Arvostelussa Battlefield 3

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 7.marraskuu 2011

Peliarvostelu

Pelin nimi Battlefield 3
Alusta PC
Moninpeli Internet
Pelaajamäärä 1-64
Avaa pelin lisätiedot

Battlefieldin kolmatta tulemista on odotettu pitkään. Oikeastaan kuitenkaan kyseessähän ei ole mikään kautta aikain kolmas Battlefield-sarjan peli, vaan seitsemäs, ellei jopa kahdeksas, jos laskuista jätetään kaikki laajennuspaketit pois. Ruotsalaisen Digital Illusionsin, tätä nykyä DICEn Battlefieldit ovat vieneet meidät Toiseen Maailmansotaan, Vietnamiin, hamaan tulevaisuuteen, kuin nykyajan sodankäyntiinkin Battlefield 2:n, Modern Combatin sekä Bad Company 2 -pelien myötä.

Koska uusimman Battlefield -pelin nimen perässä seisoo numero 3, tarkoittaa se lähinnä sitä, että Battlefield 3:n edeltäjää lähimpänä on ainoastaan PC:lle vuonna 2005 julkaistu Battlefield 2. Bad Company sekä sen jatko-osa olivat enemmänkin eräänlaisia spinoff-pelejä, joissa keskityttiin tuttua Battlefield-laatua olevan moninpelin ohella myös juonelliseen kampanjaan sekä hieman persoonallisempiin hahmoihin ? toisin sanoen kunnon yksinpeliin, joka oli bottimatsi-yksinpelejä lukuun ottamatta puuttunut tyystin Battlefield-peleistä ennen ensimmäistä Bad Companya.
Vaikka Battlefield 2 oli niin ikään yksinpelinsä osalta pelkkää bottimatsia ja siten harjoittelemista tositoimia eli moninpeliä varten, löytyy Bad Company -pelien tapaan myös Battlefield 3:stakin juonellinen yksinpeli. Aloitetaan yksinpelistä. Olen niitä harvempia ihmisiä, jotka eivät oikeastaan pitäneet Bad Company -pelien yksinpeliä juuri minään. Olivathan ne eittämättä askel paljon parempaan, kun pelkkien bottimatsien sijaan pääsi räiskimään oikean tarkoituksen kera jopa puhuvien ja pelaajan rinnalla sotivien sotakavereiden kanssa. Tekoäly oli kuitenkin mitä oli ja itse kampanja oli lyhyt ja lineaarinen molemmassa pelissä, vaikka paikasta A paikkaan B saikin edetä melkeinpä omaan tahtiin ja omaa reittiään, Battlefield-moninpeleistä tunnettuja erittäin avaria maisemia pitkin kuljeksien ja milloin mitäkin ajoneuvoa hyödyntäen. Ensimmäisen Bad Company -pelin esittelemä uusi Frostbyte pelimoottori sen sijaan toi mukanaan tuhoutuvat maisemat, mutta tuhon kylväminen oli kuitenkin melko rajallista. Pääasiassa maisemien tuhoutuminen rajoittui rakennuksiin, eikä esimerkiksi niinkin simppeliä asiaa kuin betoniporsasta voinut jyrätä tankilla rikki lainkaan.

Verrattuna Bad Company -pelien yksinpeliin Battlefield 3:n vastaava ei kamalasti näistä eroa. Kampanja on lineaarinen, ? jopa lineaarinen kuin aiemmin ? tekoäly vähän sinnepäin, mutta poikkeuksena huonompaan enääpä et etenekään paikasta toiseen miten huvittaa, koska hyvin nopeasti on nirri pois jos vähääkään poikkeaa pelin kädestäpitelyreitiltä. Battlefield 2:n tapahtumat ja samaten moninpelikartat sijoittuivat aikanaan Irakiin, joka oli siihen aikaan melko ajankohtainen ja jopa räjähdysherkkä idea sotapelin miljöölle. Battlefield 3 tuntuu toistavan ”edeltäjäänsä” viemällä sodan nyt Iraniin. Tässä kohtaa sopii kysyä, että yrittävätkö EA ja DICE kiinnittää nimenomaan peliinsä huomiota tekemällä siitä propagandan rajoilla liikkuvan tuotteen? En kuitenkaan lähde analysoimaan asiaa tässä kohtaa sen enempää suuntaan tai toiseen, koska perimmäisenä tarkoituksena kuitenkin on kertoa teille millainen itse peli on.

