Arvostelussa Back to the Future: The Game – Double Visions

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 12.toukokuu 2011

Peliarvostelu

Pelin nimi Back to the Future: The Game - Double Visions
Alusta PC
Ikäraja -
Pelaajamäärä 1
< >
Avaa pelin lisätiedot

Back To The Future: The Game episodillaan Double Visions jatkaa Telltale Gamesin episodisarjaa jälleen eteenpäin. Tuorein episodi jatkaa melkeinpä siitä mihin viimeksi jäätiin. Pelin alussa Marty löytää itsensä pienestä vankikopista odottaessaan Citizen Plus -lobotomiakäsittelyyn joutumista. Martyn ystävän harmaatukkaisen keksijä Emmett on niin ikään kiipelissä: hänen vaimonsa, Edna Strickland on vaihtoehtoisessa 1986 vuodessa, asettanut nyt miehensä uudelleenkäsittelyyn, jotta kolmosepisodissa tapahtunut Emmettin ”havahtuminen” — Martyn puhuttua tälle järkeä — saataisiin kumottua ja asiat takaisin omalle tolalleen ja sitä myöten Citizen Brown -utopia takaisin ruotuun.

Alun ”vankilakohtauksen” jälkeen pelin kulku on aika lailla selvillä: Marty yhdessä vaihtoehtoisen 1986 vuoden Emmettin kanssa pakenee takaisin 1930-luvulle tarkoituksenaan tuhota nuoren Emmettin tuolloin syttyvä rakkaus Ednaa kohtaan, jotta episodi kolmosen tapahtumia ei koskaan tapahtuisikaan ja asiat saataisiin palautettua lopultakin sille tolalle, millä tavalla ne vyöryvät eteenpäin aina siihen oikeaan vuoteen 1986 asti ? joka siis on Martyn ja Docin oikea nykyhetki ja oikea maailma. Kaikki on siis hyvin monimutkaista.
Käytännössä Double Visions -episodin juonikuvio tarkoittaa sitä, että jälleen kerran (voi luoja, miksi?) pelisarjassa palataan takaisin tuttuihin ? tai ainakin melkein tuttuihin maisemiin vanhan ajan Hill Valleyhin ja hetkeen, jossa jokavuotuinen keksijämessu, Hill Valley Expo on alkamaisillaan. Episodin aikana tavataan lisäksi tuttuja hahmoja, kuten Martyn isoisä Artie, salakapakan laulaja Trixie ja tietysti itse Emmett ja Edna molemmat nuorina ja kaikki hahmot osaltaan liittyvät tavalla tai toisella juonen edistämiseen, yleensä jonkin puzzlen ratkaisun osatekijänä. Peli soljuu eteenpäin varsin tuttuun tapaan: Martyn, eli pelaajan, on itse hoidettava kaikki asiat jälleen kerran kuntoon ja tämä tietää käytännössä erilaisten puzzlejen ratkomista. Miten saadaan erästä kemikaaliseosta vanhennettua muutamalla tunnilla? Miten tainnutan kolaa hörppivän vartijan? Miten hommataan potkut Trixielle Expon ”hengettären” roolista?

Miten saada Edna vihaamaan Emmettiä on kuitenkin tämän episodin kaikkein keskeisin puzzle ja sitä varten on työstetty kolme isompaa puzzlea, jotka on ratkaistava asian hoitamiseksi. Vaikka puzzlet ovatkin jälleen kerran varsin kekseliäitä ja ratkottavissa periaatteessa pienellä miettimisellä, tuntuu Double Visions siitä huolimatta paikoitellen liikaa saman jurnaamiselta, mutta ei aivan yhtä paljon kuin edellisessä episodissa.

Jälleen pyöritään 30-luvun Hill Valleyssa. Kuvakulmia onkin jälleen muuteltu, eikä kaupungin keskustassakaan pyörähdetä kuin oikeastaan aivan episodin lopussa. Valtaosan peliajasta kuluukin tällä kertaa Hill Valley Expon maisemissa, sekä Emmettin laboratoriossa, mutta silti peli tuntuu hahmojaan sekä tekstuureitaankin myöten melkolailla jo pariinkin kertaan nähdyltä.

Luonnollisesti on vaikea luoda jokaisella kerralla täysin hatusta temmottuja, uusia lokaatioita tällaiselle episodipohjaiselle sarjalle, jonka lähdemateriaalissa heitellään päähenkilöitä edestakaisin ajassa. Ehkä tässä vaiheessa onkin hyvä kysyä, että olisiko Back To The Future: The Game toiminut paremmin yhtenä ”täysimittaisena” pelinä sen sijaan, että tätäkin lisenssiä lähdettiin tunkemaan episodimuottiin…?
Ääninäyttely jälleen kerran on hyvää kaikilta osin ja musiikkikin sitä elokuvista tuttua ja etenkin DeLorean on edelleen aina yhtä ilahduttava näky pelissä, mutta jotenkin sitä monipuolisempaa sisältöä (tai suurpiirteisempää juonikuviota) jäi vain yksinkertaisesti kaipaamaan. Episodina Double Visions on kyllä mielestäni parempi kuin kolmosepisodi ? ja ehkä hitusen pidempikin, mutta haastavuutta siinä ei liiemmin ole kahden ensimmäisen episodin kanssa kilpaillakseen.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • + Puzzlet ovat loogisia ja osa kekseliäitä
  • + Ääninäyttely ja musiikki

Huonoa

  • - Juoni ja tavoitteet eivät tunnu juuri muuttuvan
  • - Turhankin helppo
  • - Sama 1930-luvun Hill Valley, TAAS