Arvostelussa Bladestorm – Nightmare

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 22.kesäkuu 2015

Peliarvostelu

Pelin nimi Bladestorm - Nightmare
Alusta Xbox One
Muuta: -
Arvostelukappale: Xbox
Avaa pelin lisätiedot

Bladestorm: The Hundred Years’ War julkaistiin vuonna 2007 Playstation 3:lle sekä Xbox 360 -konsoleille. Peli oli Dynasty Warriors -pelisarjastaan parhaiten tunnetun Omega Forcen käsialaa ja se näkyi myös itse pelissä. Vaikka miljöö ja aikakausi vaihtui Bladestormissa Aasian mantereelta Euroopaksi ja aihepiiri siirtyi käsittelemään löyhästi vuonna 1337 alkaneeseen ja tuhat vuotta kestäneeseen sotaan Englannin ja Ranskan välillä, pysyi pelattavuus ja perusidea pelissä pitkälti samana.

Xbox Onelle julkaistu Bladestorm ? Nightmare on pitkälti sama peli kuin Bladestorm: The Hundred Years’ War. Kyseessä on vain puolihuolimattomasti tehty remasterointi. Alkuperäispelin vanhahtavaan grafiikkaan ei ole koskettu ja äänimaailmakin on pysynyt samana. Visuaalisesti peli onkin taas sellaista sorttia, ettei sitä kannata käyttää konsolin grafiikkakykyjen esittelemiseen kavereille.
Bladestorm ? Nightmare pitää sisällään kaksi yksinpelikampanjaa; toinen on alkuperäisestäkin pelistä löytynyt Hundred Years’ War, kun taas toinen, Nightmare -niminen kampanja on uusi fantasiapohjainen Omega Forcen luoma sekoitus, jossa nähdään muun muassa velhoja, lohikäärmeitä sekä paha versio Ranskan kansallissankarista Jeanne d’Arcista.

Bladestorm ? Nightmaren alussa pelaaja luo itselleen melko monipuolisella hahmonluontieditorilla itselleen joko mies tai naishahmon. Jälkikäteen uusia hahmoja voi luoda pelin edit modessa ja siellä voi myös asemoida oman soturinsa nettiin, jonka jälkeen se näkyy onlinena muiden pelaajien pelissä.

Pelaajan rooli yksinpelissä on toimia freelancekomentajana ja komentaa palkkasotureita marssimaan omissa riveissään. Ranska ja Englanti sotivat keskenään, mutta pelaaja saa vapaasti päättää ennen jokaista tehtävää kumman puolella sotii.

Eroavaisuuksia maiden valitsemisen välillä löytyy lähinnä saatavan palkan määrästä, mutta myös taistelun pituudesta ja niiden vaikeusasteesta. Tehtävät kuin myös uusien ja tehokkaampien tarvikkeiden, kuten käsineiden, saappaiden ja rintapanssareiden ostelu hoidetaan paikallisessa tavernassa, jossa omia tavaroitaan voi myös kaupata pois.

Myös hahmon tason ja joukkojen kykyjen nostaminen hoidetaan tavernassa päivittämällä strategiakirjoja. Tavernassa voi myös palkata uusia palkkasotilaita rinnalleen jos haluaa. Juottolassa voi kuunnella paikallisia juorujakin, tosin kuunteleminen käytännössä tarkoittaa tylsää tekstilaatikoiden lukemista ja ?juorut? ovat pääosin vain vinkkejä pelaamiseen, vain välillä saattaa pelaaja saada vihiä jostain juuri alkavasta taistelusta johon voi ottaa halutessaan osaa.

Kun omat hommat on hoidettu tavernassa, antaa baarimikko vapauden valita Ranskan ja Englannin tehtävien väliltä ja lopuksi valitaan mistä kohti kartalle putkahdetaan. Apuna pelissä pelaajalla on eräänlainen maailmankartta, josta näkee mitkä alueet ovat kenenkin hallussa. Luonnollisesti jos soditaan Englannin puolella yritetään vallata avustettavalle maalle lisää omanvärisiä sinisiä alueita ja siten myös ulostaudutaan taistelemaan punaisten alueiden rajojen sisäpuolelta. Ranskalaiset ovat sinisten joukkueessa.

Kartalla liikkuvat maiden joukot erottaakin toisistaan varsin hyvin. Myös joukkojen koot on havainnollistettu hyvin; mitä suurempi nuoli kartalla liikkuu, sen isompi joukko on kyseessä. Jostain syystä kumpikaan maa ei silti välitä siitä, vaikka pelaajan palkkasoturi puoltaan vaihteleekin.

Pelattavuudeltaan Bladestorm ? Nightmare on pitkälti kuin Dynasty Warriors ja pelaaja saa komentaa joukkoja taistelun yhteydessä. Myös viholliset liikkuvat joukoissa. Helpoiten yksittäisen joukon tuhoaa tappamalla niiden komentajan, jolloin loput juoksevat karkuun tai liittyvät pelaajan riveihin.

