Arvostelussa Bloodforge

Kirjoittanut: Petteri Hemmilä, 10.kesäkuu 2012

Peliarvostelu

Pelin nimi Bloodforge
Alusta XBOX360
Arvostelukappale: Microsoft
Ikäraja: 18
< >
Avaa pelin lisätiedot

Rapakon takana tavataan sanoa, että imitointi on imartelun vilpittömin muoto. Jos tämä pitäisi paikkansa, olisivat Sonyn Santa Monica Studion pojat ja tytöt varmasti pakahtumaisillaan ylpeydestä, sillä taannoinen Xbox Live Arcade -julkaisu, Bloodforge, on God of War -imitaatiota puhtaimmillaan. Tosielämässä ylpistymiseen ei juuri liene aihetta; Bloodforge on samalla myös nimittäin tökerö ja häikäilemätön plagiaatti, jonka mainitseminen samassa lauseessa esikuvansa kanssa on häpeäksi kummallekin.

Bloodforgen kelttiläisvaikutteisen maailman keskipisteenä on Crom – verenvuodatukseen kyllästynyt soturi, joka on pistänyt elämänsä uusiksi vaihtamalla taistelutantereet perhe-elämän arkeen. Auvoa kestää noin pari minuuttia, kunnes päähenkilön potentiaalia kavahtavat jumalat tekevät ilkeän tempun ja harhauttavat Cromin murhaamaan vaimonsa. Arjen raunioista käynnistyy verinen kostoretki, jossa ei säästellä sen koomin verta kuin pelaajan hermojakaan. Bloodforgen tarina on yhdentekevä, eikä se ansaitse tulla käydyksi läpi tämän tarkemmin. Crom on vaikeasti samaistuttava örisijä, joka on puhkuu raivoa kuin B-luokan Kratos. Jumalat ovat ketjupolttajilta kuulostavia tusinapahiksia, joiden motiivit liittyvät järjestäen muinaisiin ennustuksiin tai muihin älyllisesti laiskoihin oikopolkuihin. Kaikki pukeutuvat pelottaviin naamareihin ja uhoavat. Meno on synkkää ja ankeaa.

Pelinä Bloodforge on tyypillinen niskan takaa kuvattu hack?n?slash, jossa miekka heiluu ja veri tirskuu, voimakkaiden lyöntisarjojen vilskeessä. Cromin liikerepertuaariin kuuluu parikin erilaista iskua, maagisia erikoisliikkeitä sekä tietenkin näppärä kuperkeikka, jolla väistellään osumia. God of Warin iänikuisten Quick Time Event -nappulanrämpytysten tilalle tarjoillaan leffamaisia viimeistelyliikkeitä, joissa Crom tekee tainnutetuista vihulaisista muusia. Genrenormien mukaisesti, matkan varrelta löytyy mm. uusia aseita ja uusia taitoja, joita parannellaan uhrialttareilla. Valuuttana toimii osuvasti veri.

Puusta katsottuna Bloodforgen konsepti vaikuttaa toimivalta. Crom reagoi pelaajan komentoihin kuten pitääkin, iskut tuntuvat tehokkailta ja lopetusliikkeet näyttävät asiaankuuluvan brutaaleilta. Pelin parissa ei kuitenkaan tarvitse viettää montaakaan minuuttia huomatakseen saumojen rakoilevan. Ilmeisimmät ongelmat liittyvät iskujen kohdennukseen ja kuvakulmaan. Pelissä ei ole mahdollisuutta lukita kameraa kohti vihollisia, mikä johtaa usein ohilyönteihin sekä siihen, ettei välittömässä läheisyydessä uhkuvia vihulaisia aina näe. Tappelusta tulee jatkuvaa säntäilyä, jossa pelaaja juoksee karkuun saadakseen riittävästi aikaa kuvakulman manuaaliseen säätämiseen. Myös taistelun perusmekaniikassa on puutteita: torjuntoja ei ole olemassakaan, mutta kellokoneistolla varustetut vastustajat lyövät toisinaan takaisin, vaikka Cromin vasara naamassaan. Ainoa tapa välttää osumia on huitaista yksi tai kaksi irtolyöntiä, paeta paikalta väistöliikkeellä ja toistaa sama uudestaan. Kaava pätee myös useimpiin loppuvastustajiin. Touhu on hidasta ja arvatenkin aika puuduttavaa.
Puuduttavuudesta saakin oivan aasinsillan pelin tasosuunnitteluun. Bloodforgen maailma koostuu tasaisista tunneleista, joita rytmitetään laumoissa kimppuun teleporttaavilla vihollisilla. Viholliset vaihtelevat örisevistä tusinataistelijoista välipomoihin ja jopa ihan näyttäviin loppuvastuksiin, mutta tasosuunnittelussa kohokohtaa edustaa se kun yksi käytävä haarautuu kahdeksi. Tarjolla on pelkkää ikävystyttävää putkijuoksua. Peli ei tunne salareittejä, piilotettuja aarteita, tai edes kunnollisia korkeuseroja. Yritä nyt sitten näillä eväillä päästä kiinni seikkailun tuntuun.

