Arvostelussa Call Of Duty – Advanced Warfare

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 26.joulukuu 2014

Peliarvostelu

Pelin nimi Call Of Duty - Advanced Warfare
Alusta Xbox One
Äänituki Dolby Digital 5.1/DTS
Moninpeli Live, samalla koneella, system link
Avaa pelin lisätiedot

Pelimarkkinoiden epäilemättä kaksi suosituinta sotapelisarjaa, Call Of Duty ja Battlefield, ovat jo jonkin aikaa keskittyneet molemmat pääasiassa moderniin sodankäyntiin, eikä paluuta toiseen maailmansotaan näytä olevan tulossa. Battlefield 3 ja 4 sekä Call of Dutyn puolelta peli Ghosts, sekä Modern Warfare -kolmikko ovat kaikki modernia sotimista. EA:lta tuli aiemmin ulos Battlefield-henkinen, varsin futuristinen nettirymistely Titanfall ja nyt puolestaan Activision vie oman räiskimisensä tulevaisuuteen ja scifin puolelle CoD-pelisarjan kolmannellatoista osalla.

Call Of Duty ? Advanced Warfaren tapahtumat sijoittuvat ajallisesti vuoteen 2054. Pelin ideaa ollaan apinoitu selkeästi muun muassa Crysis-pelisarjasta, sillä Advanced Warfaren jenkkisotilaat pukevat ylleen taistelutehokkuutta parantavia Exo-pukuja, joista löytyy myös lyhyeen lentelyyn suunniteltu jetpack. Juonikuvio kulkee kutakuinkin näin: Pohjois-Korea on alkanut hyökkäilemään Souliin ja Amerikan on totta kai toimittava maailmanpoliisina ja riennettävä apuun P-Korean joukkoja torjumaan futurististen sotajoukkojensa kera. Pelaajan ohjastama hahmo on yksi sodassa mukana olevista sotilaista ja haavoittuu lopulta vakavasti ja joutuu lopettamaan sotilasuransa.
Kaksi kuukautta myöhemmin Atlas -niminen, palkkasotilaitaan tarvitseville vuokraava yritys ottaa pelaajan hahmoon yhteyttä ja uuden tilaisuuden elämään. Samalla mies saa menetetyn kätensä tilalle uusinta teknologiaa sisältävän tehokkaan käsiproteesin. Yhtiön nokkamiehenä toimii hämärältä vaikuttava, virtuaalisesti ääntään ja kasvojaan myöten peliin mallinnettu näyttelijä Kevin Spacey (ei kuitenkaan pelissä kulje nimellä Spacey vaan Jonathan Irons). Tästä peli varsinaisesti vasta alkaa. Yksinpelikampanjan tehtävien aikana reissataan ympäri maailmaa ja suoritetaan näennäisesti erityyppisiä tehtäviä.

Vaikka muutama viimeisin Call Of Duty on itseltäni jäänyt välistä, ei se tunnu juuri vaakakupissa painavan, ainakaan jos Advanced Warfaren perusteella pitäisi jotain sanoa. Siitä huolimatta, että pelin Xbox One -versio näyttää visuaalisesti paikoin todella upealta efekteineen ja hahmoanimaatioineen päivineen, välipätkien ollessa kenties upeimpia ja fotorealistisimpia mitä tähän mennessä olen videopelissä nähnyt, ei pelisarjan mekaniikka ole muuttunut juuri mihinkään kymmenessä vuodessa ? ei vaikka Call Of Duty sarjana elää jo kolmatta konsolisukupolveaan.

Ei Advanced Warfare silti mikään 1080p-resoluution peli ole Xbox Onella, ikävä kyllä. Peli pyörii 1360×1080:sta ylöspäin 1920×1080:een skaalatulla 1080p-resoluutiolla, eli ei siis aidolla full hd-resoluutiolla. 1080p-resoluutioonkin peli skalautuu vain silloin, kun ruudulla ei ole niin paljoa vilskettä. Mutta tätä vaihtelua ei tule huomanneeksi. Vaikka peli upeannäköinen onkin, olisi hienoa nähdä enemmän niitä aitoja 1080p-pelejäkin jatkossa.

Advanced Warfaren tasosuunnittelu on äärimmäisen lineaarista ja kompaktia. Käytännössä räiskiminen käydään yleensä yhdellä ahtaalla ?polulla?, jolta pienikin poikkeaminen tuottaa varoituksen taistelukentältä lähtemisestä ruudulle ja hyvin nopeasti sen jälkeen pelaaja palautetaan mustan ruudun kera takaisin edelliseen checkpoint-tallennukseen. Myöskään sinne tänne ryntäileviä siviilejä ei yleensä vahingossakaan saa ampua eikä omien tulittamistakaan hyvällä katsota, vaikka ne kuolemattomia ovatkin eivätkä vihollistekoälyn luotirummutuksesta juurikaan välitä.

