Arvostelussa Band Hero

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 14.marraskuu 2009

Peliarvostelu

Pelin nimi Band Hero
Alusta XBOX360
Ikäraja 12
Content Download On
< >
Avaa pelin lisätiedot

Activision-Blizzard on tosissaan ryöpyttänyt pelaajien päälle kerta toisensa jälkeen nyt lyhyen ajan sisällä jos jonkinnimistä Guitar Hero -peliä, eikä Activision-Blizzardin toimitusjohtajan suusta kuultu tuore kommentti ”lisää Guitar Heroa” kuulosta lainkaan lupaavalta; kyseinen tavaramerkki imetään halutaan imeä viimeistä tippaaa myöten kuiviin. Guitar Hero 5 tuli ja jälleen on aika uuden musiikkipelin, kun estraadille astelee Band Hero. Mutta hetkinen.. Band Hero? Mitä ihmettä, ajattelee varmasti moni pelikauppojen hyllyjä tarkasteleva pelaaja. Onko Band Hero uusi pelijulkaisu Rock Band -pelisarjan luojilta vaiko kenties kokonaan uusi kilpailija, totaalisen epäonnistuneen Rock Revolutionin tapaan?

Ehei, vaan kyseessä on Activision-Blizzard tuore Guitar Hero -pelisarjan julkaisu, mutta joka käyttää nimeä Band Hero. Tässä vaiheessa monet edelleen varmasti ihmettelevät. Tuntuukin hieman siltä, että jatkuvan peliryöpytyksen vuoksi pelin suunnitteluosastolta alkaa olla ideat lopussa ja siitä syystä pelien nimeäminen ilmeisesti tuottaakin jo ideanikkareillekin vaikeuksia. Vai miltä kuulosti ensikerran kuultuna erittäin ”innovatiivinen” nimi Guitar Hero 5 ? Ilmeisesti World Tourin jälkeen GH 5 on sitten virallisesti SE viides GH, eikä välissä nähtyjä pelejä lasketa mukaan.
Band Hero kuitenkin vie tämän nimeämispolitiikan aivan uudelle tasolle poistamalla pelin nimestä sanan ”guitar” ja korvaten sen sanalla ”band.” Tämä on erittäin harhaanjohtavaa, sillä onhan Guitar Hero -pelisarjassa voinut jo World Tour -pelistä lähtien pelata bändinä, eikä pelkästään kitaralla. Kyseessä onkin siis ehkä yksi surkeimmista ja harhaanjohtavimmista nimistä koskaan pelille/pelisarjan uutukaiselle ja siitä propsit Activision-Blizzardille.

Band Hero -nimellä uusin bändipeli on haluttu erottaa joukosta siksi, että kohdeyleisö ei tällä kertaa ole se viimeisimmistä peleistä tuttu, ? Metallica -peliä lukuun ottamatta ? mainstream poppia tai kevyttä rockia kuunteleva teini-ikäinen/nuorehko aikuinen poika tai tyttö. Totta kai poikkeuksiakin löytyy yleisön joukosta, mutta suurin kohdeyleisö on juurikin tämä. Band Heron kohdeyleisö on pääasiassa pelkästään teini-ikäiset tytöt, jotka kuuntelevat pääasiassa mielellään poppia tai pop rockia. Joten jos et kuulu tähän ryhmään, saattaa olla hyvin todennäköistä, ettei kyseinen peli innosta.

Peli pitää sisällään yhteensä 65 kappaletta biisejä, joka on jälleen kerran siinä ja siinä, että onko tarjonnan määrä hyväksyttävää tasoa ainakaan allekirjoittaneen mielestä. Tällaisissa musiikkipeleissä noin 40 kappaletta biisejä on mielestäni loukkaus kuluttajan lompakkoa kohtaan, kun taas 70+ biisiä on jo hyväksyttävä määrä ja esimerkiksi Guitar Hero 5:n 85 kappaletta on erittäin hyvä määrä. Mutta sitten tulee GH 5:n jälkeen julkaistu Band Hero ja tarjoaa soitettavaksi 65 biisiä. Voi vain kysyä ääneen, että miksi kappaleita on vähemmän kuin esimerkiksi GH 5:ssä, kun kuitenkin hinta on sama? 20 kappaletta vähemmän on kuitenkin aika suuri määrä mitä sisältöön tulee.

