Arvostelussa Billy Hatcher And The Giant Egg

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 23.huhtikuu 2006

Peliarvostelu

Pelin nimi Billy Hatcher And The Giant Egg
Alusta
Arvostelukappale PAN Vision
Ikäraja 3
Avaa pelin lisätiedot

Vuoteen 2001 asti nimi Sega tunnettiin kotipelaajien keskuudessa parhaiten sen ajan saatossa valmistamistaan useista eri pelikonsoleista, mutta konsolisodan kiihdyttyä Sega kuitenkin päätti edellä mainittuna vuonna lopettaa tyystin konsoleiden valmistuksen ja keskittyä vain pelien kehittämiseen, sekä pelijulkaisijan roolissa toimimisena muille pelitaloille. Vaikka konsolibisnes Segalta loppuikin, ei samaa kohtaloa kokenut sen useat omat pelisarjat. Sonic The Hedgehog, tuo sininen ja punaisiin tossuihin sonnustautuva siilieläin on yksi Segan konsoliaikojen dinosauruksia, eräänlainen konsolimaskotti Nintendon Marion tapaan.

Nykyään tuttu siili seikkailee niin uusissa kuin vanhoissa seikkailuissaankin muiden valmistajien konsoleilla. Segan konsolinvalmistusbisneksen pitkästä kestosta kertoo jotain se, että Segan konsoleilla aikanaan seikkaillut Sonic täytti tänä vuonna 15 vuotta Sonicin debyytin tapahduttua aikanaan SEGA Saturn -konsolilla. Se on pitkä aika se.
Sonic -pelien parissa on vuodesta ja pelistä toiseen aina ahertanut Segan oma, teemanmukaisen nimen aikanaan saanut Sonic Team. Vuonna 2003 Sega tosin näytti Sonic Teamille poikkeavasti ensimmäisen kerran vihreää kokeilla taitojaan myös jonkin muun kuin Sonic -aiheisen pelin parissa. Tuo kyseinen peli oli vain ja ainoastaan Gamecubelle julkaistu Billy Hatcher And The Giant Egg. Nyt, kolme vuotta myöhemmin peli on julkaistu myös PC:llekin.

Sonic Teamin Sonic -peleihin ja etenkin nykypäivänä niiden keskinkertaisuuteen kyllästyneiden PC:n omistavien fanien oiva tilaisuus koittaakin nyt, kun tarjolla on mahdollisuus kokeilla vaihteeksi jotain muuta Sonic Teamin luomaa. Onko peli hyvä ja mitä sen eriskummallisen nimen taakse oikein on haudottu?

Peli kertoo nimensä mukaisesti pienestä pojasta nimeltä Billy, joka asustaa paikassa nimeltä Aamumaa. Pelin alussa Billy saa kontolleen varsin vaatimattoman tehtävän; pelastaa Aamumaa ikuiselta yöltä. Ilkeät ja maagisia kykyjä omaavavat korpit ovat nimittäin tulleet särkemään Aamumaan rauhaisaa harmoniaa vangitsemalla kaikki kylän kukot kultaisien munien sisälle, jotta eivät pystyisi enää kiekua aamua Aamumaahan. Sen kummemmin empimättä Billy vetäisee kukkopuvun päällensä ja lähtee seikkailemaan useampaan eri osaan jakautuvan Aamumaan maisemia.

Vaikka Billy Hatcher on pelattavuudeltaan ja sisällöltään periaatteessa lähimpänä tasohyppelypelejä, on Billy Hatcherissä Sonic -pelien tapaan kuitenkin se jokin juttu mikä siitä tekee muista tyypillisimmistä tasopompinnoista poikkeavan.

Sonic -peleissähän se ”jokin” oli Sonicin kyky pyöriä pallona pitkin maita ja mantuja kuin mitä eriskummallisempia silmukoitakin. Billy Hatcher -pelin idea taas pyörii yllätyksettömästi kananmunan ympärillä. Edetäkseen pelissä Billyn on käytännössä hyödynnettävä kanojen sinne tänne munimia munia lähestulkoon jokaikisessä kohdassa ja käyttää niitä aseinaan, mutta myös apuna esimerkiksi lukittujen porttien avaamiseen, vihollisten kukistamiseen tai vaikkapa trampoliinialustoilta korkeammalle pomppaamiseen. Ilman munaa trampoliiniinkin hyppääminen on yhtä tyhjän kanssa.

