Arvostelussa Disneyland Adventures

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 16.joulukuu 2011

Peliarvostelu

Pelin nimi Disneyland Adventures
Alusta XBOX360
Arvostelija Mikko Kosonen
Arvostelukappale Microsoft
< >
Avaa pelin lisätiedot

Herra Walt Disneyn aikanaan visioima Disneyland on varmasti sellainen paikka, jonne jokainen pikkutyttö tai pikkupoika — jopa allekirjoittanut — on ainakin joskus, jossain vaiheessa elämäänsä haaveillut pääsevänsä käymään. Liput jo pelkästäään yhden päivän puistoreissuvierailulle per aikuinen ovat kuitenkin melko kalliita, päälle laskettavista lentolipuista sekä majoituksista puhumattakaan — ellei sitten lennä Euroopan ainoaan, Pariisissa sijaitsevaan Disneylandiin, jolloin ainakin lentäminen halpenee.

Sillä välin, kun matkaa Disneylandiin suunnitelee, voi lähteä käymään virtuaalisesti Disneylandissa, Walt Disney Interactiven pelissä, Disneyland Adventures. Microsoftin Kinect-liiketunnistimen vaativa peli on selkeästi lapsille suunnattu pelikokemus, josta kielii jo seitsemän vuoden ikäsuosituskin. Pelissä pääsee tutkailemaan Disneylandia pienen pojan tai tytön roolissa, seikka joka valitaan heti pelin alussa aina muutamaa ulkonäkövaihtoehtoa myöten. En sitten tiedä, onko pelaajan ohjastama virtuaalinen pikkulapsi orpo, vaiko vanhempiensa seurasta eksynyt, mutta yksinään lapsi pelissä seikkailee pitkin puiston maisemia ja muita paikkoja, ellei pelaajalla sitten ole pelikaveria — jolloin orpolapsia on ruudulla kaksi. Pelin Disneyland (kuten aitokin?) jakautuu kaiken kaikkiaan kahdeksaan eri osaan, joissa kaikissa voi vierailla.
Muun muassa Frontierland, Tomorrowland, Critter Country sekä New Orleans Square ovat kaikki hieman toisistaan poikkeavannäkölisiä ulkoasultaan ja teemalliselta suunnittelultaan, mutta mikä tärkeintä, niitä kaikkia asuttavat eri Disneyn hahmot, jotka ovat tuttuja vuosien ja vuosikymmenten varrelta. Itse puistossa seikkaileminen rajoittuukin lähinnä tuttujen hahmojen, kuten Mikki Hiiren, Minni Hiiren, Aku Ankan, Iineksen, Hessu Hopon, Ihmemaan Liisan, Hirviön, Nalle Puhin, Veli Nallen sekä Mikko Repolaisen tapaamiseen. Näiltä suosikkihahmoilta voi sitten kerätä nimikirjoituksia, saada halauksen tai sitten heitä voi kumartaa, jolloin pelaajan hahmo saa vastalahjaksi jonkin sortin elehtimistä. Hahmoista voi myös ottaa valokuviakin omaan virtuaaliseen valokuva-albumiin.

Puistossa ryntäily muiden puistovierailijoiden seassa ei kuitenkaan viehätä (ainakaan viehättänyt allekirjoittanutta) kovinkaan pitkään, eikä pelin ajoittain töksähtelevä ruudunpäivitys sekä ”repeilevä” grafiikka ollut omiaan tätä tunnetta parantamaan. Lisäksi myös lukuisat muut puistonvierailijat ovat ajoittain rasittavia, koska niihin tulee lähes pakostikin törmäiltyä samalla kun juoksentelee halki puiston. Onneksi tarjolla onkin hyvä kartta (pelin mukana on myös paperiversiokin), josta pääsee pelin kiinnostaviin kohteisiin suoraan ilman joskus puuduttavaakin ravaamista koko puiston halki.

Pidempikestoista hupia varten pelissä on nimittäin tarjolla tarjolla ympäri puistoa ripotellut kaksikymmentä kappaletta erilaisia minipelejä, joista kaikki liittyvät tavalla tai toisella Walt Disneyn erinäisiin vuosien varrella nähtyihin piirroselokuviin. Mukana pelissä ovat tavalla tai toisella ainakin sellaiset animaatiot, kuten Peter Pan, Nalle Puh, Pinokkio, Nemoa Etsimässä, Lumikki ja 7 Kääpiötä, sekä Tuhkimo ja Liisa Ihmemaassa, sekä aidonkin Disneylandin kuulu Pirates Of The Caribbean vuoristorata-ajelu, jonka pohjalta on tehty ne neljä samannimistä toimintaelokuvaakin.

Kaikissa minipeleissä on yleensä erilainen ”juoni”, mutta monessa niistä se pelattava on melko identtistä keinumista puolelta toiselle, oltiinpa sitten lentelemässä, uimassa meren syvyyksissä tai laskemassa kelkalla pitkin jääratakourua puita ja muita esteitä väistellen. Minipelit eivät ole kovin vaikeita ja vaikka kiven, kannon tai muun väistely jäisikin liian myöhäiseksi, ei pelissä voi kuolla tai joutua aloittamaan mitään alusta — loppuarvosana törmäilyistä tosin kyllä hieman laskee.