Useimmiten peli kertoo aivan suoraan minne pitää seuraavaksi mennä, ketä hahmoa pitää seurata ja mitä nappulaa pitää painaa milloinkin, jotta uudet ovet aukeavat. Usein ovia ei kuitenkaan ole mahdollista edes avata ennen kuin joku tekoälytovereista tekee sen, tai sanoo pelaajalle erikseen, että avaa ovi, jolloin X:n kuva ilmestyy oven päälle. Sekaan mahtuu myös muutama lentely- ja vesialuskohtauskin, mutta myös näissä mennään putkessa: lentäessä mennään kapeassa kanjonissa ja vesialuksella kapeassa kanaalissa.

Parhain esimerkki kädestä pitelystä kenties oli eräässä kohdassa, jossa loikata hypätä tarttumisvaijerin avulla hieman kauemmalle rakennuksenkielekkeelle: ruudulla luki ?paina X hypätäksesi? ja samaan aikaan yksi tekoälytovereista huusi taustalla ?hyppää nyt!? ettei vahingossakaan jäisi epäselväksi mitä tehdä. Voiko tämän enempää ohjeistusta pelaamiseen enää saada?

Tämä kamala ja jatkuvasti läsnä oleva kädestä piteleminen ja keinotekoisesti rajoitettu pelimaailma tuntuu jopa hieman nololta ja joltain, minkä ei pitäisi enää olla läsnä uuden konsolisukupolven myötä. Eikö siitä jo pikkuhiljaa voitaisi päästä eroon, että portaikko on tukittu tuolilla tai pöydällä, eikä kyseistä kalustetta saa siitä millään pois, vaikka pelaajan hahmon tehokas proteesikäsi näin muuten voikin tarpeen vaatiessa takoa metallia ruttuun ja työntää kyljelleen kaatunutta autoa eteenpäin, jos se on oleellista etenemiselle…

Eikö Sledgehammer Gamesin mukaan pelaajilla todella ole tämän enempää omaa tahtoa tai taitoja selvitä tasoista läpi? Kaikki tämä saa Advanced Warfaren ja samalla koko sarjan tuntumaan peliltä, joka on jäänyt auttamattomasti menneisyyden vangiksi, eikä suostu uudistumaan. ?Advanced? ei tämä peli ainakaan missään nimessä ole rajoittuneen tasosuunnittelunsa ja pelimekaniikkansa puolesta.
Tämä on sääli, sillä Advanced Warfare on oikeasti raikas tuulahdus CoD-pelien saralla siinä mielessä, että se ei ole sitä tyypillisintä Amerikka-hapatusta tai juonensa osalta poliittisia kannanottoja siitä kuka tässä maailmassa amerikkalaisten mielestä on sen hetken kovin pahisvaltio, vaan sen sijaan peli sijoittuu kunnolla tulevaisuuteen ja Atlaksen värväämien sotilaiden vihollisena on mielikuvituksellinen terroristijärjestö.

Advanced Warfare on muutenkin hyvin scifihenkinen (ja siksi mielenkiintoinen ? ainakin ennen kliseistä loppua) ja olisi voinut mielestäni toimia myös aivan hyvin ilman Call Of Duty -nimikkeen tuomaa rasitetta ja odotuksiakin. Nyt kuitenkin budjetti on ollut jälleen megaluokkaa ja mukaan otettu jopa Kevin Spacey, ilmeisesti House Of Cards -sarjan suosion myötä pelinkin myyntilukuja nostamaan. Tavallinen (ja halpa!) Hollywoodin rivinäyttelijä mallinnettuna Spaceyn tilalle olisi varmasti ollut epärealistinen valinta ja syönyt peliltä sen uskottavuutta…

Advanced Warfaren scifihenkisyys korostuu sen aseissa. Pelistä löytyy perusluodeilla toimivien rynkkyjen ja muiden aseiden ohella muun muassa älykkäitä maaliin ohjautuvia kranaatteja sekä skannerikranaatteja, jotka paljastavat vihollisen olinpaikan seinienkin lävitse. Mukaan mahtuu myös eräänlaisella paineaallolla toimiva pumppuhaulikko ja luodinkestävä mellakkakilpi. Eikä sovi unohtaa pieniä superloikkimisia mahdollistavaa jetpackiakaan. Tehtävien välissä päästään parantelemaan pelaajan hahmon Exo-pukua, joka parantaa muun muassa juoksu -ja latausnopeutta, tähtäystarkkuutta, kestävyyttä räjähteitä vastaan sekä aseiden rekyylin parempaa minimointia.

