Arvostelussa Dead Space 2

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 19.maaliskuu 2011

Peliarvostelu

Pelin nimi Dead Space 2
Alusta PC
Arvostelija Mikko Kosonen
Ikäraja 18
< >
Avaa pelin lisätiedot

Dead Space 2 on jatkoa EA:n kolmen vuoden takaiselle, nautinnolliselle survival horror kauhurymistelylle, jossa pelaaja heitettiin avaruusaikaan Isaac Clarke -nimisen (nimi muodostettu kirjailijoiden Arthur Clarke sekä Isaac Asimov pohjalta) mekaanikon saappaisiin. Niille, jotka eivät ole alkuperäistä Dead Spacea pelanneet, kiiruhtakaapa hankkimaan se mikäli kauhupeleistä tyyliin Resident Evil pidätte, sillä seuraavassa kappaleessa pieni spoileri koskien ensimmäisen pelin tapahtumia sekä sen LOPPUA.

Ykkösessä Ishimura -nimiselle valtavalle tutkimusalukselle lähetettiin pelastusryhmä tutkimaan alukselta lähetettyä hätäsignaalia. Isaac Clarke oli osa tätä pelastustiimiä, sillä ainahan taitavia mekaanikoita tarvitaan mahdollisesti vaarallisille pelastusreissuille… Pelin edetessä selvisi, että erään planeetan pinnalta löytetty suuri kierteisen muotoinen monoliitti (Kuulostaa Avaruusseikkailu 2001:ltä?) rahdattiin Ishimuran kyytiin ja sen jälkeen alkoi tapahtua: ihmiset muuttuivat mitä kammottavimmiksi, vain painajaisunissa kohdattaviksi hirviöiksi, jotka muistuttivat vain etäisesti sitä ihmistä joita he olivat vielä jokin aika sitten olleet. Perinteisen survival horror -pelin tapaan, Isaac Clarke sai selviytyä pääosan ajasta Ishimuran tiloissa yksinään yrittäessään paeta, sekä samalla tuhota The Marker -nimen saaneen monoliitin, joka yrittää vaikuttaa jo Isaacin mieleenkin. Ensimmäisen Dead Spacen läpäisseet muistanevat, kuinka peli päättyi aika lailla cliffhanger-tilanteeseen ja tässä vaiheessa oli selvää, että jatkoa seuraisi ? kunhan nihkeä EA saatiin ensin lopulta vakuutettua.
Ja nyt kun ykkösen spoilaaminen on ohitse, voivat sen kanssa vielä painiskelevat jatkaa lukemista. Dead Space 2 jatkuu suurinpiirtein siitä, mihin ykkönen jäi. Isaac Clarke löydetään ajelehtimasta avaruudesta pelastuskapselistaan ja avaruusasema nimeltä Titan Station (peli sijoittuu Saturuksen sekä sen suurimman kuun, Titanin paikkeille, joten siitä nimi) äkkää cryo-unessa olevan miehen ajelehtimassa ja pelastaa tämän omien tilojensa suojiin. Varsinainen peli alkaa melko ikimuistoisesti: Isaac on pistetty pakkopaitaan ja on joutunut Titanilla jonkinlaiselle mielenterveysosastolle, jossa miehestä yritetään kaivella tietoja ensimmäisen pelin tiimoilta. Kukaan ei tunnu uskovan. Lopulta yksi asia johtaa toiseen ? mitään spoilaamaatta — ja johan ollaan jo irrottauduttu pakkopaidasta ja valmiina uuteen koitokseen: monoliitista, eli The Markerista on rakennettu hiilikuitukopio Titan tiloihin ja asiat alkavat mennä Ishmimuran tapaan pahasti päin prinkkalaa. Jälleen Isaac on kiperän tilanteen edessä: pitäisi paeta Titanilta ja tuhota siinä sivussa uusi monoliitti.