Sen varsinaisen tehtävätavoitteen ohella pelin maailmasta löytyy myös linnakkeita, joka onnistuu joko tuhoamalla kaikki vihollisen joukot tai sitten helpommin niin, että tapetaan itse tukikohdan komentaja, jolloin rivisotilaat pakenevat ja tukikohta saadaan vallattua. Joskus vastaan saattaa tulla tukikohdan komentaja, joka onkin paljon isokokoisempi jättiläinen ja kestää hetken ennen kuin se saadaan kaadettua. Linnakkeiden valtaus on hyödyllistä ja kannattavaakin, sillä niistä saa uusia aloituspaikkoja (rally point), joka virheellisesti mainitaan pelin valikoissa hupaisasti Sally Point -nimellä. Mitä lähemmäs vihollisen paikkoja voi taistelukentälle marssia, sen parempi, koska se säästää aikaa turhalta ravaamiselta.

Dynasty Warriorsista poiketen peliä ei oikein voi kutsua strategiseksi hack ’n’ slashiksi, koska pelaaja ei itse saa suoranaisesti itse mätkiä ketään pelissä. Toki hevosen selässä mentäessä voi laukata vihollisia päin ja kaataa näitä kuin keiloja, mutta varsinaista nappuloiden mättämistä ei pääse harrastamaan.
Kulloinkin mukana olevia joukkoja ja omaa hahmoa komennetaan hyökkäämään X, Y ja B-nappuloilla ja aina yhden hyökkäyksen jälkeen kunkin nappulan hyökkäyksen pitää antaa vähän aikaa jäähtyä. Pelaaja ei voi tällöin muuta tehdä joukkojensa kanssa kuin odotella palautumista ? tai juoksennella hevosensa kanssa vihollisia päin, jos sattuu hevosen selässä olemaan. Tämä näyttää tietysti hölmöltä, mutta niin näyttää oikeastaan koko sotatanterekin.

Tekoäly kauttaaltaan on Dynasty Warriors -pelien tapaan enemmän tai vähemmän onnetonta, mikä tarkoittaa sitä, että välillä hahmot seisoskelevat paikallaan ja tuntuvat reagoivan viiveellä paikalle saapuviin pelaajan joukkoihin. Joskus vihollisen jousimiehetkin esimerkiksi kököttävät paikallaan pelaajan joukkojen vierellä, kunnes saavat loistoidean juosta porukalla vähän kauemmas, takaisin parempiin ampuma-asemiin mikä ei kuitenkaan auta yhtään mitään. Jos peliä yrittää tarkastella ulkopuolisen silmin, näyttää kieltämättä välillä koko homma siltä kuin koko taistelutantere olisi yhtä suurta mosh pittiä, jossa satapäiset ritarijoukot ja ratsukot pyörivät toistensa ympäri yhtenä suurena häröpallona taistelemassa.

Tekoälyn ohella pelin suurimpia kompastuskiviä on taistelemisen tylsyys. Joukkojen käskyttäminen ilman kunnollisia mättöhyökkäyksiä on vain vähän aikaa hauskaa, eikä pelit joissa komennetaan suurikokoisia joukkoja isoilla taistelutantereilla ole enää uusi juttu, jotta sen nojalla kaikki muu annettaisiin anteeksi.

Visuaalisesti Bladestorm saattoi ehkä olla suurta ja hienoa vuonna 2007, mutta se ei ole sitä enää tänä päivänä, eikä riitä korvaamaan puuduttavaa pelaamista. Kun mukaan ynnätään se fakta, että grafiikka on melkein kymmenen vuotta vanhaa, ei edes heppoisesti animoitujen ritareiden ja jousimiesten sotiminen ole millään tasolla jännää katsottavaa. Lisäksi pelin kuvakulma on työnnetty turhan pitkälle eteen, jolloin pelaajan hahmo sekä joukot näyttävät vähän turhan pienikokoisilta ruudulla, eikä kamerakulman ajoittaiselta kenkkuilultakaan vältytä.

Maisemat ovat myös paikoin todella rujoja ja puut ja ruoho heiluvat tuulessa kovin epärealistisesti, eivätkä hahmot vuoda taistelukentälle lainkaan verta. Jos pelissä sattuu olemaan rankkasateinen sää, ei sitäkään aina huomaa mistään muusta kuin sateen ropinan äänestä ? itse taivaalta kun ei joka kerralla näytä tulevan pisaran pisaraa. Arvostelun ohessa olevat dramatisoidut pressikuvat eivät aivan anna sitä aidointa vaikutelmaa pelistä ja ovat kenties hitusen kiillotettujakin ? grafiikan laatu kun ei Xbox One -versiossa yksinkertaisesti ole ihan samaa tasoa, pelin PC-versiossa kenties onkin.