Taitojen kehittely pitää yllä mielenkiintoa ja tuo jokaiseen seuraavaan tehtävään hieman jotain uutta, kun pelaajan hahmo kehittyy, mutta muutoin peli pysyy aika lailla samana: ammutaan kaikki mikä liikkuu, painellaan nappuloita, availlaan ovia ja aina välillä selvitään jostain näyttävästä ja varsin elokuvamaisesta toimintakohtauksesta painamalla ohjaimen oikeaan nappia oikeaan aikaan QTE-meiningillä. Jos kohtauksen mokaa, se pitää luonnollisesti pelata uudelleen ja se tietysti syö näiden hienojen kohtausten ainutlaatuisuutta.

Kokonaisuutena Call Of Duty ? Advanced Warfare on yksinpelinsä osalta näyttävä, mutta niin kamalan rajoittunut ja lyhytkestoinenkin scifiräiskyttely, joka ei siksi juurikaan tarjoile suuria riemunkiljahduksia. Peli on vain kuorrutettu niin hienolla grafiikalla, ettei tätä ihan heti tule kaiken sen kerman alta huomanneeksi. Eräässä toimintakohtauksessakin liikutaan vauhdikkaasti leijuprätkien selässä ja silloin edetään kyllä niin kirjaimellisesti putkessa, että oksat pois. Reitiltä ei voi poiketa kun seurataan edellä ajavaa tiimikaveria ja vähäinenkin törmäily tai liian hitaat reaktiot aiheuttavat kohtauksen uudelleenyrityksiä. Tekoäly pelissä on sitä samaa sorttia, mitä se on ollut sarjan viimeisimmissä peleissä (ellei alusta asti) eli osaavat ampua suojastakin, mutta välillä rynnivät suoraan päälle tai nakkelevat niitä ajoittaisia kranaattejansa, jotka voi kaikki heittää takaisin sinne mistä tulikin.

Omien kranaattien viskelyssä oli mielestäni yksi ongelma; kranaatti heitetään RB- tai LB-nappulalla (toisessa tappavat ja toisessa ei-tappavat, kuten flashbangit) mutta jos halutaan vaihtaa kranaattityyppiä ennen kuin sen heittää, on pidettävä RB tai LB pohjassa ja sen jälkeen X:llä selata haluttu kranaattityyppi. Monesti itsellä kävi taistelun tuoksinassa niin, että onnistuin vahingossa vapauttamaan kranaattinappulan (RB tai LB) ennen kuin sain oikean kranaattityypin valittua. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin tuhlata kaikki omat kranaatit väärin ajoitettuihin heittoihin vääräntyyppisillä kranaateilla.
Jos EA:n Battlefield-pelisarja on pyrkinyt osa osalta tuomaan jännittävämpää yksinpelikampanjaakin mukanaan, tuntuu, että Call Of Dutyssa on alettu menemään toiseen suuntaan: tai oikeastaan sarja polkee paikoillaan ja toimiikin pelkkänä aseiden ja muiden lelujen (tässä tapauksessa Exo-puvun) leikkikenttänä moninpelikoitoksia varten. En minä kuitenkaan haluaisi maksaa täyttä hintaa pelistä, jossa vain moninpeli on sellaista sorttia, joka koukuttaa.

Eikä voi sanoa, etteikö uusimmankaan CoDin moninpeli koukuttaisi, koska sitä se tekee. Nopeatempoista räiskyttelyä uusien lelujen ja futurististen aseiden kera ? toimii. Varsinaisen Livessä ja muun muassa samallakin konsolilla toimivan moninpelin ohella pelistä löytyy Exo survival -niminen moninpelitila, ja voi mukavasti pelata joko yksin tai sitten Liven ohella myös system linkin ja jaetun ruudun kauttakin kaksinpelinä. Exo Survival on käytännössä nimensä mukaan survival-tyyppinen pelitila, jossa yritetään pysyä hengissä päihittämällä vihollisaalto toisensa perään. Peukkua nostan, että nykypelistä vielä tällainen ?old school? -pelitila jaetun ruudun(!) kera vielä löytyy, joka on jaetun ruudun co-oppina aivan parasta viihdettä.

