitulta versiolta pelisarjan aiemmista merirosvoseikkailuista.

Audiovisuaalisesti Rogue näyttää ja tuntuu Black Flagilta. Maisemat ja saaret ovat tutunoloisia, eikä sitä oikeastaan edes voida peittää pienellä lumipuuterimaskeerauksella. Yleisellä tasolla grafiikka on yhä varsin näyttävää PS3-peliksi, mutta mikä tärkeintä, peli pyörii lähes jatkuvasti tasaisen hyvällä ruudunpäivityksellä, toisin kuin Unity. Äänimaailmakin on toimiva, mutta ei tarjoile mitään yllätyksiä. Ääninäyttely on tasokasta ja merellä seilaamisessa on tunnelmaa laineiden liplattaessa vasten laivan reunoja ja miehistön lauleskellessa kaljalaulujaan. Minkäänlaista musiikkia pelissä ei juurikaan ole, mutta eipä tarvitse ollakaan.
Kokonaisuutena Assassin’s Creed ? Rogue on vähän kaksipiippuinen juttu. Jos olet pelannut aiempia pelejä, kuten vaikkapa Assassin’s Creed IV ? Black Flagia, en usko, että Rogue jaksaa kauaa viihdyttää ? allekirjoittanutta liika samankaltaisuus kyllästytti, vaikka tarina oli mielenkiintoinen ja pieniä uudistuksia peli toikin mukanaan.

Jos taas et ole pelannut Black Flagia ja hamuat hieman merirosvohenkistä toimintapeliä, voit kenties antaa Roguelle mielessäsi tähden enemmän, mutta silti — hommaa ihmeessä mieluummin Black Flag, jonka yksinpeli on pidempi ja jonka mukana tulee jopa se verkkomoninpelikin. Lisäksi ostamalla vanhemman pelin säästät kenties siinä sivussa euron jos toisenkin. Vaikka Rogue ei missään nimessä ole huono peli, on sitä pelkän erilaisen juonensa ja hieman erilaisten maisemiensa ja vain muutaman pelillisen uudistuksen vuoksi vaikeaa suositella oikein kellekään.

Siltä Rogue oikeastaan tuntuukin: väsyneeltä yritykseltä rahastaa taakse jäävän konsolisukupolven pelaajia vielä viimeisen kerran yhdellä salamurhaajapelillä, ennen kuin Ubisoft alkaa keskittämään resurssinsa pelkästään PS4- PC, ja Xbox One-versioihin. Tämä onkin pieni sääli, sillä olisi ollut hienoa nähdä mihin Ubisoft Sofia olisi pystynyt, jos sille olisi annettu paljon vapaammat kädet uuden Assassin’s Creedin -pelin luomiseksi.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • + Hieman sarjan aiemmista peleistä poikkeava juoni..
  • + Grafiikka on hienoa ja äänimailma toimivaa sorttia
  • + Merelllä seilaaminen ja tutkiminen on yhä hauskaa

Huonoa

  • - Peli on kuin Black Flagin kopio vain uudella tarinalla ja päähahmoilla
  • - ..Joka kuitenkin ajautuu liikaa fantasian puolelle ja Abstergo-osuus on sitä tuttua hömppäscifiä
  • - Tekoäly on edelleen hölmö
  • - Oikeat uudistukset ovat todella vähissä
  • - Ei minkäänlaista moninpeliä