Jokaisen pelatun minipelin jälkeen peli näyttää pelaajasta pelaamisen aikana otettuja pelikuvia, joita pääsee joko ihastelemaan tai nolona töllistelemääm, riippuen kai ihan siitä, esiintyykö kuvassa oma still-hölmöily, vaiko kenties oman lapsensa riemukas hetki pelin parista. Napsitut kuvat eivät tallennu konsolin kovalevylle, mutta ne voi ennen pelin jatkamista lähettää parista muustakin Kinect-pelistä tuttuun tyyliin kinectshare.comiin, jonka kautta niitä voi sitten edelleen jakaa vaikka Facebookissa tai Twitterissä.

Kaikki minipelit jakautuvat kolmeen pikkuepisodiin, joiden aikana tuo kunkin minipelin ”juoni” käydään lävitse. Esteiden väistelyn ohella liiketunnistusohjausta tarvitaan myös kolikoiden keräämiseen, joida ruudulla tulee vastaan. Pelaajan hahmo yleensä liikkuu eteenpäin itsekseen, mutta sivuille liikkumisessa tarvitaan pelaajaa. Nojailuohjauksen ohella peliin mahtuu myös muutama muunkin kaltainen pelityyppi, kuten vaikkapa kohtaus Peter Pan -pelissä, jossa tulee lyödä mailalla pahojen merirosvojen heittämät pommit takaisin niitä päin tai hetki, jolloin pelaajan tulee kukistaa lauma lumimiehiä lumipalloja heittelemällä vapauttaakseen Hessu Hopon näiden kynsistä.

Kaikesta tekemisestä pelissä palkitaan kolikoilla ja minipelien suorittaminen merkataan yhdestä viiteen arvosana-asteikolla. Kun kaikki osat yhdestä minipelistä on suoritettu, saa pelaaja itselleen pronssi-, hopea- tai kultapinssin pinssin. Kolikkoja sen sijaan voi törsätä pelin kahdeksassa lahjapuodissa, joista saa hankittua hahmollensa uusia vaatteita, muistoesineitä, sekä nimmarikirjoja.

Kokonaisuutena Disneyland Adventures on melko yllätyksetön tuote, joka varmasti tosin koukuttaa nuorempia pelaajia tutustumaan lempparipiirroshahmoihinsa Disneyn lukuisista eri animaatioista. Mukana on myös kahden pelaajan co-op, jonka avulla esimerkiksi Kapteeni Koukkua vastaan voi taistella kaksi pelaajaa yhdessä. Co-op varmasti lisää pelin mielekkyysasteikkoa, mikäli taloudesta vain löytyy kaksi lasta, tai pelihalukas aikuinen.

Pelit ovat kuitenkin allekirjoittaneen mielestä vähän turhankin samanlaisia (lue: tylsiä) ohjaukseltaan, vaikka Kinect-tuki näin periaatteessa toimiikin erittäin hienosti ja osaltaan madaltaa kynnystä paljon pienempien lasten osalta kokeilla peliä ja viihtyä sen parissa. Oman hahmon ohjaaminen pitkin puistoa on tehty helpoksi (käsi sivulle, niin hahmo kääntyy, käsi eteen niin hahmo menee eteenpäin) eikä minipeleissä ohjaaminenkaan juuri kummempaa opettelua alun jälkeen tarvitse — etenkään niissä minipeleissä, joissa ohjausmekaniikka on täysin sama. Hieman myös mietityttää se, etteikö pelin seitsemän ikävuoden suosituksen raameissa oleva pelaaja todella olisi osannut pelata haastavampaakin Kinect-peliä Disneyltä?
Bonusta pelille tulee sen hyvän ääninäyttelyn ohella pelin suomenkielisistä tekstityksistä sekä valikoista, vaikka täyttä suomenkielisyyttä hahmojen puheen osalta ei olekaan mukana. Pelin tekstityksien suomennoksissa on tosin käytetty jotain varsin huvittavia vapauksia, kuten ”be careful”, joka pelissä on suomennettu ”pysy ehjänä”, kun taas Nemoa Etsimässä minipelin Bruce-pahishain karjumat sanat ”Here comes Brucey!” on käännetty ”täältä tulee pomo!”, jonka luulisin viittaaavan laulaja Bruce Springsteenin lempinimeen ”boss”. Olettaisin ettei tuollaista viittausta moni lapsi tule ymmärtämään…

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Mahdollisuus kokea virtuaalinen Disneyland
  • + Co-op pelitila
  • + Suomenkielisyys
  • + Ohjaus on melko toimiva lapsia ajatellen

Huonoa

  • - Ajoittain töksähtelevä grafiikka
  • - Disneyland on kamalan täyteen ahdettu paikka
  • - Minipelien itseääntoistavuus