Arvostelussa Battlefield: 1942

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 5.tammikuu 2003

Peliarvostelu

Pelin nimi Battlefield: 1942
Alusta
Ikäraja 15
Pelaajamäärä 1-32
< >
Avaa pelin lisätiedot

Toinen maailmansota on varmastikin ihmiskunnan pitkän historian sodista juuri se tunnetuin, josta ollaan väännetty jos jonkinlaista ja muotoista juttua. Eniten sukupolvi, joka ei itse kyseisessä sodassa sen aikakautena vuosina 1939-1945 ollut vielä syntynyt, on saanut kokea ja nähdä tuon kyseisen sodan kauhun -ja ratkaisunhetkiä paljolti elokuvateattereissa.

Peli -ja viihdeteollisuuden kehittyessä yleisesti on toinen maailmansota ehtinyt olemaan jo monen pelinkin aiheena niin räiskintä kuin strategia tyyppisissä peleissäkin. Ruotsalaisen Digital Illusionsin kehittämä Battlefield: 1942 on kumminkin lajissaan ensimmäinen toiseen maailmansotaan sijoittuva moninpeliräiskintä, joka tarjoilee paljon kilpailijoitaan realistisemman kokemuksen sodasta antamalla pelaajalle mahdollisuuden taistella niin maalla, merellä kuin ilmassakin.
Kuten jo pelkän nimensä ansiosta saattaa arvata, niin Battlefield: 1942 tosiaankin sijoittuu sinne toisen maailmansodan ajoille ja pelissä pelaaja pääseekin valitsemaan puolensa tavanomaisesti joko akselivalloista taikka liittoutuneista. Hienona yksityiskohtana pelaajan ei tarvitse olla vain ryhmittymä nimeltä liittoutuneet tai akselivallat, vaan pelaaja voi olla Yhdysvallat, Saksa, Japani, Venäjä tai Englanti.

Taistelunäyttämöinä kahden osapuolen vastaiselle sodalle toimivat Tyyni Valtameri, Pohjois-Afrikka, sekä Itä -ja Länsi-Eurooppa. Erilaisia kenttiä pelistä löytyy sellaiset 16 kappaletta ja koska määrä kumminkin on aika vähäinen verrattuna esimerkiksi joidenkin muiden moninpelien tarjoamaan karttamäärään, niin onkin vain hyvä että jokainen pelin kentistä on kiitettävän erilainen. Siinä missä varmastikin kaikille tuttu Omaha Beach tarjoaa tiukkaa toimintaa ”hiekkarannalla”, niin esimerkiksi Stalingrad ja Berlin nimiset kartat tuovat rauniotalojensa avulla suojaa ja antavat joukkueille varaa hieman taktisempaankin toimintaan.

Kaikki kartat olivat mielestäni kaiken kaikkiaan hyvin suunniteltuja ja niissä pystyikin kaikissa hyvin hyödyntämään pelistä löytyviä ajoneuvoja, lentokoneita ynnä muita härveleitä. Sukellusveneitä ja isompia laivoja sen sijaan ei valitettavasti niin kovin monessa pelin kartoista pääse hyödyntämään täysipainoisesti, sillä usein taistelut keskittyvät maalle, ja vaikka laivojen tykeillä voikin paukutella rantoihin, niin enemmän lentokoneista ja tankeista on pelissä silti hyötyä.

Peleihin liittyminen onnistui BF: 1942:ssa varsin helposti sisäänrakennetun serverinhakuohjelmansa ansiosta. Pelaajia tuntui olevan ihan kiitettävästi jokaista pelimuotoa varten ja peliä olikin parhaimmillaan kun yhdessä pelissä oli samanaikaisesti ainakin sellaiset parikymmentä pelaajaa. Maksimissaan peli tukee 32 yhtäaikaista pelaajaa. Ainut mikä jokaisessa pelissä häiritsi, oli hieman korkeat pingit. Jokaisella serverillä minne nyt ylipäätään ikinä oli mahdollisuutta päästä oli pingit ainakin testikoneella aina vähintään 100 ja niinpä sitä saikin kokea joka kerralla lagaamista joka toki vaihteli pingistä suuruudesta riippuen aina mitättömän pienestä todella häiritsevään.

