Arvostelussa Battlefield 2

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 17.huhtikuu 2005

Peliarvostelu

Pelin nimi Battlefield 2
Alusta
Arvostelukappale EA
Ikäraja 15
Avaa pelin lisätiedot

Eipä olisi uskonut, että sitä vielä jaksaisi oikeasti innostuakin Irakin sodasta. Toisin kuitenkin kävi, sillä ruotsalainen, tätä nykyä Electronic Artsin omistuksessa oleva pelitalo Digital Illusions on nyt kantanut pöytään uusimman Battlefield -sarjan pelinsä. Ensimmäinen vuonna 2003 ilmestynyt Battlefield -peli, Battlefield 1942 on edelleen yksi parhaimpia nettiräiskintöjä. Viime vuonna pääsimme myös tutustumaan myös Vietnamin sotaan pelissä Battlefield Vietnam, mutta kyseinen peli ei ollut aivan Battlefield 1942 tasoinen useastakin syystä.

Nyt vuorossa on Battlefield 2:ksi ristitty nettiräiskintä, jonka aihepiirinä on selkeästi Irakin sota, vaikkei sitä missään mainitakaan ja napit vastakkainkin pelissä ovat Yhdysvallat, Kiina ja Lähi-Idän liittouma. Käytännössä kuitenkin pelin taistelutantereet tuovat vahvasti mieleen Irakin, sen nähdyn kuvamateriaalin perusteella mitä olemme lukuisista uutislähetyksistä ja lehdistä voineet todeta.
Battlefield 2 tarjoaa kymmenen moninpelikarttaa ja siis kolme sotivaa osapuolta. Käytännössä mitään kovin merkittävää eroa eri osapuolien välillä ei ole; esimerkiksi jokaista jenkkien asetta ja kalustoa vastaamaan toiselta osapuolelta löytyy melkeinpä samaa tarkoitusta ajava laite/ase, vaikkakin siinä missä jenkeillä on käytössään kymmenen vekotinta, on Kiinalla niitä vain seitsemän ja Lähi-Idän liittoutumalla kahdeksan. Missään nimessä yksikään joukkue ei kuitenkaan ole alitehoinen toista vastaan ja jos on, on se täysin itse pelaajista riippuva tekijä.

Tuttuun tapaan sotivat osapuolet jakautuvat erilaisiin hahmoluokkiin. Pelistä löytyy tavallisen perussoltun lisäksi erikoisjoukkojen sotilas, pioneeri, ammusmies, sinkomies, tarkka-ampuja, sekä viimeisenä, mutta ei suinkaan mitättömimpänä oma henkilökohtainen suosikkini, lääkintämies, jollainen muuten puuttui tyystin Battlefield Vietnamista. Lääkintämiehestä puheen ollen, etenkin kyseisen hahmoluokan rooli on muuttunut sitten Battlefield 1942 -pelin. Siinä missä edellä mainitussa lääkintämies saattoi parantaa vain ja ainoastaan vielä pystyssä olevia kavereita, on tällä kertaa lääkintämiehellä lääkintäpakkauksen lisäksi mukanaan defibrilaattorilaite, jolla kaatunut kaveri voidaan vielä paukauttaa takaisin taistelemaan. Tämä tosin edellyttää sitä, että lääkintämies ehtii ajoissa paikalle, sillä kaatuneella kaverilla ei ole kauaa aikaa odotella. Tarpeen tullen defibrilaattoria voidaan käyttää myös pystyssä seisovaan viholliseenkin, jolloin tältä menee sydänrytmit sekaisin ja sitä seuraa kuolema. Myös ammusmiehen rooli on aiempia Battlefield -pelejä tärkeämpi, sillä BF2:ssa ei olekaan ripoteltu sinne tänne ammuslaatikoita, joista voi tarpeen tullen hakea lisäammuksia tuliluikkuunsa. Näin ollen tyhjillä lippailla juoksentelevat pelaajat joutuvat etsimään käsiinsä ammusmiehen, elleivät sitten ehdi kuolla sitä ennen.

Erilaisia ajoneuvoja ovat tankki, jeeppi, APC, panssaroitu jeeppi/auto, ilmatorjuntavekotin, sekä hävittäjät ja helikopterit. Tämän lisäksi muutamassa kartassa on jenkeillä käytössään myös kumiveneitä, joilla voidaan kulkea vesistöjä pitkin. Normaaliin tapaan jokaiseeen ajoneuvoon voi ajajan lisäksi hypätä muitakin tovereita kyytiin, yksi tykkitorniin ja niin edelleen. Uutena ominaisuutena esimerkiksi kyydissä oleva lääkintämies parantaa automaattisesti kaikki muut kyydissä olevat toverinsa ja samalla periaatteella toimii myös ammusmieskin.

