Arvostelussa BlackSite

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 9.joulukuu 2007

Peliarvostelu

Pelin nimi BlackSite
Alusta XBOX360
Content Download Ei
Tuki omille musiikeille On
< >
Avaa pelin lisätiedot

Sana ”BlackSite” on amerikkalaista sotilassanastoa ja viittaa paikkaan, jossa jokin salainen ”black project”, kuten esimerkiksi salainen vankila sijaitsee. Midway on ottanut asiakseen käyttää tuota kyseistä sanaa uusimman räiskintäpelinsä nimenä varsinkin Euroopassa, vaikka itseasiassa peli onkin jonkin sortin jatkoa vuonna 2005 ilmestyneelle räiskinnälle Area 51 ja joka jenkkilässä kulkee hieman poiketen nimellä Area 51 – BlackSite. Melkein kaikki, jotka ovat esimerkiksi katsoneet TV:stä Salaisia Kansioita tai alieneita käsitteleviä scifi-elokuvia, tietävät mitä termi ”Area 51” tarkoittaa. Niille, jotka eivät tiedä paljastettakoon, että kyseinen termi tarkoittaa Yhdysvaltojen oletettavasti olemassa olevaa, salaista tukikohtaa, jossa on salaliittoteoreetikkojen mukaan säilössä muun muassa Roswellista 50-luvulla löydettyä muukalaisteknologiaa sun muuta härpäkettä. Hieman niin kuin efektispektaakkeli-elokuva Independence Daykin aikoinaan antoi olettaa.

Koska tämänkertaisessa arvostelussamme oleva peli on jatkoa pelille Area 51, arvaa varmasti jokainen jotakuinkin edellisen perusteella mistä tässä oikein on kyse. Alieneiden räiskinnästä tietysti. Pelaaja aloittaa taipaleensa Irakista, jossa nelihenkinen erikoisjoukko(mukaanlukien pelaaja)ovat suorittamassa ”erikoistehtävää” eli ammuskelemassa irakilaisia ja etsimässä jotain tärkeitä tiedonmurusia sodan kääntämiseksi voiton puolelle. Nopeastikos asiat kuitenkin kääntyvät päälaelleen, kun sotilaat kohtaavat ensimmäiset alienötökät.
Alkuasetelmaltaan BlackSite muistuttaa paljolti tänä vuonna ilmestynyttä The Hills Have Eyes 2 -elokuvaa. Ei pelkästään siksi, että kyseisessäkin elokuvassa on pääosassa sotilaat ja että asiat muuttuvat varsin nopeasti, vaan siksi, että tämä kyseinen elokuva ja BlackSite ovat verrattain lähes yhtä surkeita, molemmat toki omalla alallaan. Toisaalta tämä ei tule suurena yllätyksenä, sillä olihan jo alkuperäinen Area 51 vain keskinkertaista viihdettä.

BlackSitella ei paljoa annettavaa ole räiskintäpelien markkinoilla ja peli lätkäiseekin korteistaan jo suurimman osan heti alkuunsa pöydälle.. Ja nämä kortit eivät ole mitään kovin hyviä. Jo alussa, pelaajan seikkaillessa Irakissa tulee huomatuksi jo ensimmäisten laukausten ampumisen jälkeen, että pelin tekoäly ei ole mistään kotoisin. Toki tekoäly taitaa elämisen perusedellytykset, kuten liipaisimesta painamisen, mutta suojautuminen tai näin muuten älykäs sotiminen on jäänyt jonnekin matkan varrelle ja viholliset tyytyvätkin usein vain juoksemaan suoraan päälle nähtyään pelaajan. Oli kyseessä sitten irakilainen, alienötökkä, tai ihmiskehon kaapannut alien, ovat kaikki yhtä lailla aivokuolleita vastustajia. Tämä tekeekin pelaamisesta yllätyksettömästi erittäin tylsää, kun tietää, ettei oikeastaan minkäänlaista haastetta vihollisista ole.

Peli kuljettaa pelaajaa käytännössä erittäin lineaarisesti ampumissessiosta toiseen, joskin näiden välillä kuljetut matkat ovat ajoittain ärsyttävän pitkiä. Oma solttupoika kun ei osaa muuta kuin löntystää eteenpäin kenttien ollessa paikoitellen turhan isoja siihen nähden kuinka paljon niihin on laitettua sisältöä. Löntystelyä helpottaa varsinkin tieosuuksilla onneksi ajoneuvot, joilla pelaaja välillä pääsee ajelemaan. Tosin tällöin vaihdetaan vain rasitteesta toiseen, koska ajoneuvoilla ajaminen ei ole hauskaa eikä myöskään luontevaa osittain siksi, että ajamiskontrollit on suunniteltu siten, että autolla kaasutetaan/jarrutetaan, sekä käännetään rattia yksinomaan tateilla. Osittain ajaminen turhauttaa myös siksi, että kulkuväylät on usein tukittu autonromuilla tai puunpätkillä, jotka eivät luonnollisesti hievahdakaan. Ajaessa tuleekin usein tunne kuin yrittäisi pujotella autolla. ”Hurraa”, huutavat pelin tekijät, teimme jotain omaperäistä ja poikkeavaa.

