Sen jälkeen kun pelijulkaisijajätit Activision ja Electronic Arts (pääasiassa oikeastaan kuitenkin Activision) käytännössä ylikyllästivät ja tappoivat kitarapelien markkinat kokonaisuudessaan julkaisemalla yhä uusia ja uusia osia omiin keskenään kilpaileviin kitarapelisarjoihinsa — myyden samaan aikaan enemmän tai vähemmän rikkinäisiä muovi-instrumentteja — jättivät suosionsa menettänyt ja lopulta lakkautettu Guitar Hero -pelisarja, sekä määrittämättömälle tauolle jäänyt Rock Band-pelisarja eräänlaisen aukon jälkeensä. Kokonaan uudenlainen tapa pelata pelejä isommassa porukassa (mikit + kitarat + rummut) oli nyt kokonaan poissa. Jäljelle jäi käytännössä vain Sonyn dinosaurus, Singstar-pelisarja, joka senkuin mennä porskuttaa valokeilassa edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin, vaikka muut kaatuivatkin. Sen verran tosin on mainittava, ettei Sonyltakaan ole toista kitarapeliä viime vuoden tammikuussa ilmestyneen Singstar – Guitar pelin jälkeen enää ulos tullut…
Kitarapelien jättämän aukon tilalle on kuitenkin viime aikoina – etenkin Sonyn Moven, sekä Microsoftin Kinectin julkaisun jälkeen — alkanut ilmestyä uudenlaisia partypelejä tätä uusien kitarapelijulkaisuiden puutetta paikkaamaan – en väitä, että henkilökohtaisesti kaipaisin sitä kitarapelien tulvaa, joka vielä jokin aika sitten vallitsi, mutta kun partypelit nykyään ovat lähes yksinomaan kaikenlaisten Kinect Sportsien ja Move-keilausten varassa, niin onhan tarjolla oleva valikoima selkeästi supistunut. Siinä missä muutama vuosi sitten kova sana olivat vielä muovikitarat ja mikrofonit, näyttäisi tätä nykyä kovaksi sanaksi noussut kuin varkain tanssiminen annettujen “nuottien” tahtiin, hieman kitarapelien tyyliin.
Rock Band-pelisarjan, kuin myös alunperin Guitar Hero-pelisarjankin alulle pannut pelikehittäjä Harmonix tajusi hypätä uppoavasta laivasta Rock Band 3:n julkaisun jälkeen, josta lopulta muodostui myyntilukemiensa osalta floppi, siitä huolimatta, että pelin yhteydessä julkaistiin ensimmäistä kertaa oikeita kitaroita muistuttavia instrumentteja. Pelaajat olivat vain yksinkertaiseti jo ehtineet niin kyllästyä kitarapeleihin, että paljon autenttisemman kitaran tarjoaminen niiden alkuperäisten viisinappulaisten muovikapistusten sijaan ei enää vaikuttanut asiaan.
Dance Central 2 on seuraaja Harmonixin toimivalle Kinect-tanssipelille. “DC2” ei ole seuraajana mikään maatamullistava pelitapaus edelliseen verrattuna, mutta pitää silti sisällään riittävän kokoisen musiikkikirjon, sekä vähän jotain uutta oikeuttaakseen olemassaolonsa. Suositellaan tanssimisen ystäville, sekä sellaisille, jotka ovat valmiita kenties hieman nauramaankin itselleen ja telkkarin edessä kiemurtelemiselle kaverin kanssa tai yksin.
