Arvostelussa Clive Barker’s Jericho

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 27.tammikuu 2008

Peliarvostelu

Pelin nimi Clive Barker's Jericho
Alusta
Arvostelukappale Microsoft
Ikäraja 18
< >
Avaa pelin lisätiedot

Mitä saadaan aikaan kun voimansa yhdistävät jokseenkin tunnettu käsikirjoittaja-ohjaaja, sekä niin ikään tunnettu pelien julkaisija? Suurten yhtiöiden asioista sen paremmin tietämättömät johtajat luonnollisesti ajattelisivat tätä täysosumana. Vaan eipä kovalla rahalla ostettu käsikirjoittajakaan välttämättä osaa luoda pelkällä tekstillä ja ideoinnillaan hyvää peliä, etenkään jos tämä kyseinen käsikirjoittaja-ohjaaja ei loppujen lopuksi edes ole mitenkään maineensa veroinen. ’

Mistäkö on kyse? Codemastersin julkaisemasta ja brittiläisen käsikirjoittaja-ohjaajan yhteistyönä syntyneestä Clive Barker’s Jericho -nimisestä räiskintäpelistä tietysti. Clive Barker on yksi niistä nimistä, joka varmasti monien huulille putkahtaa, kun aletaan miettimään kauhuohjaajia/käsikirjoittajia. Mutta eipä kaveri kuitenkaan juurikaan ole mitään niin kovin suurta ja mullistavaa saanut loppujen lopuksi aikaan. Barker ohjasi ja käsikirjoitti alkuperäisen, kohtuullisen katsottavan kauhuelokuvan nimeltä Hellraiser, sekä on toiminut käsikirjoittajana kaikissa Hellraiserin jatko-osissa, sekä Candyman -elokuvan sekä tämän jatko-osissa. Näitä lukuun ottamatta ansioluettelo onkin sitten varsin mitäänsanomaton.
Jostain syystä kuitenkin Codemasters päätti hyödyntää miehen käsikirjoittajan lahjoja ja siten syntyi siis Jericho, joka on Barkerin käsialaa aina hahmoista tapahtumapaikkoihin. Toki tässä Barker+kauhupeli-yhtälössä on potentiaaliakin, sillä onhan Barker 90-luvun lopulla tehnyt jo kerran aiemminkin yhteistyötä pelijulkaisijan(EA:n)kanssa, jolloin syntyi julkaisuaikanaan erittäin aliarvostettu, mutta kuitenkin varsin pelattava ja hyytävätunnelmainen kauhupeli nimeltä Clive Barker’s Undying. Nyt Barker kuitenkin on saanut jälleen näiden vuosien jälkeen uuden tilaisuuden näyttää kyntensä pelaajille. Onkin sinänsä varsin harmi, että Barker ei tylsillä kynsillään uppoa Jerichonsa kanssa kuin korkeintaan sulaan voihin. Vielä enemmän harmi on se, että mitä todennäköisimmin Jericho tulee myymään enemmän kuin mitä Undying koskaan onnistui myymään.

Jerichoa ei ole nimetty tällä hetkellä TV:ssä pyörivän samannimisen sarjan mukaan, vaan sen sijaan Barkerin Jericho on ihan oma juttunsa. Pelissä Jericholla viitataan Yhdysvaltain armeijan salaiseen erikoisjoukkoon, joka keskittyy demonisten voimien ynnä muun yliluonnollisen uhan torjumiseen, jollaista tavallinen sotilas ei voisi estää. Jericho koostuu useammasta jäsenestä, joita kaikkia yhdistää useampi seikka aseiden lisäksi.

