Arvostelussa Condemned: Criminal Origins

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 17.huhtikuu 2006

Peliarvostelu

Pelin nimi Condemned: Criminal Origins
Alusta PC
Arvostelukappale PAN Vision
Ikäraja 18
< >
Avaa pelin lisätiedot

Monolith kuuluu pelinkehittäjinä siihen harvalukuiseen kastiin, joka tuntuu tuottavan ainoastaan hyviä pelejä. No One Lives Forever 1 ja 2, Aliens Vs. Predator 2, ovat kaikki varsin pelattavia pelejä. Hieman yllätyksettömästi Monolith tuntuu olevan eniten kotonaan kehittäessään FPS-räiskintöjä. Ja näinä päivinä eritoten kotonaan kehittäiessään räiskintöjä, jotka yhdistävät räiskinnän ja kauhun. Viime vuoden lopulla julkaistu F.E.A.R. oli tapaus, joka toi ruudulle näyttävän toimintaräiskinnän, jonka sekaan oli lisäksi upotettu elementtejä modernista kauhuelokuvasta. F.E.A.R. onnistui sekoittamaan nämä kaksi elementtiä hyvän ja hämärän juonen kanssa erinomaisesti ja peli onkin yksi viime aikojen paremmista räiskintäpeleistä.

Sopivasti Xbox 360 -konsolin julkaisuun ennätti Monolithin uutuuspeli Condemned: Criminal Origins, jolla on paljon yhtäläisyyksiä edellä mainitun F.E.A.R. -pelin kanssa; toimintaa ja vahvaa säikyttelynomaista tunnelmaa keskenään sekoittava FPS-peli. Pelin tekijät itse kutsuvat peliään ”psykologiseksi trilleriksi”. Condemned on eri medioissa kerännyt pääasiassa hyviä arvosanoja, joten on siis vain hyvä asia, että peli on nyt julkaistu myös PC-pelaajienkin iloksi.

Condemned: Criminal Origins asettaa pelaajan FBI-agentti Ethan Thomasin rooliin jäljittämään sarjamurhaajaa. Itse peli alkaa Thomasin saapuessa yhdelle murhapaikoista. Peli yrittää heti ensi minuuteilta lähtien luoda itselleen ”erilaisen FPS-pelin” tunnun ja onnistuukin siinä.. Ainakin osittain. Pelin keskeisenä teemana toimii ”Match Maker” -nimisen sarjamurhaajan jäljittäminen, jolla tuntuu olevan jonkinlainen pakkomielle käyttää osana murhissaan vaatekauppojen mallinukkeja.. Tai näiden osia.

Kakun kuorrutukseksi on sekaan ympätty agentti Thomasiin liittyvä, epäselvä ja hämärä tarina, joka liittyy pelissä koettaviin tapahtumiin ja joka selviää pelaajalle pikkuhiljaa pelin edetessä. Kaiken lisäksi Thomasilla on taipumus nähdä mitä oudompia harhoja tuon tuosta.

Murhaajan jäljittämistä varten pelaajalla on apunaan muutamia erilaisia laitteita johtolankojen löytämiseksi, kuten esimerkiksi laser -ja UV-valolaitteet, joiden avulla voidaan esimerkiksi löytää paljaalle silmälle näkymättömiä veritahroja, kuituja, sekä jalan -ja sormenjälkiä. Johtolankojen tutkimisen välissä paikoitellen erittäin vahvaakin tunnelmaa pidetään yllä erilaisin audiovisuaalisin keinoin pelaajan kolutessa lävitse toinen toistaan pahempia slummialueita murhaajan löytämiseksi.

Jotta murhaajan jäljittäminen ei olisi aivan pelkkää ruusuilla tanssimista, joutuu Thomas omien näkyjensä ohella kamppailemaan myös oikeanelämän asioiden kanssa, sillä murhaajan jättämiä jälkiä seuratessaan saa hän tuon tuosta vastaansa ties missä mömmöissä olevia pahiksia ja sekopäitä, jotka käyvät armottoman aggressiivisesti pelaajan päälle erilaisin lyömäasein, kuten puukalikoin ja putkenpätkin varustautuneina.

Pelissä tappelut pahiksia vastaan käydään lähes yksinomaan erilaisten lyömäaseiden turvin, sillä agentin omasta aseesta loppuvat kudit jo pelin alkumetreillä ja matkan varreltakin löydetyissä aseissa on lähes aina vain yhdestä neljään kutia ammuttavana, jonka jälkeen ne kelpaavat enää lyömäaseiksi. Ihan hienona yksityiskohtana erilaiset lähitaisteluaseet ovat myös tehokkuuksiltaan eritasoisia. Kirves on hidas mutta tappava, kun taas putkenpätkällä on nopea huitoa, sen tehdessä vähemmän vahinkoa. Nauloin varustettu laudanpätkä sen sijaan on jotain näiden kahden väliltä ja niin edelleen. Pääosin viholliset antavat pelaajalle ihan hyvän vastuksen ja lähitaistelut vaativat nopeaa toimintaa, etenkin silloin kun pahiksia kohdataan enemmän kerrallaan. Välillä taasen ihmetyttää pahisten edestakaisin poukkoilu ja totaalinen itsesuojeluvaisto, mitä nyt osaavat iskuja blokata ja piiloutua erinäisten tavaroiden, kuten hyllyjen taakse. Toisaalta, mistäs sitä tietää millä tavalla sekopäät ja huumehörhöt taistelutilanteissa käyttäytyvät?

