Arvostelussa Buffy The Vampire Slayer: Chaos Bleeds

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 29.joulukuu 2003

Peliarvostelu

Pelin nimi Buffy The Vampire Slayer: Chaos Bleeds
Alusta Xbox
System link Ei
Äänituki Dolby Digital 5.1
< >
Avaa pelin lisätiedot

Kulttimaineen saavuttanut Buffy The Vampire Slayer TV-sarja, näin suomalaisemmin Buffy vampyyrintappaja päättyi jenkkilässä jo jokin aika sitten sarjan seitsemännen tuotantokauden jäädessä viimeiseksi. Tämä ei kuitenkaan estä edelleen kehittämästä kyseisestä TV-sarjasta oheisroinaa, kuten jaksojen julkaisua DVD:llä ja niin edelleen. Tähän oheisroinaan voidaan lukea myös pelit. Tämän vuoden alussa Electronic Arts julkaisi The Collectiven kehittämän Buffy The Vampire Slayer sarjaan perustuvan nimikkopelin Xboxille, joka yllätti kaikki odotukset olemalla laadukas kolmannesta persoonasta kuvattu toimintaseikkailu, joka vieläpä tavoitti hyvin sarjan hengen. Game Realityn syynisssä peli keräsi neljä tähteä, sekä Editor’s Choice suosituksen.

Uutta Buffy aiheista peliä varten sarjan oikeudet omistavan 20th Century Foxin peliosasto, Fox Interactive päätti antaa valtikan Vivendi Universal Gamesille Buffy The Vampire Slayer: Chaos Bleeds pelin kehittämistä varten. Peliä ei kehittänyt enää ensimmäisestä pelistä tuttu The Collective vaan homma uskottiin Eurocom Entertainmentille, jonka käsialaa on muun muassa laadukas James Bond 007: NightFire räiskintäpeli.
Chaos Bleeds sijoittuu ajallisesti viidenteen tuotantokauteen ja peli toimii ikäänkuin ”puuttuvana jaksona”. Tarinan ovat kynäilleet Buffy-sarjisten tekijät Christopher Golden ja Tom Sniegoski. Pelin tarinan mukaan Buffy ja kumppanit joutuvat jälleen kerran Sunnydalessa avoimeen sotaan epäkuolleita vastaan kun käy ilmi, että kaiken pahan alku ja juuri nimeltään Ensimmäinen, sekä pahaksi muuttunut heppu nimeltä Ethan Rayne käyvät taistoon keskenään. Homma tietää käytännössä 12 eri kentän läpitahkoamista samalla jakaen niin vampyyreille, luurangoille kuin kaiken karvaisille demoneillekin bussilippuja takaisin tuonpuoleiseen.

Peliä pelatessa tarina kulkee mukana ja paikat joissa pelin aikana vieraillaan liittyvät itse juoneen. Vierailemaan päästään Sunnydalen koulun lisäksi myös sen keskustassa, sairaalassa, eläintarhassa ja ostoskeskuksessa, sekä lisäksi myös Gilesin puodissa, hautausmaalla ja niin edelleen. Eli toisin sanoen tiedossa on hyvin paljolti juuri samantyylisiä miljöitä, kuin mitä itse telkkarisarjassakin ollaan totuttu näkemään.

Kenttäsuunnittelun osalta Chaos Bleeds jatkaa samoilla linjoilla kuin ensimmäinen Buffy-pelikin, mutta yksi asia kuitenkin on muuttunut. Siinä missä ensimmäisessä Buffy-pelissä pelaaja joutui yleensä aina jokaiseen uuteen huoneeseen tultuaan eräänlaisen ”tapa kaikki huoneessa tai et pääse eteenpäin” haasteen eteen, ei kakkososa enää pakota pelaajaa tappamaan kaikkia kohtaamiaan pahiksia. Välillä pelaaja voi juosta huoneesta huoneeseen tappamatta ketään, sillä useimmiten pelin tekoäly on sen verran vajaa, etteivät pahikset osaa jahdata pelaajaa seuraavaan huoneeseen tai muutenkaan antaa turpiin liikkuvalle kohteelle. Tekoäly tuntuu muutenkin hieman ottaneen takapakkia, sillä pahisten kanssa kamppaileminen on jotenkin paljon helpompaa tällä kerralla. Pahikset ottavat siten paljon helpommin köniinsä ja lentelevät välillä uskomattoman helposti maahan, josta ne on helppo seivästää puutapilla. Tästä johtuen pelin tekijät heittävät pelaajan kimppuun aina useamman, vähintään kaksi pahista kerrallaan siinä missä ykkösosassa oli välillä yhdenkin pahiksen kanssa nahisteleminen vielä tarpeeksi haastavaa ajoittain.

