Arvostelussa Batman ? Arkham Asylum

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 26.syyskuu 2009

Peliarvostelu

Pelin nimi Batman ? Arkham Asylum
Alusta XBOX360
Ikäraja 18
Content Download On
< >
Avaa pelin lisätiedot

Lisenssipelit ovat erittäin yleisiä näinä päivinä ja yksi suosituimmista aiheista ovat erinäisten sarjakuvasankarielokuvien pohjalta työstetyt pelit. On kuitenkin varsin outoa, että vaikka sarjakuvasankarielokuvista on mahdollista saada ehkäpä niitä parhaita lisenssipelejä hahmojen monipuolisuuden sekä niiden kykyjensä vuoksi, on aidosti hyviä sarjakuvasankareihin pohjautuvia lisenssipelejä ilmestynyt kuitenkin harmillisen vähän. Spider-Man -pelisarja tulee mieleen heti ensimmäisenä, mutta siihenpä valikoima sitten oikeastaan jääkin. Esimerkkeinä EA epäonnistui totaalisesti oman Superman -pelinsä kanssa muutama vuosi sitten, kun taas esimerkiksi Segan Iron Man -peli oli semmoista kuraa, että oksat pois.

Tuntuukin jokseenkin siltä, että hyvät sarjakuvasankaripelit tehtiin kaikki jo aikoinaan, eikä samalle tasolle enää yksinkertaisesti päästä. Esimerkkinä 80- ja 90-luvun taitteessa tehdyt Batman-pelit, joita julkaistiin useita varsin pelattavia. Muutama vuosi sitten julkaistu, Batman Begins -elokuvan pohjalta työstetty samanniminen Batman -peli oli jo melkein Spider-Man pelien tasoa, mutta lopulta jäi keskinkertaisuuden tasolle muutamien seikkojensa kanssa. Batman -peleistä puheen ollen, on uusin markkinoille ilmestynyt sarjakuvasankaripeli vaihteeksi omistettu jälleen Batmanille, joka on muun muassa allekirjoittaneen mielestä paras supersankari koskaan. Batman-lisenssi ei ole enää Batman Begins -pelin julkaisseen EA:n hallussa, vaan sen sijaan oikeudet omaa Eidos, joka tuo meille nyt pelin nimeltä Batman ? Arkham Asylum.
Sen sijaan, että Batman ? Arkham Asylum perustuisi uusimpaan Batman -elokuvaan, The Dark Knightiin, ammentaa se tarinansa löyhästi Batman ? Arkham Asylum -nimeä kantavasta sarjakuva-albumista. Pelin alussa Batman on kiikuttamassa arkkivihollistaan Jokeria jälleen kerran takaisin sinne mihin hän kuuluu, eli Arkahmin hullujenhuoneelle. Asiat kuitenkin menevät totaalisesti päin prinkkalaa, sillä Jokerilla onkin ässä hihassaan. Arkhamiin päästyään Batman joutuu ottamaan osaa kissa- ja hiirileikkiin, Jokerin kanssa, jota Batman joutuu metsästämään pitkin Arkahamin mielisairaalan käytäviä ja piha-alueita.

Se mikä Batman ? Arkham Asylum on ehkäpä parasta, on se, että se on niin uskollinen lähdemateriaalilleen. Pelaaja ei Batmanin roolissa tutustu pelin aikana pelkästään Jokeriin, vaan tutuksi tulevat myös useat muutkin sarjakuvista tutut pahikset, jotka ovat Arkhamiin passitettu. Killer Croc, Bane, Variksenpelätti, Ivy sekä Harley Quinn näyttelevät kukin myös enemmän tai vähemmän suurta roolia pelissä. Esimerkkinä tavallisen pelaamisen välissä pelaaja joutuu silloin tällöin variksenpelätin hermokaasun uhriksi, josta seuraa hallusinaatio -tyyppisiä kohtia, sekä tilanteita, joissa pelaaja joutuu sekavan olotilansa aikana välttelemään jättimäiskokoisen Variksenpelätin valvovaa silmää. Sekaan mahtuu myös muutama muukin Batmanin kokemien hallusinaatioiden vuoksi seuraava mielenkiintoinen pelikohtaus, mutta jätettäköön ne yllätykseksi.

