Arvostelussa Deadpool

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 12.joulukuu 2015

Peliarvostelu

Pelin nimi Deadpool
Alusta Playstation 4
Muuta: -
Arvostelukappale: Activision
Avaa pelin lisätiedot

Arvostelin hieman yli pari vuotta sitten Activisionin julkaiseman Deadpool-pelin, jonka pääosassa hääri punamustiin trikoisiin pukeutunut sarjakuvasankari, päästään salaisten kokeiden jälkeen seonnut skitsofreeni palkkatappaja, Deadpool (alias Wade Wilson). Valtaosa medioista lyttäsi peliä keskinkertaisena ja jopa huononakin, mutta omasta mielestäni peli oli varsin pelattava ja täynnä huumoria (annoin neljä tähteä).

En ole koskaan ollut mikään suuri supersankarisarjakuvien ystävä (toki omistan muutamia teris, hämis ja Batman-sarjakuvia menneiltä vuosikymmeniltä, kuten lähes kuka tahansa joskus pojasta varttunut), mutta Batmanin ohella yksikään sarjakuvasankari ei ole oikein ollut allekirjoittaneen kohdalla omiaan saamaan kiinnostustani.

Vaikka en ollut lukenut yhtäkään Deadpool-sarjakuvaa ja muutoinkin ennakkotietoni hahmosta olivat kovin häilyviä, satuin pitämään High Moonin kehittämästä toimintapelistä ja samalla tykästyin itse hahmoon, koska omasta mielestäni peli toi niin hyvin esille hahmon ja sen luonteen, sekä pelin perin pohjimmaisen idean.

Jokin aika sitten Activisionin lisenssi hahmon käyttämiseen umpeutui ja konsolipelit sekä PC-versio muun muassa Steamista vedettiin pois myynnistä. Sittemmin alkoi ?vuotaa? julkisuuteen testivideoita tekeillä olevasta Deadpool-elokuvasta, jonka pääosassa nähtäisiin näyttelijä Ryan Reynolds. Nyt leffaprojekti on jo ihan virallinenkin ja leffa saa ensi-iltansa 12. päivä helmikuuta 2016 ainakin jenkeissä.

Tätä sopivasti juhlistaakseen Activision mitä ilmeisemmin uudelleen lisensoi hahmon käyttöönsä ja mahdollisti ei pelkästään pelin palauttamisen myyntiin, mutta myös PS4- ja Xbox One versioiden julkaisemisen.

Sen kummemmin leffaa mainostamatta halusin linkata tähän leffan ?punaisen? trailerin, joka näytttää kaiken leikkaamattomana. Miksi? Koska Deadpool jo pelinä on sen verran poikkeustapaus. Yleensä tulevan elokuvan kanssa samoihin aikoihin julkaistaan jonkinlainen lisenssipelikyhäelmä, mutta Deadpoolin kohdalla leffa tulee vasta perässä. Ja koska traileri vain on niin älyttömän hyvä — harvemmin sitä näkee verisyydeltään näin uskollista supersankariin perustuvaa elokuvaa.

Palatakseni arvosteluun, Deadpool-pelin uusintaversioiden kohdalla kyseessä ei kuitenkaan ole mistään The Nathan Drake Collectionin tai vastaavan tapaisesta täysin remasteroidusta pelijulkaisusta. Tätä sanaa ei missään mainosteta, eikä sitä pidä olettaakaan. Käytännössä kyseessä onkin vain uusilla kansipapereilla varustettu uusintapainos siitä samasta 2013 vuoden pelistä.

Peliä ei tämän vuoksi myydäkään aivan täysihintaisena, mutta ottaen huomioon miltä peli paikoitellen graafisesti näyttää (lue: vanhentuneelta) on silti mielestäni vähähän turhan ahnetta pyytää uusimpien konsoleiden versioista alimmillaan 45 euroa ja ylimmillään noin 52 euroa. 30 euroa olisi ollut mielestäni osuvampi budjettihintalappu, nyt hinta on hilattu turhan korkeaksi.

Deadpool sisältää yksinpelikampanjan sekä challenges-pelimoodin, mitään uutta ekstraa ei ole tarjolla uusille konsoleille. Challenges-moodissa ideana on selvittää nipullinen aluksi lukittuja karttoja, jotka avautuvat kampanjan pelaamisen myötä. Challenges on eräänlainen survival-tyyppinen pelimuoto, jossa pitää ennättää tappaa tietty määrä vihollisaaltoja ennen kuin kellosta loppuu aika. Kartat joissa toiminta tapahtuu ovat yleensä yksittäisiä ?huoneita? jostain kampanjan tasoista. Ihan kiva pikkubonus, mutta ei mitään sellaista minkä parissa jaksaisi paria kertaa kauempaa pakertaa. Kyllä se pelin pääpaino ja suola löytyy siitä yksinpelikampanjasta.