Hieman muista moninpeliominaisuuksia sisältävistä peleistä poiketen Battlefield: 1942 ei sisällä ollenkaan sitä kaikkein tavanomaisimpaa deathmatch pelimuotoa. Ihan hyvä näin, sillä ei sellainen yksin kaikkia vastaan toikkaroiminen pelin luonteeseen olisi millään lailla sopinutkaan. Tässä on tietysti omat huonot puolensakin, sillä melkein pelissä kuin pelissä näkee niitä sooloilijoita, jotka haluavat vain kerätä itselleen niitä tappoja/pisteitä itse pääasian kiinnostaessa hyvin, hyvin vähän jos ollenkaan. En nyt mene aivan sadan prosentin varmuudella sanomaan, että edellä mainittu ongelma johtuisi deathmatchin puuttumisesta, mutta kyllä se johtuen syystä mistä hyvänsä aina välillä onnistui ärsyttämään.

Moninpelimuodot tukevat siis pelkästään tiimipelaamista ja pelistä löytyykin neljä tällaista mistä valita. Tarjolla on capture the flag, team deathmatch, cooperative ja conquest. Capture the flagissa koetetaan varastaa jo ennestään hyvin tuttuun tyyliin vastapuolen lippu ja kiikuttaa se omaan tukikohtaan samalla kumminkin yrittäen suojella omaa lippuaan. Team deathmatch on sitten pelimuodoista se kaikkein yksinkertaisin, eli lähdetään porukalla tappamaan vastapuolen kavereita ja keräämään tiimille pisteitä/tappoja joiden avulla noustaan mahdollisesti voittoon. Cooperativessa pelaajilla on mahdollisuus liittoutua keskenään ja ottaa mittaa tekoälyn ohjastamista ukkeleista, joka varmastikin voi olla se kaikkein tylsin vaihtoehto.

Pelimuodoista eittämättä mielenkiintoisin ja omaperäisin on kumminkin Conquest, jossa kummallakin osapuolella on tietty määrä niin sanottuja ”lippuja” joita jokainen tiimin jäsen voi käyttää kuoltuaan päästäkseen takaisin sotimaan. Tarkoituksena olisikin sitten yrittää vähentää vihulaisten lippujen määrää, joko yksinkertaisesti tappamalla vastapuolen porukkaa tai valtaamalla itselleen vihollisen hallussaan pitämiä lipputankoja. Omasta mielestäni yksikään pelimuodoista ei ollut niin huono etteikö niitä olisi voinut pelata.

Nyrkkitappelulla ei otteluita ole tässäkään pelissä tietystikään mahdollista eikä kannattavaakaan selvittää, vaan pelaajien on jälleen kerran otettava se kylmä rauta käteen ja paukutella sillä ”pahat pojat” matalaksi. Pelin kaikki kättä pidemmät on tuttuun tapaan valittavissa aidoista toisen maailmansodan aseista aina erilaisista kranaateista sinkoihin, konekivääreistä kivääreihin ja lopulta pistooleihin. Erilaisia aseita pelistä löytyy noin 20 kappaletta, eli määrällisesti ainakin aseita on ihan kivasti. Pienenä miinuksena tosin pelaaja ei pelin alussa saa itse valita ollenkaan mitä aseita ottaa mukaan sotaan, eikä kuolleilta sotatovereilta/tapetuilta vihulaisilta kerätä aseita, ammuksia eikä mitään muutakaan.
Käytössä ovat aseet riippuvatkin pelin hyvin muodostetuista hahmoluokista. Pelissä on viisi hahmoluokkaa tavallinen mosuri, tiedustelija, lääkintämies, pioneeri ja sinkomies. Mosuri on muuten ihan perustaistelija, paitsi että muista poiketen sillä on käytössään paras konekivääri ja ekstramäärä ammuksia. Tiedustelijalta sen sijaan löytyy pääaseenaan tarkka-ampujan kivääri, sekä varusteista kiikarit. Lääkintämieheltä löytyy oletetusti lääkintäpakkaus, jolla hän voi parantaa itseään/tovereitaan. Aseena hänellä on kivääri. Pioneerilta löytyy telamiinoja, dynamiittia, sekä jakoavain jolla hän voi korjata kavereiden ajokkeja. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on sinkotaistelija, joka on kaikkein tehokkain torjumaan tankkeja ja muita panssariajoneuvoja singollaan. Muuten sinkomies on kyllä aika helppo kohde, sillä toisena aseena siltä löytyy ainoastaan pistooli. Jokainen hahmoluokka onkin siis hyvin tasapainotettu, eikä mikään ole ylivoimaisen tehokas. Hyvä tiimi toimiikin juuri nimen omaan tiiminä ja hyödyntää kaikkia luokkia tehokkaasti.