Pelattavuudeltaan Batman ? Arkham Asylum jakautuu muutamaan erityyliseen osaan. Välillä otetaan suoraan mittaa Jokerin kätyreistä Arkhamin ympäristöissä käsirysyn muodossa, kun taas välillä tarkoitus olisi Batmanille erittäin ominaiseen tyyliin vaania partioivia pahiksia yläpuolella korkeuksissa ja napsia niitä yksi kerrallaan pois pelistä. Tämä viimeksi mainittu pelityyli on ehdottomasti Batman ? Arkham Asylumin parasta antia, sillä se tuo eniten esille Batmanin persoonallisuutta, joka nimenomaan on varjoissa vaaniva ”lepakko,” joka iskee huomaamatta.

Vihollisia vastaan taistelemista varten Batmanilla on käytössään useita konsteja. Pelin alussa pelaajalla on käytössään lähinnä nyrkit, perusbatarangi, sekä kiinnittymiskoukku korkeammille alueille nousua varten, mutta tarinan edetessä matkaan tarttuu muitakin Batmanille olennaisia vempaimia, kuten tehokkaampi kiinnittymiskoukku batclaw, jonka avulla voi muun muassa repiä vihollisia luokseen. Muita laitteita ovat muun muassa elektronisten lukkojen dekoodauslaite, räjähtävää geeliä tuottava pistooli, sekä erinäiset variaatiot batarangista, kuten vihollsia lähelleen houkutteleva, ääniaaltoja lähettävä batarang, kauko-ohjattava batarang, sekä multibatarang, joista viimeksi mainittu päivittyy pelin edetessä jopa kolmeksi samanaikaisesti heitettäväksi batarangiksi.

Uusien vempaimien mukaantulo pelin soljuessa eteenpäin pitääkin pelin mielenkiinnon mukavasti yllä, sillä paikoitellen peli toistaa hieman itseään. Kuin klassisen Mario Bros. -pelin pelastettava prinsessa konsanaan, on Jokeri aina siellä ”seuraavassa linnassa” kun Batman jotuuu ikäväkseen jälleen kerran — pelaajan luultua saavuttaneensa vihdoin Jokerin ? taistelemaan kasoittain Jokerin kätyreitä vastaan. Vaikka suoraa käsirysyä, sekä ilmasta käsin yksi kerrallaan ? meininkiä vaihdellaankin ihan kiitettävästi, tulee silti välillä ihmeteltyä, että mistä näitä Jokerin kätyreitä mukamas riittää loputtomiin. Kaiken lisäksi koska pelin tekoäly on lähes taistelussa kuin taistelussa samanlainen, tulee pelissä koettua väkisinkin pientä itseääntoistavuuden tunnetta silloin tällöin, vaikka sekaan onkin ujutettu kekseliäästi Variksenpelätti-kohtauksia. Lisäksi Arkhamin mailla ja mannuilla edestakaisin ravaaminen ? etenkin niillä tylsänharmailla ja ahtailla käytävillä ? on paikoitellen puuduttavaa. Erittäin hienoa olisikin ollut, jos peli olisi alun jälkeen vienyt Batmanin Gotham Cityn ytimeen, talojen katoille ja niin edelleen, jossa lepakkomies on kuin kotonansa. Onneksi pieni itseääntoistavuus ei liiaksi särje pelin muuten niin vahvaa tunnelmaa sekä loistavan toimivaa pelattavuutta.

Taisteluista ? olipa kyseessä sitten käsirysy tai äänetön yksi kerrallaaan pois -pelityyli ? Pelaajaa palkitaan kokemuspisteillä, joiden määrä riippuu siitä, kuinka suuria kertoimia pelaaja onnistui saamaan käydyn taistelun aikana. Käsirysyssä on mahdollista saada suurimmat kertoimet, koska pelaaja voi ketjuttaa hyökkäyksiään, pomppimalla vihollisesta viholliseen, käyttäen erilaisia konsteja, kuten nyrkkiä, viitalla tainnuttamista, batarangia ja niin edelleen vihollisten pään menoksi taisteluiden aikana. Mitä enemmän variaatiota, sitä suuremmat kertoimet. Sen lisäksi, että lähitaisteleminen on hauskaa ? silloin kun se ei tunnu itseääntoistavalta ? on se myös näyttävää. Batmanin liikeanimaatio ja erilaiset potku- ja lyöntiliikkeet ovat upeaa katsottavaa ja tekevät hienosti oikeutta lepakkomiehelle.