Kaikilla Jerichon jäsenillä on nimittäin myös maagisia erikoiskykyjä, minkä lisäksi kaikki jäsenet pukeutuvat nahkavaatteisiin.. Pelin ehkäpä kaikista suurin kompastuskivi onkin sen uskottavuus, jota sillä ei valitettavasti paljoa ole. Jos peli ja sen hahmot on tehty kieliposkella, niin selvä asia, mutta kun Jerichon pyrkimyshän oli olla kauhupeli, niin jotenkin en usko pelin hakevan ainakaan tarkoituksella koomisia piirteitä. Kuusihenkinen Jericho-poppoo onkin kuin jostain Blade 2 -elokuvasta repäisty, johon lukeutuu muun muassa tuplapistoolein aseistautunut, Teksasin murteella puhuva pappi, minigunilla varustautunut sikaniska, sekä pari pakollista runsaspovista ja tiukkavartaloista tyttöstä. Alun jälkeen pelaaja pääsee pelaamaan kaikilla Jerichon hahmoilla ja hahmojen välillä pomppiminen onnistuu melko vaivattomasti. Hahmot ovat myös kiitettävän erilaisia pelata, eli toisin sanoen millään hahmolla pelaaminen ei tunnu erilaisten aseiden ja magiakykyjen vuoksi liikaa samankaltaiselta. Osittain ehkäpä juuri tästä syystä räiskyttely tuntuu Jerichossa nautinnolliselta, tosin vain erittäin pienet ja lyhytkestoiset hetket sellaisia pelissä ovat, ennen kuin jokin pelin rasittavista piirteistä jälleen puskee pinnalle.

Pelin alkaessa poppoo lähetetään tutkimaan jonnekin Lähi-Idän aavikolle kuin tuhka tuulesta ilmestynyttä muinaista ja kadonnutta Al-Khalin kaupunkia, joka luonnollisesti on pahuutta pullollaan. Tätähän ei hyvällä katsota ja siksi pahuus on tuhottava viimeistä demonia myöten. Tästä sitten alkaakin puuduttava taivallus pahuuden lähettiläitä räiskittäessä ja pilkottaessa. Jericho olisi oikeasti voinut olla hyväkin pelitapaus ja etenkin kuvien perusteella se näytti lupaavan kunnon kauhua ja tunnelmaa. Valitettavasti tätä ei kuitenkaan juuri tarjolla ole. Suurimmaksi osaksi tunnelman latistaa juurikin pelin epäuskottavan typerä nahkavaate-poppoo ja ylipäätään porukan turhankin suuri koko. Kyllähän kaikki tietävät, että kauhupelit ovat parhaimmillaan, kun pelaaja joutuu tutkimaan kaikki pimeimmätkin kolkat aivan ypöyksinään? Toinen seikka mikä Jerichon menoa latistaa on se, että vaikka pelaajalla on tiimikavereita riittämiin, ei näistä ole yksinkertaisesti riittävää apua. Useimmiten taistelut vihollisia vastaan menevätkin siihen, että jo hetken päästä melkein kaikki tiimikaverit odottavat pelaajan elvytysapua pelaajan joutuessa myös samalla hoitelemaan viholliset aivan itsekseen.

Tiimikavereiden rooliksi taisteluissa jääkin lähes aina pelaajan ihmiskilpenä toimiminen. Tehtävät joissa poppoo syystä tai toisesta jakautuu pienempiin osiin ovat suoraan sanottuna helvetistä, sillä tällöin pelaajan apuna ei ole niin montaa ihmiskilpeä, joka taasen johtaa siihen, että kun ne muutamat tiimikaverit on jo hetikohta lyöty maahan, pitäisi pelaajan hoidella kaikki viholliset nopeasti yksin. Eihän siitä mitään tule ja etenkin tällaisia kohtia pelissä joutuukin toistamaan useaan kertaan. Välillä jopa hieman kauemmankin matkan päästä, kiitos välillä ärsyttävän pitkin välein tallentavan automaattisen checkpoint-tallennuksen vuoksi.
Vaikka eteneminen välillä tuntuukin siltä kuin yrittäisi tervaa juoda, ei niiden vihollistenkaan äly päätä huimaa. Nämä tulevat suoraan päälle mitään mistään välittämättä, vihollistyypistä riippuen joko hitaasti tai nopeasti. Toki demoneilla ja elävillä kuolleilla nyt ei älyä toistaalta olettaisi olevankaan, ainakaan enempää kuin armeijan erikoisjoukkojen sotilailla. Vihollisen tekoälyttömyyttä on luonnollisesti ”parannettu” huijaamalla ja suurin osa vihollisista tarvitseekin ärsyttävän paljon iskua osakseen, oli kyseessä sitten luodit tai magia.