Muun muassa musiikkikanava MTV:n omistava Viacom hermostui Rock Band 3:n huonosta menestyksestä niin paljon, että laittoi Harmonixin myyntiin. Harmonix osti itsenäisyytensä takaisin ja lähti kulkemaan omia polkujaan. “Uppoavan laivan” Harmonix jätti sillä, että älysi fiksuna olla julkaisematta uutta soittopeliä ja sen sijaan tutkia muita peligenrejä. Harmonixia voisi melkein jopa pitää jonkinasteisena partypelien visionäärinä, sillä luotuaan ensin kitarapeligenren täysin tyhjästä ensimmäisellä Guitar Hero-pelillään, se myös kutakuinkin meni ja mullisti toisen jo olemassa olevan peligenren. Tämä kyseinen genre toki on tanssipelit. Ennen Movea ja Kinectiä tanssipelien luominen ilman erillistä tanssimattoa olisi ollut mahdotonta, mutta näiden uusien kapistuksien myötä Harmonix saattoi luoda ensimmäisenä täysin matottoman Dance Central-pelinsä ja samalla näyttää millaista jälkeä on Kinectillä mahdollista saada aikaan, kun tarkoin suunnitellaan.
Ensimmäistä Dance Centralia ei kuitenkaan julkaistu lainkaan Playstation 3:lle siitä syystä, että Move ja Kinect ovat toimintamekaniikaltaan hyvin erilaisia: Move luottaa Nintendo Wiin kaltaiseen kapula-liikeohjaukseen, kun taas Kinectillä ohjainta ei tarvita lainkaan, vaan kaikki toimii kehon eleillä. Kinectin ohjaimettomuuden ansiosta Harmonix saattoi valjastaa pelaajan koko kropan yhdeksi isoksi peliohjaimeksi tanssipeliään varten.
Kinectin pelejä jo useamman arvostelleena, voisi melkein heti jo tähän alkuun todeta, että Dance Central — alkuperäinen kuin tämä uusikin — on pelattavuudeltaan ja käytännöllisyydeltään ehdottomasti Kinectin kärkikastia. Dance Centralin suosion myötä tanssipelejä ovatkin alkaneet nyt julkaista muutkin, mukaanlukien Ubisoft, Konami sekä Sony — viimeksi mainittu melko uuden ja varsin pelattavan Dancestar Party-pelinsä myötä, joka tosin julkaistiin vain PS3:lle. Jälleen kerran Harmonix on siis alkanut työstämään pelejä uudistuneeseen genreen, jonne kaikki muutkin haluavat nyt menestyksen perässä tunkea.
Alkuperäinen Dance Central otettiin varsin hyvin vastaan vuoden 2010 lopulla, mutta entäpä nyt sen seuraaja, Dance Central 2, joka ei enää ole samanlainen mullistaja ? Dance Central 2 on melko tyypillinen seuraaja siinä mielessä, että se ei lähde uraa-uurtaville vesille, vaan tyytyy lisäilemään muutamia uusia juttuja samalla, kun se tuo pelaajien kuunneltavaksi ja tanssittavaksi tukun uutta musiikkia, samalla pelimekaniikalla varustettuna.
Dance Central 2 pitää kaiken kaikkiaan sisällään 44 erilaista raitaa ja ne jakautuvat vaativasta helppotasoiseen. Esimerkkinä mainittakoon, että ainoan suomalaisen edustajan, Daruden kappale nimeltä Sandstorm on vaikeustasoltaan vain yhden palkin tanssirupeama, kun taas paljon uudempaa aikakautta edustava kappale Sexy Chick (David Guetta FT. Akon) onkin sitten vaikeimmasta päästä täydellä seitsemällä palkillaan. Näin on vain tanssimusiikkikin ilmeisesti muuttunut vaativammaksi omilta nuoruusajoilta.
Tarjonta ja artistit ovat Dance Central 2:ssa varsin sekalaista sorttia, eikä yhdeltäkään artistilta löydy pelistä yhtä biisiä enempää tanssittavaa. Valikoiman joukosta löytyy varmasti jotain mikä sopii jokaisen makuun. Eikä toisaalta musiikkimaulla Dance Centralissa niin paljoa ole väliä, koska kappaleita ei olla tultu laulamaan, vaan yksinomaan tanssimaan. Vaikka kyseessä onkin pääasiassa klubimeininkiä sisältävä tanssipeli, on valikoimassa yllättävän paljon hitaammankin puoleisia kappaleita, joiden perässä pysyy kehnompitasoisempikin vääntelehtijä — ainakin helpoimmalla vaikeustasolla pelatessa.