Kun pelaaja on saanut kerättyä riittävästi kokemuspisteitä, tarjoutuu mahdollisuus hankkia uusi päivitys Batmanille. Nämä jakautuvat muutamaan eri kategoriaan, kuten kestävyys, lähitaistelutehokkuus, batarangipäivitykset, sekä muut mekaaniset päivitykset, jotka vaikuttavat räjähdegeeliaseen sekä elektronisen dekoodauslaitteen toimintatehokkuuteen.

Kestoltaan Batman ? Arkham Asylum on mukavalla tapaa sopivan pituinen ja Jokeria saakin jahdata jonkin aikaa Arkhamin alueella. Peli käsittää koko Arkhamin maaston, joten pelaaja pääsee vierailemaan niin mielisairaalan perustaneen Amadeus Arkhamin kartanossa, Arkhamin viemäreissä (jossa asustaa Killer Croc), kuin vankitiloissakin. Muutamaan otteeseen päästään lisäksi vierailemaan Batmanin Arkahmin maastoon sulautetussa toisessa Batman-luolassakin. Arkhamin sisäpihaa käytetään lähinnä rakennuksesta toiseen liikuttaessa, sillä kaikkiin Arkamin rakennuksiin ei pääse suoraan sisätiloja käyttäen. Pelin edetessä pelaaja joutuu ravaamaan rakennuksissa edestakaisin useamman kerran, joka tuntuu taistelutilanteiden tapaan välillä itseääntoistavalta, mutta toisaalta tämän osalta mielenkiintoa pitävät yllä useat sadat erilaiset kerättävät esineet, joita peliin on sinne tänne ripoteltu.

Vaikka Jokerin ohella fyysisen cameo-roolin tekevätkin vain ne paikset, jotka alussa luettelin, on myös vihreisiin pukeutuva Arvuuttaja, eli Edward Nigmakin läsnä pelissä tietyllä tapaa. Peliin on nimittäin piilotettu useita Arvuuttaja-esineitä sinne tänne. Sen lisäksi, että pelistä löytyy useita hahmoja käsitteleviä potilasnauhoja, sekä Amadeus Arkhamin itsensä päiväkirjamuotoon kirjoittamia tekstejä, on pelissä löydettävänä riddler-pokaaleita, sekä ehdottomana sokerina pohjalla ihan ihka oikeita ratkottavia arvuutuksiakin.

Riddler-pokaaleista tienaa yksinkertaisena palkkiona eräänlaisen pokaalimaisen, pelin valikoissa katseltavan version kustakin pelissä esiintyvästä tärkeämmästä hahmosta, kun taas arvuutuksien ratkomisesta tienaa tarkasteltavaksi historiikin kustakin pelissä esiintyvästä, sekä useasta ei-esiintyvästä Batman-universumin hahmosta. Historiikit ovat todella mielenkiintoista luettavaa ja niistä selviää muun muassa se minä vuonna kukin hahmo teki ensi-esiintymisensä Batman-sarjakuvien sivuilla ja mikä lehti oli kyseessä. Siinä missä Riddler-pokaaleja on ripoteltu lähestulkoon jokaiseen kuviteltavissa olevaan paikkaan ? ja joiden löytäminen helpottuu huomattavasti, kunhan löytää erikseen kunkin rakennuksen kaikki trophyt paljastavan kartan ? on yleensä jokaista pelin huonetta ja tilaa varten olemassa vain yksi arvuutus. Uusi, ratkaisematon arvuutus ilmestyy tekstinä pelin ylälaitaan, aina kun pelaaja saapuu paikkaan X. Kun luulee keksineensä oikean vastauksen, tarvitsee vain kävellä oikean objektin tai asian kohdalle ja pitää pohjassa hetki pelin Detective-toiminnoksi valjastettua ohjaimen LB-nappulaa, jolloin arvuutus ratkeaa, mikäli pelaajan yrittämä vastaus on oikea. Esimerkkinä yksi pelin arvuutuksista kysyy tiettyyn tyyliin ”mikä maalaus on terävä” ja tällöin oikea vastaus on etsiä Arkhamin käytäviltä vankilanjohtajan, Quincy Sharpin muotokuva ja pitää maalauksen kohdalla LB-nappulaa pohjassa. Arvuutusten ratkominen on todella hauskaa, eivätkä kaikki niistä edes ole yhtä ”helppoja” ratkoa kuin yllä mainittu esimerkki.