Ennen kuin pelin tarina varsinaisesti alkaa, isossa rähjäisessä nojatuolissaan huolettomasti muniaan kapsutteleva ja äänivastaajaansa kuunteleva Deadpool kammetaan ylös ja pelaaja voi tutkia miehen kamalaa poikamiesboksia. Pian tämän jälkeen soitellaankin pelin kehittäneille High Moon Studiosin tyypeille, kiristetään näitä pommiuhan avulla kehittämään peli Deadpoolille ja sen jälkeen soitetaan vielä pelissä Deadpoolia ääntelevälle Nolan Northille puhelu tämän palkkaamiseksi riveihin.

?Siis mitä?? Kysyt kenties tässä vaiheessa. Aivan kuten itse Deadpoolin omissa sarjakuvissa, myös pelissä rikotaan jatkuvasti sitä kuuluisaa neljättä seinää ja Deadpool jopa puhuttelee pelaajaa useasti ruudun takaa, vähän kuin Hugo aikoinaan siitä Valkeapään juontamassa TV-pelissä.

Joissain Deadpool-sarjakuvissa tietojeni mukaan mies taitaa jopa tietää, että on ihan oikeasti pelkkä paperille piirretty hahmo. Tämä on se pääsyy miksi olen tykästynyt Deadpooliin hahmona Batmanin ohella. Lepakkomiehessä kiehtoo tämän synkkä taustatarina ja sen myötä kahtia jakautunut mieli, kun taas Deadpool on niin sekopäinen kolmen eri äänen valtaama itsetietoinen hahmo, että ei mitään rajaa. Kyse on vähän kuin siitä klassisesta piru ja enkeli olkapäällä. Toinen Deadpoolin äänistä (se piru) on täysi sekopää ja valmis ihan kaikkeen räjäyttelemiseen ja muuhun, kun taas ?enkeli? yrittää takoa järkeä miehen päähän. Kolmas äänistä on Deadpoolin oma ?normaali? äänensä. Deadpool juttelee päässään kuulemilleen äänille ihan avoimesti ja jopa riitelee niiden kanssa.

Lisäksi Deadpooliin on ruiskutettu salaisen Weapon X -ohjelman aikana miehen syövän parantamiseksi vähän sitä samaa tavaraa mitä Wolverinenkin suonissa virtaa, eli mies on käytännössä kuolematon ja hyödyntää tätä pelin aikana muun muassa ampumalla aivonsa pellolle, jos keskustelu jonkun toisen hahmon kanssa äityy liian tylsäksi. Tehtävä yhdistää Deadpoolin ala- ja yläruumiskaan ei jää pelissä tuntemattomaksi elementiksi.

Kampanjan alussa Deadpool lähtee palkkahommiin listiäkseen korruptoituneen mediamogulin. Totuus on kuitenkin se, että Deadpool ei ole aivan täysin sisäistänyt koiransa tälle kiikuttamaa Deadpool-pelin käsikirjoitusta ennen kuin trikoisiin pukeutuva antisankari ponkaisee kylille ja kuvittelee pelin keskittyvän pelkästään oman egonsa ympärille.
Yksi asia johtaa toiseen ja lopulta Deadpool saa selville, että kyseinen mediamoguli vastaakin isommalle herralle, Mr. Sinisterille (Herra Pahuudelle), josta tulee tästä eteenpäin Deadpoolin kiinnostuksen ja takaa-ajon kohde.

Juoni rönsyilee sinne ja tänne ja sen tarkoitus onkin toimia lähinnä moottorina Deadpoolin omille sekoiluille, mutta samalla myös tekosyynä heittää aika ajoin ruudulle myös muita Marvel-hahmoja cameoroolien turvin. Mikään ei ole ensimmäisen kerran niin hauskaa ja huvittavaa kuin läpsiä tajuttomana maassa makaavaa Wolverinea poskelle usean minuutin ajan. Kaikista pelissä vilahtavista hahmoista on myös mahdollista nähdä sarjakuvahenkinen lyhyt esittely, jotta jopa X-Meniin ja muihin perehtymätön henkilö (kuten allekirjoittanut) voi saada jonkinlaisen käsityksen siitä kuka kukin on.

