Arvostelussa Dead Space

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 10.huhtikuu 2008

Peliarvostelu

Pelin nimi Dead Space
Alusta Playstation 3
Verkkopeli Ei
Äänituki Dolby Digital 5.1
< >
Avaa pelin lisätiedot

Electronic Arts on tämän vuoden aikana muuttanut omien sanojensa mukaan yhtiöpolitiikkaansa uuden toimitusjohtajan myötä ja pikkuhiljaa se alkaa näkyäkin. EA on julkaissut tänä vuonna useita täysin uusia pelejä, eikä ole tyytynyt pelkästään täyttämään pelikatalogiaan uusilla Need For Speedeilla tai urheilupeleillään, vaikka nämä kaikki tänäkin vuonna on julkaistu tai tullaan julkaisemaan. Kokonaan uusia julkaisuja joita EA:lta on viime vuoden lopusta tähän päivään nähty on muun muassa Army Of Two, Spore, Skate ja nyt uusimpana tulokkaana EA:n panostus survival horror genreen pelillä Dead Space.

Dead Space sijoittuu arvatenkin tulevaisuuden aikaan, jolloin avaruus on ihmiselle jo arkipäivää. Peli istuttaa pelaajan Isaac Clark nimisen mekaanikon housuihin, joka lähtee yhdessä muun pelastusryhmän jäsenten kanssa tutkimaan Ishimura -nimisen, jättimäisen kaivosaluksen lähettämää hätäsanomaa. Paikan päälle lähetetty tiimi uskoo, että tiedossa on tavallinen korjauskeikka (siksi mukana on mekaanikko), mutta kuten arvata saattaa, joku tai jokin on päässyt valloilleen aluksella. Kun paikalle saapuva ryhmä astuu Ishimuralle, on jo liian myöhäistä paeta. Pelin edetessä Ishimuran tapahtumia valotetaan pelaajalle pikkuhiljaa hieman samaan tapaan kuin esimerkiksi BioShockissa aluksen miehistön tekemien äänitteiden kautta, joita löytyy kuunneltavaksi sieltä täältä.
Vaikka kyseessä on jonkinlainen kauhupeli, jossa tunnelma yritetään nostattaa kattoon, lähtevät pelin tapahtumat käyntiin varsin nopeasti ja ensimmäiset monsterit esitellään pelaajalle jo muutaman minuutin pelaamisen jälkeen. Ei aikaakaan kun pelastusryhmä hajoaa pakon edessä osiin ja pelaaja joutuu seikkailemaan yksinään. Mikäs kauhupeli se sellainen muutoinkaan olisi, jossa saisi seikkailla kaveriporukan kanssa…

Olipa kyseessä sitten mikä tahansa kauhupeli, niin on yksi tärkeimmistä ominaisuuksilta itse pelattavuuden ohella mikäs muu kuin mahdollisimman painostavan tunnelman luominen, joka saa pelaajan ihokarvat nousemaan pystyyn. Jos kauhupeli ei pelota laisinkaan, on pelin pelaaminen ainakin osittain yhdentekevää. Koska Dead Space on 3rd person kauhupeli Resident Evi- ja Silent Hill pelien tapaan on totta kai onnistuneen ja oikeasti pelottavan tunnelman luominen astetta vaikeampa kuin FPS-kuvakulmaa hyödyntävässä pelissä. FPS-pelit kuten Aliens Vs. Predator ja Cliver Barker’s Undying saivat aikoinaan oikeasti pelottavia fiiliksiä aikaan. 3rd person peleissä pelottavina hetkinä on mahdollista aina loppujen lopuksi kuitenkin ajatella, että on jonkin toisen selän takana piilossa ja turvassa, eikä siksi tunnelman välittyminen suoraan pelaajan verkkokalvoille ole niin täydellistä. Resident Evil ja Silent Hill pelien kehittäjät ovat tämän seikan ylipääsemiseksi valinneet peleihinsä ennalta valittuja kuvakulmia, jolloin jännitys ja pelko tulee siitä, että pelaaja ei yksinkertaisesti näe eteensä kunnolla, ennen kuin monsteri onkin jo iholla.

