Arvostelussa Dead Rising 2

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 9.marraskuu 2010

Peliarvostelu

Pelin nimi Dead Rising 2
Alusta
Arvostelukappale PAN Vision
Ikäraja 18
< >
Avaa pelin lisätiedot

Dead Rising 2 on jatkoa Capcomin neljän vuoden takaiselle varsin ainutlaatuiselle zombiepelille, jota oikeastaan voitiin pitää epävirallisena Dawn Of The Dead -elokuvan hengenheimoilaisena. Pelissä omaksuttiin valokuvaaja Frankin rooli, joka laajan zombietartunnan vuoksi ajautui suuren kauppakeskuksen sisätiloihin taistelemaan hengestään niin zombeja, kuin seonneita ihmisiäkin vastaan, joista jälkimmäiset yleensä toimivat pelissä eräänlaisina ylikestävinä, hankalampina välipahiksina.

Dead Rising 2 ei varsinaisesti ole suoraa jatkoa ykkösosalle, mutta jatkaa samoista asetelmista mihin ykkösessä päädyttiin. Zombeista ei olla edelleenkään päästy eroon, päinvastoin zombejen tappaminen on noussut koko kansan viihteeksi reality-TV ohjelmassa nimeltä Terror Is Reality. Tässä ohjelmassa neljä kilpailijaa koittaa kukin saada eniten zombeja tapettua erilaisissa kisamuodoissa. Koko touhu muistuttaa oikeastaan Amerikan Gladiaattoreita zombeilla höystettynä. On selkeää, että rivien välistä on mahdollista lukea pientä yhteiskuntakritiikkiäkin, kuinka japanilainen pelin kehittänyt Blue Castle on tajunnut oikean elämän periamerikkalaisen tavan kääntää kaikki pahat tapahtumat jollain tapaa rahastettavaksi viihteeksi.

Millainen DR 2 sitten on pelinä? Jos jokin aika sitten manasin Crackdown 2 -pelin olevan aivan liian samankaltainen edeltäjänsä kanssa ? lähes kopio ? niin voidaan samaa manata myös DR 2:n kohdallakin. Vaikka peliä ei olekaan tällä kertaa kehittänyt itse Capcom, vaan Blue Castle, on peli silti hyvin samankaltainen edeltäjänsä kanssa. Jopa pelimoottorina on selkeästi samainen alusta.
Kakkosessa ei kuitenkaan omaksuta valokuvaaja Frankin roolia, vaan sen sijaan Terror Is Reality -ohjelman yhden hurjapään, Chuck Greenen rooli. Tapahtumapaikkana toimii ? kuten jo totesinkin ? iso ostoskeskus liikkeineen ja kaikkineen, tosin tällä kertaa mellastetaan Fortune Cityn ostoskeskuksessa, johon kuuluu myös Terror Is Reality -ohjelman kuvauspaikkana toimiva Fortune Arena. Ykkösessä yksinpeli kesti 72 tuntia (nopeutetulla kellolla) ennen kuin pelastajat lopulta saapuivat. Tällä kertaa peliaika on tismalleen sama, tosin nyt pelätään armeijan saapumista ”putsaamaan” paikat. Pelissä on ykkösen tapaan mukana juonikin, mutta se jää jälleen kerran varsin taka-alalle kattavan ase-arsenaalin viedessä valokeilan. Ytimekkäästi todettuna: Chuckin tulisi löytää keino paeta paikasta ennen kuin armeija saapuu.

Ykkösen tapaan tarjolla on tuhansia kekseliäitä zombejen tappovälineitä. Penkit, kitarat, veitset, roskikset, moottorisahat, ruohonleikkurit, ajettavat autot, harjat, kirveet, pesäpallomailat ja melkein kaikki muukin mitä vain mieleen tulee on tarjolla jälleen kerran. Mukana on myös jälleen tavaraa, jolla ei zombeja hengiltä voi saada. Tähän kastiin kuuluat pehmolelut, pehmustetut mailat, kyltit, viherkasvit sekä esimerkiksi kasinolta löydettävät pelimerkit.