Homma ei luonnollisestikaan ole mikään helppo nakki, sillä aseman ovat vallanneet Titanin entiset työntekijät ja asukkaat, jotka ovat lähes kaikki ? muutamia yksilöitä lukuunottamatta ? muuttuneet iljettäviksi hirviöiksi, jotka kaikki uhkaavat Isaacin henkeä. Pelin alku, eli pakkopaitakohtaus toimii eräänlaisena lyhyenä tutoriaalina pelin kontrolleihin ja toimintoihin, samalla kuljettaessaan tarinaa eteenpäin. Ratkaisu on varsin toimiva ja ykkösestä poiketen tunnelmaa kasvatetaan kauemmin, ennen kuin Isaac viimein kohtaa ensimmäisen vihollisensa. Kauaa ei tarvitse pakkopaidassa vaellella, kun pelaaja jo saa ensimmäisen aseen, tutun plasmaleikkurin käsiinsä. Muita aseita ovat tutut pulssikivääri, liekinheitin, sirkkelinterillä varustettu ripper, sekä eräänlaisen haulikon virkaa toimittava force gun. Muutamia uutuuksiakin on tarjolla: javelin gun, joka ampuu nimensä mukaisesti minikeihäitä, joilla on hyvä niitata viholliset kiinni seiniin, sekä seeker gun, joka on periaatteessa pumppuhaulikko zoomaavalla tähtäimellä varustettuna.

Vaikka aseita ei montaa uutta tarjolla olekaan, on Dead Space 2 silti ykköstä pelanneille jokseenkin mukava tapaus: se tarjoaa tutut kontrollit ja tuttuja aseita, sekä tutun käyttöliittymän, mutta samaan aikaan monia asioita on viilailtu paremmiksi. Esimerkkinä, ne jotka kokivat ykkösen kohdalla, että Isaacin puhumattomuus jätti pelihahmon Gordon Freemanin tapaan hieman kylmäksi ja persoonattomaksi tapaukseksi (miksei Isaac reagoi mihinkään kamalaan?) on luvassa parempaa. Ensinnäkin, Isaac puhuu nyt pelissä useaan otteeseen ja kiroaa silloin tällöin kohdattavaa toista potilastoveriaan, Strassia, tämän sekoilemisesta. Lisäksi ? toisin kuin ykkösessä ? Isaac ottaa tuon tuosta kypäränsä pois päästään ja tällöin pelaaja saa nähdä Isaacin ilmeitä ja persoonaa hieman enemmän, eikä hahmon persoonallisuus jää pelkästään pelaajan mielikuvituksen varaan. Jotkin saattavat olla toki sitä mieltä, että Isaacin puhuminen latistaisi kauhutunnelmaa, mutta näin ei suinkaan ole. Hektisimmät hetket vietetään edelleen kypärän sisällä.

Siinä missä alkuperäinen Dead Space oli tunnelmaltaan paikoin varsin ahdistava (varsinkin jos peliä pelasi yöaikaan kuulokkeilla pimeässä) on Dead Space 2 vielä ahdistavampi. Taustaäänet toimivat hienosti ja luovat illuusion isoista tiloista ja kun örinää alkaa kuulua selän takaa, tietää että siinä vaiheessa on aseet oltava ladattuina. Musiikkia pelissä on todella vähän, mutta ne muutamat viulukohtaukset toimivat erinomaisina säikäyttäjinä, kuin elokuvissa ikään. Tunnelmaa on onnistuttu nostattamaan pykälän myös siten, että pelikuvakulmaa on siirretty aavistuksen verran lähemmäksi Isaacin olkapäitä ja nyt pelaaja on entistä enemmän kuin Isaac itse, vaikeuttamatta kuitenkaan itse pelin pelaamista.

Vaikka pelaajalla onkin parhaimmillaan mukanaan neljä asetta ja tukku panoksia niihin, ei olo ole missään vaiheessa turvallinen. Pimeät käytävät, välkkyvät valot, sihisevät kaasuputket ja enennkaikkea lähistöltä kuuluva örinä tai valitus on pidemmän päälle todella kuumottavaa. Pelissä on selkeä rytmitys etenemisen suhteen ja silloin kun pelaaja vihdoin saapuu verisen lahtaamisen jälkeen lopulta ”turvahuoneeseen” on olo oikeasti todella huojentunut. Turvahuoneina tarkotan huoneita, joista ei monstereita useimmissa tapauksissa löydy, mutta joista sen sijaan löytyy rakentelupenkki aseiden päivittämistä varten, ”verkkokauppa” sekä myös lokerita ja laatikoita, joissa on tuikitarpeellisia lisäammuksia, rahaa, terveyspakkauksia, pohjapiirustuksia, kalliita piirilevyjä ja niin edelleen. Ammukset tungetaan aseisiin, terveyspakkauksilla palautetaan kallisarvoista energiaa, — joka näkyy ykkösen tapaan nokkelasti Isaacin selässä olevasta vihreästä putkesta, eikä siten häiritse immersiota turhilla lukemilla tai palkeilla peliruudulla ? pohjapiirustukset tuovat uusia tavaroita myyntiin verkkokaupassa ja piirilevyt voi myydä rahatukkujen tienaamiseksi, niin ikään verkkokaupassa.