Pelin ajoneuvot ovat niin ikään nekin oikeasta elämästä mallinnettuja ja pelaaja voikin esimerkiksi jenkeillä pelatessaan hypätä muun muassa M10 Wolverinen, M4 Shermanin, M3 Half-Trackin, B-17 Flying Fortressin ja USN Fletcher Classin puikkoihin.

Saksalla pelatessa taas on mahdollista kokeilla esimerkiksi PzKfW Mk.IV Panzeria, PzKfW Mk.VI Tigeria ja Messerschmitt Bf-109e:ta. Japalaisten kalustosta löytyy sitten Chi Ha 97, Hanomag Sdkfz.251 , SdKfz.124 Wespe, A6M Zeke/Zero ja U-Boat Type VII C.

Brittiläisten kalusto onkin sitten käytännössä melkein sama kuin jenkkien, lukuunottamatta yhtä Spitfire Mk VB hävittäjää. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä venäläisiltä löytyy kanssa omat ajoneuvonsa, joista heidänkin osa on käytännössä samoja kuin mitä jenkeillä, lukuunottamatta T-34/85 ja T34/76 tankkeja, sekä BM-13N Katyusha ”Stalin Organ” ohjusrekkaa ja Yak-9 hävittäjää. Kaiken kaikkiaan pelissä on noin 35 erilaista toisen maailmansodan härveliä ja vempainta. Ajoneuvojen lisäksi useista pelin kentistä löytyy myös taktisiin paikkoihin pultattuja KK-bunkkereita, sekä yhden miehen ilmatorjuntatykkejä joilla voi varsin tehokkaasti ampua alas vihulaiskoneita.

Kaikilla pelin maalla liikkuvilla ajoneuvoilla(jeepit poislukien) on kaksi yhteistä tekijää. Ensimmäinen on mahdollisuus hyödyntää kahden pelaajan niin sanottua ”ohjaa sinä, minä ammun” politiikkaa, jolloin toinen pelaajista toimii ajoneuvon kuskina toisen tarkkaillessa ympäristöä eliminoiden samalla näköpiiriin uskaltautuvat vihulaiset. Tämä tietysti tuo vain lisää autenttisuuden ja realismin tuntua peliin, niin ja miksei myös sitä yhteenkuuluvuuden tuntua ja ”one for all, all for one” henkeä.

Toinen yhdistävä, jokseenkin ikävä tekijä oli ajoneuvojen iskunkesto. Ainakin itseäni hieman ihmetytti, että panssaroidut ajoneuvot tankit mukaanlukien(jopa jenkkienkin) eivät kestäneet minkäänlaisia iskuja. Tankki kyllä pystyi ottamaan ainakin pari sinkoammusta tai toisen tankin kuulaa kylkeen, mutta sitten jos törmää vähänkään hentoa puuta päin tai sattuu koskettamaan renkaalla vettä, niin johan alkaa energia huventua. Jeepinkin saa varsin helposti räjäytettyä kappaleiksi kun vain ajelee rantahietikolla toisen renkaan koskettaessa vettä. Toisaalta olisihan pelistä ehkä tullut hieman liian haasteellinen jalkaväelle jos menopelit olisivat useita kymmeniä iskuja kestäneet, mutta kumminkin edes jonkinlaista realismia tässä kohtaa olisi kaivannut.