Battlefield 3:n yksinpelissä omaksutaan kersantti Blackburnin rooli keskellä hyökkäystä Iraniin. Peli alkaa siitä, kun Blackburn istuu korkeampien esimiestensä kuulusteltavana jonkinlaisessa huoneessa. Itse pelin tapahtumat, eli sotiminen pitkin Iranin katuja ja muita maisemia tapahtuu takautuvasti, ikäänkuin Blackburn selostaisi häntä kuulusteleville miehille mitä taistelukentällä oikein tapahtuikaan. Pelin isompaa juonikuviota raotetaan pala palalta ja aina tehtävien välillä saadaan kuulla lisää Blackburnin selostaessa esimiehilleen tapahtumien kulkua. Juoni ei ole järin kiinnostava, mutta välianimaatioita katsoo jo ihan mielellään siksi, että niissä käytetty kasvojen animointi ja grafiikka yleensä ottaen on jo sitä tasoa, että mennään melkeinpä fotorealistisella tasolla mitä tulee ihmishahmoihin ja tunne onkin melkein kuin katsoisi tietokonegrafiikalla tehtyä toimintaelokuvaa ? tai sen rauhallisempia hetkiä.

Itse taistelukentällä pelaajan ja rinnalla sotivan poppoon toimenkuva vaihtelee rakennusten putsaamisesta vihollissotilaista tankkien tuhoamiseen singolla ja sieltä aina KK-pesäkkeiden eliminointiin ja väijytyksistä selviämisiin. Jos esimerkiksi Call Of Duty -pelisarjan pelit ? tai oikeastaan minkä tahansa muun sotapelin toimintakaava on alkanut viime vuosina tuntumaan yhä lineaarisemmalta ja lineaarisemmalta, niin pelattavuudeltaan Battlefield 3 on kyllä sieltä lineaarisimmasta päästä. Pelaaja etenee paikasta A paikkaan B ? siinä sivussa sotien ja ampuen vihollisia ? täysin pelin armoilla. Peli välttämättä haluaa taluttaa pelaajaa kädestä pitäen eteenpäin, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että pienikin poikkeaminen annetuista ohjeista johtaa yleensä nopeaan kuolemaan ja viimeisimmän checkpoint-tallennuksen uudelleenlataamiseen. Blackburn, kuten myös vihollisetkin kestävät vain muutaman osuman ennen kuin kuolevat, joka sinänsä on realistista, mutta kun tätä aletaan Battlefield 3:n kohdalla toteuttaa käytäntöön, ei pelaaminen olekaan enään niin hauskaa ? vaikka itsestään palautuvat energiat ovatkin käytössä.

Jos pelaaja pistää päätään liiaksi esiin ”pensakoista”, kiinnittyy yleeensä kaikki vihollisen huomio ja tulivoima tällöin lähes yksinomaan pelaajan hahmoon. Jos makaa suojassa paikallaan, kestää pelaajan sotakavereilta tuhottoman kauan ampua edes yksi vihollinen. Toisin kuin Bad Company -peleissä, Battlefield 3:ssa toverit todella kuolevat, mutta kaatuneiden tilalle loikkaakin sitten oitis uusi nippu jannuja jostain pusikosta, valmiina lahdattavaksi tai kenties jopa saamaan vihollisen hengiltä. Sama pätee välillä vihollisiinkin: mikäli pelaaja tappaa vihollisia sellaisena hetkenä, kun niiden ampumiseen ei tulisi lainkaan keskittyä, vaan pitäisi esimerkiksi juosta jonkin sotakaverin perässä, (jonka pään yläpuolella roikkuu vilkkuva kyltti ”seuraa minua”) ei vihollisten ilmestyminen lopu lainkaan, vaan tapetun tilalle juoksee aina uusi korvaaja.

Suljetuista ovistakaan ei pääse sisään eikä muurien yli voi hypätä tai kiivetä, kuin vasta sitten kun muut poppoosta saapuvat paikalle ja ”laukaisevat” yleensä nuo interaktiiviset hetket, jolloin jotain saa tehdä. Kun interaktiivinen hetki on päällä, painetaan yleensä sitten esimerkiksi E:tä, rämpytetään SPACE-näppäintä, tai painetaan hiiren vasenta nappulaa ? kaikki tämä silloin kun peli niin haluaa ja ilmoittaa siitä pelaajalle isoin vilkkuvin tekstein tai kuvin. Välillä tulee eteen hetkiä, jolloin pelaajan on noukittava käteensä jokin tietty ase, joka on sopivasti laitettu esille ja valokeilaan, jolla sitten tuhotaan tietty kohde. Tätä ennen peli ei etene eikä jatku, eikä millään poikkeavilla keinoilla, kuin sillä pelin määräämällä tavalla pysty tuhoamaan annettua kohdetta, joka tuhottavaksi on määrätty.

