Arvostelussa Beat The Game

Kirjoittanut: Teemu Laitinen, 3.lokakuu 2017

Peliarvostelu

Pelin nimi Beat The Game
Alusta PC
Kehittäjä/Julkaisija WormAnimation
Pelaajamäärä 1
< >
Avaa pelin lisätiedot

Harvoin tulee eteen yhtä kaunista peliä kuin Beat The Game. Tähän ne kehut sitten jäävätkin. Kauneus voi olla petollista. Se voi myös olla lyhyttä ja häilyvää. Kauneuden sanotaan olevan katsojan silmässä. Beat the Game sopii näihin vertauskuviin täydellisesti. Pelin läpäistyä se jättää jälkeensä tyhjän olon tunteen ja mielessä soi vain ajatus: ”Miksi?! Miksi et ollut enemmän! Miksi et ollut sitä, mitä annoit minun olettaa sinun olevan! Miksi petit minut! Vihaan sinua!” Kauneus katoaa ja vain arvet jäävät. Beat The Game tosiaan on kaunis ja surrealistinen, aivan kuten Salvador Dalin maalaus. Pelin vaikutteena on selkeästi toiminut Dalin Muiston pysyvyys-teos. Tai Suuri Masturboija. Ehkäpä näiden risteys?

Peli alkaa oudon hujoppimaisen hahmon ajavan purppuran aavikon halki, leijuvalla moottoripyörällään. Matka on ollut ilmeisesti hyvin pitkä, sillä hujopin silmät alkavat luppaamaan. Ei aikaakaan kun jantteri huomaa edessään jääkaapin ja törmää tähän sillä seurauksella, että prätkä leviää käsiin, tai ei ainakaan lähde päälle. Sitten hiekkadyynin päällä on joku valtaistuin ja hujoppi menee tähän kyseiseen tuoliin huilaamaan, veikeä virne naamallaan. Pahaa aavistamaton jantteri ei huomaa takana kasvavia juuria, jotka leikkisästi taputtavat olkapäälle. Juuret eivät tämän enempää jaksa leikkiä vaan ottavat sankarimme vahvaan syleilyyn. Tuoli kippaa taakse ja ruutu pimenee.

Hujoppi herää jostain maan alta, aivan kuin rankan ryyppyputken seurauksena. Sankari pyyhkäisee pölyt kulta-musta raidallisesta asustaan ja suuntaa kaivon kautta ulos päivänvaloon. Vai onko hujopin asu sittenkin sini-musta? Ulos päästyään, sankari huomaa olevansa edelleen täysin kamoissaan. Outo jättimäinen hiekka-otus skeittaa ympyrämuodostelmassa sankarin ympärillä. Kaikenlainen romu lojuu pitkin dyynejä. Jättiläismäinen patsaan pää, suuri mainostaulu, zombi aurinkotuolissa kuuntelemassa radiota drinkki kädessään, kettutyttö. Mikä ei kuulu joukkoon? Kompakysymys, kaikki kuuluvat.

Tästä saakin hyvän aasinsillan sankarimme erikoisuuteen; hän kuulee musiikkia päässään. Tarkemmin sanottuna minimaalista teknoa. Vielä tarkemmin sanottuna, tuottaja Marc Houlen sävellyksiä. Ne vain ovat harmittavasti sekaisin pienessä pääkopassa ja pitkin pelikenttää. Sankarimme kykenee kuitenkin laittaa näitä teknon palasia yhteen, mikserinsä kautta.

Korvaa höristämällä sankarimme herra hujoppi-jantteri voi löytää osan kadotetuista biiteistä. Ääniaallot porautuvat aivoihin ja jäävät talteen. Osa biiteistä lojuu maassa ihan vain satunnaisena tavarana. Keskisormi, vihreä ilmapallo, rumpukapulat, kasetti, tölkillinen hiilihappoa – taitaa olla jotain muuta happoa. Mikä ei kuulu joukkoon? Kompakysymys, kaikki kuuluvat.

Tai sitten ei mikään kuulu joukkoon. Näillä ei keräämisen jälkeen tee mitään. Ne vain ovat. Hieman samaa virkaa ajaa pelaajan apuna oleva robotti, joka löytyy kaiken tuon romun keskeltä. Robotti sentään on vikkelä ja sillä voi heitellä valojuovia osoittamaan pelaajalle mielenkiintoisia pisteitä pelin tarjoamasta huomasta muutaman kymmenen pelimetrin pelikentältä. Sankarimme herra hujoppi-jantteri joutuu kuitenkin itse omin jaloin matkaamaan, kävellen, kohteen luo ja tutkimaan kohteen hyödyllisyyttä. Pari nallekarkkiakin hiekalla oli. Suuhunhan ne meni ja hujoppimme sai mukavan tripin aikaiseksi molemmista.

Beat The Game on ohi yhtä nopeasti kuin tämän kirjoitelman on kerennyt lukemaan. Siis se oikeasti on ohi korkeintaan tunnissa. Kaikki roskat kun on kerätty mikseriin, mennään kehittämään bilebiittiä. Tätä ei edes saa tallentaa mihinkään, eikä tulokseen muutenkaan saa itse vaikuttaa vaan siinä seurataan purppuraa merkkiä ja klikkaillaan näitä. Jännää kyllä, että peli antaa omalle etenemiselle tallennusmahdollisuuden. Musiikin osuus pelissä on minimaalista, heh heh. Pelihahmon mikserissä olevat efektisäätimet ovat täysin turhia. Ne eivät yksinkertaisesti tee mitään. Ainakaan tarpeeksi. Missään vaiheessa ei tunnu siltä, että olisi itse luomassa jotain mullistavaa biittiä. Beat The Game ei onneksi ole ainoa tämän oudon genren edustaja, vaikka kehittäjä niin väittääkin. Mieleen tulee Cosmic DJ. Harmittaa, ettei Beat The Game ole puhdasverinen seikkailu tai tasoloikka-peli, sillä hahmot sopisivat tämän tyyliseen menoon aivan täydellisesti. Toivonkin, että joku nappaisi näistä hahmoista oikeudet itselleen ja työstäisi eteenpäin. Ainoa asia jota pelaaja jää kaipaamaan on se kymmenen euroa, joka tähän oodiin upposi.

Yhteenveto

Kasa surkeutta

Hyvää

  • + Hienosti mallinnetut hahmot ja taustat

Huonoa

  • - Lyhyt! Tunnin pituinen
  • - Hyvin vähän tekemistä musiikin tuottamisen kanssa
  • - Liian kova hinta, noin 10e