Battlefield 2 pitää sisällään BF: Vietnamin tapaan vain yhden pelimuodon ja se on Conquest. Toisaalta tämä ei haittaa, sillä onhan tämä ensimmäisestä Battlefield -pelistä saakka ollut se paras pelimuoto. Conquestissa kahden sotivan osapuolen on tarkoitus vallata kartalla olevia lippupaikkoja, sekä puolustaa omiaan valtaamisen jälkeen. Se osapuoli, jonka ”elämät” loppuvat ensin, häviää. Pelin kymmenen karttaa ovat kaikki aiempien Battlefield -pelien tapaan huolella suunniteltuja ja siten erittäin pelattavia kukin. Kaksi pelin kartoista pitävät käytännössä sisällään tiukkaa kaupunkisotaa, kun taas kahdeksan kartoista on hieman enemmän avonaisempia ja lippupaikat tosistaan pidemmälle sijoiteltuina. Battlefield 2 on allekirjoittaneen mielestä parhaimmillaan ehdottomasti juuri hektisissä kaupunkisotakartoissa, joissa pelin tunnelma on korkeimmillaan.

Jotta aseisiin, laitteisiin kuin karttoihinkin saisi hieman ensituntumaa on aina suositeltavaa harjoitella pelaamista ensi alkuun edes hieman yhdessä bottien kanssa. Ilahduttavasti ensimmäistä kertaa Battlefield -pelien, tai oikeastaan minkään nettiräiskintöjen aikana botit osaavat oikeasti pelata ja tuntuvat joten kuten jopa älykkäiltäkin.

Pelaajan tarvitessa lisäammuksia tai vaikkapa lääkintämiestä, osaavat näitä kyseisiä rooleja pelaavat botit tulla hienosti pelaajan avuksi, jos vain suinkin kykenevät. Lisäksi osaavat myös tulla elvyttämäänkin jopa pelaajan jos tämä on kaatunut. Joistain saattaa ehkä tuntua hassulta moinen bottien ylistäminen, sillä onhan peli kuitenkin pääasiassa netissä ihmispelaajia vastaan pelattavaksi tarkoitettu. Eiväthän botit tietystikään ihmispelaajia missään nimessä vastaa, mutta täytyy Digital Illusionsille nostaa hattua tähän mennessä parhaan nettiräiskinnöissä nähdyn bottitekoälyn luomisesta.

Uusi sota-aihe ja älykkäät botit eivät kuitenkaan ole ainoat Battlefield 2:n uudistukset. Pelissä on useita pienempiä parannuksia/uudistuksia, jotka lisäävät pelaamisen taktista puolta ja siten samalla pelin syvyyttä. Kun harjoittelut on bottien kanssa harjoiteltu, on aika siirtyä tositoimiin. Battlefield 2:n näkyvin ja keskeisin uusi ominaisuus verrattuna aiempiin peleihin on sen ranking-systeemi. Aiemmista Battlefield -peleistä ranking-servereillä pelaaminen tuottaa pysyvää ja näkyvää tulosta. Pelaajia palkitaan matseissa pisteillä eri osa-alueista, kuten yleinen tiimityö, lipun valtaukset/puolustukset, ammusten ja lääkepakkausten jakaminen, elvytys, tavalliset tapot ja niin edelleen. Pelaajan pisteet, mitalit, sekä muut varsin yksityiskohtaiset saavutukset ja tiedot jäävät sitten pysyvästi talteen. Tilille kertyneet pisteet taas edesauttavat pelaajan nousua seuraavaan sotilasarvoon. Pelaamalla saa avattua käyttöönsä myös uusia aseita, jotka ovat ehkäpä hitusen verran kunkin hahmoluokan perusasetta parempia.

Jos pelissä törmää omiaan tappavaan pelaajaan(teamkiller)voi sellaista nyt automaattisesti itse myös rankaista kukin uhriksi joutunut. Oman kaverin kädestä kuolleella pelaajalla on kuitenkin vaihtoehto valita rangaistako vai jättääkö rankaisematta. On sanomattakin selvää, että täysin vahingossa tapahtunut tällainen teko tulisi jättää rankaisematta ja vastaavasti selkeämmin tahallisesti tehty tulisi rangaista vieden teamkilleriltä pisteitä pois. Kaikki tämä on varsin hienoa ja esimerkiksi pelin aikana voi nyt myös hyvin sotilasarvon perusteella katsoa ketkä pelaajista ovat parhaita ja niin edelleen.

