Arvostelussa Battlefield 1942: The Road To Rome

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 24.helmikuu 2003

Peliarvostelu

Pelin nimi Battlefield 1942: The Road To Rome
Alusta
Arvostelukappale EA
Ikäraja 15
< >
Avaa pelin lisätiedot

On jälleen kerran aika palata menneisyyteen, kaivaa mutkat naftaliinista ja valmistautua sotaan, sillä Battlefield 1942 on täällä taas. Alkuperäisessä pelissä sodittiin Tyynellä Valtamerellä, Pohjois-Afrikkassa, sekä Itä -ja Länsi-Eurooppassa ja tällä kertaa lähdetäänkin sitten Italiaan pelin The Road To Rome nimisessä lisäosassa. Pelin sotimiset sijoittuvat siis nimensä mukaisesti Italiaan ja niinpä uutuutena on mukana nyt myös Italian joukot akselivalloille ja tasapuolisuuden nimissä Ranskan joukot liittoutuneille.

Uudet joukot ovat mukava lisä ainakin omasta mielestäni Yhdysvaltojen, Saksan, Japanin, Venäjän ja Englannin rinnalle, joka summaa eri armeijoiden kokonaismäärän seitsemään. Kuten jo alkuperäisessä pelissäkin tuli ilmi, löytyy jokaiselta armeijalla sellaisia koneita mitä muilla taas ei ole. Lisäosa tuo mukanaan uusia laitteita, mutta valitettavasti vain kahdeksan kappaletta.
Saksa saa Jagpanther IV:n, M3 Grantin, AT Gun PAK 75:n ja BF 110:n kun taas Italialaisilla pelatessa olisi mahdollisuus käyttää M1139 Carro Armatoa ja brittiläisillä pelatessa AT Gun 25 Pdr:ää ja Mosquitoa. Myös asevalikoimaa on hieman laajennettu ja uusia tuttavuuksia ovat italialainen Breda rynnäkkökivääri, brittiläinen Sten SMG ja pistimet pioneerien kivääreihin. Uusista Aseista ensinnä mainittu Breda tuntui olevan todella tehokas ja tarkka. Kyllä kaatui viholliset muutamalla lyhyellä sarjalla niin kaukaa kuin läheltäkin.

Kahinoita ei tarvitse käydä pelkästään alkuperäisen pelin kuudellatoista kartalla, sillä tarjolla uusien laitteiden ja armeijoiden lisäksi on myös kuusi uutta moninpelikarttaa joita ovat Battle Of Anzio, Battle Of Salerno, Monte Cassino, Monte Santa Croce, Operation Baytown ja Operation Husky. Kaikki kartat sisältävät samaa teemaa noudattelevan perusympäristön, mutta ovat kuitenkin alkuperäisen pelin karttojen tapaan piristävän erilaisia toisistaan ja ovat yleisestikin ottaen varsin laadukasta jälkeä ja hauskoja pelata.

Siinä missä alkuperäisen pelin taistelut keskittyivät enemmänkin pienille saarekkeille tai tasaisille aukeille niin The Road To Romessa sen sijaan taistellaan enemmän vuoristomaisilla ja samalla myös paljolti vettä sisältävillä alueilla. Anziossa vastapuolet sotivat kahdella pienellä, toisiinsa sillalla yhdistetyllä saarella, Salernossa taistelut käydään pääosin suhteellisen korkean vuoren huipulla, jonka huipulta löytyy myös tasaistakin maastoa. Cassino onkin sitten enemmän alkuperäisen pelin tyylinen kartta, jossa taistellaan melko isolla aukealla josta kuitenkin löytyy niitä vuoriakin.

Hienona yksityiskohtana Salerno on ainut pelin kartoista alkuperäiset mukaanlukien jossa on jokin muu sää kuin aurinkoinen, kyseisessä kartassa on nimittäin tummat pilvet taivaalla ja ukkonen jyrisee. Sadetta ei kuitenkaan kartassa esiinny, eikä tietääkseni sääefektejä pelissä olekaan. Santa Croce on isokokoinen aukea, joka on jaettu joella ja sen haaroilla kolmeen osaan. Kartasta löytyy useita joen ylittäviä siltoja, ympärillä näkyviä pelto-alueita, sekä niitä.. Vuoria. Baytown on sen sijaan saaristo, josta myöskin löytyy paljon vettä ja vuoristoa. Husky onkin sitten hieman Normandian tyylinen kenttä, josta löytyy ranta mistä viholliset yrittävät nousta maihin.

Kuten alkuperäisessäkin pelissä, myös lisäosassa on jokaiseen kentttään ripoteltu erilaisia strategisia paikkoja -ja yksityiskohtia joita voi hyödyntää. On ilmatorjuntatykkejä, bunkkereita, KK-pesäkkeitä, isoja kivenlohkareita joiden taakse voi suojautua, ammus ja -lääkelaatikoita joista voi ottaa lisää ammuksia/parantaa haavojaan. Tämän lisäksi muutamassa kentässä voi jokia pitkin yrittää invaasioita myös maihinnousualustenkin avulla. Nämä strategiset elementit ovat mielestäni tärkeitä pelille, sillä ne tuovat kivasti lisää ulottuvuutta peliin ja tehden siitä aina vain monipuolisemman.