Kakkosessa uutta aseiden osalta on se, että nyt pelaaja voi jopa yhdistelläkin tiettyjä aseita keskenään ja siten luoda itselleen tehokkaita tappovälineitä. Esimerkiksi pelin kansikuvassakin esiintyvä mela + kaksi moottorisahaa -yhdistelmä on mahdollista luoda. Muita esimerkkejä ovat esimerkiksi vaahtosammuttimesta luotava pommi, porakoneämpäri, sekä nauloin koristeltu pesäpallomaila. Aivan kaikkea ei kuitenkaan yhdistellä voi ja yhdistelemistä varten on pelaajan ensin saatava itselleen taitoon oikeuttava ”keräilykortti.” Yhden uuden kortin saa jokaisen tasonnousun myötä. Yhdistelmäaseita taasen voi rakentaa ostoskeskuksen pienissä varastotiloissa. Tehokkaamman voiman ohella yhdistelmäaseilla on mahdollista kerryttää Chuckin kokemuspisteitä kovemmalla tahdilla verrattuna perusarsenaaliin.

Pelattavuudeltaan kuin kontrolleiltaankin Dead Rising 2 on tuttua huttua ykköstä pelanneille. Pelaajalla on useita eri tavoitteita, joita voi suorittaa ? ja kannattaakin sillä niistä palkitaan kokemuspisteillä, joiden avulla pelaajan hahmo lopulta nousee tasoissa korkeammalle ja taisteleminen vihollisia vastaan helpottuu. Alussa Chuck on heikko ja hidas kömpelys, jolla ei elinenergiaakaan ole paljon, mutta kaikki tämä paranee kokemustasojen nousun myötä. Tasoissa ylöspäin kipuaminen tekee pelaamisesta toki haastavampaa ja pitää paremmin yllä mielenkiintoa, mutta välillä ratkaisu tuntuu ykkösen tapaan muuten lyhyen yksinpelin keinopitkittämiseltä, sekä pakotetun uudelleenpeluun lisäykseltä, koska hahmon saavutettu taso säilyy uuden pelikerran aloittamisen jälkeenkin. Ei kukaan oikeasti kuitenkaan löntystäisi zombien keskellä niin hitaasti kuin Chuck pelin alussa ja varsinkin kun etäisyydet paikasta A paikkaan B ovat välillä niin pitkiä, on Chuckin löntystely rasittavaa katsottavaa. Välillä käy sitten niinkin, että pelaaja kuolee kesken matkansa ja koska tarjolla ei ole lainkaan checkpoint-tyylistä automaattitallennusta, joutuu pelaaja viimeisimpään tallennuspaikkaansa takaisin. Pelissä ei edelleenkään saa tallentaa muualla kuin tietyissä paikoissa. Alkuperäisessä pelissä tallennuspaikkoina toimivat sohvat, kakkosessa niiden virkaa ajavat vessat.

Aina kun haluaa tallentaa pelin, on siis raahauduttava johonkin ostoskeskuksen vessoista. Mikäli jonkin vaikean kohdan suorittamisen jälkeen kuolee ennen kuin on ehtinyt tallentaa, on koko roska pelattava uudelleen siitä saakka, minne viimeisin tallennus vie. Toisena vaihtoehtona tarjotaan pelin aloittamista alusta samalla hahmotasolla kuin mikä pelaajalla kuollessa oli. Tämä jos mikä on rasittavaa ja jos ajattelee, että asia ei ole parantunut ykkösen ajoilta mihinkään, on koko touhu aivan naurettavaa. Tallennuspaikkoja sentään on tällä kertaa kolme yhden sijasta, joten sanojen ”game over” ilmestyessä ruudulle voi pelin surutta aloittaa alusta ja pitää vaikkapa kaksi muuta jo valmiiksi pidemmälle pelattua tallennusta kovalevyllä niin ikään.

