Arvostelussa Call Of Duty – Modern Warfare

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 9.joulukuu 2007

Peliarvostelu

Pelin nimi Call Of Duty - Modern Warfare
Alusta
Arvostelukappale Activision
Ikäraja 18
< >
Avaa pelin lisätiedot

Call Of Duty: Modern Warfare on Infinity Wardin varsin suositun ja erittäin laadukkaan sotapelisarjan kolmas osa. Alkuvuodesta jo ehti ilmestyä toki Call Of Duty 3, mutta sepä ei ollutkaan Infinityn kehittämä. Käytännössä Call Of Duty: Modern Warfare onkin sen ”oikean” Codin kolmas tuleminen. Siinä missä Electronic Artsin kilpaileva sotapelisarja Medal Of Honor pysytteli hiljattain julkaistulla viimeisimmällä osalla edelleen tuttuun ja turvalliseen tapaan tukevasti toisen maailmansodan aihepiirissä, ottaa Infinityn uusin rohkean askeleen kohti uutta. Call Of Duty: Modern Warfare onkin nimensä mukaisesti nykyajan sodankäyntiä kuvaava räiskintäpeli.

Kun Aiemmat Call Of Duty -pelit ovat pyrkineet mahdollisimman autenttisesti mallintamaan toisen maailmansodan tapahtumia ja taistelupaikkoja, sijoittuvat Modern Warfaren tapahtumat sen sijaan enemmänkin fiktiiviseen konfliktiin sekä vihollisuhkaan(kansainvälinen separatistijärjestö), vaikka muun muassa Irakin maaperällä jenkeillä pelatessa mennäänkin. Järjestön jäsenet ovat hajaantuneet muun muassa Irakiin, Venäjälle ja Ukrainaan. Jenkit lähetetään hieman yllätyksettömästi Irakiin, kun taas britit lähtevät koluamaan jälkimmäisiä paikkoja, jotta terroristit ja näiden aikeet saataisiin estettyä. Itsensä tulilinjalle asettavat uudessa Call Of Duty -pelissä hieman yllätyksettömästi edellä mainitut amerikkalaiset joukot, sekä brittiläiset erikoisjoukko S.A.S.in sotilaat. Aiemmista Infinityn kehittämistä Call Of Duty -peleistä poiketen, pelissä ei siis pelata kolmella osapuolella. Oikeastaan tämä on ihan hyväkin juttu, sillä näin ei tule aivan niin usein jatkuvaa puolenvaihdon pompintaa.
Pelattavuudeltaan uusin Cod on modernista ja samalla sarjan aiemmista peleistä uuden suunnan ottavasta aihealueestaan huolimattaan onneksi erittäin onnistunut pelipläjäys. Pelin kahdella eri ”hyvismaalla” pelaamiseen on jälleen loistavalla tavalla erilaisuuden tuntua, joten tehtävien tahkoamisen vuorotellen näillä kahdella osapuolella todella tuntuu erilaiselta eikä saman toistolta vain eri maisemissa.

Siinä missä jenkeillä pelatessa tarjolla on enimmäkseen tiukkaa kaupunkitaistelua erittäin hektisten tulitaisteluiden säestäessä menoa, on brittitehtävät suurimmaksi osaksi niin sanottuja hiippailutehtäviä pimeässä ja luonnon helmassa, joissa ainakin aluksi yritetään päästä mahdollisimman lähelle vihollista ampumatta laukaustakaan tai tulematta nähdyksi. Mahtuu mukaan jopa yksi tehtäväkin, jossa pelaaja on koko tehtävän ajan yläilmoissa ilma-iskutähtäimen puikoissa auttamassa samoja brittisotilaita, joista yhtä pelaaja muissa tehtävissä siis itse liikuttaa. Vaikka sota tai sotiminen sinänsähän ei ole mitenkään hauskaa, on tämä kyseinen tehtävä tehty melko hauskaksi ja onkin huvittavaa kuunnella ilma-iskutiimin huulenheittoa samalla kun terroristien autoja räjäytellään ja pahikset lentelevät pitkin peltoa.

Aiempien Call Of Duty -pelien tapaan myöskään Modern Warfare ei ole räiskintäpelinä suoraviivaista ”yksin ramboilen ja kaikki tapan” juoksentelua, vaan sen sijaan eteneminen ja ylipäätään tehtävätavoitteisiin elävänä selviäminen vaatii, että pelaaja hyödyntää maaston suojia, ampuu silloin kun on paras hetki, eikä yritä tanssia luotisateessa. Pelin tekoäly molemmin puolin on aiempien Codien tapaan varsin hyvä, joten pelaaja tuntee olevansa osa isompaa tiimiä, eikä sen ultimaalinen ja ainut tappokone. Siinä missä omat tiimikaverit osaavat tehokkaasti napsia vihollisia hengiltä, käyttää tarpeen tullen suojaa ja heitellä kranaatteja tulituksen tueksi, taitavat viholliset niin ikään saman erittäin mallikkaasti. Onneksi pelaajalle tulee usein mahdollisuus nakata kranaatti takaisin sinne mistä se tulikin, joka luonnollisesti säästää pelaajan haavoittumiselta tai kuolemalta.