Olennainen osa pelin ”survival” osuutta on aseiden parantelu, ammusten säännöllinen täydentäminen rahalla aina kun mahdollista. Verkkokaupasta saa itse aseiden lisäksi muun muassa ammuksia, terveyspaketteja, sekä ? jos vain muistaa noukkia mukaansa pohjapiirustukset ? myös uusia pukuja Isaacille, jotka parantavat puvun panssaria, sekä kasvattavat tavaravalikon kokoa. Siinä missä ykkösessä uusien pukujen ostaminen oli lähinnä panssarimäärän kasvaminen yhdessä ja samassa puvussa, vaihtuu kakkosessa puku kokonaisuudessaan erilaiseksi. Pieni seikka, mutta tuo vaihtelun tuntua pelaamiseen. Aseita parannellakseen pelaajalla on oltava matkassaan virtanappuloita, joilla kunkin aseen ”päivityspolkua” voidaan kulkea eteenpäin. Mikäli päivittelee jokaista pelin asetta pelin kuluessa, saa ne päivitettyä noin puoleen maksimista, mutta mikäli keskittyy vain yhteen, pääsee todennäköisesti aivan loppuun saakka. Aseiden lisäksi virtanappuloilla voidaan päivittää myös Isaacin puvun happisäiliöiden kokoa, sekä kineetiikkakykyä.

Kinetiikkaa (eli liike-energiaa) pelaaja joutuu — tai ainakin on erittäin suositeltavaa pelin helpottamiseksi — käyttämään pelin aikana useiden ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi, joissa pelaajan tarvitsee esimerkiksi vaihtaa vahingoittunut ja painava virtakenno toimivaan, sähköjen takaisinsaamiseksi. Kinetiikkaa voidaan käyttää myös vihollisiin, jolloin nämä hidastuvat liikkeiltään hetkellisesti lähes pysähdysmäiseen tilaan, jolloin pelaajalla on aikaa juosta karkuun tai sitten ampua vihollisia strategisiin kohtiin. Näitä strategisia kohtia ovat useimmiten raajat. Kädet, jalat, kuin päätkin voidaan ampua erikseen irti ja ne vaikuttavat erilaisiin vihollistyyppeihin eri tavalla. Esimerkkinä suustaan happoa oksentavalta viholliselta kannattaa ensimmäisenä ampua pää irti, kun taas nopeasti päälle juoksevalta jalka. Dead Space 2:ssa monet ykkösestä tutut viholliset ovat edelleen varsin vaikuttavia: mikään ei ole niin karmivaa, kuin ampua päälle juoksevalta viholliselta jalka irti, jonka jälkeen tämä jatkaa hyökkäystään isojen koukkukäsiensä avulla. Uusiakin vihollistyyppejä löytyy, joista karmivammat ovat Velociraptor-dinojen kaltaisesti huutavat, älykkäästi piileskelevät nopeat monsterit, sekä lapset. Ensimmäisessä pelissä ainoat lapsimonsterit olivat lonkeroilla varustettuja ryömiviä pikkulapsia, jotka eivät juuri lapsilta näyttäneet, mutta kakkosessa on mukana myös räjähtäviä vastasyntyneitä, sekä päälle juoksevia pikkulapsia, joilla on pitkät iljettävät sormet. Juoksevat lapset saa onneksi tapettua yhdellä osumalla, mutta toisaalta nämä tulevat päälle aina isossa laumassa. Pelin äänimaailman karmivimpia osuuksia ovatkin ehkäpä vauvojen jokellus tai näiden juoksevien lapsien karmiva huuto.