Se suurin seikka, mistä pelin huomaa olevan pääasiassa tyttöpelaajille suunnattu, on sen pinkkien värisävytysten sekä kimalteiden ohella totta kai sen musiikkivalikoima. Lily Allen, The All American Rejects, Maroon 5, Nelly Furtado, N.E.R.D., Jesse McCartney, Hilary Duff, Janet Jackson, No Doubt ja Taylor Swift ovat vain muutamia nimikkeitä, joiden kappaleita pelissä esiintyy. Mukana on myös kunnollisia herkistelybiisejäkin, kuten Culture Clubin do you really want to hurt me, No Doubtin don’t speak sekä Pat Benatarin love is a battlefield, jotka eivät välttämättä ole huonoja sinänsä, mutta sopivatko ne kunnon bändijameihin, onkin sitten toinen juttu kokonaan…

Sekaan mahtuu muutamia sellaisiakin kappaleita, joita yli 20-ikävuoden ylittäneet miespuolisetkin voivat kuitenkin soitella tai ylipäätään kuunnella voimatta pahoin. Näitä ovat esimerkiksi Evanescencen bring me to life, Marvin Gayen I heard it through the grapevine, David Bowien let’s dance, 3 Doors Downin when I’m gone, Papa Roachin lifeline, sekä The Rolling Stonesin honky tonk women. Kuitenkin ei-naispuolisille maistuvia kappaleita riittää loppujen lopuksi vain hieman yli yhden käden sormilla laskettaviksi ja loput biisipaikat ovatkin sitten — jälleen kerran uusimmille GH -peleille ominaiseen tyyliin — tuntemattomilla artisteilla sekä näiden kappaleilla täytetty. Vai miltä kuulostavat esimerkiksi Styx – ”Mr. Roboto,” OK Go – ”A Million Ways,” Hinder – ”Lips Of An Angel,” KT Tunstall – ”Black Horse and the Cherry Tree” tai Yellowcard – ”Ocean Avenue” ? Niinpä, muun muassa näitä onkin jälleen kerran mukava ”pakkosoitella” ihan vain siksi, että saisi kerättyä tähtiä…

Enpä siksi oikeastaan lähtisikään Band Heroa suosittelemaan kenellekään, joka esimerkiksi on pitänyt Guitar Hero 5:n tai World Tourin kappalelistoja ihan pelattavina, sillä samankaltaista musiikkia on tarjolla varsin vähän. Sanomattakin on selvää, etten vahingossakaan suosittelisi peliä myöskään GH: Metallican tai GH III -pelien ystäville.

Band Hero ei julkaisuna sinänsä ole kovinkaan kummoinen ja sitä voisikin sanoa vaikkapa Guitar Hero 5.1:ksi, sillä käytännössä ainoat sen mukanaan tuomat uudet asiat ovat sen sisällään pitämät kappaleet. Kaikki ne GH 5:n esittelemät vähät uudistukset, kuten nopeasti soittelemaan päästävä party play -ominaisuus, sekä instrumenttien vapaa keskinäinen sekoittelu ovat kaikki läsnä musiikkistudiota, hahmojenluontieditoria, kuin tuttuja — Livessä sekä paikallispelinä toimivia moninpelimuotojakin myöten.

Urapeli etenee tavalliseen tapaan ja biisejä soittamalla ja tähtiä keräämällä pelaaja avaa uusia keikkapaikkoja, joista sitten löytyy taasen lisää kappaleita soitettavaviksi. Jokaista kappaletta varten on myös tarjolla GH 5:ssä tutuksi tulleet ”haasteet” eri instrumenteille, jotka parhaassa mahdollisessa tapauksessa palkitsevat pelaajaa viiden tähden soittlelun lisäksi vielä kolmella lisätähdellä. Toisaalta jos ajatellaan, on urapeli jokseenkin turhaa ajanhukkaa, sillä kaikki kappaleet ovat alusta asti valmiiksi soitettavissa pikapelimoodissa. Uran tahkoaminen sen sijaan avaa erilaisia ”kulissien takana” -tyyppisiä videoita, joissa haastatellaan muun muassa No Doubtia sekä Maroon 5:n laujalaa pelin liikeanimaation tekemisen osalta. Videot kuitenkin ovat loppujen lopuksi enemmän tai vähemmän tylsiä ja yhdentekeviä.. Kai tällaista voisi katsoa vaikka ilmaiseksi netissäkin, joten miksi edes siis vaivautua urapelin osalta.

