Arvostelussa Bastion

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 13.syyskuu 2011

Peliarvostelu

Pelin nimi Bastion
Alusta XBOX360
Content Download Ei
Tuki omille musiikeille On
Avaa pelin lisätiedot

Bastion on suhteellisen tuntemattoman ja uuden indiepelitalon, Supergiant Gamesin ensimmäinen pelituotos, joka on toteutettu yhdessä Warner Bros Interactiven kanssa. Pelissä omaksutaan ”The Kid” nimisen valkotukkaisen animehenkisen pojan rooli maailmassa, jossa ihmiskunnan sukupuuton partaalle ajanut iso ja tuntematon katastrofi ”calamity” on tuhonnut tieltään lähes kaiken elämän ja pilkkonut maailman pieniksi paloiksi.

Pelin alussa The Kid löytää tiensä Bastioniin ? linnakkeeseen joka on ihmiskunnan viimeinen toivo. Jotta ihmisillä olisi jotain toivoa selviytyä ja jälleenrakentaa, saa The Kid tehtäväkseen noutaa sinne tänne pitkin pelimaailmaa levinneet ”kristalliytimet” ja tuoda ne kaikki takaisin Bastionin suojiin. Vain ytimien avulla maailma voidaan jälleenrakentaa ja ihmiskunta pelastaa. Juoni kuulostaa varmasti erittäin sekavalta ja siltä se myös pelatessa ensi kerran tuntuukin. Ainakin allekirjoittaneella oli aluksi varsin vahvasti sellainen tunne, että nyt ei ole lainkaan kärryillä pelin juonesta, ennen kuin pikkuhiljaa alkoi lopulta hahmottamaan mikä on Calamity, mikä Bastion ja niin edelleen.
Pelattavuudeltaan Bastion ei ole mikään maatamullistava tapaus. Kyseessä on roolipelielementein höystetty hack’n’slash -tyyppinen peli, jossa The Kid mättää tiensä tasosta toiseen etsiessään tuikitarpeellisia ytimiä, jotta maailman jälleenrakentamisen ohella Bastioniin saataisiin pystytettyä erinäisiä taloja. Pelissä Bastion toimii eräänlaisena tukikohtana, jonne voi aina palata, kun yksi ydin on löydetty ja napattu mukaan. Yksi ydin mahdollistaa aina yhden uuden rakennuksen pystyttämisen Bastioniin. Rakennuksista on pelaajalle hyötyä etenemisessä, sillä rakennuksien joukkoon kuuluvat muun muassa tislaamo, aseseppä, löytötavaratoimisto ja eräänlainen temppeli.

Tislaamosta löytyy kymmenen lokeroa, joihin jokaiseen saa valita uuden juomasekoituksen aina silloin, kun pelaajan hahmon taso on noussut pykälän verran ylöspäin. Tarjolla on erilaisia sekoituksia, joista osa nostaa pelaajan kokonaisenergiamäärän pysyvästi, toinen parantaa taistelukykyä, yksi mahdollistaa elinenergiaa palauttavien puteleiden suuremman kantomäärän ja niin edelleen. Asesepän pakeilla sen sijaan päivitellään pelin asevalikoimaa paremmaksi, mutta vasta sitten kun tarpeelliset ainekset on ensin ostettu löytötavaratoimistosta. Tätä varten pelaajalla on oltava mukanaan tarpeeksi valuuttaa, joka Bastionissa tarkoittaa pikkukristalleja. Kristalleja lojuu siellä täällä pelin maailmaa, minkä lisäksi niitä saa myös vihollisia listimällä, sekä erilaisia pelimaailman objekteja tuhoamalla. Myös suorittamalla tukikohdassa eräänlaisia survival-tyyppisiä haasteita nimeltä ”who knows where”, joissa on selvittävä riittävän monesta vihollisaallosta, on hyvä tapa kerryttää omia kristallivarastojaan.

Tehtäviin mukaan otettavat seet valikoidaan asekauppiaan tiloissa. Valmiista aseista ei kuitenkaan enää tarvitse maksaa erikseen, vaan kaikki uudet aseet löytyvät yksinkertaisesti tehtäviä pelaamalla Bastionin pelimaailmasta. Aseet jakautuvat käytännössä kahteen kategoriaan: lähitaisteluaseisiin sekä etäaseisiin. Asearsenaalista löytyy muun muassa jousipyssy, tuplarevolverit, machete, keihäs, musketti, kookas nuija, sekä liekinheitin. Useimmiten kannattaakin varustautua yhdellä lähietäisyyteen sopivalla aseella, sekä pidemmän kantaman aseella, sillä välillä on hyvä ottaa etäisyyttä isompiin vihollislaumoihin, minimoidakseen itselle aiheutuvat vahingot. Pelissä valuuttana toimivat eräänlaiset pikkukristallit,