Kokonaiskestoltaan Dead Space 2 on hitusen ykköstä pidempi pelikokemus, jonka 14 luvun aikana päästään hetkellisesti vierailemaan muun muassa ykkösestäkin tutulla Ishimuralla, tutuissa paikoissa. Itselläni pelikelloon kertyi medium-vaikeustasolla pelattuna noin 11 tuntia, joka ainakin itselläni oli n. Tunnin pidempi kesto kuin ykkösessä. Pelin aikana seikkaillaan Titanin lukuisilla käytävillä, joiden maisemat eivät ole pelkkää ahdasta ja harmaata putkikäytävää, vaan mukana on niin aseman asuintilojakin, laboratioriotiloja, kuin matkustajaterminaalejakin (niiden harmaiden käytävien lisäksi). Vaihtelu pysyy koko pelin ajan riittävän hyvänä, eikä itse toimintakaan muutu itseääntoistavaksi puurossa tarpomiseksi, vaikka tietyn ajan jälkeen osaakin jo alkaa odottamaan, että milloinkas se seuraava turvahuone tuleekaan vastaan (sen vain jotenkin vaistoaa). Pelissä on ykkösen tapaan myös veretseisauttavia, ikimuistoisia kohtauksia, jotka poikkeavat muusta peruspelaamisesta. Jos olet nähnyt esimerkiksi Predator 2 -elokuvan, niin osaat kuvitella miltä tuntuu pelin metrokohtaus, jossa edetään vaunu kerrallaan puolipimeässä metrossa valojen välkkeessä. Myös kohtaukset jättimonstereita vastaan (etenkin jos ne tulevat yllättäen) ovat vaikuttavia, kyllä sitä oikeasti pitää säikähtää ja sen Visceral kyllä taitaa pelissään.

Vaikuttavia kohtia ovat myös hetket, jolloin liikutaan painovoimattomissa tiloissa. Ykkösessähän painovoimattomuuskohdissa toimittiin siten, että Isaacin tuli hyppiä paikasta A paikkaan B liikkuakseen eteenpäin, joka oli ainakin omasta mielestäni jokseenkin kömpelöä menoa. Kakkosessa on otettu tästä oppia ja homma toimii paljon paremmin. Saapuessaan painovoimattomaan tilaan pelaaja voi alkaa leijailemaan painaessaan ALT-näppäintä. Tällöin Isaacin kengän pohjassa käynnistyvät pienet rakettimoottorit, joiden avulla pelaaja voi lennellä varsin vapaasti ympäriinsä. SHIFT-näppäimellä (joka toimii kävellessä juoksemisena) voidaan sen sijaan antaa lisäboostia kengän moottoreille ja liikka nopeammin. Kaikki tämä mahdollistaa sen, että liikkuminen on paljon vapaampaa ja tilojen hahmotus kuin etenemissuunnanlöytäminenkin paljon helpompaa.

Navigointia näin yleensä ottaen on parannettu Dead Space 2:ssa siten, että kun pelaaja nyt aktivoi sinisen waypoint-viivan (pitämällä B:tä pohjassa) on samalla mahdollista valita mihin paikkaan pelaaja haluaa oikean reitin nähdä. Tarjolla on nyt tehtävätavoitteen lisäksi mahdollista valita myös lähin verkkokauppa, tallennuspiste sekä aseidenpäivityspenkki. Toki tässä vaiheessa joku saattaisi väittää, että pelihän on totaalisen lineaarinen, eikä navigointia tarvittaisi. Tottahan se on, peli on lineaarinen ja vain ne ovet aukeavat, joista kuuluukin mennä. On kuitenkin mielestäni eri asia, osaako luoda pelimaailmaa varten sellaisen immersion ja tunnelman, että asiaa harvoin pysähtyy edes miettimään.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä myös peligrafiikka on parantunut jonkin verran. En kuitenkaan voi verrata ykköstä ja kakkosta aivan suoraan keskenään, sillä ykkösen arvostelin Xbox 360:lle ja tämän kakkosen nyt PC:lle kaikilla detaileilla sekä teräväpiirtoresoluutiolla pelattuna. On selvää, että grafiikka etenkin tällöin on PC:llä paljon näyttävämpää, mutta silti sanoisin, että tekstuureihin, vihollisten animointiin sekä yleiseen valojen ja varjojen käyttöönkin on laitettu lisää puhtia aiemmasta.