Kaikkein huomattavin uudistus Chaos Bleedissä ensimmäiseen Buffy-peliin verrattuna on useampi pelattava hahmo. Alkuperäisessä pelissä tätä hieman kaipasikin ja nyt Chaos Bleedissä pelattavia hahmoja on ihan riittävästi. Buffyn lisäksi pelin kuluessa pelaajat pääsevät ohjastamaan myös Xanderia, Willowia, Spikeä, Faithia kuin myös Sidiäkin, joista viimeksi mainittu on eräänlainen vatsastapuhujanukke. Hahmoilla ei sinänsä ole hirveitä eroja keskenään mitä nyt Willow on ainut hahmoista, joka ei osaa potkia ollenkaan vaan sen sijaan käyttää tulipalloja ja muita taikoja demonien kukistamiseen.

Vaikka onkin kivaa, että kerrankin pääsee pelaamaan useammalla hahmolla niin olisivat kuitenkin voineet rajoittaa niiden määrää hieman vähempään. Tällaisenaan kun pelaaminen tuntuu turhan vähäiseltä jokaista hahmoa kohti. Enkä muutenkaan oikeastaan tykännyt pelata ollenkaan Willowilla taikka Xanderilla, kun taas Buffyna ja Spikenä olisi mieluusti pelannut enemmänkin. No, ei kai sitä voi aina kaikkea saada.

Pelin muutamassa tehtävässä pelaaja saa jopa apua muilta kavereiltaan pahiksia vastaan, mutta se on varsin rajoittunutta lähinnä pelin tekoälyn heikkouden takia. Onkin naurettavaa katsoa, kun esimerkiksi Spike ottaa jatkuvasti turpiinsa luurangoilta tämän ollessa melko avuton tappelija ja kova poikaa valittamaan ”hei slayeri noi tappaa mut”. Muut hahmot eivät nekään ole mikään poikkeus vaan lankeavat samaan syssyyn. Hölmöltä tuntuu sekin, että vaikka pelaajan käsittelyssä niin Xander kuin Willowkin pärjää demoneille ja vampyyreille yksinään(jos siis osaa pelata), mutta eräässäkin tehtävässä missä koko poppoo joutuu toiseen ulottuvuuteen, jää pelaajan ohjastaman Buffyn hommaksi etsiä nämä kaikki pelin kentästä seisoskelemasta tumput suorina ja varsin avuttomina. Parhaimmillaan peli kuitenkin siitä huolimatta on silloin kun pelaaja saa apua muilta, eikä tule niin vahvasti sellaista tunnetta, että tässä pitää taas olla yksin koko muuta maailmaa vastaan.

Vaikka apua ajoittain saakin ja käyttöönsä voi edelleen ottaa puutappeja, lapioita, talikkoja ja sen semmoista millä kurnuuttaa vampyyrejä sekä demoneja, ei peli mikään läpihuutojuttu ole. Vampyyrejä kun tosiaan tulee useimmiten useampi kimppuun ja vaikka kuinka hyvin taistelisi vastaan niin aina saa ainakin yhden iskun selkäänsä. Tästä kuluu toki energiaa, mitä ei niin hirveästi lisää jaella pelin aikana.

Jengitappeluiden lisäksi pelin vaikeustasoa nostamaan on jälleen kerran päätetty tehdä pelin tallentamisen suhteen sellainen ratkaisu, ettei anneta pelaajalle mahdollisuutta tallentaa milloin vain. Ehei, jos meinaa päästä tehtävän lävitse on se pelattava kokonaisuudessaan läpi, jonka jälkeen saa vasta tallentaa. Pientä helpotusta tähän kuitenkin tuo se, ettei pelaajan enää tarvitse aloittaa kenttää aivan alusta kuoltuaan vaan peli ”välitallentaa” checkpointteja joista saa sitten jatkaa. Kun pelaaja kuolee voi tämä hyödyntää pelin tarjoamaa kolmea jatkokertaa. Jos ei näillä kolmellakaan kerralla tehtävää pääse niin sitten joutuu aloittamaan tehtävän alusta.