Jo pelattujen kohtien uudelleenpeluu tallennuspaikkojen harvinaisuuden vuoksi käy kuitenkin jokseenkin rasittavaksi pidemmän päälle, eivätkä pelin tiheät lataustauot tätä tunnetta yhtään helpota. Jos pelaaja astuu sisälle ovesta X tulee lataustauko. Jos pelaaja siirtyy uudelle alueelle tulee lataustauko. Jokaisen välipätkän jälkeen tulee lataustauko. Latailua on pelissä aivan koko ajan ja joskus lataustauot ovat niiden tiheyteen nähden turhan pitkiä ja rikkovat pelin eheyttä. Toki Xbox 360:llä nykyään mahdollinen vaihtoehto asentaa peli kokonaan kovalevylle auttaa lyhentämään lataustaukojen kestoa, samalla vaikuttaen jatkuvaan levyn jurnuttamisääneen jonkin verran, mutta se on kuitenkin lopulta vain pieni lohtu.

Dead Rising 2 on edeltäjänsä tapaan reaaliaikainen, joka tarkoittaa sitä, että sillä aikaa kun pelaaja listii zombeja aseillaan, tikittää pelin kello jatkuvasti eteenpäin. Peli on jaettu käytännössä kahteen osaan: juonen kannalta oleelliset tapahtumat, sekä tapahtumat, joille asetetun tavoitteen saavuttaminen (yleensä joidenkin pelastaminen pinteestä) ei vaikuta juonen etenemiseen. Jos pelaaja juonen kannalta oleellisissa tapahtumissa missaa yhdenkin ajankohdan, eikä ilmesty paikkaan X tiettyyn aikaan, menee tapahtuma pelaajalta kokonaan ohi. Tämä taasen saattaa tarkoittaa sitä, että pelin juonikuvio sulkeutuu, eikä pelaaja saa enää kyseisen pelikerran aikana juonesta enempää selville, ellei lataa aiempaa pelitallennusta tai aloita koko roskaa alusta Chuckin säilyttäessä sen hahmotason, minkä pelaaja sillä hetkellä oli onnistunut saavuttamaan. Tässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Huonoa on ainakin se, että pelaaja ei millään ehdi jokaiseen paikkaan samaan aikaan, vaan on tehtävä valintoja pelin kuluessa. Ne paikat, jonne pelaaja ei ehdi, on sitten oman mielen mukaan mahdollista käydä tsekkaamassa vaikkapa seuraavalla läpipeluukerralla. Hyvää tässä on se, että ajan armoilla pelaaminen luo oikeaa jännitettä peliin, kun aikaa ei todella ole hukattavissa.

Ostoskeskus on jälleen kerran täynnä ansaan jääneitä ihmisiä, joita pelastamalla ja viemällä ostoskeskuksen turvapaikkaan kerää pelaaja itselleen niitä tarvittavia kokemuspisteitä. Chuckilla on pelissä mukanaan myös pieni lapsesa, joka on saanut tartunnan, mutta pysyy ihmisenä zombirex-rokotteen avulla. Tämä rokote on harvinaista, joten sitä pitää metsästää tuon tuosta Chuckin tytärtä varten. Tytär tarvitsee yhden rokotteen jokaiselle päivälle tiettyyn kellonaikaan, joten pelaajan on syytä olla metsästämässä tätä taika-ainetta, ettei tytär kuole ja peli pääty ennen aikojaan. Toki tämä lisää sitä edestakaisin ravaamista ja löntystelyä sekä aikatauluissa pysymistä muiden asioiden osalta. Omasta mielestäni Chuckin tyttären mukaan tuominen luo vain yhden hiuksien repimisaiheen lisää muutoinkin anteeksiantamattomalle pelille.

