Arvostelussa Battlefield – Bad Company 2

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 25.maaliskuu 2010

Peliarvostelu

Pelin nimi Battlefield - Bad Company 2
Alusta XBOX360
Ikäraja 16
Content Download On
< >
Avaa pelin lisätiedot

EA:n Battlefield -pelisarja on jo ehtinyt kunniakkaaseen seitsemän vuoden ikään, sarjan ensijulkaisun, Battlefield 1942:n ilmestyttyä syyskuussa vuonna 2002. Battlefield -sarja on nähnyt monta julkaisua PC:llä ja konsoleilla pelisarja on vieraillut Modern Combat -pelien muodossa. Sekä PC:lle, että konsoleille julkaistu ensimmäinen peli oli Game Realityn arvostelussa neljä tähteä vuona 2008 kerännyt Battlefield ? Bad Company.

Nyt Battlefield -pelien tarina jatkuu jälleen ? tälläkin kertaa mennään Bad Companyn matkassa, sillä Battlefield ? Bad Company 2 on täällä. Kuten edeltäjänsäkin, on Bad Company 2 peli, joka sisältää kunnollisen yksinpelin tarinalla, sekä sen Battlefieldit kaikkien tietoon nostaneen monimuotoisen moninpelin.
Yksinpelin osalta tarinaa jatketaan jälleen samoista asetelmista: pelaaja omaksuu jälleen kerran Preston Marlown rooliin, yhden nelihenkisen jämäkomppania Bad Companyn jäsenistä, joka yllättäen joutuu viimeistä yhteistä toimeksiantoaan suorittaessaan jälleen kerran todelliseen sota-operaatioon. Napit vastakkain ovat edellisen pelin tapaan USA ja Venäjä. Venäjällä on hallussaan pahaa jälkeä tekevä joukkotuhoase, josta USA saa vihiä. Luonnollisesti ase, sekä hullu eversti kaiken juonittelun takana olisi saatava kiinni. Seuraa 13 tehtävän verran tiukkaa toimintaa, kun aseet laulavat ja räjähdykset värittävät horisonttia.

Vaikka alkuperäisen Bad Companyn yksinpelikampanja olikin kokonaisuudessaan Battlefield -sarjan ehdottomasti paras näyttö ? aiempien osien tarjotessa vain yksinkertaisia harjoittelumatseja bottien kanssa ja Modern Combatin tarjotessa melkein samaa ? ei ?BC:n? yksinpeli kuitenkaan ollut missään nimessä yksinpelillisesti FPS-räiskintöjen kirkkainta kärkeä.

Vaikka maisemia (lue: joitain rakennuksia ja kyhäelmiä) pääsikin pistämään tuhannen säpäleiksi, samalla kun Battlefield -sarjalle ominainen erilasten ajoneuvojen (maa, ilma, vesi) hyödyntäminen tarjosi monipuolisuutta, olisi peliltä kaivannut silti enemmän. Etenkin kun ottaa huomioon sen, ettei pelin hehkutettu ympäristön tuhoaminen ollutkaan kaikkea sitä: tietyt talot saatoi pistää perustuksiaan myöten palasiksi, kun taas jotkut eivät hajonneet millään ja esimerkiksi tankitkin jäivät aina kiinni tuhoutumattomiin betoniporsaisiin. Kakkosessa tätä asiaa ei juurikan ole lähdetty viemään yhtään sen realistisempaan suuntaan, vaan edelleen vastaan tulee niitä jopa isompiakin räjähteitä kestäviä talon seiniä, sekä lukuisia pikkuesteitä, joihin oman menopelinsä voi töksäyttää. En silti kiellä, etteikö ajoittaiset kohtaukset, joissa vihollisen tankki repii talon seiniä (ja samalla pelaajan suojaa) yksi kerrallaan irti puunsäpäleiden säestäessä tätä tulioopperaa.

Yksi alkuperäisen Bad Companyn heikkouksista oli myös tekoäly. Omien tekoälyn laatu oli pääasiassa korvattu tiimikavereiden kuolemattomuudella, kun taas vihollisten oli korvattu ylivoimalla jokaisessa taistelutilanteessa. Pääosan ajasta tuntuukin, ettei kummankaan puolen tekoälyllä ole harmainta aavistustakaan siitä, miten oikea sotilas toimii taistelutilanteessa.