Audiovisuaalisesti Unreal 3 -teknologiaa hyödyntävä Batman ? Arkham Asylum on varsin nätinnäköinen. Ympäristöt ovat juuri niin synkkiä kuin Batman -peliltä sopisi odottaa, joskin paikoitellen pitkin Arkahmin steriilejä ja ahtaita käytäviä pitkin juoksentelu on tylsän ohella paikoitellen liian tylsänharmaata touhua. Erityisesti pelissä onkin panostettu oikeastaan sen päähahmojen esittämiseen. Jokeri, Harley Quinn, Variksenpelätti, sekä eritoten Batman itse ovat kaikki erittäin paljon itsensänäköisiä ja uskollisia esikuvilleen. Hienona yksityiskohtana Batmanin asuste repeytyy ja hajoilee sitä mukaa mitä pidemmälle pelissä mennään, joka muistuttaa sarjakuvista, joissa Batmanin asu on lopussa aina enemmän tai vähemmän riekaleina. Jos grafiikka on hienoa, niin samaa voi sanoa äänimaailmastakin. Musiikki on peliin sopoivaa, eikä sitä soiteta jatkuvasti, vaan oikeina hetkinä. Ääninäyttely vie kuitenkin voiton, ehkä jopa grafiikkaankin verrattuna, sillä tarjolla on huippuluokan ääninäyttelijöitä. Mikä parasta pelissä mukana ovat Batman -animaatiosarjastakin tutut ääninäyttelijät Kevin Conroy Batmanin äänenä, sekä Mark ”Star Wars” Hamill Jokerina, joista etenkin jälkimmäinen venyy uskomattoman kovaan suoritukseen, siinä missä Conroyn Batman on ainakin omasta mielestäni paljon sopivampi inhimillisempi Batmanin ääneksi, kuin esimerkiksi tuoreimpien Batmanin -elokuvien pääroolia näyttelevä Christian Bale.
Vaikka Batman ? Arkham Asylumin yksinpeli onkin sopivan pituinen, on sen kuitenkin joskus myös loputtava. Hyvänä seikkana varsinaisen pelin päätyttyä voi pelaamista vielä jatkaa, mikäli haluaa etsiä kaikki pelistä löytyvät piilotetut esineet ja ratkoa kaikki arvoitukset, joita kaikkia yhteensä on lähemmäs kolmisensataa. Muuta lisäpuuhasteltavaa yksinpelin jälkeen tarjoaa pelin challenge -pelimuoto, joka jakautuu käsirysy- ja viholliset yksi kerrallaan pelistä pois -tyyppisiin haasteisiin. Käsirysyissä olisi tarkoitus saada kasaan mahdollisimman suuri pistemäärä kertoimia nostattamalla tappelun yhteydessä, kun taas tässä toisessa, strategisempaa miettimistä vaativassa haastetyypissä olisi saada kaikki viholliset pelistä pois mahdollisimman nopeasti kellon tikittäessä taustalla. Peli lähettää kunkin haasteen päätyttyä pelaajan tulokset sitten automaattisesti Liveen pistelistoille, jossa voi verrata omaa sijoitustaan muiden pelaajien kanssa. Kaiken kaikkiaan tarjolla on yhteensä 16 haastetta, mutta mikäli ei esimerkiksi ratko tiettyjä arvoituksia yksinpelin kuluessa, voi osa näistä jäädä lukittujen joukkoon, jolloin ne on metsästettävä auki jälkipelailun muodossa. Eidos on tätä kirjoittaessa hatunnoston arvoisesti julkaissut lisäksi jo kaksi uutta haastepakettia, jotka tarjoavat lisää pelattavaa ja ovat vieläpä DLC:lle harvinaislaatuisesti täysin ilmaisia ladata, eli aivan heti ei pelattava lopu.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Haastemoodi on kiva lisä
  • + Paljon ekstrasälää avaavia keräiltäviä
  • + Grafiikka&äänet
  • + Mukavasti erilaisia Batman-vempeleitä
  • + Tunnelma

Huonoa

  • - Itseääntoistavuuden tunteelta ei aina voi välttyä
  • - Arkhamin alue on paikoitellen tylsänharmaata käytävillä juoksentelua