Mikäli pelin pelaaminen yksin alkaa liikaa risomaan ? etenkin ykkösen puhkipelanneille, tulee kakkosessa mukana myös kahden pelaajan co-op pelitilakin. Toinen pelaaja voi hypätä peliin koska tahansa lähettämällä jo peliä pelaavalle pelipyynnön, jolloin ”isäntäpelaaja” saa pyynnön näkyviinsä ruudulle, jonka voi sitten hyväksyä tai evätä. Vaikka Dead Rising 2:ssa kanssaselviytyjien tekoäly onkin selkeästi ykköstä parempaa ja useammat osaavat käyttää jopa itsekin aseita, ei mikään silti korvaa toisen ihmispelaajan apua pelissä. Ei peli kuitenkaan mikään helppo nakki tämänkään jälkeen ole läpi pelata. Helpotusta toinen ihmispelaaja tuo kuitenkin siihen, että niin kauan kun molemmilla on ruokaa taskussaan, voi kaatuneen tiimikaverin elvyttää takaisin peliin. Avustavan pelaajan mukaan ottaminen olisi kuitenkin voinut olla hiukan saumattomampaakin, sillä tällaisenaan loppuu pelaaminen isäntäpelaajalta kuin seinään lataustauon ilmestyessä ruudulle uutta pelaajaa latailemaan. Ja kuten sanottua, lataustaukojahan pelissä riittää jo muutoinkin aivan tarpeeksi.

Livepuolella toinen moninpelimuoto on Terror is Reality. Tässä pelimuodossa maksimissaan neljä pelaajaa voi ottaa toisistaan mittaa jyräämällä zombeja keräten pisteitä. Pelissä on neljä erää, joista jokainen sisältää erityyppisen kisamuodon. Terror is reality on varsin hauskaa vaihtelua vakavammalle co-op pelailulle ? yksinpelaamisesta puhumattakaan, mutta ajoittainen ruudunpäivityksen epätasaisuus ajoittain vaivasi ”TIR-pelimuotoa.”

Yksinpelatessa ruudunpäivitysongelmia ei esiinny, vaikka zombeja ruudulla onkin satapäisiä laumoja. Co-op pelitilassa tätä esiintyy ajoittain, mutta ei häiritseväksi asti. Visuaalisesti Dead Rising 2 on samoilla linjoilla kuin muukin sisältö; paljoa ei ole peli muuttunut sitten vuoden 2007. Liikeanimointi on ehkä muuttunut hiukan ja kasvoannimaatiot ovat saaneet enemmän elävöintiä, mutta mistään suurista muutoksista ei voida puhua. Paikoitellen DR 2 onkin graafisesti aikaansa jo hiukan jäljessä, vaikka satapäiset zombielaumat ovat edelleen varsin vakuuttava näky ruudulla. Äänimaailmaa vauhdittavat ostoskeskuksen ”hissimusiikki” sekä toimiva, mutta ei mitenkään erikoinen äänityöskentely. Ykkösen tapaan kaikki turvapaikasta pelaajan radiopuhelimeen tulevat keskustelut näkee jälleen pelkkinä teksteinä, eikä kuule lainkaan puheena ja tämä hiukan rikkoo mielekkyyttä ylipäätään seurata mitä radiopuhelimen toisessa päässä olevat yrittävät sanoa. Zombit sen sijaan örisevät niin kuin asiaan kuuluukin.
Dead Rising 2 oli allekirjoittaneelle ? joka pelasi alkuperäistä paljon ? lievä pettymys. Ensimmäisen pelin rasittavimpia vikoja ei juurikaan ole korjailtu, eikä peli muutoinkaan sisällä hurjasti uutta ideaa yhdistelmäaseet poislukien. Sen sijaan co-op pelitila on erittäin tervetullut lisä ja piristää todella paljon pelin meininkiä.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Satapäiset zombielaumat edelleen vaikuttava näky
  • + Hahmon taso säilyy uutta pelikertaa aloittaessa
  • + Aseiden yhdisteleminen
  • + Co-op pelitila (ja muu moninpeli)

Huonoa

  • - Chuckin tytär
  • - Pelin tallentaminen
  • - Latausaikoja on aivan liikaa
  • - Muistuttaa liikaa edeltäjäänsä