Ei pelissä kyllä ajoneuvojen ajettavuuksienkaan kohdalla olla mihinkään realismiin yritty pyrkiä, vaan mahdollisimman nopeasti ja simppelisti omaksuttavaan ajettavuuteen. Tankeilla ynnä muilla vehkeillä ei olekaan mitenkään vaikea ajella ja ihan hyvä vaan, ettei turhia kuolemia aiheudu siitä ettei osannut ajaa ajoneuvolla pakoon tai jotain vastaavaa. Tässä kohdin täytyy kyllä tosin myöntää, että omalla kohdalla on kaikki muut ajoneuvot pysyneet hyvin hanskassa paitsi ne lentokoneet. Ne kun kumminkin sentään yrittävät käyttäytyä oikean lentokoneen tavoin ja niinpä jos ei ole kovin paljoa lentokoneilla tullut lenneltyä muissa peleissä taikka oikeassa elämässä, niin kyllä siihen opetteluun menee sitä aikaa ja voi olla varma, että kerran jos toisenkin kone lähtee jossain vaiheessa käsistä ja osuu yleensä maahan. Ihan mukava kaikesta huolimatta silti kaikilla pelin härveleillä oli ajella (lentokoneet mukaanluettuna) ja varsinkin tankin sisällä tuli sellainen munakas olo, että nyt jyrään teidät kaikki.. Kunnes todellisuus iski singolla tankin rikki.

Graafisesti Battlefield: 1942 on varsin näyttävän näköinen peli ja tietysti myös konehuoneen vaatimukset ovat sitä vastaavat. Itse pelailin peliä 1024×768 resoluutiolla ja 32 bittisillä väreillä ja kaikilla detaileilla. Maasto ja ympäristöt ovat varsin yksityiskohtaisen näköisiä aina saarekkeista mereen, puihin, rakennuksiin kuin ajoneuvoihin ja aseisiinkin. Peli pyöri ihan siedettävän hyvin moninpeleissä, mutta yksinpelaamista botteja vastaan kokeillessa peli tuppasi välillä muuttua jostain kumman syystä nykiväksi diakuvaksi.

Yksinpelimuotoja on valittavina kaksi ja ne ovat Campaign ja Instant Battle. Näissä kahdessa vain yksinkertaisesti läpikäydään tavallisia deatmatch otteluita tietokonetta vastaan pelin eri kartoilla ja käytännön eroa kampanjalla ja instant battlella on se, että kampanjassa pelaaja ei saa valita mitä karttaa pelata, vaan pelaajan pitää pelata ”auki” kaikki kartat, jotka ovat jo valmiiksi auki instant battle moodissa. Tämän takia kampanjamoodissa ei olekaan mitään järkeä ja se on aivan turha. Yleisesti ottaen yksinpeli-osio tuntui aluksi todella tylsältä kokonaisuudessaan, mutta silloin kun ei pelaa netissä ja tekisi mieli vähän harjoitella, niin on instant battle varsin hyvää hupia varsinkin jos vielä säätää tietokonevastustajien/omien kavereiden tekoälyn kaakkkoon.

Ääniosastolla ei mitään kummia kuulu, vaan pelin äänet ovat aikalailla peruskamaa, eli toimivat mutta eivät ole rikkomassa mitään ennätyksiä tai pokkaamassa mitään kovin kummoisia palkintoja. Autojen ja tankkien murina, sekä lentokoneiden äänet ovat autenttisen kuulloisia ja siten siis tietysti istuvat peliin. Aseiden äänet, räjähdykset kuin muutkin oleelliset äänet ovat niin ikään onnistuneet ja papattavatkin korviin varsin positiivisesti.

Musiikkia ei pelissä ole, mutta enpä olisi sellaista kaivannutkaan. On pelin äänimaailma kuitenkin ehkä piirun verran turhan suppea, sillä silloin kun pelaaja on esimerkiksi kaukana toiminnan keskipisteestä eikä vierellä ole ketään muita, niin ei kaiuttimista kuulu sitten yhtikäs mitään. Ehkä tähän olisikin sitten kaivannut jotain tuulen havinaa, tai lintujen laulua. En kumminkaan ala valittamaan toimivista äänistä, joten jätetään se sikseen.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Äänet
  • + Grafiikka
  • + Kentät
  • + Hahmoluokat
  • + Monipuolisuus

Huonoa

  • - Sooloilijat
  • - Isot pingit
  • - Ajoneuvot eivät kestä iskuja
  • - Yksinpelikampanja