Kaiken kaikkiaan Battlefield 3:n yksinpeli on kyllä varsin elokuvamainen kokonaisuus, mutta ainoastaan koska kaikki on niin täydelliesti laitettu esille ja valmiiksi suunniteltu. Myös siksi koska peli on täynnä kohtia, joissa pelaajan painettua näppäimistöltä nappulaa X, ottaa peli ohjat itselleen ja liikuttaen Blackburnia pelaajan puolesta tekemällä sellaisia temppuja, joita pelaaja itse ei voi pelin aikana edes toteuttaa. Näihin lukeutuu vaikkapa vihollista selkään potkaiseminen sen jälkeen, kun on heittäydytty ensin avoimesta ikkunasta sisään.

Kenties olen liian kyllästynyt samanlaisilta tuntuviin räiskintäpeleihin, tai sitten olen vain lopenkyllästynyt pelaamaan umpilineaarisia räiskintäpelejä, joissa pelaajalla ei ole minkään valtakunnan päätösvaltaa mihinkään, muuta kuin seurata kiltisti raiteita pitkin perässä minne peli kuljettaa ja varoa ettei vahingossakaan putoaisi sen määrittämiltä kiskoilta. Kuitenkin jos mietitään, niin vuonna 2002 ilmestynyt Medal Of Honor: Allied Assault (sekin EA:n peli) oli juuri tämänkaltainen pelikokemus; ihastuttavan elokuvamainen kokemus, mutta ah, niin kamalan lineaarinen.

Vielä tuohon aikaan lineaarisuus ei kuitenkaan haitannut tai paistanut silmään, koska kyseinen pelikonsepti (seuraa kompassia jne.) oli jotain niin uutta ja tuoretta — aivan upeasta grafiikasta puhumattakaan — joka suorastaan herätti sen aikaiset maisemat eloon ja melkeinpä sai pelaajan tuntemaan ruudin katkun nenässään. Nyt kuitenkin eletään jo myöhäistä vuotta 2011, eikä Battlefield 3:n yksinpeli ole konseptinsa osalta muuttunut juuri miksikään. Kenties on menty vielä pahempaan suuntaan. Valmiiksi skriptatut kohtaukset toistuvat yhä uudenlaisina ja samat viholliset putkahtavat samoista kohdista. Ainoana poikkeuksena se, että et saa tehdä mitään, etkä oivaltaa mitään ominpäin ? seikka joka on ollut läsnä useissa muissakin EA:n viime vuosina julkaisemissa peleissä, otetaan vaikkapa uudet Command & Conquer -sarjan pelit. Emme kuitenkaan lähde nyt niille vesille, sillä ajautuisimme jo liian kauas itse aiheesta.

Kokonaisuutena Battlefield 3:n yksinpeli toisaalta on ja toisaalta ei ole, parempi kuin mitä Bad Companyt ovat yksinpelinsä osalta esittäneet aiemmin. Lähestulkoon fotorealistinen grafiikka etenkin aluksi seisauttaa veren ja loksauttaa leuat. Kun ensikerran pääsee Iranin ulkoilmatiloihin sotimaan on tunnelma kuin oikeaa sotaa katselisi jonkun toisen silmistä grafiikan ohella aina kunnolla jytisevää äänimaaailmaa myöten, mutta kovin sielutonta koko touhu valitettavasti kuitenkin on. Jos yksinpeliä verrataan Battlefield 2:een (en tiedä tekeekö kukaan niin) niin luonnollisesti ”BF3” pesee omalla yksinpelillään bottimatsit kuusi nolla. On kuitenkin huomioitavan arvoista, että vaikka yksinpelistä ei muuta käteen jäisikään, niin ainakin siinä pääsee kokeilemaan paljon erilaisia aseita ja sitä kautta jo hieman ennakkoon tutustumaan siihen millaista räiskyttely ”voisi” olla myös moninpelin puolella, samoja aseita sekä kontrolleja hyväksi käyttäen. On kuitenkin melko selvää, että valtaosa Battlefield 3:n hankkivista pelaajista ostaa pelin juuri nimenomaan pelkän moninpelin vuoksi, joka ei aiempina vuosina ole pettänyt ? eikä petä nytkään.