Condemned: Criminal Origins on erittäin vahva -ja jopa ahdistavatunnelmainen peli ja pitää hyvin hyppysissään loppumetreille saakka, mutta alun ja lopun välillä pelaaja ehtii moneen otteeseen tuhahtaa pelin silmiinpistävälle lineaarisuudelle sekä tasokkuudeltaan heittelehtivälle tekoälylle, jotka kummatkin osittain rikkovat jonkin verran pelin muuten niin loistavaa tunnelmaa.

Ei pelin sankarikaan tosin aivan sieltä älykkäimmästä päästä tunnu olevan. Sitä nimittäin luulisi, ettei FBI-agentiksi pääsisi ihan kuka tahansa fyysisiin perustoimintoihin kykenemätön heppu. Toisin taitaa kuitenkin olla Thomasin kohdalla. Sankariagenttimme ei nimittäin osaa lainkaan hypätä tai edes kyykistyä. Eihän näiden ominaisuuksien puuttuminen tietysti periaatteessa mitään haittaa, jos näille elementeille ei ole lainkaan pelin kenttäsuunnittelussa näkyvää tarvetta, mutta Condemned valitettavasti johtaa pelaajaa kenttäsuunnittelunsa kanssa välillä harhaan.

Jos edessä on vaikkapa matala kieleke, ei Thomas voi pudottautua siitä alas, jos ruudulle ei ilmesty tekstiä ”jump down”. Ja sama juttu kyykistymisen tai tikkaiden kiipeämisen kanssa. Jos edessä häämöttävä oviaukko on ”tukittu” pienellä hyllyllä, pöydällä tai muulla ei pelaaja voi siirtää niitä, eikä siten pääse ovesta lävitse vaan joutuu kiertämään toista kautta. Vaikka välillä taas Thomasilta sitten onnistuu isommankin hyllyn liikuttelu. Välillä peliä pelatessa tuleekin hetkiä, jolloin ei oikein tiedä mihin, tai oikeimmin sanottuna mistä Thomas mahdollisesti kykenisi kulkemaan. Vastaan tulee myös sellaisia kohtia, joissa esimerkiksi oveen joka on mahdollista hajottaa, tarvitaan juuri se oikea ”työkalu”. Puuoven hajottamiseen ei käy leka tai lapio, koska tähän tarvitaan nimenomaan palokirves ja sitä rataa. Onneksi nämä oikeat työkalut kuitenkin löytyvät usein sitten jostain lähistöltä lojumasta, tai sitten seuraavan nurkan takaa hyökkäävän pahiksen kädestä. Ei muuta kuin etsimään.

Muuten niin hieno johtolankojen etsimisominaisuus on sekin enemmän tai vähemmän vesitetty lineaarisuudellaan. Onhan näiden eri laitteiden käyttö tilanteessa kuin tilanteessa ihan hauskaa ja pientä vaihtelua pahisten pieksemiselle, mutta lineaarisen siitä tekee se, että pelaaja voi käyttää kyseisiä laitteita vain tiettyinä hetkinä, tietyissä kohdissa. Laitteita ei voi ottaa milloin tahansa käsiin ja ryhtyä tutkimaan ympäristöjä, vaan ainoastaan silloin kun pelaaja kuulee eräänlaisen vaimean kilahdusäänen ja ruudulle tulee teksti ”ota laite esille”. Kun johtolangat on löydetty laitetaan pillit pussiin ja matka jatkuu.
Visuaalisesti peli on ihan näyttävä, vaikka ei periaatteessa PC-pelien kärkipäätä olekaan. Peli vaatii tyypillisen uuden FPS-pelin tapaan tietysti paljon tehoa konepuolelta ja testikokoonpanolla pelissä esiintyikin aina välillä enemmän tai vähemmän ruudunpäivityksen hidastumisia. Condemnedin visuaalinen yleisilme on kauttaaltaan varsin onnistunut. Erittäin harmaasävyinen sekä ahdistava väriskaala luovat oikeanlaista tunnelmaa, siinä missä ränsistyneet slummit ja muut hylätyt paikat, sekä paikoitellen groteskit jopa ympäristöt luovat loput pelin loistavasta tunnelmasta sen sekopäisiä ja paikoitellen kuvottavankin näköisiä asukkejaan myöten. Valtaosa pelin vahvasta tunnelmasta luodaan toimivalla sekä näyttävännäköisillä valaistus -ja varjostusefekteillä.

Vaikka pelissä ei raajoja tai päitä irtoakaan kahinoissa, taikka verta niin kamalasti lennäkään, on syytä ottaa erittäin vakavasti pelille annettu 18 ikävuoden leima, sillä missään peleissä ei aivan tämän luokan graafisia kuvia ole vielä ainakaan allekirjoittaneen mielestä aiemmin nähty. Äänipuolella on osattu käyttää hienosti jännitystunnelmaa nostattavaa ääniraitaa, joka muuttaa tyyliään pelitapahtumien mukaan. Taustalla kuuluu silloin tällöin myös erilaisia tunnelmaan varsin hyvin sopivia ääniä ja niitä viljellään juuri sopivassa määrin, että pelaaja ei ehdi niihin tympääntyä. Esimerkiksi hylättyä, erittäin ränsistynyttä ja paikoitellen puolipimeää maalaistaloa tutkittaessa viimeinen ääni minkä todennäköisesti haluaisi kuulla olisi ullakolta kantautuva lattialautojen narina ja jatkuva kopina, tai pelottavan näköisestä kellarista kuuluva rapina…

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Audiovisuaalisesti hieno
  • + Tunnelmaltaan vahva

Huonoa

  • - Erittäin lineaarinen
  • - Lyhyt
  • - Tekoälyn heittelehtivä taso