BC 2:ssa homma toimii pitkälti saman tason kaavalla. Omien tekoäly on ehkä hitusen ykkösen vastaavaa parempaa sorttia, mutta omat ovat edelleen haavoittumattomia ja mikäs sen huvittavampaa kuin katsoa tiimikaverin lentämistä takamukselleen vain hetkellisesti vihollisen singon aiheuttaman räjähdyksen voimasta. Vaikka pelaajalla onkin rinnallaan kolme muuta ? ja vieläpä kuolematonta ? sotilasta, tuntuu usein siltä, että vihollinen yrittää osua juuri pelaajan omaan hahmoon kaikkein eniten. Loogistahan se tietysti on, sillä ainoastaan tällä tavoin saadaan peli päättymään pelaajalta.

Käytännössä BC 2:n yksinpeli on tehtävätavoitteesta toiseen juoksemista, taistelutilanteista selviämistä, sekä aika ajoin tapahtuvaa ajoneuvoilla huristelua. Mukaan mahtuu jopa muutama pakenemiskohtaus, joissa vihollinen jahtaa ja pelaaja saa olla rekan lavalla esimerkiksi vaikkapa kranaatinheittimen ohjaksissa vihollista torjumassa.

Ykkösen ajoilta on kuitenkin sentään ainakin menopelien ohjattavuus parantunut, mikä joidenkin laitteiden osalta ykkösessä oli luokkaa kankea. BC 2:n yksinpeli tuntuu kokonaisuutena hiukan paremmalta kuin ykkösen vastaava, mutta sen erittäin lyhyt elinikä, sekä varsinaisten ? kunnollisten uudistusten uupumisen vuoksi ei pelikokemus ole oikeastaan sen kummempi. Jos pidit ykkösen yksinpelistä, pidät varmasti myös tästäkin.

Moninpelipuolella meininki on niin ikään aika lailla ykkösestä tuttua huttua. Tarjolla on Livessä toimiva, maksimissaan 24:n pelaajan moninpeli neljällä moninpelimuodolla varustettuna, joista squad rush ja squad deathmatch ovat kokonaan uusia tuttavuuksia. Siihen nähden, että alkuperäisessä pelissä pelimuotoja oli vain kaksi, on niiden kahdella kasvanut kirjo varsin tervetullut uudistus. Kaksi muuta ennestään tuttua pelimuotoa ovat rush, sekä Battlefield -pelisarjan muista FPS-moninpeleistä edukseen erottava klassinen conquest -pelimoodi.

Squad rush on muunneltu versio jo ennestään tutusta rushista. Molemmassa Rush -variaatiossa perusidea on, että toinen osapuoli puolustaa tärkeitä laitteistoja, samalla kun toinen yrittää tuhota niitä. Puolustajien pitää yrittää nollata vihollisen elämälipukkeet, joiden avulla ne syntyvät uudelleen peliin tappamalla hyökkääjiä, kun taas hyökkääjän pitää yrittää ehtiä tuhota laitteistot ennen oman joukkueen elämien loppumista. Squad rush on idealtaan lähes sama kuin tavallinen rush, mutta tuhottavia/suojeltavia laitteistoja on squad rushissa vain kaksi ja joukkueet kokoa 4 vs 4. Squad deathmatch onkin pelimuodoista sitten se kaikkein yksiselitteisin; se tiimi voittaa joka saa ensimmäisenä 50 tappoa tililleen.

Jälleen kerran pelimuodoista ainakin omaksi suosikikseni nousi kuitenkin Battlefield -peleissä alusta asti mukana ollut conquest. Conquestissa kartta jaetaan lipputangoilla eri osiin. Kummallakin joukkueella on alussa hallussaan vain yksi lippupaikka, josta synnytään taistelukentälle.

Tarkoituksena conquestissa olisi yrittää vallata mahdollisimman monta lippupaikkaa omalle joukkueelle kartalta. Useampi vallattu lippupaikka tietää sitä, että pelaajat voivat valita uudelleensyntymispaikkansa valtaamiensa lippupaikkojen väliltä. Valtaamalla kartan kaikki lipputangot joukkue estää vastapuolta tuomasta omia lisäjoukkojaan kentälle, jolloin taistelukentällä vielä liikuskelevat vastapuolen joukot ovat kaikki lippupaikat menettäneen joukkueensa ainoa toivo.