Kokonaisuutena Dead Space 2 on armotonta kauhutoimintaa alusta loppuun, joka ei jätä ketään kylmäksi ? korkeintaan nostaa kylmän hien pelaajan selkään. Dead Space 2 ei ole edeltäjänsä tapaan mikään huippupitkä yksinpelikokemus, mutta omasta mielestäni kuitenkin sopivan pitkä, eikä se tällä tavoin jää laahaamaan turhan pitkään. Lopusta sen kummemmin mainitsematta, voin vain sanoa, että kannattaa odottaa myös lopputekstien lävitse, sillä (pitkä) odotus palkitaan… Kun yksinpeli on kerran läpäisty, aukeaa pelimoodi new game+ sekä hardia vaikeampi vaikeustaso. New game+ mahdollistaa ykkösen tapaan pelaamisen alusta siten, että kaikki aseet on saatavissa heti ensimmäisestä verkkokaupasta alkaen, niillä päivityksillä, jotka pelaaja keräsi ensimmäisellä peluukerralla. Sokerina pohjalla on EA:n pomon älynväläys: moninpeli, jollainen kuulema tulee löytyä jokaisesta heidän uudesta pelistään, koska se tuo lisäarvoa pelille. Itse en ykkösen tiimoilta jäänyt moninpeliä kaipailemaan, enkä kyllä aivan jokaisen pelin kohdalla myöskään allekirjoittaisi moninpelin tuomaa lisäarvoa, mutta pitihän sekin silti testata.

Moninpeli on kaikessa yksinkertaisuudessaan loistavaa hupia, jota en olisi uskonut. Pelillä on tarjota vain muutama kartta pelattavaksi, mutta meno on siitä huolimatta hienoa. Moninpelissä asetetaan esimerkiksi Left For Deadin tapaan ihmiset vastaan monsterit ja ihmisillä on kussakin kartassa jokin tietty tavoite, joka tulisi saavuttaa. Monsterit sen sijaan yrittävät vain estää tätä. Pelaajan aloittaessa moninpeliuransa, on saatavilla ainoastaan yksi ase ja yksi puku. Kun pelaaja pelaa matseja ja kerää pisteitä, nousee kokemus ja sen myötä tasot, aina 60:een saakka, jonka myötä sitten aukeaa myös muita aseita ja pukujakin käytettäväksi.

Vaikka moninpelissä pelataankin melko kompakteilla kartoilla, on meno silti kuumottavaa, vieläpä kun tietää monsteteiden olevan ihmispelaajien ohjaamia. Monstereiden puolelle joutuessaan pelaaja voi valita erilaisista monstereista, jotka ovat ikäänkuin erilaisia hahmoluokkia. On nopeita ja heikkoja ja hitaita mutta tehokkaita, sekä siltä väliltä. Monterivalikoima on tuttua huttua yksinpelin puolelta. Moninpeliin pääsee nopeasti mukaan pikapelin kautta ja sitten voikin jo matsaaminen alkaa. Koska ihmisten joukkueella on luonnollisesti enemmän etua aseistaan, on hommaa tasapainotettu siten, että esimerkiksi ihmisillä uudelleensyntyminen kestää noin viisi sekuntia, kun taas monsterit voivat syntyä heti uudelleen ja usein vieläpä haluamastaan ilmastointikanavasta tai muusta luukusta. Apunaan monstereilla on myös eräänlainen ”lämpötutka” jonka avulla ihmiset näkyvät seinien lävitse vähän samaan tapaan kuin infrapunalla katselisi. Myös taktisuutta tuo se, että ihmisten selästä (siitä energiaputkesta) näkee suoraan, kuinka paljon energiaa kullakin kohteella on, jolloin voi hyökätä sellaisten kimppuun, jotka ovat heikompia. Toki ihmisille taasen on tarjolla jatkuvasti uusia ammuksia sekä lääkintäpakkauksia, joten heikoilla oleva ihminen ei välttämättä ole heikko kauaa.
EA on myös luonut moninpeliänsä varten Xbox Liven kaltaisen ominasuuden, josta näkee keitä vastaan on viimeksi pelannut. Halutessaan näitä pelaajia voi pyytää ystävälistalleen ja sitä kautta joskus kutsua heidät pelaamaan uutta kierrosta. Kokonaisuutena Dead Space 2:n moninpeli on yksi niitä harvinaisia, joka toimii erinomaisesti, vaikka aluksi tuntuukin kamalan päälleliimatulta ja pakotetulta ominaisuudelta. Hienoa moninpelissä on myös se, että se ei graafisesti vaikuta olevan yksinpeliversiota lainkaan köyhempi, eikä iso määrä porukkaa ruudulla samanaikaisesti hidasta ruudunpäivitystä lainkaan.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Lukuisat parannukset ja viilaukset
  • + Audiovisuaalinen toteutus
  • + Tunnelma katossa
  • + Moninpeli
  • + Sopivan pituinen yksinpeli

Huonoa

  • - Jotkut saattavat pitää pelin lineaarisuutta häiritsevänä..