Serverit löytyivät pelissä edelleen hyvän serverinhakuohjelman avulla ja mukana oli kaikki alkuperäisestäkin pelistä tutut pelimuodot capture the flag, team deathmatch, cooperative ja conquest. Eli uusia pelimuotoja ei The Road To Rome siis mukanaan tuo. Peli tukee maksimissaan 64 yhtäaikaista pelaajaa ja itse tuli kokeiltua maksimissaan sellaista 40 pelaajan serveriä, joka oli jo sen verran yhtä sekamelskaa arvioidun elinajankin ollessa sellaiset 10 sekuntia. Itse en sellaisilla servereillä ainakaan kovin kauaa kauaa viihtynyt ja tykkäsin pelata enemmän 32 pelaajan servereillä, jossa oli tarpeeksi porukkaa mutta ei kuitenkaan niin paljoa että se olisi ollut pelkkää säheltämistä. Pingien osalta peli tuntui menneen parempaan suuntaan, sillä itse ainakin pääsin useampaan otteeseen sellaiselle serverille pelaamaan missä pingit olivat reilusti alle sadan.

Sisällöllisesti The Road To Romesta on todettava se ikävä tosi-asia, että vaikka lisälevy nyt onkin sisällöltään laadukas niin valitettavan vähän uutta pelattavaa kuitenkin kaiken kaikkiaan sisältää. Kaksi uutta armeijaa, kahdeksan uutta ajoneuvoa, kuusi karttaa ja kolme uutta asetta ei ainakaan omasta mielestäni oikeuta aivan noin 34 euron hintalapun lätkäisemiseen pelille.
Alkuperäinen Battlefield: 1942 oli ja on itseasiassa edelleen yksi hienoimpia räiskintäpelejä mitä tällä hetkellä PC:llä on ja lisäosa pistää vielä pikkaisen paremmaksi. The Road To Rome käyttää Proprietary Refractor 2 pelimoottoria, joka on uudempi versio alkuperäisen pelin käyttämästä samannimisestä moottorista. Ei graafinen hienous mitenkään älyttömän paljon ole parantunut viime kerrasta, mutta jotenkin grafiikan tekstuureissa ja tarkkuudessa muutenkin huomasi pientä eroa. Hienoilta näyttivät myöskin pelin kaikki kuusi karttaa joihin oli ihan kivasti saatu sitä välimeren tunnelmaa muun muassa alkuperäisestä pelistä eroavilla rakennuksilla ja puilla. Kartat olivat myös maisemallisesti toisistaan kiitettävän eroavia, joka tietystikin oli yksi niistä asioista jotka pelin vähistä kartoista niin erilaisia pelattavia teki.

Tiedä sitten onko uudempi versio pelimoottorista vaiko pelille tehty uusin 1.3 päivitys vaikuttanut pelin pyörivyyteen, mutta ainakin itselläni peli pyöri jotenkin paremmin kuin alkuperäinen. 1024×768 resoluutiolla ja 2x antialiasingilla pelatessa peli pyöri pääosin sulavasti verrattuna alkuperäiseen Battlefieldiin, jota pelatessa joutui tyytymään pelkkään 1024×768 resoluutioon senkin pyöriessä hieman vaivaisesti.. Tarkemmin ajatellen, tulin testanneeksi myös The Road To Romen arvostelun yhteydessä alkuperäistä peliä ja sekin tuntui pyörivän paremmin joten on hyvin todennäkäöistä, että 1.3 päivitys on auttanut asiassa ainakin omalla kohdallani.

Äänellisesti muutosta ei ole tapahtunut. Pelin valikoissa soi edelleen sama musiikki ja pelien aikana kuulee edelleen samat, mutta sitäkin laadukkaammat ääniefektit aina räjähdyksistä ampumisääniin jotka onnistuvat herättämään sotarintaman eloon ennenkokemattomalla tavalla. Erityisen hienon Battlefieldin äänimaailmasta saa kun pistää päähänsä kuulokkeet ja pelailee niillä tavallisemman kaiutinratkaisun sijaan. No paraneehan toki monen pelin äänimaailma kuulokkeilla pelatessa, mutta omien kokemuksieni perusteella Battlefieldin äänet ovat tässä ylitse kaiken muiden. Mikäs sen hienompaa kuin ajella rauhassa jeepillä pitkin maita ja mantuja, kun yht’ äkkiä alkaa esimerkiksi selän takaa kuulumaan vihollislentokoneen ääntä tai kun joku ampuu korvan vierestä ohi singolla? Ei mikään.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Äänet
  • + Grafiikka
  • + Uudet kartat
  • + Uudet lisäherkut

Huonoa

  • - Loppujen lopuksi vähän uutta
  • - Hinta