Jotkin kohdat vaativat myös, että pelaaja käyttää apunaan jotain pelin viidestä erilaisesta ”munaeläimestä”, joilla kaikilla on jokin oma kulloiseenkin tilanteeseen sopiva kykynsä. Nämä Pokemon -tyyliset söpöeläimet osaavat esimerkiksi sammuttaa tulen kriittisen nappulan ympäriltä tai antaa köniin hieman vaikeammalle, pelaajan etenemistä estävälle ötökälle. Jotta munaeläimen saisi käyttöönsä, on pelaajan ensin etsittävä oikeanvärinen muna ympäristöstä, sen jälkeen syöttää sitä pyörittämällä munaa erilaisien hedelmä-keräiltävien päältä ja kun muna on tarpeeksi iso, pitää eläin hautoa kukkopillin avulla ulos kuorestaan.
Kokonaisuutena Billy Hatcher ei ole mikään kovin vaikea peli ja sopiikin melko hyvin perheen pienemmille pelaajille, vaikka kyllä allekirjoittanutkin peliä jonkin aikaa ihan mielellään pelasi. Vihamielisten ötököiden antaessa melko kevyen vastuksen, jää pelaajan suurimmaksi haasteeksi lähinnä erilaisista hyppelykohtauksista kunnialla selviäminen. Joissain paikoissa tarkkaa hyppimistä vaativat kohtaukset saattaa joutua toistamaan useampaan otteeseen, eivätkä edes yksinkertaiset ”hyppää yli kapean kuilun” ole niin päivänselviä, sillä Billy ei jaksa perushypyllä hypätä kovin korkealle tai edes kovin pitkälle, jolloin hypyt on ajoitettava juuri oikein tai muuten ne eivät onnistu. Välillä taas käy niin, että Billyn nopealiikkeisyyden vuoksi muna tulee vahingossa juoksutettua esimerkiksi kielekkeeltä alas, jolloin se on mentävä hakemaan alhaalta uudestaan, koska Billy ei ilman kananmunaa käytännössä voi tehdä yhtään mitään muuta kuin hypätä.

Tavallaan juuri pelin kantava ja sen muista tasopompinnoista erottava idea, eli munakeskeisyys on samalla myös se suurin seikka, joka saa pelaajan aina välillä kyllästymään pelaamiseen. Käytännössä kentästä kenttään toistuva munien pyörittely ja niiden syöttäminen tai munan putoaminen tai sen hajoaminen eivät yksinkertaisesti pidempään kestävissä pelisessiossa lopussa enää jaksa naurattaa.

Audiovisuaalisesti Billy Hatcher näyttää juurikin siltä mitä se on, eli jo muutamia vuosia vanhalta peliltä. Graafisia yksityiskohtia ei juurikaan ole, eikä esimerkiksi hahmojen yksityiskohtaisuus päätä huimaa. Värisävyltään pelin maailma sen sijaan on Sonic -pelien tapaan varsin värikäs ja ”iloinen” ja pelin ulkoasu vetoaakin varmasti pienempiin siinä missä Pokemon tai muu vastaava piirrossarja. Äänipuoli koostuu letkeästä ja harmittoman iloisesta musiikista, siinä missä matkan varrella kohdattavat ötökät pitävät asiaankuuluvaa örinää ja vikinää, kun taas Billy kuulostaa harvoine äännähdyksineen juuri näköiseltään pikkupojalta. Varsinaista, englanninkielellä, tai millään muullakaan ääninäyteltyjä vuorosanoja ei kenelläkään pelin hahmoista ole, vaan kaikki puhumiset sun muut koostuu vain ja ainoastaan siis erilaisista äännähdyksistä, inahduksista tai piipityksestä.

Yksinpelin kylkiäiseksi Billy Hatcher And The Giant Egg tarjoaa useimpien Sonic -pelien tapaan Battle -nimisen moninpelin ja sen kolme eri variaatiota, jossa maksimissaan neljä pelaajaa voivat ottaa toisistaan mittaa. Billy Hatcherin kohdalla se tarkoittaa käytännössä joko Time, Hatch tai Survival Battlen pelaamista. Ensinnä mainitussa voittaja on se, joka kukistaa eniten vihollisötököitä annetun ajan sisällä, kun taas Hatch -pelimoodissa tarkoitus on hautoa mahdollisimman monta munaa ja Survivalissa tarkoitus on saada muiden pelaajien elämät loppumaan ennen omia.

Tässä vaiheessa arvostelua on jo varmasti varsin yllätyksetöntä, että pelin suositusikäraja on vain kolme vuotta ja sen myötä meno ja meininki enemmänkin lapsille suunnattua. Eihän ikäraja toki sitä katso, etteikö vanhempikin tasohyppelyiden ystävä voisi Billy Hathcerista pitää…

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • + Ei liian vaikea pienemmille..
  • + Hieman erilainen tasopompinta

Huonoa

  • - Pelin itseääntoistavuus saattaa välillä kyllästyttää
  • - ..Lukuunottamatta joitain hyppelykohtauksia
  • - Vanhahtava ulkoasu