Peliä mainostavissa höpöhöpö-teksteissä on hehkutettu ajoneuvoilla ajamisen lisäksi muun muassa pelin upeaa joukkueenjohtamisominaisuutta, jolla pelaaja voi käskyttää tiimikavereitaan. Käskytys kuitenkin perustuu oikeastaan ”pakkoon käyttää käskytystä”, sillä ilman tiimikavereitaan pelaaja ei pelissä pääsisi juuri minnekään. ”Avatkaa ovi”, ”räjäyttäkää ovi”, ”naputelkaa tietokonetta” ovat tyypillisiä tehtäviä, joita pelaaja omille tiimikavereilleen pelin kuluessa antaa. Itse kun pelaajan sotilashan on täysin kyvytön avaamaan sitä ovea. Käytännössä pelin tiiminhallintaominaisuus toimii siten, että pelaaja oikealla olkapäänappulalla voi käskyttää tiimitovereita liikkumaan tiettyyn paikkaan tai sitten samalla nappulalla käskeä avaamaan sen oven tai tekemään vastaavaa, kohdistamalla ensin tähtäimen valmiina ilmassa killuvaan hotspottin. Ja sen jälkeen päästään taas etenemään seuraavaan kohteeseen.

BlackSiten yksinpeli koostuu kokonaisuudessaan kuudesta episodista, jotka pituudeltaan ovat jonkin verran keskivertopelin kenttää pidempiä. Pelattavaa ei kuitenkaan siitä huolimatta kovin moneksi illaksi riitä ja kokemus, joskin ikävä sellainen on myös varsin nopeasti ohikin. Lyhyyttä paikkaamaan saattaa olla moninpelistä, mutta ainakaan arvosteluhetkellä pelin millekään moninpelimuodolle ei löytynyt pelaajia. Moninpelimuotojen valikoima on erittäin tavanomaista kauraa sinänsä, joten varsinaisesti mitään ei menetä, vaikka juuri Blacksitea ei pääsisikään netissä pelailemaan.

BlackSite ei loista pelattavuudeltaan, eikä pitkäkestoisuudeltaan, mutta eipä se loista myös visuaaliselta toteutukseltaankaan. Peligrafiikka on kokolailla varsin keskinkertaisen oloista ja esimerkiksi varjostukseen liittyvät grafiikkavirheet eivät varmasti ainakaan paranna vaikutelmaa hyvästä pelistä. Pelin alienit kuin muutkin hahmot ovat varsin yksityiskohdattomia ja vaisuja, eikä pelin ammuskeltavissa alieneista tunnu löytyvän oikeastaan tippaakaan omaperäisyyttä. Osa on velkaa Alien -elokuville tai Starship Troopersille, kun taas toiset(ainakin ne ihmiskehon kaapanneet alienit)ovat kuin Quake -pelien hieman muunneltuja Stroggeja. Ja ne loput ”omaperäiset” ovat sitten muuten vain niin typerän näköisiä, että tekisi mieli laittaa ase maahan ja lopettaa pelaaminen ne nähtyään. Ääniensä osalta peli ei pokkaa mitään palkintoja, mutta ei oikeastaan ole aivan huonokaan, tai ainakaan huono verrattuna muuhun peliin. Äänet ovat itseasiassa varmasti parasta mitä koko BlackSitesta löytyy. Tästäkin huolimatta ne ajavat vain juuri ja juuri asiansa ja ovat vain tasoa Ok.
BlackSite ei juurikaan ole sellainen peli, jota voisi avoimin käsin, tai edes suljetuin käsin alkaa kehumaan. Ne pienet ilonrippeet mitä pelistä voi saada, löytyvät kaiken sen tylsyyden ja mitäänsanomattomuuden seasta, aina välillä(harvoin)kun se ötököiden räiskintä syystä taikka toisesta tuottaa pientä mielihyvää. Mutta enpä menisi maksamaan täyden pelin hintaa pienistä mielihyvän rippeistä, kun tarjolla on paljon, paljon parempiakin räiskintäpelejä, jotka tuottavat mielihyvää koko kestonsa ajan.

Yhteenveto

Rimaa hipoen julkaisukelpoinen

Hyvää

  • + Ne pienet hyvät hetket räiskiessä
  • + Ok äänet

Huonoa

  • - Melko ponneton grafiikka
  • - Kenttäsuunnittelu ja sen erittäin näkyvä lineaarisuus
  • - Tylsä ja lyhyt
  • - Tyhmä tekoäly
  • - Livessä ei ole pelaajia