Pelattavuudeltaan homma hoituu hack’n’slashin ja 3rd person räiskimisen muodossa.
Deadpoolin tavaramerkki suun soittamisen ja hassujen one-linereiden ohella (lempinimi ”merc with the mouth” ei ole tuulesta temmattu) ovat katanat sekä tuplapistoolit.

Pelissä asearsenaalia karttuu kuitenkin tätäkin enemmän ja tutuksi tulevat tuplahaulikot, tuplaplasmakiväärit sekä muun muassa niin ikään vain tuplana toimitettavat jättivasarat.

Taistelukohtaus ja kenttä toisensa perään pelaajan kimppuun vyörytetään aivotonta tykinruokaa, joihin lyijyä voi purkaa ja terää hinkata. Pahempia vihollisia vastaan apuna on myös Deadpoolin teleporttausominaisuus, joka toimii käytännössä väistämisnappulana. Deadpool-peli ei säästele kirosanoissa, mutta ei myöskään verisyydessä ja raajat lentelevätkin ihan kiitettävään tahtiin – välillä jopa Deadpoolin omatkin.

Vihollisten tappamisesta jää yleensä lisäammuksien ohella DP-pisteitä, joista molempia löytyy myös maastosta ihan sellaisenaankin. DP-pisteitä kerätään, jotta voitaisiin ostella uusia aseita, muutamat uudet heiluteltavat, sekä päivityksiä näihin kaikkiin kuin myös Deadpoolin omaan jaksamiseenkin. Normaalivaikeustasolla pelissä pärjää melko hyvin vaikka päivittely unohtuisikin välillä. Helpolla pelaaminen taas on pelkkää verikekkeriä pelaajan hyväksi.

Koska olin pelannut pelin lävitse aiemmin normaalilla, päätin tätä arvostelua varten koettaa hard-tasoa, mutta noin puolivälissä kampanjaa annoin periksi ? jotkin taistelukohtaukset olivat yksinkertaisesti vain liian vaikeita allekirjoittaneelle hardilla, kun vihollispossea vyöryy päälle niin paljon, pelaaja kuolee paljon helpommin (Wolverine-tyyppinen iho ei ehdi uusiutua tarpeeksi nopeasti) ja ammuksetkin ovat niukemmassa, jolloin pitäisi lähitaisteluasein piestä pahikset — no can do!. Tekoäly pelissä on hardillakin sinänsä melko olematonta sorttia ja yleensä kaikki juoksevatkin pienen suojautumisleikkinsä jälkeen suoraan pelaajan olinpaikkaan.

Siitä huolimatta parhaimmillaan, ajoittain instrumentaalisen metallimusiikin säestämänä, toiminta on nautinnollista ja aivotonta menoa. Deadpool osaa jopa juosta karkuun vihollisia ja ampua aseillaan taaksepäin olkiensa yli. Siihen näkyyn ei kyllästy koskaan. Sitten välillä pelaajaa hemmotellaan hauskoilla välipätkillä, kunnon sekoilemisella!

Välillä pelattavuuskin muuttuu esimerkiksi minipelien myötä. Välillä saattaa olla tarjolla tasohyppelyä. Välillä ylhäältäpäin kuvatttua, Gauntlet-tyyppistä pelaamista tai sivuttain skrollaavaa tasoloikintaa. Välillä taas Deadpool kuvittelee täysin omiaan ja luulee olevansa allasbileissä, mikä on täynnä potentiaalisia tyttöjä, vaikka todellisuudessa onkin jossain aivan muualla. Näistä huolimatta peli tuntuu toki välillä hieman saman toistolta ja ne samalta tuntuvat räiskimiskohtaukset etenkin niissä pelin tylsimmissä tasoissa ovat vähän innotonta hupia.

Mikään kovin pitkäkestoinen pelin kampanja ei ole, mutta ainakin itse nautin siitä ? jopa tällä toisellakin pelikerrallani. Toki muutamat kentät ovat vähän tylsiä (viemärit), mutta pääosin toiminta pysyy melko hyvin tuoreena aseiden päivittelyn myötä ja ne pienet minipelit ja muut vaihtelut pitävät homman kokonaisuutena niin outona sekoiluna, että se on yksi niistä syistä joka saa jatkamaan ja jatkamaan kohti loppua.