Varsinainen moninpelitila (jota voi sitäkin pelata jaetulla ruudulla bottien kanssa) pitää sisällään standard, bonus, hardcore, ranked ja classic -listaukset. Tuttuun tapaan mukana on eri loadouteja ja omiakin voi luoda. Rankkien noustessa pelaaja tienaa kaikenlaista taistelutehokkuutta parantavaa rojua sekä exo-puvun perkejä (hiljaisemmat askeleet, enemmän terveyttä mittariin) joita voi ottaa käyttöön.

Pelin standardivaihtoehtojen listalta löytyy lähes kaikki pelityypit deathmatchista team deathmatchiin ja lipunryöstöön. Mukana on myös muun muassa aiemmista peleistä tutut domination, search & destroy sekä hardpoint. Uusi pelimuoto on uplink, jossa pitää hakea pelialueen keskeltä satelliittipallero ja sitten yrittää juosta sen kanssa vihollisen maalille ja heittää se siitä läpi. Helppoa se ei ole ja kuoleminen pallon kanssa juostessa on lähes varmaa, aivan kuten lipunryöstössäkin. Kuolleelta jäänyt pallo jää pyörimään pelikartalle ja vihollinen voi sen noukkia ja yrittää viedä pelaajan maalille. Momentum sen sijaan on vanha pelimuoto, mutta kulki aiemmin nimellä war, peleissä Call Of Duty 3 ja Call of Duty ? World At War. Se ei kuitenkaan tee siitä huonoa. Momentumissa ideana on tarkoitus kaapata pelialueen liput oman joukkueen haltuun, josta myönnetään piste. Jos kukaan ei saa kaikkia lippuja kertaakaan menee peli yliajalle ja sen jälkeen se on tasapeli jos tilanne yhä on 0-0.

Bonuslistan puolelta löytyvät atlas gorge sekä pelimuoto infected, joista jälkimmäisessä ?tartunnan? saanut pelaaja yrittää tartuttaa muita ja sitä kautta kasvattaa omaa joukkoaan. Kaikilla pelaajilla on yksi elämä ja kun kaikki on tartutettu, peli päättyy. Atlas gorge sen sijaan ei olekaan lainkaan saatavilla niille, jotka ostivat pelin perusversion. Atlas gorge -pelimuoto on samalla myös moninpelikartta, jolla pelataan sekoitus eri pelimuotoja. Jos et kuitenkaan ostanut Pro tai Limited-editionia pelistä, atlas gorge on ja pysyy harmaana valikossa, ellei kaiva lisäkuvetta esiin.
Hardcore-lista tarjoaa neljä pelimuotoa hardcore-asetuksilla, joka tarkoittaa sitä, että pelaajat ottavat muun muassa helpommin iskua ja friendly fire on päällä. Classic-lista pitää sisällään neljä pelimuotoa (tdm, domination, kill confirmed ja search & destroy) niitä varten, jotka eivät halua moninpeliinsä mitään Exo-hömpötystä. Oma mielipiteeni kuitenkin on se, että nimenomaan Exo-puvun tuomat lisäjutut, kuten se jetpack tuovat pelaamiseen tietynlaista tuoreutta ja edes jotain eroavaisuutta.
Kaikista pelimuodoista uplink yhdessä infectedin ja momentumin kanssa olivat omasta mielestäni ehdottomasti ne kaikkein koukuttavimmat pelimuodot ja niiden parissa huomasi toistavansa mantraa, vielä yksi, vielä yksi.

Kokonaisuutena Advanced Warfaren moninpeli on tarjoaa varsin hyvää hupia ja riittävästi erilaisia pelimuotoja pidemmäksikin aikaa ja toisin kuin esimerkiksi The Master Chief Collectionissa, Advanced Warfaressa moninpeli toimii hyvin, peliseuraa löytyy eivätkä pelit katkeile yllättävästi. Exo-puku tuo oman lisämausteensa moninpelaamiseen, kun lyijyrakkautta voi jakaa viholliselle yläilmoista käsinkin. Jos kuitenkin hamuat itsellesi jotain lähinnä tajunnanräjäyttävää yksinpeliräiskintäkampanjaa, on syytä katsoa aivan toisaalle.

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + ..Kuin myös varsinainen moninpelikin Livessä (etenkin uplink)
  • + Exo survival on hauskaa hupia..
  • + Jaetun ruudun moninpelituki
  • + Paikoitellen huikea grafiikka ja upeat välianimaatiot
  • + Yksinpelin juoni ehtaa scifiä (miinus kliseinen loppu)

Huonoa

  • - Keskinkertainen tekoäly
  • - ..Sekä lyhyt
  • - Yksinpelikampanja on järkyttävän lineaarinen ja kädestäpitelevä..
  • - Kranaattivaihtoehtojen selaaminen joskus hankalaa