Pelillisesti Battlefield 3:n moninpeli pitää sisällään pelimuodot conquest, rush, squad-versiot molemmista edellä mainituista, sekä viimeisenä team deathmatchin. Battlefieldin paras pelimuoto on aina ollut (ja tulee aina olemaan) conquest, jossa kaksi joukkuetta sotii kartalta löytyvien lipputankojen herruudesta. Kun toinen joukkue, tai edes yksi sen jäsen pääsee tyhjälle lipputangolle, nousee tankoon hiljalleen liehumaan joko amerikkalaisten tai venäläisten lippu, riippuen kummalla puolella pelaa. Tangossa lihuva oman joukkueen lippu mahdollistaa sen, että joukkue voi spawnata, eli ”syntyä” kyseiselle tangolle, sen sijaan että pelaajat joutuisivat kuoltuaan aloittamaan uudelleen aina kaukaa omasta tukikohdastaan. Tällä nopeutetaan lippupaikkojen valtaamista.

Mitä enemmän vallattuja lipputankoja joukkueella on, sen parempi. Jos toinen joukkue onnistuu saamaan haltuunsa yli puolet lippupaikoista, alkaa vastapuolen joukkueelta ”vuotamaan” bittiavaruuteen tikettejä hiljalleen, yksi kerrallaan. Tiketit sen sijaan ovat joukkueen ”elämiä”, eräänlaisia pääsylippuja, joiden avulla pelaajat lunastavat itsensä takaisin toimintaan. Toiminnassa kuollut, uudelleen kentälle syntynyt pelaaja kuluttaa aina yhden tiketin astuessaan takaisin sotatantereelle. Conquestissa häviäjäjoukkue on se, jolta ensimmäisenä loppuvat kaikki tiketit. Rush-pelimuoto sen sijaan on hieman uudempi tuttavuus, mutta sekin on jo pikkuhiljaa vakiinnuttanut asemansa Battlefield-sarjan pelien parissa.

Rushissa pelataan hyökkääjää ja puolustajaa, joista molemmat tiimit vuorotellen joutuvat hyökkäämään. Ainoastaan hyökkääjillä on tikettejä (elämiä) kun taas puolustajien pitää pitää huoli siitä, etteivät hyökkääjät saa vallattua suojeltavia kohteita itselleen ja tuhottua niitä. Hyökkäävä joukkue häviää, kun kaikki tiketit ovat loppuneet ja puolustava tiimi vastaavasti silloin, kun kaikki suojeltavat kohteet on menetetty.

Team Deathmatch sen sijaan on melko yksiselitteistä peruskauraa varmasti jokaiselle ja conquestin sekä rushin squad-versiot ovat periaatteessa vain 4 Vs. 4 tyyppisiä matseja, pikkutiimeillä ja muutamalla lippupaikalla. Näillä ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään väliä, sillä squad-versiot ovat tylsiä verrattuna maksimissaan 64 pelaajan onlinematseille, siinä missä team deathmatch on taasen aivan liian perustavaraa. Eikä kukaan muutenkaan edes pelaa servereillä muuta kuin conquestia tai rushia, jota en yhtään ihmettele. Itse tulisin toimeen jo pelkällä conquestillakin. Pelaajia kuitenkin moninpelipuolella riittää pilvin pimein ja alhaisimman pingin omaaville servereille on useasti jopa haaste päästä juuri siksi, että kaikki serverit ovat niin pullollaan pelaajia.

Moninpelikarttoja tällä hetkellä on pelissä yhdeksän kappaletta, mutta lisää on tulossa lähiaikoina Back to Karkand karttapaketin muodossa, josta löytyy muun muassa remakeversio Battlefield 1942 -pelissä ensikerran nähdystä loistavasta Wake Island -kartasta. Battlefield 3:n kaikki tämänhetkiset kartat ovat kaikki varsin erilaisia, joten niiden vähyys onneksi korvautuu niiden ainutlaatuisuudella, eikä yksikään pelattu peli muutoinkaan ole samanlainen. Pelin kartoista ehdottomasti tylsin on avoimessa moninpelibetassakin ollut Operation Metro, joka sijoittuu yksinomaan sisätiloihin, metroaseman sisuksiin ja tiedossa on arvatenkin paljon ahtaissa tiloissa tapahtuvaa taistelemista. Kyseisessä kartassa ei ole tankkeja tai muitakaan vekottimia saatavilla ja siksi se ei ole oikein omiaan vyöryttämään ruudulle sitä mitä Battlefield perimmäisenä edustaa: monipuolista sodankäyntiä niin maalla, merellä kuin ilmassakin.