Kerrallaan pelaajalla voi olla mukanaan kaksi asetta, sekä yksi erikoiskyky, joista kaikki kolme valitaan ennen Bastionista lähtöä asekauppiaan tiloissa. Ytimien jahtaamisen ohella pelaaja voi testata taitojaan myös pelin eri aseiden kanssa ”koetusmailla”, eli erinäisissä nopeus- ja tarkkuustesteissä, josta sitten palkitaan kristalleilla menestyksen mukaan. Mikäli pelaaja haluaa saada prosentuaalisesti tavallista enemmän kristalleja sekä kokemuspisteitä itselleen esimerkiksi vihollisten listimisestä, voi hyödyntää pelin dynaamisesti muokattavaa vaikeustasoa, joka onnistuu sen jälkeen kun on rakennuttanut Bastioniin temppelin. Temppelissä voi alttarille asettaa idoleita ja aktivoida niistä haluamansa tai vaikka kaikki omistamansa idolit kerrallaan, jolloin kristallien sekä XP:n määrä on monikymmenkertainen. Jokainen idoli vaikeuttaa peliä tavalla tai toisella tuoden lisää haastetta pelattavuuteen. Pelin dynaaminen vaikeustaso onkin varsin tervetullut ominaisuus ja harvemmin tämänkaltaisten pelien parissa nähty asia, vaikka mikään aiemmin keksimätön seikka kyseessä ei olekaan.

Ilman idoleita peli ei ole juurikaan mikään kovin haastava tekoälyltään. Pelin erilaiset viholliset, kuten squirt-madot, päälle lentävät lintuparvet sekä liikkumista hidastavia sinisiä räkäpalloja ampuvat scumbagit käyvät armotta päälle ja yleensä pelaaja on melkoisessa alakynnessä taistellessaan vihollislaumoja vastaan. Peli on kuitenkin varsin voitettavissa pelaajan kätevän asearsenaalin ansiosta, eikä peli oletuksena ole mikään kamalan vaikea onneksi, vaan voi halutessaan keskittyä lähinnä nautiskelemaan pelin omalaatuisesta tunnelmasta, taistellessa siinä sivussa. Halutessaan pelistä kuitenkin saa juurikin idoleiden avulla todella haastavan ? välillä jopa niinkin haastavan, että osa idoleista on pakko käydä kytkemässä pois, jotta pelissä pääsisi jälleen eteenpäin. Pelaajan kuntoa mitataan energiamittarilla, joka kuluu kun viholliset pieksevät pelaajaa, tai jos pelaaja putoaa kulkemansa saarekkeen reunalta pitkän pudotuksen alas. Onneksi energiaa voi täydentää juomalla pullosta nestettä ja pullot taas voi täydentää suihkualtailla, mikäli sellaiseen sattuu törmäämään.

Vaikka Bastion ei mikään omaperäinen pelikokemus pelattavuudeltaan olekaan, tekee siitä varsin viihdyttävän sen saumaton toteutus niin pelattavuuden kuin audiovisuaalisuudenkin puolella. Kontrollit ovat simppelit ja toimivat: vasemmalla tatilla ohjataan The Kidiä, oikealla kaivetaan puolustautumista varten tarkoitettu kilpi esiin ja pidetään se aktiivisena pitämällä nappulaa pohjassa. X- ja B-nappulat hoitavat aseiden virkaa ja oikea liipaisimella aktivoidaan hahmon erikoisliike, joka kuluttaa mustaa taikalitkua, jota saa elinenergian tapaan niin ikään lisää maaston seasta sieltä täältä. Ohjaimen A-nappula toimii nopeana väistöliikkeenä, jota voidaan ohjata haluttuun suuntaan vasemman tatin kanssa.

Siinä missä pelin ohjaustapa toimii niin saumattomasti, ettei sitä misään vaiheessa edes tule miettineeksi, sen jälkeen kun kontrollit ovat selkäytimeen iskostuneet, auttaa pelin audiovisuaalinen toteutus uppoutumaan peliin todella hyvin ja unohtamaan kaiken muun ympäriltä ? ja tämä on melko paljon sanottu Xbox Live arcade julkaisulta. Pelissä ei ole juuri mitään miksi sen pitäisi viehättää niin pirusti, mutta niin se vain tekee; peli imaisee kokonaan mukaansa ja vaikka tarina on niinkin omaperäinen fantasiaseikkailu kuin on, se kiinnostaa loppuun saakka.