Kuten mainittua, ei Deadpoolin PS4-versio (eikä Onenkaan) ole mikään remasteroitu silkkihansikkain käsitelty synnytys. High Moonin sijaan nämä porttaukset on työstänyt Iron Galaxy, jonka kenties keskeisin maine tällä hetkellä taitaa olla studion hoitama PC-versio pelistä Batman ? Arkham Knight, josta tuli buginen ja vajavainen konsoliversioihin nähden. Yhteen bugiin törmäsin pelaamiseni aikana, joka pakotti aloittamaan sillä hetkellä käynnissä olleen tason alusta, mutta en ole varma löytyykö tämä myös alkuperäisestä versiostakin.

Kummallista sen sijaan on se, että ruudunpäivitys tuntuu kärsivän oudosta töksähtelystä. Ei siis jatkuvasta vaan ajoittaisesta, vajaan sekunnin pituisista pausseista, jonka ilmaantuminen pysäyttää koko pelin, ei pelkästään hidasta sitä. Aivan täydellisestä porttauksesta ei siis ainakaan ole kyse, eikä mitään päivitystäkään tähän ole vielä julkaistu, vaikka peli on ollut tätä kirjoittaessa ulkona jo vajaan kuukauden.

Visuaalisesti grafiikka toimii, mutta mitään superherkkua on turha odottaa. Kaikkein eniten yksityiskohtaisuutta löytyy Deadpoolista ja tämän liikeanimoinnista, sekä niistä cameorooleissa nähtävistä muista Marvel-hahmoista. Ympäristöt ovat vähän niin ja näin – ei peli ollut superhieno silloin kaksi vuotta sitten eikä ole sitä etenkään nytkään.

Paikoitellen silti tuntuu, että jotain jälkikäsittelyä olisi tapahtunut, mutta sitten taas välillä joissain tasoissa on havaittavissa pahoja sahanlaitoja ruudunpehmennyksen puutteesta johtuen. Positiivisena asiana vaakakupissa kenties on se, että vanhempana pelinä Deadpool vie PS4:n kovalevyltä tilaa vain 5,8 gigatavua, kun useimmat uudet pelit vievät sen parisenkymmentä gigaa vähintään.

Peli pyörii sitä ajoittaista töksähtämistä lukuun ottamatta hyvin ja äänimaailmakin on mukavan muhkea räjähdyksineen ja kaikkineen. Ehdottomasti äänipuolen kuninkaaksi nousee Nolan North, joka Deadpoolissa tekee omasta mielestäni ehkäpä kaikkein parhaan suorituksensa. Toki mies tunnetaan kenties parhaiten Nathan Drakena pelisarjasta Uncharted, mutta Deadpoolissa kaveri pääsee vetämään hahmoaan kolmella eri äänellä (kolme eri persoonaa), jotka vieläpä keskustelevat toistensa kanssa.

Kokonaisuutena Deadpoolin toinen tuleminen tämän uudelleenjulkaisun myötä kannattaa pistää merkille, jos olet jo ennestään Deadpool-fani tai jos tulevan elokuvan traileri yhtään herätti Sinussa kiinnostusta.

Riisuttuna kaikesta siitä huumoristaan ja vahvasta tauottomasti päätään aukovasta päähahmostaan ei Deadpool pelkkänä 3rd person toimintapelinä tai hack ’n’ slash -viihteenä liiemmin onnistuisi loistamaan, mutta maustettuna Deadpoolin persoonien sekoilulla sekä sillä neljännen seinän jatkuvalla rikkomisella se on hauskan erilaista räiskintämättämistä alusta loppuun. Pisteitä hitusen pudottamassa on konsoliversion vähän korkea hinta sekä se aiemmin mainittu kuvan töksähteleminen, jota ei aiemmin arvostelemassani PS3-versiossa ollut lainkaan.

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Deadpool -hahmo vangittu peliin ällistyttävän hienosti (eritoten ääninäyttely)
  • + Huumori!
  • + Kaikki sekoilu ja minipelit varsinaisen toiminnan välillä
  • + Deadpoolin maailmaan perehtymätönkin pääsee pelissä hyvin kärryille
  • + Yksinpeli on sopivan pituinen

Huonoa

  • - Challenges-pelitila ei kauaa viihdytä
  • - Perusmättäminen ja räiskintä pysyy käytännössä samanlaisena alusta loppuun saakka
  • - Tasosuunnittelu paikoin tylsähköä
  • - Turhan korkea hinta pari vuotta vanhasta pelistä
  • - Outo töksähteleminen