Jotta kaikenlaisten tilastotietojen ylläpitäminen kuitenkaan voisi mitenkään toimia, on Battlefield 2 ensimmäinen BF-peli, jonka pelaaminen netissä vaatii pelaajatilin luomisen. Battlefield -peleissä on alusta asti ollut käytössä GameSpyn tekniikkaa, joten liekö mikään ihme, että Battlefield 2:ssa rekisteröidään itselle GameSpy -pelitili. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä mikään paras mahdollinen juttu. GameSpy serverinhakuohjelmineen ei oikein koskaan ole ollut se paras mahdollinen vaihtoehto ja vaikka se aiemmissa Battlefield -peleissä on toiminut tyydyttävästi, niin kyllä ainakin Battlefield 2:n kohdalla olisi EA:n/Dicen ollut jo parempi tehdä sopimus jonkun muun kanssa.

Peliä testattiin 1.1 päivityksen kanssa(siitä huolimatta, että se joillain onkin aiheuttanut muistivuotoja) ja vaikka pelin sisäinen serverinhakuohjelma hiukan paranikin päivityksen myötä, jättää silti sen kokonaistoteutus vielä paljon toivomisen varaa. Ensinnäkin peliä käynnistettäessä ei aina välttämättä hymyilytä, kun peli jääkin täysin pysähdyksiin sen jälkeen, kun ollaan painettu ”kirjaudu sisään” nappulaa. Sisäänkirjautuminen antaa välillä pelaajan odottaa kauan ja aina se ei välttämättä päästä pelaajaa sisälle lainkaan. Välillä tulee jopa valitusta väärästä salasanasta siitä huolimatta, että oikea salasana on ruudulla jo valmiiksi muistissa.
GameSpyn tuottama serveriohjelma on myös ikävän raskas ja hidas, eikä jälleen kerran mukana ole lainkaan mahdollisuutta merkata haluamiaan servereitä suosikkeihin. Serveriohjelma ei myöskään millään osaa suodattaa pois täysiä servereitä ruudulta, vaikka niin olisi pelaaja asetuksista valinnutkin. Välillä serverinhakuohjelma saattaa myös näyttää joitain servereitä ei aivan täysinä, mutta siinä vaiheessa kun yritetään päästä kyseiselle serverille, tuleekin ilmoitus täydestä serveristä. Eikä tähän aina auta edes serverilistan päivityskään, sillä serveri X saattaa siltikin näyttää siltä, että siellä vielä olisi tilaa. Yhtään sen iloisemmaksi ei muuta mieltä pelin karttojen lataukset, jotka saattavatkin joskus ladata itsensä kahteen kertaan ihan varmuuden vuoksi. Tätä onneksi ei kovin usein sentään tapahtunut. Kyllähän Battlefield -pelit ovat aina sen pari ensimmäistä versiota enemmän tai vähemmän bugisia, sen tietää jokainen niitä pelannut, mutta voisi jo vihdoin joku kuitenkin ottaa sen järjen käteen ja heivata ainakin sen GameSpyn sinne missä aurinko ei paista.

Kun GameSpyn kanssa tuskailuista päästään eroon ja itse vihdoin serverille pelaamaan, on tunnelma usein katossa, edellyttäen tosin, että serverillä majailevat muut pelaajat osaavat pelata peliä ”oikein” ja että vastassa on vähintään yhtä tasokkaita pelaajia kuin pelaajan omassa joukkueessa. Melkeinpä kuitenkin serverillä kuin serverillä on paljon vahvempi tuntu yhteen hiileen puhaltamisesta, kuin aiemmissa Battlefield -peleissä. Tiedä sitten johtuuko tämä aiempaa hieman pienikokoisemmista pelikartoista, vaiko siitä, että hyvästä tiimityöstäkin voi nyt saada pisteitä. Etenkin pienen pingin omaavilla, lähes lagittomilla servereillä, joissa tiimityöskentely lisäksi toimii saumattomasti on tunnelma paikoitellen jotain todella upeaa ja osittain juuri siksi Battlefield onnistuu vangitsemaan sodan tunnelman paljon paremmin kuin kumpikaan edellisistä Battlefield -peleistä koskaan.