Niin ikään varsin kliseiseen tapaan vihollisia tulee usein myös monta kerrallaan ja yhtä syöttöä kimppuun tietyn ajan, ennen kuin päästään taas etenemään metri jos toinenkin. Jos tekoälytön vihollinen onnistuu pääsemään riittävän lähelle ja saa tarrattua pelaajaa päästä kiinni, joutuu pelaaja taistelemaan hengestään typerien reaktio-testien välityksellä. Eli toisin sanoen painelemaan tiettyjä nappuloita juuri silloin kun ne näytölle ilmestyvät. Jos yhdenkin kerran painaa väärin, on hahmo maassa ja pahimmassa tapauksessa, mikäli kaikki muutkin tiimikaverit ovat jo maassa, joutuu pelin lataamaan uudelleen. Tällaisten lähitaistelukohtien ohella pelaaja joutuu välillä muulloinkin reaktio-testiin, kun esimerkiksi kieleke sortuu ja pelaaja jää roikkumaan reunalle tai muuta yhtä typerää. Reaktio-hömpötykset latistavat pelin tunnelmaa entisestään, saavat pelaajan hermot kireälle ja katkovat myös itse pelaamista. Eikö tällaiset oikeasti voisi kauhupeleistä/räiskinnöistä suosiolla jättää pois, kun ne eivät mitään ainakaan paranna?

Tähän mennessä maata Jerichon jalkojen alta ovat siis kaivaneet sen tekoälyttömyys, epäuskottavuus ja reaktiotestit. Tähän sekaan voisi vielä lisätä myös kenttäsuunnittelunkin, jota voisi kuvata yhdellä sanalla: Tylsä. Kenttä toisensa perään pelaaja kavereineen ravaa putkimaisia maisemia, välillä pimeissä luolastoissa, välillä kuivalla(pelattavuudeltaan)aavikolla ja välillä maanalaisissa kuin maanpäällisissäkin betonikomplekseissa. Etenemisreittejä on aina tasan yksi ja aina tämä yksi reitti ei ole niin suoraan nähtävissä jatkuvan pimeyden takia, minkä vuoksi pelaaja joutuukin välillä koluamaan lävitse jokaisen mahdollisen nurkan.

Ei peli kuitenkaan aivan pelkästään täydellisen epäonnistunut ole. Nimittäin peligrafiikka on suurilta osin varsin onnistunutta(poislukien epäuskottavat ja typerännäköiset Jerichon jäsenet). Grafiikka näin yleisesti on varsin pätevää ja tekstuurit ihan hienoja. Parasta grafiikassa ovat ehkäpä pelin hirviöt, jotka ainakin jotenkuten onnistuneita, joista jotkin tosin ovat ehkä hiukan yliammuttuja. Erikoismaininnan hirviöissä saavat näiden mädäntyneeltä ja märkiintyneeltä näyttävä lihakudoksensa. Ääniosastolla peli toimii ihan tyydyttävästi, joskin pelin tekijät olisivat voineet panostaa enemmän piinaavaan ja pelottavaan taustamusiikkiin, kuin aseiden ääniin ja erittäin rasittaviin hahmojen puheisiin, jotka alkavat nopeasti toistaa itseään saaden aikaan ylimäärästä lisä-ärsytystä kaiken sen muun huonon lisäksi, josta Jericho koostuu.

Yhteenveto

Ei suositella

Hyvää

  • + Hahmot riittävän erilaisia pelattavuudeltaan
  • + Räiskiminen hauskaa muutamina lyhyinä hetkinä
  • + Hieno grafiikka

Huonoa

  • - Tasosuunnittelu
  • - "Reaktiotestit"
  • - Köyhä tunnelma
  • - Onneton tekoäly