Moninpelibetassa niin ikään mukana ollut Caspian Border sen sijaan on yksi pelin parhaita karttoja. Se pitää sisällään isoja metsäalueita, laajaa maisemaa sekä tilaisuuden temmeltää lähes kaikilla pelin erilaisilla vekottimilla. Seine Crossing on tiukkaa kaupunkisotaa ja Tehran Highway yöaikaan sijoittuva kartta, joka tarjoaa pientä etua ainakin niille, joilla on mahdollisuus käyttää lähes sokaisevaa taktiikkavaloa aseessaan.

Sateen piiskaama Grand Bazaar sen sijaan pitää sisällään torimaisia aukeita sekä kapeita kujia, johon mahtuu jos jonkinlaista taktikointia. Kharg island on siitä mielenkiintoinen, että amerikkalaisjoukkueen on alussa lähdettävä peliin omalta lentotukialukseltaan, saarelle, jossa venäläiset jo ovat valmiiksi asemoituneina. Kaikki kartat on pelattavissa jokaisella pelimuodolla, joten onneksi yhtään pelkästään tietylle pelimuodolle omistettua karttaa ei valikoimasta löydy ja muutenkin karttavalikoima kokonaisuudessaan on mukava nippu erityyppisiä kokemuksia.

Erilaisuutta moninpelikokemukseen lisää myös pelin käyttämä, uusimpaan versioonsa päivittynyt Frostbyte-pelimoottori, jonka ansiosta maisemat tuhoutuvat entistä enemmän ja hienommin verrattuna aiempiin Bad Company -peleihin, joissa Frostbyte oli mukana ensimmäistä kertaa. Etenkin talot tuhoutuvat nyt lähes täysin, eivätkä ne enää hajoa pelkästään muutaman seinän osalta, vaan lopulta romahtavat myös katot ja tukirakenteetkin, eikä jäljelle jää kuin pohjarakenne. Myös puut saa kaadettua tankeilla niin halutessaan tai isomilla pommeilla ja mikäs sen parempi paikka jalkaväelle piiloutua kuin kaatuneen puun lehvistön sekaan. Bad Company -pelejä moninpelatessa jäin ikävöimään pahasti täydellistä makuuasentoa. Oli jokseenkin hölmöä, että matalin asento jonka pelissä saattoi ottaa oli polvikyykky. Onneksi tetsaaminen tekeekin Battlefield 3:n myötä paluun, koska tetsaaminen ei ole koskaan ollut näin hauskaa ja jännittävää.

Mutta mitäpä olisi Battlefield 3 ilman ajoneuvoja ja hahmoluokkiaan? Melkeinpä yhtä tärkeä elementti Battlefieldissä etenkin conquest-pelimuodon ohella ovat juurikin nämä edellä mainitut elementit. Pelissä on neljä eri hahmoluokkaa, joita ovat assault, support, engineer sekä scout. Assault on lääkintämiehen ominaisuuksilla varustettu perinteisempi solttu, kun taas support jakaa joukoille lisäammuksia, engineer korjaa ajoneuvot ja scout tähystää vihollisia kaukaa tarkka-ampujan kiväärinsä kanssa sekä pystyy tilaamaan ilmaiskuja radion kautta.