EA:n Dead Space ei ole valinnut itselleen tätä reittiä asian ratkaisemiseksi ja ihan hyvä, sillä ennalta valittujen kuvakulmien käyttäminen kauhupeleissä on mielestäni melkein sama kuin menisi siitä mistä aita on matalin. Dead Space sen sijaan luottaa korostettuun äänimaailmaan, valaistuksella leikkimiseen, sekä välillä oikeasti yllättäviin viholliskohtaamisiin. 3rd person pelitilan toimimista parhaalla mahdollisella tavalla säikyttelyn runkona on tosin maksimoitu samaan RE/Silent Hill tyyliin jättämällä peliaikaiset statistiikkalaatikot kokonaan pois ruudulta. Pelatessa ruudulla ei siis näy mitään muuta kuin pelaajan ohjastama mekaanikko. Esimerkiksi sen sijaan, että elinenergia näkyisi ruudulla vaikkapa prosentteina, on sitä mittaava toiminto sijoitettu pelaajan hahmon ylläpitämässään puvussa selkään pimeässä loistavaksi putkeksi, kun taas aseiden ammusmäärän näkee aseen yllä loistavana pienenä hologrammina ja tämäkin vain silloin kun aseella oikeasti tähdätään. Ylimääräisen tavaran poissa pitämisen lisäksi ruudulta myös pelin tavaroiden käyttösysteemi on hyvin toteutettu. Sen saa halutessaan nappulaa painamalla esille ja tällöinkään se ei vie pelaajaa pois pelin parista ja riko saumatonta pelikokemusta, vaan valikko heijastuu ilmaan näyttävästi hologrammina, josta pelaaja voi sitten valita haluamiansa tavaroita, kuten käyttää vaikkapa yhden lääkintälaukun. Vaikka tavaravalikko onkin auki, voi pelaaja silti liikkua eteenpäin. Toki tässä on omana huonona puolena se, että myös monsterit voivat vapaasti hyökätä pelaajan selaillessa tavaroitaan, mutta lisääpähän tämä ainakin realismia.

Pelattavuudeltaan Dead Space on varsin toimiva ja noudattaa tietynlaista kaavaa. Koska peli sijoittuu avaruuslaivalle – joskin varsin isolle sellaiselle, jossa on jopa oma metrosysteeminsäkin – on odotettavissa ahtaita tiloja, eikä niinkään avointa ja vapaavalintaista reitinvalintaa. Aluksen metroakin käytetään vain ja ainoastaan uuteen leveliin siirryttäessä, eikä sillä pääse liikkumaan vapaasti minne haluaa. Useimmiten ainoa oikea tie on juurikin se ovi mikä ei ole lukittuna. Tosin sekaan mahtuu myös huoneitakin, joista sitten löytyy kaikenlaista tarpeellista tavaraa, kuten lääkintäpakkauksia, ammuksia ja sen sellaista. Nämä huoneet ovat yleensä monsterivapaita ja pelaaja voikin vapaasti täyttää näissä taskujaan. Pelastusryhmän saapuessa laivalle sen miehistöstä ei ole tietoakaan ja aluskin on pistetty oikein kunnolla remonttiin. Niinpä pelaajalla onkin jatkuvasti jotain tavoitteita, joita tulisi suorittaa, oli se sitten jotain alukseen liittyvää korjaamista tai sitten pois Ishimuralta edesauttavan asian suorittaminen. Mikäli on liian laiska katsomaan valikosta annettuja tavoitteita, tai jostain syystä kartan vilkuilu kyllästyttää, on pelissä tarjolla myös selkeä suuntaopastin. Oikeaa tattia pohjassa pitämällä näyttää Isaac kädellään sinisen hologrammiviivan, joka näyttää mihin suuntaan seuraavaksi tulisi kulkea.

Muut tiimin jäsenet ovat pelaajaan koko pelin ajan yhteydessä eräänlaisen videolinkin kautta ja samalla jakelevat suoritetun asian jälkeen uutta tehtävää, joka pelaajan tulisi seuraavaksi saattaa kuntoon. Välillä seikkaillaan normaalisti aluksen sisätiloissa, välillä hypitään ympäriinsä painovoimattomissa tiloissa ja välillä joudutaan paniikinomaisesti etenemään mahdollisimman nopeasti paikoissa, joissa syystä tai toisesta ei ole lainkaan happea pelaajan happisäiliön sekuntien tikittäessä kovaa vauhtia kohti nollaa.