Tasosuunnitteluakin surkeampaa on kuitenkin se, kuinka heikosti pelin tekijät hallitsevat tätä primitiivistä ympäristöään. Taisteluja tungetaan jatkuvalla syötöllä, mutta hengähdyspisteitä todella satunnaisesti. Bloodforge saattaa taluttaa pelaajan läpi kolmen massataistelun ja loppuvihollisen tarjoamatta ensimmäistäkään mahdollisuutta edes terveyden palauttamiseen. Toisessa ääripäässä pelaaja suorastaan hukutetaan terveysbonuksiin ja varusteisiin ilman sen kummempaa syytä tai selitystä. Epätasaista rytmitystä voisi nimittää virheellisesti myös haasteeksi, mutta hyviin haasteisiin kuuluu yleensä myös rehti mahdollisuus selviytymiseen omilla taidoilla. Bloodforge on harvoja nykypelejä, joissa on mahdollista pelata itsensä vahingossa lähestulkoon umpikujaan.

Varsinaista moninpeliä ei Bloodforgessa ole, joskin se flirttailee ajatuksella tarjoten mm. Xbox Live-palvelussa näytettävät pistelistat. Omaperäisempiä ideoita ovat survival-moodi, jossa voi viritellä omia kujanjuoksujaan ystäviensä pelattavaksi, sekä kaverienkeskisenä nokittelulistana toimiva Blood Duel. Hienoja ideoita sinänsä, mutta niissä on yksi perustavanlaatuinen vika: tuttavapiiristä pitäisi löytyä joku toinenkin riittävän hullu haaskaamaan rahaa ja aikaa tähän peliin.
Ainoa asia mikä Bloodforgessa viehättää on sen visuaalisuus. Sekin tietyin varauksin. Tummaan perussävyyn ja räikeisiin kontrasteihin perustuva värimaailma sarjakuvamaisesti tirskuvine verisuihkuineen tarjoilee paikoin samanlaista estetiikkaa, kuin vaikkapa Sin Cityn valkokangasversio. Valitettavasti efektikerros on kuitenkin pelkkä savuverho, joka kätkee allensa kömpelöä hahmoanimaatiota ja tasogeometriaa, joka ei säväyttäisi edes PlayStation 2 -pelissä. Mielenkiintoisena detailina, suurin osa pelin hahmoista kätkee kasvonsa maskin taakse. On vaikea sanoa, onko tämä tietoinen tyylivalinta vaiko halpa tapa kiertää kyvyttömyyttä tehdä kunnollisia kasvoanimaatioita.

Bloodforgen tuomio on aika tyly. Se yrittää tarjota kunnianhimoisesti lähes täysihintaisen veroista hack?n?slash -kokemusta pikkurahalla, mutta lässähtää kasaan kaikilla keskeisillä osa-alueillaan. 1200 Microsoft pisteen julkaisulle voisi antaa anteeksi härskin teemaplagioinnin ja tukun kauneusvirheitä, muttei kuitenkaan sitä yksinkertaista tosiasiaa, että sen parissa on lähes mahdoton viihtyä.

Yhteenveto

Heikko esitys

Hyvää

  • + Graafiset tehosteet miellyttävät silmää

Huonoa

  • - Rytmityksessä menty metsään
  • - Tympeä tasosuunnittelu
  • - Temppuileva kamera
  • - Taistelu liian yksitoikkoista