Viimeisimmistä Battlefield-peleistä tuttuun tyyliin pelaamalla matseja, keräämällä tappoja sekä voittamalla kierroksia pelaaja kerää itselleen kokemuspisteitä. Kokemuspisteillä ylennytään sotilasarvoissa, joiden avulla näkee kätevästi kuka on kuinkakin hyvä pelaamaan, minkä lisäksi kokemuspisteiden keruu sekä sotilasarvoissa nouseminen avaavat uusia apuvälineitä, kuten parempia ja tehokkaampia aseita, aseisiin liitettäviä teho-osia, kuten äänenvaimentimia, tukikahvaa, taktiikkavaloa sekä lasertähtäintä. Lisäksi käyttöön avautuu uusia myös uusia vempaimia, kuten C4-räjähteet, erilaisia kiikaritähtäimiä, tai vaikkapa lääkintämiehen defibrilaattorilaite, jolla voi elvyttää taistelussa hetki sitten kaatuneita tovereita ja siten estää yhden tai jopa useamman elämätiketin katoamisen taivaan tuuliin. Kun pelaaja pelaa esimerkiksi assault-luokan hahmolla, kertyvät kaikki kokemuspisteet kyseiselle hahmoluokalle. Esimerkkinä lääkintämiehelle kokemuspisteitä pelin aikana kertyy tapoista, tappoavustuksista, elvytyksistä, lääkintälaukkujen jakamisista (jos joukkutoverit käyttävät niitä), lippupaikkojen valtaamisista sekä puolustuksesta ja muun muassa tulituen antamisesta, mutta vain jos sillä on vaikutusta vihollisen onnistuneeseen listimiseen. Jos taas pelaa reconilla, kertyy kaikki kokemus sen hahmoluokan eduksi ja niin edelleen. Kerrallaan pelaaja voi kantaa mukanaan yhden isomman aseen ohella käsiasetta, kranaatteja, puukkoa, sekä kahta vempainta, kuten vaikkapa lääkintäpakkauksia, telamiinoja tai radio-ohjattavia tiedustelilaitteita tai räjähteitä ? vempainten riippuessa ihan siitä millä hahmoluokalla pelataan. Esimakua paremmista vempaimista voi saada silloin, jos onnistuu löytämään jonkun toisen kuolleen pelaajan sotilasvarustuksen, joka on ehtinyt pelata itsensä paljon korkeammalle tasolle ja samaten ehtinyt saada käyttöönsä jo paljon parempia aseita ja laitteita. Kuoleman jälkeen uudelleensynnyttäessä toisten tavaroita ei kuitenkaan enää pääse uudelleen käyttämään.

Taistelukentällä sattuu ja tapahtuu, eikä aina ole välttämättä hyvä olla pelkkä paljasjalkainen jalkaväkisotilas taistelukentän melskeen keskellä. Aiempien pelien tapaan myös BF3 tarjoaa useita erilaisia ajoneuvoja käyttöönotettaviksi. Taisteluhelikoptereita, hävittäjiä, jeeppejä, tankkeja, ilmatorjuntavekottimia, miehistönkuljetusajoneuvoja, kumiveneitä ja niin edelleen. Vekottimien kirjo on mukavan runsas, vaikka jokseenkin perinteinen Battlefield-kokoelma. Pelaajan ei itse myöskään aina tarvitse olla vekottimen puikoissa, vaan käsittelyynsä voi ottaa esimerkiksi jeepin tykkitornin tai taisteluhelikopterin puolustusminigunin.

Pelin ajoneuvovalikoimasta kuudella ajoneuvolla, kuten tankeilla sekä helikoptereilla voi kerryttää kokemuspisteitä myös itse laitteille oman sotilaansa ohella. Kaikilla ajoneuvoilla sotiessa ja vihollisia tappaessa kertyy siis aina henkilökohtaista kokemusta, mutta ajoneuvokohtaista kokemusta, joka siis edesauttaa erilaisten ajoneuvoihin pultattavien parannusten aukaisemista käyttöön (kuten esimerkiksi tankkiiin pultattava lisäkonekivääri) ei ole tarjolla aivan kaikille pelin ajoneuvoille.

Uutena ominaisuutena Battlefield 3 muuttaa hieman sitä, miten moninpeliseuraa netistä haetaan ja miten omaa pelaajaprofiiliaan ja sen yksityiskohtaista statistiikkaa pääsee seuraamaan. Ensinnäkin Battlefield 3 käyttää hyväkseen EA:n uudelleen Originiksi nimettyä onlinetyökalua, joka muistuttaa paljolti kilpailija Valven Steam-ohjelmaa. Origin on käynnistettävä aina kun Battlefield 3:kin käynnistetään ja jollei sitä itse tee, se käynnistyy automaattisesti kun pelin pikakuvaketta naksutellaan. Origin kirjaa pelaajan sisään palvelimelle, jonka jälkeen ei kuitenkaan käynnisty itse peli ? kuten olettaa saattaisi ? vaan sen sijaan Battlefield 3:n käynnistäminen käynnistää Windowsissa oletuksena olevan internetselaimen. Enää ei siis käynnistetä peliä ja sieltä valita multiplayer tai singleplayer -valikkoa, vaan kaikki aktiviteetti hoidetaan internetselaimen kautta. Ratkaisu tuntuu aluksi todella oudolta ja jopa typerältä (miksi peli pakkosyöttää minulle selainta?) mutta loppujen lopuksi homma toimii jopa paremmin kuin perinteinen keino.