Yksittäiset tulitaistelut ovatkin usein etenkin jenkkien tehtävissä usean minuutin kestoisia, ennen kuin sitten vihdoin päästään jälleen hieman etenemään. Pelkästään S.A.S.ssien tehtävät eivät ole monipuolisia tavoitteiltaan, sillä niin ovat myös jenkkienkin vastaavat Irakin ankeissa betonilähiössä. Yhdessä tehtävässä pelaaja joutuu esimerkiksi pelastamaan pudonneen helikopterin pilotin, ennen kuin terroristit kerkeävät paikalle. Ja tiukoillehan se tietysti menee.

Call Of Duty: Modern Warfaren yksinpelikampanja käsittää kaiken kaikkiaan 18 kappaletta tehtäviä, joista oikeastaan kaikki on pelattavuudeltaan kuin asetelmiltaankin varsin erityyppisiä toisistaan, kuten tulikin jo mainituksi. Toisissa mennään vähän enemmän pää kolmantena jalkana, kun taas joissain tarkoitus on pysytellä enemmän varjoissa ja hoitaa homma kotiin ikään kuin vaivihkaa ja toisissa ei yksinkertaisesti pysty edetä nopeasti isojen vihollismassojen pitäessä pelaajaa sekä tämän tiimitovereita pinteessä. Vaikka tehtävät eivät pelattavuudeltaan olekaan mitään läpihuuto/juoksujuttuja, soljuvat tehtävät kuitenkin loppujen lopuksi melko verkkaasti lävitse varsinkin jos pelin pariin oikein uppoutuu. Näin melko varmasti käy, sillä onhan Call Of Duty: Modern Warfaren sarjan aiempien osien tapaan erittäin pelattava ja siten myös jopa addiktiivinenkin.
Yksinpelin kohtalaisen lyhyttä kestoa paikkaamaan on Xbox 360:llä tarjolla moninpeli, joka toimii saman koneen ääressä pelattuna myös Liven kautta maksimissaan 24 pelaajan voimin ja samaan tapaan PC:lläkin on tarjolla 24 pelaajan moninpeli, joko netin tai lähiverkon kautta pelattuna. Totuttuun tapaan myöskään uusi Call Of Duty -peli ei petä pelaajamääriensä osalta ja peliservereitä, sekä peliporukoita muodostuukin suhteellisen vaivatta. Muiden uusimpien sotaräiskintäpelien tapaan netissä pelatessa pelaajan menestyessä kertyy pelaajan tilille pisteitä, jotka sitten lopulta ylentävät pelaajaan sotilasarvoa.

Hieman hölmönä ratkaisuna peli ei päästä aluksi pelaamaan kuin deathmatch ja team deathmatch -pelimuotoja ja vasta sitten kun on pari kertaa saanut sotilasarvoaan korotettua, avautuvat pelin loput 11 pelimuotoa myös pelattaviksi, poislukien itse luodut pelisessiot, joissa jo heti alussa pelimuotoja on käytössä useampi, joskaan ei tällöinkään vielä kaikkia. Pelissä onkin kaiken kaikkiaan siis 13 erilaista pelimuotoa, joka on melko kiitettävä määrä. Pelimuotoja pelaamaan pääsee niin ikään varsin riittävällä 16 kappaleen karttavalikoimalla. Aiempien Codien tapaan karttasuunnittelu on varsin toimivaa ja kartat riittävän avoimia, sekä taktisesti monipuolisia, tarjoten useita väijytys -ja suojautumispaikkoja.

Graafisella tasolla Infinity Ward puskee jälleen näyttävyyden rajoja, ainakin näin sotaräiskintöjen tasolla. Xbox 360:llä Call Of Duty: Modern Warfare on ehkäpä näyttävin sotapeli, joka tähän mennessä on ilmestynyt ja muutoinkin näyttävimpiä räiskintöjä näin yleensä, kun taas PC:llä pelin voisi varmasti heti Crysiksen jälkeen tituleerata PC-pelien parhaimmistoon graafisella osastolla. PC:llä peli on jonkin verran Xbox 360-versiota terävämmän ja realistisemman näköinen, joka toki on melko yllätyksetöntä. Äänet eivät Modern Warfaressa petä Call Of Duty -faneja tälläkään kertaa ja kuten on sarjan peleiltä totuttu odottamaankin, on äänimaailma jälleen varsin täyteen pakattu kovilla paukuilla aina aseäänistä räjähdyksiin ja miksei ääninäyttelyynkin.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Tekoäly
  • + Äänet
  • + Näyttävä visuaalisesti
  • + Monipuoliset tehtävät
  • + Moninpeli

Huonoa

  • - Yksinpeli on hieman lyhyt