Grafiikka ei säväytäkään suoraan sanottuna miltään osin ja peli kärsii vieläpä pätkivästä ruudunpäivityksestäkin, joka välillä on pientä ja välillä vähän suurempaa. Tämä taas kielii siitä, että budjetti uusintaversion työstämiseen on todennäköisesti ollut pieni.

Satuin puolivahingossa yksi päivä katselemaan pelin PC-version saamaa palautetta Steamista ja peli oli saanut yli neljäkymmentä negatiivista palautetta pääasiassa siitä koskien jatkuvaa kaatuilua ja myös kyseinen versio kärsii ruudunpäivitysongelmista. Kyseessä ei siis ole millään alustalla mikään mestarillinen remasterointi ja Omega Force ja Koei ovatkin pudottaneet pallon ja pahasti. Pelistä pyydetään silti täyden pelin hintaa. 60 euroa tällaisesta roskasta? Uskomatonta.

Äänimaailma ei sekään vakuuta Xbox Onella. Pelissä puhujina toimivat kamalan tönköt englantia suoltavat hahmot. Puheen muuttaminen japaninkieliseksi auttaa asiaa hieman, mutta tämä ei silti auta juonen tai hahmojen kiinnostavuuteen, koska juoni selitetään turhan pitkien lataustaukojen aikana tekstilaatikoin. Musiikki taas, vaikka onkin paikoitellen hyvin taisteluhenkistä ja eeppistä, toistaa todella pahasti itseään. Taisteluiden jälkeen vierailtavassa tavernassa soi aina sama musiikki, kun taas taisteluiden aikana soivat vain muutamat erilaiset pätkät, jotka ovat lyhyitä. Kymmenenkin minuutin kestoisten taistelupäivien aikana ne alkavat puuduttamaan todella pahasti.

Peliä ei pelasta se alussa mainitsemani fantasiakampanjakaan, sillä kokemus säilyy yhtä tylsänä, koska pelin taistelumekaniikka ei muutu siitä miksikään. Taistelut alkavatkin pidemmän päälle puuduttamaan ja toistamaan itseään, siinä missä musiikitkin. Juonta edistetään tylsästi tekstimuodossa ja välipätkät ovat harvassa. Bladestorm ? Nightmaresta kyllä löytyy oikea nettimoninpelikin ja tehtäviä valitessa, voidaan valita vaihtoehto ?online?, jonka kautta voi kutsua mukaan ystäviä, liittyä toisten Live-pelaajien peliin tai luoda oman pelin, jonne muut tulevat. Peli tukee maksimissaan neljän hengen co-op pelaamista, tosin vain alkuperäiskampanjassa, koska nightmaressa yhteistyömoninpeliä ei ole tarjolla.
Ainoa ongelma moninpelissä on se, että kukaan ei liity peliisi, koska kukaan ei peliä netissä pelaa ? paitsi ehkä jotkin japanilaiset, jotka asuvat eri aikavyöhykkeellä. Pelatessani en itse löytänyt pelin peliä, eikä kukaan liittynyt omaani. Onkin harmi, että moninpeli on toteutettu vain tällä tavalla, sillä ainakin osasta Dynasty Warriors -sarjan pelejä on löytynyt myös jaetun ruudun co-op. Koska Bladestorm on pelinä niin samanlainen ja pitkälti sen näköinenkin, että se on työstetty jopa samalla grafiikkamoottorilla en ymmärrä miksi samanlaista moninpelimahdollisuutta ei Bladestormilla ole tarjota.

Mikäli Bladestorm ? Nightmare tai samanhenkiset pelit kiinnostavat, kannattaakin kenties odotella mieluummin vaikka syksyyn, kun Xbox One saa hiljattain E3-messuilla ilmoitetun ilmaisen taaksepäin yhteensopivuuspäivityksensä, minkä jälkeen Onella on mahdollista pelata Xbox 360 -konsolin pelejä, tai ainakin osaa niistä. Omega Forcen fanit voivat yrittää toivoa, että niiden pelien joukkoon mahtuisi myös Dynasty Warrriors -pelejä tai kenties jopa se alkuperäinen versio Bladestormista. Tätä surkeaa remasteroinnin ja rahastuksen irvikuvaa en kuitenkaan suosittele ostettavaksi.

Yhteenveto

Rimaa hipoen julkaisukelpoinen

Hyvää

  • + Hahmonluontieditori on ihan passeli..
  • + ..Ja omia hahmoja voi luoda isomman määrän kerrallaan

Huonoa

  • - Kamalan vanhahtava grafiikka, joka vieläpä tökkii
  • - Tekoäly ontuu
  • - Taistelut ja tehtävät toistavat itseään
  • - Pelissä ei saa piestä vihollisia lainkaan perinteiseen hack 'n' slash -tyyliin
  • - Pelistä veloitetaan täysi hinta!
  • - Juonta edistetään tylsästi tekstilaatikoin, pitkien lataustaukojen aikana
  • - Netistä ei löydy pelaajia
  • - Musiikki toistaa rasittavasti itseään ja englanninkielinen dialogi on kamalan tönkköä