Tytöille ja muutoinkin hieman aiempaa nuoremmalle yleisölle suuntautuminen näkyy Band Herossa sillä, että pelattavuus on kaikkiin aiempiin Guitar Hero -peleihin nähden (kyllä, vertaan ”BH:ta” eriskummallisesta nimestään huolimatta edeltäjiinsä) se kaikista helpoin haastavuutensa osalta. Voidaankin kai sanoa, että sarjan uusin julkaisu tekee Rock Band ? Beatlesit olemalla helppoa kauraa aiemmin musiikkipelejä soitelleille, jopa sillä kaikkein vaikeimmallakin vaikeustasolla. Medium-vaikeustason ja hard-vaikeustason erot Band Herossa ovat jokseenkin mitättömät, mitä nyt pelattavaksi tulee myös totta kai se viideskin nappula, mutta vauhtinsa tai yksinkertaistettujen nuottiensa osalta peli ei juuri muutu ja onkin siksi turhankin helppo sellaisten oppia, jotka ovat kokeneita medium-tason soittelijoita.
Expert-tasokaan ei tuota turhan paljoa harmaita hiuksia kuin ehkä muutaman pelin haastavamman kappaleen osalta. Onko syytä siis olettaa, että Activision-Blizzard aliarvoi kohdeyleisönsä pelaajia ? eli tyttöjä ? eivätkä usko heidän pärjäävän peleissään yhtä hyvin kuin poikien ? Jos asiaa näin yleiseltä kantilta ajatellaan, on sinänsä hienoa, että ne jotka eivät ole medium-tasolla pystyneet soittelemaan, tai pärjänneet medium-tasosta ylöspäin, saattavat nyt mahdollisesti saada enemmän iloa irti Band Heron kohdalla helpotetun vaikeuden kanssa. Toisessa vaakakupissa toki painaa GH-veteraanien kapina. Hölmöä on myös sekin, että biisivalikoiman seasta löytyy useitakin sellaisia biisejä, joissa ei kaikissa kohdissa edes kitaraa soiteta, vaan muovisoittimella naputellaankin yht’äkkiä vaikkapa torvisooloa, vingutetaan viulua, tai soitetaan pianoa. Ei näin.

Guitar Hero ? Greatest Hitsin tapaan Band Hero on yhteensopiva World Tourista eteenpäin julkaistujen pelien kanssa, poislukien Metallica -pelin. Jälleen kerran voivat siis pelaajat ladata pientä maksua vastaan osan Greatest Hitsin, Guitar Hero 5:n sekä World Tourin musiikkivalikoimasta toimimaan Band Heron kanssa. Lataaminen kuitenkin edellyttää sitä, että kotoa löytyy jo ennestään nämä kyseiset pelit, sillä lataaminen vaatii avainkoodin.

Siinä missä Guitar Hero 5 vielä jotenkuten oikeutti olemassaolonsa mukavalla kappalemäärällään sekä muutamilla uusilla jipoillaan (haasteet, party play) ei Band Hero tarjoa aiempia pelejä pelanneelle yhtikäs mitään uutta, joka kuvastaa aika hyvin sitä missä Guitar Hero -pelisarja tänä päivänä seisoo: Ideat ovat pikkuhiljaa hupenemassa, ennen seuraavaa suurta mullistusta. Olisikohan tässä välissä hyvä hengähtää, pitää vuoden parin tauko uusista julkaisuista ja keskittyä mieluummin uuden ladattavan kappaletarjonnan ehostamiseen nykyisille peleille?

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • + Yhteensopivuus aiempien pelien kanssa
  • + Helpotettu vaikeuskäyrä

Huonoa

  • - Ei tuo mukanaan yhtikäs mitään uutta
  • - Kappaletarjonta (mutta en olekaan tyttö)
  • - Kappaleita olisi voinut muutama enemmänkin
  • - Helpotettu vaikeuskäyrä
  • - Pelin nimi!!!