Selaimeen aukeaa Battlelog -niminen EA:n internetsivusto, jossa näkyy pelaajan oma peliprofiili sekä kaikki viimeaikaiset tapahtumat, kuten mitä kaikkea on saanut avattua käyttöön, mille tasolle on viimeksi ylentynyt ja niin edelleen. Battlelogista näkee myös yksityiskohtaisesti mitä moninpelissä on seuraavana luvassa millekin hahmoluokalle, kun tietty kokoemuspistemäärä saavutetaan ja esimerkiksi kuinka tarkka on ollut ammuskelemaan milläkin aseella.

Battlelogista löytyy siis kaikki mahdollinen mitä kuvitella saattaa sekä pelin seuraamiseen sen ulkopuolelta voi tarvita. Mikäli haluaa vain tarkastella tilastoja, voi Battlelog-sivuston käynnistää myös kokonaan ilman peliä tai Originiakin. Niille, jotka ovat tutustuneet esimerkiksi Facebookin maailmaan, sanottakoon, että Battlelog muistuttaa ikäänkuin jonkinlaista ”minifacebookia” ? siinäkin mielessä, että sinne voi ystävälistalle lisätä pelaajia, joiden kanssa haluaa jatkossakin pelata, jonka jälkeen näiden profiileita ja saavutuksia voi vastaavasti myös kytätä pelkkää hiirtä naksuttelemalla. Ystäviä voi myös suoraan hiirellä ”raahata” servereiden päälle, mikäli haluaa lähettää näille kutsun jollekin tietylle serverille pelaamaan. Tarjolla on myös chat-mahdollisuus ja omalle ”Battlelog-seinälle” voi postata omia mietteitään, Facebookin tapaan.

Battlelogin pääsivulta käynnistetään varsinaisesti myös itse peli, oli se sitten yksinpelikampanja, internetmoninpeli tai co-op pelitila. Co-op tarjoaa kuusi tehtävää pelattavaksi yhdessä toisen ihmispelaajan kanssa tietokonevastustajaa vastaan. Ihmiskumppanin voi valita joko suoraan ystävälistalta, jolloin Battlelog lähettää kyseiselle ystävälle co-op pyynnön, tai sitten peliseuraa voi etsiä kaikkien pelaajien joukosta public-hakutoiminnon avulla.

Varsinaista moninpeliä, eli nettimoninpeliä muita ihmisiä vastaan on olemassa vaihtoehtoina quick match, joka etsii vain jonkin käynnissä olevan pelin pikaisesti välittämättä pelimuodosta, tai sitten on mahdollista selata kaikkia servereitä yhdeltä isolta listalta ja asettaa hakuehtoihin myös filttereitä, kuten vaikkapa pelkästään punkbuster-serverit, tai pelkästään serverit, joilla pelataan conquestia. Erilaisia filttereitä on ihan kiitettävä määrä ja varmasti jokainen löytää niiden satojen servereiden joukosta mieleistänsä pelattavaa.

Yhtenä uutena ominaisuutena Battlefield 3:ssa on nyt mukana myös spawnaaminen suoraan oman ryhmän luokse. Battlefield 2 -pelissä mukaan tullut ominaisuus luoda erilaisia pikkuryhmiä, joita komentaa on läsnä myös Battlefield 3:ssa, mutta tällä kertaa yksittäiset pelaajat voivat siis spawnata suoraan oman ryhmänsä jäsenten luokse, oli se sitten suoraan tankin tai jeepin kyytiin, tai sitten vaan ihan seuraksi jalkapatikkaan. Tämä vähentää entisestään ravaamista, kun ei enää tarvitse erikseeen juosta lippupaikalta tai tukikohdasta sinne missä oman ryhmän jäseniä milloinkin on viilettämässä. Tämä on eritoten hyödyllinen jos pelaa peliä yhdessä omien kavereidensa kanssa samassa ryhmässä: aina kuoltuaan voi spawnata yksinkertaisesti takaisin kamujen vanaveteen.

Kokonaisuutena Battlefield 3 on yksi tämän vuoden parhaita ? ellei paras ? moninpeliräiskintäkokemus. Se ei lisää aivan valtavasti uusia ominaisuuksia hyväksi todettuun kaavaan, mutta uudet ja isot kartat, 64 pelaajan toimiva moninpeli, lukuisat erilaiset käyttöön avattavat sotatehokkuutta lisäävät lisävempaimet sekä pikkusäädökset oman virtuaalisotilaansa varustuksessa tuovat tuoreuden tunteen mukanaan, samalla kun grafiikan osalta peli on epäilemättä hienoimpia PC-pelejä pitkään, pitkään aikaan ja varmasti kaiken kaikkiaan yksi tämän hetken näyttävimpiä pelejä koko pelimarkkinoilla ? seikka, josta DICElle voi helposti nostaa hattua.