Pelin alussa nähtävät monsterit eivät juuri vakuuta, niiden näyttäessä jokseenkin mielikuvituksettomilta olioilta. Pelin edetessä monsterisuunnittelu kuitenkin omasta mielestäni paranee ja vastaan tulee muun muassa mutanttivauvoja lonkeroineen, kuten myös vihollisia, jotka kasaavat itsensä takaisin kokoon kun ne on silpunnut. Siinä missä esimerkiksi Resident Evil peleissä vaaditaan pääosuma ennen kuin vihollisen saa lopullisesti pois tieltään, on Dead Spacessa käytetty hieman toisenlaista, joskin varsin kekseliästä ratkaisumallia. Koska ammuksia ei aina ole tarjolla älyttömiä määriä, on kannattavaa yrittää säästää niitä. Viholliset saa kyllä tulittamalla niitä tuhottomasti, mutta tässä vaiheessa aseen ammuslaskuri saattaakin sitten näyttää jo nollaa. Paras tapa onkin ampua vihollisilta raajat irti. Irti ammuttu raaja ei kuitenkaan heti tapa vihollista. Jos ampuu käden irti, vihollinen tulee edelleen päälle. Jos ampuu jalan tai jalat, vihollinen ryömii kohti. Aina päänkään irti ampuminen ei tapa vihollista, vaan se saattaa vielä tulla kohti sokeana. Toki yhdenkin raajan irti lähteminen hidastaa monsteria tilanteessa kuin tilanteessa ja esimerkiksi hektisinä hetkinä, jolloin päälle hyökkää kerrallaan monta monsteria, on yhdenkin hidastaminen vain plussaa. Välillä raajoistaan irti vapautetut monsterit saattavat myös vain teeskennellä kuolleensa. Pelaajan kävellessä ruumispinon ylitse saattaakin joku monstereista herätä ja sekös säpsäyttää.

Alussa käytössä on ainoastaan yksi ase, jolla kyllä repii raajoja ihan mukavasti irti, mutta uudet ja paremmatkin aseet tulevat pelin kuluessa tarpeeseen, sillä jokainen ase käyttää omia ammuksia ja siksi jokin mukana olevista aseista saattaa joskus olla tyhjänä. Tavallisen avaruusajan käsiaseen ohella pelistä löytyy muun muassa pulssikivääri, sädease ja oma henkilökohtainen suosikkini teollisuussaha, joka sylkee sisuksistaan ilmassa roikotettavia sirkkelinterän tyylisiä sahoja, joilla on erittäin tehokasta ja samalla inhottavaa leikata niin lihaa kuin luutakin. Jokaisesta aseesta löytyy myös toissijainen tulitusmoodi ja joskus se toissijainen saattaa tepsiä johonkin monsteriin paremmin kuin perusmoodi, joten eri tulitusmoodien välillä kannattaa harrastaa pientä kokeilua. Aseiden ohella pelaaja saa käyttöönsä pukunsa ansiosta ominaisuuksia, kuten vihollisen hidastamisen, sekä hieman Half-Life 2:ta muistuttavan kyvyn nostella ja heitellä objekteja. Vihollisten hidastamisesta on hyötyä etenkin tilanteissa, joissa kerrallaan tulee useita vastaan. Joskus taas hidastamista on pakko käyttää esimerkiksi jonkin ongelmatilanteen ratkaisemisessa.