Ensinnäkin Bastion ja muu pelin maailma on yhtä ”pilvimaailmaa”. Sen sijaan, että tapahtumat sijoittuisivat tuiki tavalliseen tapaan maan kamaralle tai luolastoihin, seikkaillaan pelissä korkealla pilvissä sijaitsevilla, kelluvilla pikkusaarekkeilla, jotka kuvastavat pelin pirstoutunutta maailmaa. The Kid ei matkusta saarekkeelta toiselle jalan, vaan sen sijaan jokaiselle saarekkeelle liihotetaan kuin skydiver konsanaan, joskaan tätä leijumista ei varsinaisesti näytetä pelissä muuten kuin still-kuvan muodossa. Jos pelissä seikkaillessaan jollakin saarekkeella astuu vahingossa harhaan ja putoaa reunalta alas tai vaikka keskeltäkin jostain eteen tulevasta rei’istä, putoaa The Kid erittäin pitkän matkan alas ? mätkähtääkseen vain naamalleen takaisin siihen mistä putosikin. The Kidin putoaminen takaisin saarekkeelle naamalleen kuitenkin aiheuttaa energianmenetystä, joten tahallaan ei kannata reunoilta putoilla tai saattaa menettää elämänsä. Varsinaisia lisäelämiä pelissä ei ole, vaan jokaisen kuoleman jälkeen saa yrittää yhden vielä yhden kerran, ellei sitten tistlaamosta ole valinnut käyttöönsä erästä tiettyä juomasekoitusta, joka antaa kaupan päälle vielä yhden ylimääräisen yrityskerran. Mikäli kuolee kokonaan on taso aloitettava alusta. Onneksi putoaminen ei kuitenkaan juuri koskaan ole kovin kohtalokasta.

Pelaajan tutkiskellessa maisemia, piirtyy peli upealla tavalla pelaajan eteen. Maisemat syntyvät aivan The Kidin silmien edessä maisemiin kuuluvien objektien ja lattialaattojen pudotessa taivaasta suoraan pelaajan jalkojen juureen. Etenkin liikkeessä efekti on upeaa katsottavaa, eikä siihen kertaakaan pelin aikana kyllästynyt. Koko pelin keston ajan taustalla höpisee miellyttävän rauhallisella äänellä eräänlainen kertojahahmo, joka on myös Bastionin viisas ja vanha tietäjähahmo. Kertojan roolissa hän on perillä pelin tapahtumista ja pelaajan etenemisestä koko ajan, hahmon selittäessä tapahtumia pelaajan liikkuessa eteenpäin. Tämä yhdistettynä maisemien syntymiseen pelaajan silmien edessä saa koko pelin tuntumaan jollain tapaa kirjamaiseksi kokemukseksi nivotulta peliltä ja juuri siksi Bastion on etenkin tunnelmaltaan varsin ainutlaatuisenkaltainen pelikokemus. Naurunpurskahdukseltakaan ei voinut välttyä, kun aivan ensimmäisen kerran putosin The Kidillä erään saarekkeen reunalta alas. Kertojaäänen höpinä muuttui tuossa vaiheessa tokaisemaan ”…And then he fell and died…”

Audiovisuaalisen toteutuksen kruunaa pelin erittäin upeannäköinen, käsinmaalattu 2D-grafiikka, josta ei värikkyyttä, vaihtelua eikä mielikuvitustakaan juuri puutu. Myös pelihahmot ? etenkin The Kid ? on varsin hienosti toteuttu ja hahmoista kukin ? vihollisetkin — istuvat kukin pelin omintakeisen ja värikkään maailman sekaan. Pelin kertojaääni ei ole ainoa pelin äänipuolella ihmeitä tekevä seikka, vaan myös pelin varsin omaperäinen musiikkiraita antaa pelille sen viimeisen silauksen tehden Bastionin pelimaailmasta mystisen ja fantasiamaisen. Sekaan mahtuu paljon akustista kitaraa, erilaista pimputusta, hyräilyä kuin kertojaäänen viskibassoista lauleskeluakin. Muutamista kappaleista tulee tunnelman osalta mieleen vahvasti joidenkin Western-elokuvien musiikit ja tunnelma. Tämänkaltainen musiikki yhdistettynä pelin fantasiamaailmaan luo aivan uskomattoman yhdistelmän ja kontrastin toisilleen tavalla, josta ei voi olla kuin nauttimatta.
Vaikka Bastion ei pituudeltaan ole mikään kamalan pitkäkestoinen, saa pelin 1200:n MS-pisteen (n. 14 euroa) hinta hieman enemmän oikeutusta siitä, että pelin läpäisyn jälkeen tarjolla on käyttöön avautuva New Game+ pelimuoto, jossa pelaaja säilyttää ensimmäisellä kerralla saavuttamansa hahmotason, aseet ja niiden päivitykset, tislatut juomat sekä idolit.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

Huonoa