Arvostelussa Die Hard – Nakatomi Plaza

Kirjoittanut: Juha Nevala, 2.heinäkuu 2002

Peliarvostelu

Pelin nimi Die Hard - Nakatomi Plaza
Alusta PC
Arvostelukappale PAN Vision
Ikäraja 15
< >
Avaa pelin lisätiedot

Die Hard Nakatomi Plaza on uusin Die Hard elokuvasarjaan tukeutuva tuotos. Peli pohjautuu sarjan ensimmäiseen ja ainakin omasta mielestäni parhaaseen osaan. Jos joku ei kyseistä elokuvaa ole nähnyt niin juoni on pääpiirteittäin se, että Hans Gruber niminen heppu ja parikymmentä muuta terroristia valtaavat Nakatomi Plaza nimisen pilvenpiirtäjän ja haluavat vaivanpalkakseen siitä muutaman dollarin. Suunnitelma menee kuitenkin pieleen koska sankaripoliisi John McClane (elokuvassa Bruce Willis) lähtee vapauttamaan panttivankien joukossa olevaa vaimoaan. Peli siis noudattelee tätä samaa juonta ja etenee suurimmaksi osaksi aika lailla samaa kaavaa kuin elokuvakin.

Elokuvan vauhti ja viihdyttävyys eivät valitettavasti ole päässet kuitenkaan peliin saakka. Vaikka McClanen riesaksi on kaivettu elokuvasta poiketen oikein kunnon kasa pahiksia, niin peli ei oikein tunnu missään vaiheessa pääsevän kunnolla vauhtiin. Luulisi, että pilvenpiirtäjässä olisi hauska pyöriä terroristeja metsästäen, mutta Nakatomi Plaza on harvinaisen ikävystyttävä kyhäelmä. Vaikka tarjolla on toki tavallaan ihan kelvollinen perusräiskintä niin jostain syystä tämän pelin pelaaminen tuntuu lähinnä turhauttavalta. Pelistä ei löydä välttämättä mitään yksittäistä osa-aluetta mikä tökkisi todella pahasti, mutta kun kaikki on korkeintaan vähän sinne päin niin ei siitä kovin houkuttelevaa pakettia kasata.
Tai no oikeastaan löytyyhän pelistä ainakin yksi ominaisuus mikä on todella heikosti toteutettu; elokuvassa Willisin letkautukset McClanena olivat hyvinkin huvittavia kun taas pelissä McClanen ääninäyttelijän suoritusta ei todellakaan voi kehua. Tunne on sanainkuvailematon, kun joka kentässä kuulee ovenkahvoja räplätessään lukemattomia kertoja todella kuivalla ja tasapaksulla äänellä ”It´s locked.” tai joskus jopa vaihtelevasti. ”Argh, locked.”. Muidenkaan hahmojen ääninäyttelyssä ei juuri kehumista ole, edes elokuvassakin konstaapeli Powellia näytellyt Reginald Vel Johnson ei tunnu saavan hahmoonsa sellaista eloa kuin elokuvan perusteella olisi voinut toivoa.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, pelissä edetään siis hyvin tarkasti elokuvan tapahtumien kulkua mukaillen ja peli alkaakin siitä kun McClane on matkalla vaimonsa työpaikan joulujuhliin, mutta saakin yllätyksekseen huomata, että paikka onkin joutunut terroristien hyökkäyksen kohteeksi. Ainoa vaihtoehto on tietenkin listiä pahat pojat, joten pelaajan tehtäväksi tulee vatkata hissillä aina katolta kellarikerrosten alaisiin viemäreihin ja napsia valtava terroristilauma yksi kerrallaan. Apuakin on aina välissä saatavissa SWAT pojilta, mutta nekin kyllä osuvat melkein paremmin pelaajaan kuin terroristeihin. Pelistä löytyy toki mahdollisuus vilauttaa virkamerkkiä vakuuttaakseen panttivangeille ja apujoukoille olevansa poliisi, mutta senkin toimivuus on välissä vähän kyseenalainen.