Vaikka tehtävän suorittaminen periaatteessa ei olisikaan kiinni siitä etteikö taito riittäisi sen pelaamiseen, voi yksinkertaisesti joskus vain käydä niin, että ei olekaan aikaa tai intoa istua tuntikaupalla välillä pitkiksikin venyvien tehtävien parissa. Pakko kait se kuitenkin on mikäli mielii pelin päästä lävitse.

Kontrolleihin ei tämä peli ainakaan kaadu, sillä ykkösosan hyvä kontrollointimetodi on säilynyt lähes ennallaan. Vasemmalla tatilla liikutetaan hahmoa, oikealla veivataan vapaasti kuvakulmaa. Tai no, vapaasti ja vapaasti, sillä ahtaimmissa sisätiloissa kamerakuvakulma on välillä ärsyttävän ongelmainen. Kameran pysyminen pelaajan selän takana ei nimittäin aina onnistu, eikä sitä saa manuaalisestikaan välttämättä sinne veivattua, koska kamera ei jostain kumman syystä osaa kääntyä kiinteiden esteiden, kuten seinien, pöytien taikka tuolien lävitse ollenkaan. Voikin varmasti kuvitella millaista helvettiä on tiedossa jos esimerkiksi astuu Sunnydalen koulussa luokkaan, joka on täynnä tuoleja ja pöytiä.. Yritä siinä sitten vielä taistella pahiksia vastaan kun niitä ei näe. Electronic Artsin Buffy-pelissä oli niin ikään tämä samainen ongelma lähinnä pienikokoisissa sisätiloissa liikuttaessa, joita ei onneksi montaa ollut sillä peli sijoittui valtaosin ulko-ilmatiloihin sekä avariin sisätiloihin. Chaos Bleeds sen sijaan sijoittuu pääosin ahtaisiin sisätiloihin ja tästä syystä kameraongelma onkin astetta ärsyttävämpi kuin EA:n pelissä.

Lyönnit ja potkut hoituvat sitten nappuloilla X, A ja Y, kun taas B-nappula hoitaa hyppelemisen virkaa. Pieni valkoinen nappula auttaa iskujen blokkaamisessa ja ristiohjaimella voidaan selata, sekä ottaa käyttöön mukana olevia tavaroita, kuten puutappeja ja muita aseita, sekä katsastaa tehtävänanto mikäli sen on unohtanut. Uutuutena kontrolleista löytyy nyt heittoliike minkä saa aikaan painamalla nappuloita A ja X samanaikaisesti. Liikkeen avulla hahmo kuin hahmo voi tarrata pahista rinnuksista kiinni ja heittää tämän selälleen maahan. Tämä liike on eittämättä erittäin tervetullut, sillä se on yksinkertaisesti kaikkein tehokkain tapa tappaa nopeasti ja helposti vihollinen; Heittää vain tämän maahan ja sen jälkeen seivästää sen. Vaikka pelin tekoäly onkin melko avuton niin ystävä, kuin pahispuolellakin niin on peliä siitä huolimatta ehkä jopa yllättävänkin hauska pelata, kun saa mättää vampyyreitä ja muita epäkuolleita lättyyn.

Graafisesti Eurocom on pystynyt vangitsemaan sarjan visuaalisen tyylin tarpeeksi hyvin, kuten The Collectivekin onnistui oman Buffy-pelinsä kanssa aikanaan. Koska Chaos Bleeds ei ole EA:n julkaiseman Buffy-pelin tapaan pelkästään Xbox-peli, on grafiikka oletettavastikin hieman huonompitasoista kun se joudutaan suunnittelemaan myös Playstation 2:lle. Tästä seikasta huolimatta peli ei kuitenkaan häviä EA:n pelille kuin hieman ulkoasunsa osalta ja muutenkin peli näyttää ihan hyvältä. Peli-alueet ovat tehty uskottavan näköisiksi ja sellaisiksi, että ne voisivat ihan hyvin kuuluakin Sunnydaleen. Myös pelihahmojen mallintamisessa on onnistuttu melko hyvin. Itse Buffy näyttää piirun verran aikaisempaa enemmän Gellarilta ja ovat Spike, Faith ja Giles niin ikään melko hyvin osattu mallintaa aidonnäköisiksi. Xander ja Willow sen sijaan eivät muistuta hirveän paljoa oikeita esikuviaan.