Ideana pelissä on sen edeltäjän tapaan matkia ruudulla heiluvan oman virtuaalitanssijansa liikkeitä parhaansa mukaan peilikuvana, jalkoja ja käsiä samantapaisesti liikuttaen ja ruudulla heiluen. Ruudun oikeassa reunassa näkyvät kunkin biisin aikana “graafiset nuotit”, eli liikesarjat, jotka milloinkin ovat aktiivisena ja mitä tuleekaan seuraavaksi. Nuotteihin piirretyn hahmon avulla pelaaja voi ainakin hiukan arvailla etukäteen mikä liikesarja sieltä seuraavaksi eteen paukahtaakaan, ellei sitten ole jo opetellut milloinkin tanssimansa biisin liikesarjoja jo aiemmin ulkoa. Kitarapeleistä poiketen kappaleet eivät lopu kesken kaiken, vaikka mokailisikin, jos tanssii huonosti, eivätkä liikkeet mene yksi yhteen virtuaalitanssijan kanssa, niin silloin omat pisteet vain eivät lopussa ole sitten niin korkealla.
Dance Central 2:ssa kappalevalikoimaa pääsee kokeilemaan dance, crew challenge sekä fitness-pelimuotojen parissa. Dance jakautuu kolmeen eri pelivaihtoehtoon, joita ovat perform it, dance battle sekä break it down. Dance battle on pelimuoto kahdelle pelaajalle, jossa kamppaillaan toista vastaan ja yritetään saada paremmat pisteet kasaan. Dance Central 2:lle uutena ominaisuutena dance battlessa tulee nyt biisin aikana tietyssä vaiheessa mukaan kuvioihin myös hetken kestävä “free-4-all” osio, jonka aikana tulisi keretä tanssia mahdollisimman monta ruudulla näkyvistä tanssiliikkeistä toistamalla niitä parhaaseen mahdolliseen tapaansa.
Mitä useamman liikesarjan kerkeää onnistuneesti toistamaan free-4-allin aikana, sitä enemmän lisäpisteitä kertyy mittariin, ennen kuin sitten jatketaan tavallista tanssimista kappaleen edetessä kohti loppuaan. Pelimuotona perform it ei juurikaan dance battlesta eroa muutakuin sillä, että perform it-pelimuotoa voi tanssia myös yksinäänkin, eikä siinä tule dance battlen tapaan free-4-all-osiota, kun taas dance battlessa tulee freestyleosio, jonka aikana Kinectin kamera kuvaa pelaajia ja näyttää näistä sen jälkeen pientä videokuvaa. Videokuvaa, joka ei ole mikään järin nauruja kirvoittavaa katseltavaa, muuta kuin ehkä kamalassa humalatilassa töllisteltynä — ja silloinkin vain ehkä. Onneksi valokuvien napsimisen pelin aikana saa valikoiden kautta kytkettyä tyystin pois.
Mikäli tanssiminen ei ota sujuakseen, voi liikehdintää harjoitella myös ilman suorituspaineitakin pisteettömässä tilassa. Break it down on pelimuoto yhdelle pelaajalle, jossa jokaista haluamaansa yksittäistä biisiä pääsee hiomaan ja harjoittelemaan valitsemansa biisin jokaista erillistä liikesarjaa yksi kerrallaan, niin monta kertaa kuin haluaa ja kunnes onnistuu tanssimaan “oikeaoppisesti”. Tanssin tempoa voi myös hidastaa puolella, minkä lisäksi aiempiin tanssiliikkeisiin voi palata, mikäli useamman yrityskerrankaan jälkeen ne eivät meinaa sujua ja peli haluaa jo siirtyä eteenpäin.