Mielenkiintoa peliä kohtaan ovat ylläpitämässä myös asepäivitykset, sekä kauppa. Sieltä täältä löytyviä virtapiirejä voidaan hyödyntää sinne tänne sijoitelluissa rakentelupenkeissä joissa virtapiiri voidaan käyttää aseiden tai pelaajan yllä pitämän puvun parantelemiseen, jotka tekevät aseista esimerkiksi tehokkaampia, nopeammin latautuvia, tai sitten lisäävät esimerkiksi pelaajan elinenergianmäärää. Tavaroiden parantelu on tärkeää, sillä pelissä kohdattava viholliskategoria kasvaa ja pahenee mitä pidemmälle pääsee. Tarjolla on myös eräänlaisia kauppa-automaatteja, joista pelaaja voi ostaa ammuksia, lääkintäpakkauksia, paremmin panssaroituja uusia pukuja, sekä niitä uusia aseita. Kaupassa voi myös myydä tarpeetonta rojuaan, kuten esimerkiksi aseen ammuksia, joita ei koskaan käytä. Toki ainut paikka saada ammuksia tai lääkintäpakkauksia ei ole kauppa. Yleensä jokainen tapettu monsteri jättää jotain jälkeensä, oli se sitten ammuksia, kaupassa tuhlattavaa käteistä tai muuta vastaavaa. Paikat joissa kauppa-automaatteja esiintyy ovat yleensä rauhoitettuja monsterivapaita paikkoja, joista yleensä löytyy myös tallennuspaikkakin. Dead Space käyttää ennaltamääritettyjä tallennuspaikkoja, muiden survival horror pelien tapaan, mutta onneksi Dead Spacessa ei tarvitse etsiä mustepatruunoita ja muutenkin tallennuspaikkoja on riittävän tiheään ripoteltu, ettei pelaajan tarvitse ravata pitkien matkojen päästä uudelleen sinne missä kuoli. Pelin automaattinen tallennus tallentaa tilanteen yleensä lyhyen matkan päähän siitä missä kuoli, mutta pelaajan on itse tehtävä lopullinen tallentaminen tallennuspisteellä. Tallennuspisteiden sopivan tiheä ripottelu takaa sen, ettei pelissä tarvitse juuri seikkailla samoja kohtia uudelleen, eikä näin ollen tarvitse myöskään turhautua, vaan nauttia kokemuksesta.
Harmillisesti Dead Space ei ole mikään pisin pelikokemus ja pelin 12 lukua ei niin kovin kauaa kestä pelata lävitse, etenkin siinä vaiheessa jos ja kun peliin pariin onnistuu oikein kunnolla liimautumaan. Kokonaisuutena Dead Space on lyhyydestään huolimatta kuitenkin varsin pelattava survival horror peli ja se onnistuu leikkimään äänillä ja valoilla todella onnistutuneesti. Visuaalisesti peli on todella näyttävä. Pelin sankarimekaanikko on mielenkiintoisella tavalla tulevaisuuden mekaanikoksi ideoitu; metallipukuun ja eräänlaiseen hitsausmaskiin sonnustautunut kaveri, joka ei tosin sanaakaan puhu pelin aikana. EA on myös ensimmäisiä kertoja ottanut kunnolla riskiä ja uskaltanut lisätä peliinsä kunnolla sitä verta. Pelin ikäraja on 18 ja syytä onkin, sillä peli on paikoitellen todella verinen, irtoavien raajojen maustaessa tätä. Parhaimmillaan pelissä nähtävät paikat ovatkin varsin karmivia. Kuvittele astuvasi sairastuvalle, jossa aseesi pieni valokeila paljastaa, seinien ja lattioiden olevan täynnä veritahroja ja verellä tehtyjä kirjoituksia… Vaikka monsterit eivät ehkä pelotakaan niin paljon kuin olisi toivonut, on ne silti loppujen lopuksi hienosti ideoituja ja eroavat riittävästi toisista lajitovereistaan. Parasta antia visuaalisuudessa on juurikin hieno valoilla ja varjoilla leikkiminen, joka tekee siitä seuraavasta huoneesta sen pelottavan tutkittavan. Ainut asia peligrafiikassa, joka hieman pistää silmään on pelissä nähtävät sahanlaidat, joita ei aina huomaa, mutta jotka välillä näyttävät hieman tökeröiltä.

Graafista antia ehkäpä vielä enemmän loistava on pelin äänimaailma. Dead Space on niitä harvoja kauhupelejä, joihin on äänimaailman osalta panostettu näin paljon. Äänipuolelta löytyy uskomatonta yksityiskohtaisuutta, eikä pelkkää monstereiden örinää tai aseiden laulamista. Itse suosittelen sen lisäksi, että pelaa peliä pimeässä ja yksin, pelaa sitä myös kuulokkeiden kanssa mikäli vain mahdollista. Kuulokkeilla pelin äänimaailman kaikki yksityiskohdat on kuultavissa todella tarkasti. Taustalla soiva musiikki ei ole jatkuvaa, vaan kuten oikeissa kauhuelokuvissakin, se nousee yleensä piikkimäisesti esille siinä vaiheessa kun pelaaja halutaan monstereiden kera säikäyttää, musiikin vaimentuessa jälleen muiden taustaäänien alle toiminnan rauhoittuessa. Etenkin paniikinomaisissa pakenemiskohtauksissa paniikinomaisesti soiva musiikki vain lisää sydämen lyöntitiheyttä. Eikä pelkästään pelaajalla, vaan itse sankarinkin pulssin voi kuulla hakkaavan tällaisen kohtauksen jälkeen. Kuvittele päässäsi muuten niin hiljainen ja pimeä käytävä, jossa ainut valon pilkahdus mitä pelaajalle suodaan on ilmankiertotuulettimen välistä paistavat valonsäteet, sekä kädessä olevan aseen tuottama pieni valokeila. Taustalta kuuluu ikään kuin putkien kolahtelua, etäisiä askeleita ja epämääräistä kuiskintaa, kuiskintaa, joka tuntuisi täyttävän koko pitkän käytävän…

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Pääosin onnistuneet monsterit
  • + Painostava äänimaailma
  • + Näyttävä grafiikka
  • + Käyttöliittymä
  • + Tunnelma parhaimmillaan painostava

Huonoa

  • - Monsterit eivät välttämättä ole kaikkien mieleen
  • - Ehkä hiukan liian lineaarinen
  • - Hiukan lyhyt