Grafiikan realistisuus etenkin täysillä detaileilla sekä 1080p resoluutiolla pelatessa on yhtä juhlaa, eikä välillä voi yksinpelin tapaan olla jäämättä ihastelemaan pelin maisemia ? tai vaikkapa vain realistisenoloisia auringonheijastuksia, tai varjoja, tai räjähdyksiä tai vertaistaan hakevia savuefektejä.

Valokaan ei ole pelissä mikään halpa visuaalinen kikka, vaan auringonvalo, kuin myös aseiden taktiikkavalot, sekä lasertähtäimet ottavat oikeastikin silmään. Ei luonnollisestikaan puhuta mistään oikeasti sokaisevasta ja silmiä vahingoittavasta efektistä, mutta pelin aikana taktiikkavalollaan sohotteleva vihollinen sekoittaa usein kyllä tehokkaasti näkökentän, eikä vihollista sen jälkeen hetkeen piipun eteen saakaan. Sama homma on esimerkiksi taisteluhelikopteria sihdatessa pusikon reunassa: jos helikopteri sattuu menemään auringon kohdalle ja oma tähtäin osuu suoraan auringonvaloon, on helikopterin jäljitys useimmiten siinä, koska menee hetki ennen kuin pikasokaisusta jälleen toipuu. Vastaavasti vihollisen, joka käyttää taktiikkavaloa tai lasertähtäintä aseessaan voi havaita jo kaukaa, oli matsi sitten päivänvalossa pelattava tai ei. Lasertähtäin hohkaa punaisena taktiikkavalon valkoista väriä paljon pidemmälle ja tarkkaavainen pelaaja erottaa ne hyvin pian ja onnistuu jopa ehkä välttämään kuoleman tähtäimen tämän ansiosta.

Battlefield 3:n upealla grafiikalla ja yksityiskohtaisuuksilla on myös hintansa. Peli vaatii mininä jo kahden ytimen suorittimia, sekä 512 megatavun muistimäärällä, sekä DirectX 10 tuella varustettuja näytönohjaimia. Testikonella pelatessamme, täysillä detailella ja 1080p resoluutiolla 64:n pelaajan moninpelisessiossakin, peli ei hidastunut lainkaan eikä testikone näyttänyt hyytymisen merkkejä. Vaikka peli pyörikin erittäin sulavasti testikokoonpanolla moninpelissä kuin yksinpelissäkin, jäi noin yksi viidestä käynnistetystä moninpelisessiosta kuitenkin jumiiin, joko heti peliä aloitettaessa tai sitten muutaman putkeen pelatun erän jälkeen mustan ruudun kera. Enkä ole ainoa, jolle tätä kaatuilua on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. On jopa joku myös sanonut, että grafiikan tason asettamisen mediumille auttaisi kaatuiluongelmissa. Tätä kirjoittaessani pelille on jo julkaistu Originin kautta yksi päivitys, joka korjasi lukuisia vikoja etenkin moninpelistä, mutta vielä kun DICE saisi nämä satunnaisjumiutumiset kuriin, olisivat asiat entistä paremmin.
Loppuhteenvetona sanottakoon, että Battlefield 3:n yksinpeli on yllätyksetön ja jopa tylsä, lineaarisuuden huipentuma, mutta moninpeli sen sijaan rokkaa ja lujaa. En lähde antamaan pelille erillisiä arvosanoja yksinpelin ja moninpelin osalta, mutta sanotaanpa vain, että en lähtisi arvostamaan yksinpeliosiota juurikaan kolmea tähteä korkeammalle.Internetmoninpeli, sekä co-op moninpeli paikkaavat kuitenkin niin hienosti yksinpelin puutteita, että ainakin PC:llä eli on rahansa arvoinen kokemus. Kaikesta huolimatta, alla lopullinen arvosana.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Sanoinkuvaamattoman upea ja realistinen grafiikka
  • + Conquest-pelimuoto rulettaa edelleen
  • + Valtaosa pelin kartoista isoja, erilaisia ja hyvin suunniteltuja
  • + 64:n pelaajan suursodat ovat hienoja
  • + Internet- ja co-op moninpeli
  • + Battlelog
  • + Muhkea äänimaailma
  • + Kaikenlaiset uudet vempaimet ja välineet (esim. sokaiseva taktiikkavalo)

Huonoa

  • - Yksinpeli on tylsä ja umpilineaarinen
  • - Muutamat moninpeliä vielä vaivaavat bugit