Mikäli break it downia tulee pelattua enemmänkin, tulee siinä tapauksessa varsin hyödylliseksi pelin uusi ominaisuus; Kinectin ääniohjaus. Muutamasta muusta pelistä tuttu mahdollisuus äänikäskyttää peliä on nyt mukana myös Dance Central 2:ssa ja toimii muiden pelien tapaan varsin hyvin. Suomenkielisiä komentoja ei pääse antamaan ja oletuksena koko äänikomentosysteemi on muutenkin pois päältä, mutta mikäli englanninkieli sujuu hyvin, on ääniohjauksesta hyötyä etenkin juuri break it downissa, jossa peliä voi pyytää ohittamaan, palaamaan taaksepäin, hidastamaan sekä nopeuttamaan kappaleisiin liittyen. Myös pelin perusvalikoita voi käskyttää äänellä ja jollei pelin suhteellisen toimiva käsiliikkein toimiva valikko ota luonnistuakseen, voi kappaleisiin siirtyä myös suoraan pelkkää ääntäkin käyttäen.
Pelin toiseksi viimeinen, vielä mainitsematon pelimoodi on Crew challenge, joka on ikään kuin Dance Central 2:n “uramoodi”, jollainen esimerkiksi lähes kaikista Guitar Hero-peleistäkin aikanaan löytyi. Mutta koska kappaleiden avaaminen pelaamisella käytettäviksi pikapelissä on ideana jo vanhahtava sekä jokseenkin typerä (kuka haluaa oikeasti joutua avaamaan käytettävän sisällön?) ovat kaikki pelin biisit jo heti alusta asti valittavissa. Sen sijaan pelaamalla crew challengea avaa pelaaja käyttöönsä uusia tanssiporukoita sekä näiden erilaisia asusteita, todistaessaan tanssitaitojaan pelin virtuaalitanssijajengeille. Erilaisilla kahden hengen tanssijaporukoilla (tai näiden uusilla asusteilla) ei tosin ole mitään merkitystä itse pelin kannalta, joten koko crew challenge tuntuu jonkinlaiselta täytepelattavalta, jolla ollaan yritetty lisätä pelin kestoa aivan turhalla hömpötyksellä.
Fitness-pelimuoto tarjoaa kuntointolijoille yhdeksän erilaista ja erikestoista “kunto-ohjelmaa”, joissa kaikissa tanssitaan peräperää pelin satunnaisesti eteen tulevia kappaleita, niin kauan kuin kunto-ohjelma kestää. Jos vaikkapa kymmenen minuutin kunto-ohjelmassa ensimmäinen kappale kestää noin kaksi minuuttia, on sen jälkeen vielä kahdeksan minuuttia tehokasta työaikaa seuraavien kappaleiden parissa. Pelin lyhin kuntoilusessio on juurikin mainitsemani kymmenen minuutin pätkä, kun taas pisin kuntokimara kestää huimat viisikymmentä minuuttia, jonka aikana saa takuuvarmasti hien virtaamaan, tanssipa sitten helpolla, keskivaikealla tai vaikealla vaikeustasolla. Jokaisen session jälkeen näkee pelin arvioiman kalorinkulutksen, sekä kaikkien aiempien kuntoilusessioiden aikana yhteenlaskettu kulutettu kalorimäärä.
Fitness on ihan kiva lisä pelille mikäli vain tekee mieli kuntoilla ja pitää siitä jopa vähän kirjaakin. Mutta kun miettii, että ainakin allekirjoittanut oli aivan poikki jo muutaman medium-tasolla tanssitun kappaleen jälkeen, niin ei fitnessiä tai muutoinkaan mitään biisimaratonia oikeastaan voi suositella ainakaan mihinkään illanistujaisiin, ellei sitten ota mukaan vaihtovaatteita.