Kenttiä pelistä löytyy reilut kolmekymmentä joista jotkut ovat täysin irrallisia alkuperäisestä elokuvasta, mutta kaikki elokuvasta mieleen jääneet jutut toki ovat pelissä mukana. Aina silloin tällöin käyntiin pyörähtää videonpätkä jotka ovat lähestulkoon suoraan elokuvasta napattuja kohtauksia pelin omalla grafiikkamoottorilla toteutettuna. Vaihtelua kentissä on periaatteessa jonkin verran, mutta perusjuoni on aina sama eli tapa lähes tulkoon kaikki mikä liikkuu. Välissä täytyy kuitenkin saattaa panttivanki turvaan tai opastaa SWATtit jonnekin ja näitähän ei tietenkään kannata ampua koska sitten peli loppuu siihen. Valitettavasti varsinkaan SWATtin pojat eivät paljon katso mihin juoksevat vaan saattavat tulla suoraan eteen juuri kun on ampumassa ja silloin pitää vain toivoa ettei edellisestä tallennuksesta ole kovin kauan.

Kentistä suuri osa on valitettavasti tylsiä tai ainakin erittäin itseään toistavia. Toki on ymmärrettävää, että pilvenpiirtäjän sisällä ei välttämättä oikeastikaan ole hirveästi vaihtelua, mutta ei tällaista jaksa kyllä kukaan pelata oli se sitten todenmukaista tai ei. Vaikka välillä käydään autotallissa tai katolla, niin käytävillä saa pyöriä vähintäänkin tarpeeksi. Kun etenemisreittejä on aina tasan yksi ja ovia todella paljon, niin hyvät hermot ovat usein tarpeen. Yleensä oikea etenemisreitti on toki aika ilmeinen, mutta ovia tulee joka tapauksessa tökittyä enemmän kuin tarpeeksi. Käytävistä hypätään lähes joka kentässä jossain välissä ilmastointikanavaan, mutta ne ovat poikkeuksetta vain päämäärätöntä juoksemista, koska väärälle reitille ei voi eksyä.

Kentistä löytyy myös pientä ongelmanratkontaa aina sieltä täältä, mutta niitä ei voi mitenkään haastaviksi väittää. Yleensä kyse on piuhojen katkomisesta pommien, tuulettimien tai ovien toimintakyvyttömäksi tekemisestä. Johtojakin on aina tasan kaksi, sininen ja punainen ja niistäkin molemmat saa katkaista kunhan vain katkaisee punaisen jossain välissä. Joskus joutuu myös vääntelemään vipuja oikeaan asentoon.

Aluksi McClanelta löytyy vain perus ysimillinen ja putoilevilta terroristeilta saa sitten samoilla kudeilla toimivan MP5-konepistoolin. Siihen sitten loppuvatkin käyttökelpoiset aseet, vaikka järeämpääkin kalustoa on muutaman pyssyn verran tarjolla. Ylipäätäänkin aseita on paljon totuttua vähemmän, peräti viisi kappaletta, mutta yleensä kädessä on yksi ja sama ase eli tuo edellä mainittu MP5. Syykin on ilmeinen, muita kuin ysimillisen kuteja ei saa oikeastaan mistään. Toisaalta se on tietenkin aika sama millä pyssyllä tässä pelissä rytkyttää, koska lippaan saa ampua tyhjäksi kuitenkin lähes tulkoon joka vihulaiseen, joiden osumakestävyys on välissä suorastaan hämmästyttävää. Peruspistooli on käytännöllinen pimeissä paikoissa koska toisessa kädessä voi samalla pitää zippoa joka on pimeissä paikoissa aivan välttämätön.