Kyllähän se itsestäkin tuntuu hyvältä esimerkiksi lääkintämiehenä pelatessa taistelun melskeessä ensin ampua vihollissotilas nurin ja sen jälkeen elvyttää kyseisen vihollisen kaatama kaveri takaisin taisteluun. Entistä enemmän tiimityötä painotetaan mainiolla mahdollisuudella rakentaa eri ryhmiä, joita sitten yksi, joukkueen komentajaksi valittu pelaaja ohjastaa ja käskee. Toki komentoja voi olla täysin noudattamattakin, mutta siinä vaiheessa on hyvä kysyä itseltään, onko mitään järkeä sitten ylipäätään edes liittyä ryhmään. Ryhmien etenemistä ja tavoitteisiin pääsemistä ei myöskään pääse rajoittamaan yhden jäsenen kuoleminen matkalla, sillä kekseliäästi kaatunut ryhmän jäsen voi palata takaisin taisteluun suoraan ryhmänjohtajan vierelle. Tällä tavoin ei välttämättä ole pakko ensin palata joillekin joukkueen lipuista vain ravatakseen sen jälkeen puoli karttaa takaisin oman ryhmän luokse. Ryhmänkomentajan lisäksi pelissä voi nyt myös olla koko poppoota käskyttävä komentaja. Komentaja voi sotilaiden komentamisen ja käskyttämisen lisäksi tilata tykistöiskuja kartalle vihollisen pään menoksi, tiputtaa sotilailleen varustelaatikoita, sekä hyödyntää satelliitti -ja kartoituslento-ominaisuuksia, jotka paljastavat hetkeksi vihollisyksikköjen sijainnin koko kartalla. Tällä tavoin koko Battlefield kokemus on muuttunut taktisemmaksi.

Taktisempaa pelaamista helpottamaan ja selkeyttämään on myös pelin komentovalikko tehty uusiksi. Aiemmissa Battlefield -peleissähän ”I need a pickup”, ”I need a medic” ja muut vastaavat komennot piti valita F1-F8 nappuloilla. Battlefield 2 -pelissä samainen hoituu Q-näppäintä pohjassa pitämällä, jolloin aukeaa komentovalikko ja josta sen jälkeen voidaan kätevästi ja nopeasti valita haluttu toiminto. Kaiken kukkuraksi peli tukee myös VoIP -tekniikkaa hyödyntävää keskustelutapaa, jonka avulla pelaajat jakaa komentoja ja muita huutojaan mikrofonin välityksellä pelin aikana.

Niin näyttävä ja upeatunnelmainen pelikokemus kuin Battlefield 2 onkin, on sen saavuttamisessa myös oma hintansakin. Battlefield 1942 kuin Battlefield Vietnam pelikin on ilmestyttyään vaatinut paljon vääntöä pelikoneelta, eikä Battlefield 2 ole tällä saralla mikään poikkeus. Pelin minimivaatimukset on syytä ottaa erittäin tosissaan, sillä peli todellakin tarvitsee armottoman määrän tehoa. Pelin arvostelussa käytetty testikokoonpano riitti juuri ja juuri pyörittämään peliä 1024×768 resoluutiolla medium -tason detaileilla maksimissaan 32 pelaajan kokoisissa nettimatseissa. 64 pelaajan matsit pyörivät niin ikään joten kuten, mutta niitä pelatessa esiintyi liian tiuhaan tahtiin jo erittäin silmiin pistävää kovalevyn latailua ja muuta pelaamista haittaavaa töksähtelyä, ettei niissä pelaaminen ollut kovin mieluisaa.

Pelin minimivaatimuksissa mainittu 512 megatavua muistia on erityisesti otettava huomioon, sillä netissä liikkuneiden tietojenkin perusteella tulisi pelikoneessa mieluiten olla 2 gigatavua muistia, jotta Battlefield 2 toimisi täysin jouhevasti, mikä alkaa olla jo melkoinen määrä. Toisaalta kyllähän peli itseään latailee. Keskene pelin valikkoon pääseminenkin kestää vähintään sen viisi sekuntia, mikä on oikeasti aika paljon. Ei peli toki rumakaan ole medium-tason detaileilla pelattuna,(arvostelukuvat on kyseistä tasoa)mutta kyllähän se tietysti aina hieman jää harmittamaan kun ei saa kaikkea pelistä irti. Äänimaailma on edellisistä Battlefield -peleistä tuttu, joskaan mitään musiikkia ei pelin aikana voi BF: Vietnamin tapaan enää kuunnella, vaan eipä tuo kyllä mitään haittaakaan. Ammuskelua, räjähdyksiä ja radiokeskustelua tuulen huminaa, siinä pääpiireittäin pelin erilaiset äänet lueteltuina. Battlefield 2:n äänimaailma on parasta hyvien kuulokkeiden kautta nautittuna, joka lisää siellä olemisen tuntua paljon.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Muut lisäykset ja parannukset
  • + Ranking-systeemi
  • + Vahva tunnelma
  • + Audiovisuaalisesti upea kokemus

Huonoa

  • - Bugit ja puutteet
  • - Vaatii erittäin paljon koneelta