Mikäli useamman kappaleen vain jaksaa tanssia lävitse ilman suurempia hikoiluja, on pelissä mahdollista tanssahdella useampikin biisi peräjälkeen pelistä löytyvien kappalelistojen ansiosta. Mikäli valmiiksi laaditut listat eivät jostain syystä miellytä, voi niitä koota myös ihan itsekin.
Pelin yksi mukavimpia ominaisuuksia on sen saumaton tapa, jolla peliin voi liittyä mukaan. Mikäli olet jo ehtiny aloittamaan soolotanssisi, voi kaveri tulla mukaan vain nostamalla kätensä ylös seistessään vierelläsi. Tällöin peli huomioi toisen pelaajan ja ottaa sen mukaan peliin, antamalla tälle saman vaikeustason kuin mikä pelin jo aloittaneella pelaajallakin oli käytössään.
Kokonaisuutena Dance Central 2 on teknisesti erittäin toimiva ja riittävällä kappalemäärällä varustettu tanssipelipaketti, jota tanssii mielellään aina silloin tällöin kappaleen tai muutaman verran. Dance Central 2:ssa ei ole oikeastaan sen suurempia vikoja (lähes tarpeetonta crew challenge moodia lukuun ottamatta) Peli ei kuitenkaan varsinaisesti enää säväytä samaan tapaan ollessaan se päätoimisesti lisää sitä samaa kuin edeltäjänsäkin. Mikäli siltä tuntuu, että pelin biisilistauksen jotkin tai jopa useimmat biisit saavat tanssijalan vipattamaan, on peliin syytä tutustua, mikäli haluaa kokeilla tanssia niiden tahdissa kilpailuhenkisesti vaikkapa yhdessä parhaan kaverinsa kanssa.
Alla pelin musiikkilista vielä kokonaisuudessaan:
Sandstorm Darude
Mai Ai Hee (Dragostea Din Tea) O-Zone
Reach Atlantic Connection And Armanni Reign
Real Love Mary J. Blige
Venus Bananarama
Bulletproof La Roux
Turn Me On Kevin Lyttle
Last Night P. Diddy feat. Keyshia Cole
The Humpty Dance Digital Underground
Impacto (Remix) Daddy Yankee feat. Fergie
This Is How We Do It Montell Jordan
The Breaks Kurtis Blow
Hot Stuff Donna Summer
Body to Body Electric Valentine
Fire Burning Sean Kingston
Youre A Jerk New Boyz
Oops (Oh My) Tweet feat. Missy Elliot
Right Thurr Chingy
Rude Boy Rihanna
Nothin On You B.O.B feat. Bruno Mars
Club Cant Handle Me Flo Rida feat. David Guetta
I Like It Enrique Iglesias feat. Pitbull
Massive Attack Nikki Minaj feat. Sean Garrett
My Prerogative Bobby Brown
Grenade Bruno Mars
I Wish For You Exile
Meddle Little Boots
Goodies Ciara
Born This Way Lady Gaga
Whip My Hair Willow Smith
Conceited (Theres Something About Remy) Remy Ma
What Is Love Haddaway
Like A G6 Far East Movement
Yeah! Usher feat. Lil Jon & Ludacris
Bad Romance Lady Gaga
DJ Got Us Fallin In Love Usher feat. Pitbull
Run (Natural Disaster) Gnarls Barkley
Baby Got Back (Mix Mix) Sir Mix-A-Lot
Technologic Daft Punk
Somebody To Love Justin Bieber
Satellite Lena
Get Ur Freak On Missy Elliot
Toxic As made famous by Britney Spears
Sexy Chick David Guetta feat. Akon
Tätä kirjoittaessa pelin “buy new dances” valikon takaa löytyi jo lukuisia erilaisia lisäbiisejä, joita on mahdollista maksua vastaan ladata käyttöönsä, joten periaatteessa pelin musiikkivalikoima ei jää siihen neljäänkymmeneenneljään kappaleeseen, mikäli vain raaskii lisäbiiseihin ropojaan upottaa.