Hahmoanimaatio on hieman aiempaa tönkömpää, kun sitä ollaan jouduttu hieman karsimaan, jotta peli toimisi mahdollisimman jouhevasti PS2:llakin. Lopputulos on kuitenkin vähintään menettelevä ja alun pelaamisen jälkeen siihen ei enää oikeastaan kiinnitä edes huomiota. Vihollisten osalta Chaos Bleeds suoriutuu edeltäjänsä tavoin uskottavasti, vaikka mukana onkin vampyyrien lisäksi demonikoiria, hämähäkkejä ynnä muuta mukavaa niin yksikään niistä ei näytä päälleliimatuilta. Vampyyri -ja muissakin ihmispahiksissa tosin törmätään jälleen kerran siihen ehkä pikkaisen häiritsevään ominaisuuteen nimeltä ”kloonipahikset”. Vastaan tulevat pahikset nimittäin ovat vain muutamalla eri variaatiolla toteutettuja ja usein sitä tuleekin yhden kentän aikana ainakin kymmenkunta täysin samannäköistä heppua vastaan, mikä luonnollisesti särkee illuusiota hieman.

Äänipuolella peli kuullostaa melko samalta kuin edellinenkin Buffy-peli. Edelleenkään ei ole Sarah Michelle Gellar syystä tai toisesta halunnut antaa omaa ääntään peli-inkarnaatiolleen, vaan homman on taidokkaasti hoitanut jälleen edellisestäkin pelistä tuttu nimi Gisselle Loren, joka kuullostaa aivan Gellarilta. Muut hahmot lukuunottamatta myöskään Willowia näyttelevää Allyson Hannigania on peliin saatu. Puhetta kuulee lähinnä lyhyissä, tarinaa eteenpäin siivittävissä dialogeissa, sekä pelin aikana kuultavissa hyvin kirjoitetuissa one-linereissa. Edellisen pelin tapaan myös Chaos Bleedissä niin hyvisten kuin pahistenkin one-linerit alkavat tosin toistaa itseään pienen pelaamisen jälkeen, joskaan omien hahmojen puheiden toiston tuntu ei ole yhtä vahva kuin edellisessä pelissä lähinnä siitä syystä, että pelissä pääsee pelailemaan useammalla hahmolla. Musiikkiakin löytyy sen pakollisen, mutta hyvän alkutunnarin lisäksi. Musiikki on tosin vain pääasiassa tuomassa enemmän tunnelmaa peliin ja onnistuukin siinä. Yksin harhailtaessa taustalla soi rauhallinen, mutta hiostavatunnelmainen musiikki ja pahisten ilmestyttyä näköpiiriin muuttuu musiikki nopeatempoisemmaksi, josta ainakin itselläni tuli jotenkin mieleen klassisen Aliens-elokuvan toimintamusiikki kohtauksessa, jossa avaruusjääkärit kohtaavat alienit ensikerran. Kukaties, voihan se ollakin kyseisestä elokuvasta ripattu, sillä omistaahan Fox oikeudet kyseiseen elokuvasarjaan…
Yksinpeli on laadukas kaiken kaikkiaan, mutta pituudeltaan se ei pelistä pitkäikäistä tee. Eurocom onkin laittanut peliin mukaan myös moninpelin, mutta pojat eivät ole osanneet hyödyntää ideaa kunnolla ja moninpeliä ei ole mitenkään kovin hauska pelata. Vaikka peli tukeekin maksimissaan neljää yhtäaikaista pelaajaa niin ei se tarkoita sitä, että pelaajat pääsisivät pelaamaan yksinpeliä yhteistyönä lävitse, mikä olisi ollut todella hienoa. Sen sijaan moninpelisessiot käydää minimalistisen pienillä ”areenoilla”, joissa pelaajat antavat köniin niin toisilleen kuin loputtomasti pelikentälle ilmestyville demoneille ja muille pahiksillekin. Se, että moninpeli on jo sinänsä epäonnistunut Chaos Bleedissä, on se vielä sössitty lopullisesti kamerakuvakulmansa ansiosta, joka ei pysty toimimaan kunnolla silloin kun esimerkiksi yksi pelaajista menee ruudun yläreunaan ja toinen alareunaan. Kamera suostuu seuraamaan vain toista pelaajista, joka johtaa siihen, että toinen pelaajista ei näe itseään edes ruudulla.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Kontrollit
  • + Useampi pelattava hahmo
  • + Buffyfiilis kohdallaan
  • + Audiovisuaalisesti toimiva

Huonoa

  • - Kloonipahikset
  • - Tekoäly
  • - Moninpeli
  • - Kamera kenkkuilee paikoitellen
  • - Tallentaminen