Tekoäly on pelin heikoista ominaisuuksista ehkä parhaita. Ei siinä mitään erityisen hienoa ole, mutta se on kuitenkin varsin tyydyttävää. Terroristit liikkuvat ennalta määrättyjä reittejään, mutta osaavat tai ainakin yrittävät kuitenkin yleensä väistää kuteja hakemalla suojaa esineiden takaa. Pelistä löytyy erityinen moraalimittari jonka pitäisi ainakin manuaalin mukaan vaikuttaa terroristeihin jotenkin, käytännössä en kyllä mitään merkittävää eroa huomannut oli moraali täynnä tai täysin nollissa. Moraaliin vaikuttaa lähinnä se putoileeko terroristeja vai ei. Pelin vaikeustaso on onnistuttu asettamaan aika hyvin kohdilleen, helppo on helppo ja vaikealla tasolla eteneminen ajoittain hyvinkin haastavaa.

Grafiikan osaltakin peli on korkeintaan tyydyttävää tasoa, jos sitäkään. Grafiikkamoottori on selvästi vanhentunut, mutta pelin yleiseen laatuvaikutelmaan varsin sopiva. Ei peli varsinaisesti mikään erityisen ruma ole, tosin kentistä suurin osa on harmaissa käytävissä juoksemista joten ei se nyt grafiikalta ihmeitä vaadikaan.
Positiivista vanhassa grafiikassa on tietysti se, että peli pyörii vähän vanhemmallakin koneella mukavasti. Itse pelasin peliä enimmäkseen 1024×768 resoluutiolla ja 32-bittisillä väreillä kaikki grafiikka-asetukset päällä ja peli pyöri ilman sen suurempia hidasteluja. Maksimiresoluutio pelissä on 1280x1024x32 joten mitään megamyllyä ei täysien grafiikoiden pyörittämiseen tässä pelissä tarvita. Yksityiskohdat eivät kuitenkaan sen paremmaksi muutu, olivat grafiikka-asetukset sitten täysillä taikka eivät. Järkyttävimpiä yksityiskohtia olivat ehdottomasti zippon liekki ja tulipalot.

Äänipuolelta jo aikaisemmin mainitsemieni loistokkaiden repliikkien lisäksi löytyy tietenkin tasapaksua taustamusiikkia joka ei sen suurempia tunteita herätä. Ennemmin McClanen repliikkien kanssa hermot menee kuin taustamusiikin.

Moninpelin puuttuminen tietysti lyhentää pelistä saatavaa iloa entisestään, jos sitä iloa nyt missään vaiheessa peliä onkaan. Vaikka eipä tällä asekapasiteetilla ja näillä kentillä kukaan varmaan jaksaisi sitä moninpeliäkään pelata. Siinä, että jaksaa yksinpelin pelata läpi on tälle pelille elin-ikää aivan tarpeeksi.

Teknisiä ongelmiakin pelistä löytyy jonkin verran. Yleisin ja rasittavin ongelma on McClanen jumittuminen esimekiksi tuoleihin tai laatikoihin. Laatikoiden availu ei tosiaan ole suositeltavaa koska jos siihen onnistuu jotenkin merkillisesti jäämään jumiin niin siinähän sitten on. Lähes yhtä rasittava ongelma on kuvakulman ajoittainen sekoaminen. Joskus seinän tai tuolin tai jonkun vastaavan läheisyydessä kamera saattaa alkaa vatkaamaan edestakaisin oikein kunnolla ja silloin on taas Johnin ohjaaminen aika lailla haastavaa touhua. Ainakin yhteen erittäin mielenkiintoiseen bugiin törmäsin pelissä. Yhdessä kuvassakin näkyy kuinka uima-altaan viereen, jossa pitäisi oikeasti olla kaksi häiskää, alkaa virtaamaan pukuhuoneesta liukumalla terroristeja. Yritä nyt siinä sitten ohittaa jumalaton lauma ukkoja jotka eivät ylipäätänsä suostu edes kuolemaan millään.

Yhteenveto

Rimaa hipoen julkaisukelpoinen

Hyvää

  • + Pyörii vanhemmallakin koneella

Huonoa

  • - Kenttäsuunnittelu
  • - Ääninäyttely
  • - Yksinkertaisesti tylsä