Ennen jokaisen matsin alkamista pelaajilla on kartan latausvaiheessa mahdollisuus valita liitetäänkö hänet ennalta luotuun ryhmään vai ei. Mikäli pelaaja liittyy, saa tämä taktisia käskyjä kulloinkin pelin komentajana toimivalta pelaajalta. Mikäli haluaa edetä omaan tahtiinsa, voi pelaaja yksinkertaisesti jättää liittymättä ryhmään. Pelaaja voi milloin tahansa pelin aikana luoda ryhmän tai pyytää peliä sijoittamaan oman sotilaan johonkin valmiiseen.

Tuttuun tyyliin myös Battlefield ? Bad Company 2:ssa on tarjolla neljä eri hahmoluokkkaa: perussolttu, tarkka-ampuja, lääkintämies sekä tukisotilas, joista viimeksi mainittu osaa korjata ajoneuvoja ja kylvää miinoja. Perussoltulla on tehokkaimman aseen ohella sen sijaan mahdollisuus jakaa lisäammuspakkauksia, siinä missä lääkintämies jakaa lääkintäpakkauksia sekä elvyttää kaatuneita pelaajia defibrilaattorin voimin. Pelaajan kerätessä tililleen erilaista kokemusta, nousee tämän status sotilasarvoissa, mutta samalla pelaaja tienaa lopulta myös erilaisia parannuskia taisteluvälineistöönsä. Moninpeliuran alkuvaiheessa pelaaja ei esimerkiksi voi lainkaan elvyttää muita lääkintämiehenä pelatessaan tai jakaa ammuksia solttuna taikka kylvää miinoja tukisotilaana. Kaikki nämä saa käyttöönsä vasta sitten, kun on kullakin hahmoluokalla pelannut riittävästi ja kerännyt tarvittavan määrän kokemusta parannusten käyttöön avaamiseksi. Jokaiselle hahmoluokalle on saatavilla myös yhteensä seitsemän erilaista asetta, joista ainoastaan yksi on käytössä pelin alkaessa, loppujen avautuessa niin ikään kokemuksen karttuessa.
Moninpelissä riittääkin siis uusimpien muiden Battlefield -pelien tapaan paljon saavutettavaa. Yksi seikka mikä ykkösen tapaan on ikävä asia on moninpelikarttojen auttamaton vähyys. Oletuksena jokaiselle moninpelimuodolle on tarjolla neljä karttaa, joista osaa käytetään lisäksi useammassa pelimuodoista. Määrällisesti karttoja ei siis ole seitsemäätoista erilaista. Pelin mukana toimitetaan VIP-koodilipuke, jonka syöttämällä pelaaja saa käyttöönsä vielä kaksi uutta karttaa, yhden conquestiin ja yhden rushiin, joka on osa EA:n uusinta kampanjaa, Project Ten Dollaria, jossa pelaajia kannustetaan ostamaan pelistä kuin pelistä uusi kopio käytetyn sijaan, jolloin on mahdollisuus saada aina jotain ekstraa mukana. Siltikään esimerkiksi conquestin viiden kartan määrää ei voi pitää mitenkään päätä huimaavana ja toistuvien pelisessioiden aikana kartat tulevatkin välillä erittäin tutuiksi. Onneksi pelikartat ovat Battlefield-sarjalle ominaiseen tapaan erittäin isokokoisia ja avoinaisia, joten taistelutilaa ja erilaisia väijytyspaikkoja riittää. Niin, eikä pidä unohtaa niitä kulkupelejäkään, joita myös moninpelipuolelta löytyy. Kartasta riippuen tarjolla on maa-ajoneuvojen kuten jeeppien ja tankkien ohella, veneitä ja helikoptereitakin.

Mikäli karttojen vähyyden voi laskea mielestään, tarjoaakin Bad Company 2 varsin hyvin Battlefield-nälkää tyydyttävää pelattavaa, sillä moninpeli toimii erittäin sutjakkaasti ja pelaajakuntaa riittää paljon.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Moninpelimuotojen kahdella kasvanut määrä
  • + Moninpeli

Huonoa

  • - Moninpelikarttoja on mukana vähäinen määrä (VIP-lipukkeen jälkeenkin)
  • - Ympäristöjen tuhoutuminen jälleen rajallista
  • - Yksinpeli on lyhyt ja tarina vaisu
  • - Yksinpelin tekoäly ei ole sitä kirkkainta kärkeä