Arvostelussa Dragon Age: Origins

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 17.helmikuu 2010

Peliarvostelu

Pelin nimi Dragon Age: Origins
Alusta XBOX360
Moninpeli Ei
Arvostelukappale EA
< >
Avaa pelin lisätiedot

Kanadalainen Bioware tunnetaan pitkän linjan roolipelitehtailijana, joka tuli tunnetuksi aikoinaan roolipelillään Baldur’s Gate vuonna 1998. Siitä lähtien Bioware on yhdistetty pelkästään laadukkaisiin roolipeleihin ja Biowaren käsialaa ovat vuosien varrella olleet muun muassa Star Wars: Knights of the Old Republic, Jade Empire, vuonna 2007 julkaistu, loistava Mass Effect. Pelitalon tuoreinta käsialaa ovat EA:n omistuksessa julkaistut Dragon Age: Origins sekä vastikään julkaistu Mass Effect -pelin jatko-osa. Tämänkertainen arvostelumme käsittelee peliä Dragon Age: Origins.

Bioware on peleillään päästänyt pelaajan seikkailemaan muun muassa Tähtien Sota -universumissa, myyttisessä sekä muinaisessa Kiinassa. Dragon Age: Origins vie pelaajan ikäänkuin takaisin Biowaren juurille fantasiamaailmaan, joka muistuttaa enemmän kuin vähän kuuluisaa Taru Sormusten Herraa sen maailman sekä hahmojensa osalta, mutta on samalla eräänlainen hengellinen seuraaja Baldur’s Gate -peleille.
Dragon Agen tapahtumat sijoittuvat monimuotoiseen maailmaan nimeltä Ferelden, joka jakautuu useaan pienempään seikkailtavaan ja tutkailtavaan osaan. Fereldeniä asuttavat ihmisten lisäksi haltijat, kääpiöt, örkit kuin kaiken maailmaan muut kiusankappaleet aina jättiläishämähäkeistä ihmissusiin ja epäkuolleisiin sekä puhuviin puihin, jotka kansoittavat Brecialianin metsää.

Ennen varsinaisen pelin aloittamista pelaaja luo itselleen tyypilliseen Bioware -pelin tapaan itselleen pelihahmon. Ensiksi valitaan oman hahmon rotu valitaan kolmen vaihtoehdon väliltä (ihminen, haltija, kääpiö). Tämän jälkeen valitaan oman hahmon hahmoluokka (roque, warrior ja mage). Pelaaja voi myöhemmin lisäerikoistua erottuakseen entistä paremmin pelin muista kohdattavista hahmoista. Dragon Agen tarinan mukaan on kulunut noin 400 vuotta siitä kun Ferelden joutui edellisen kerran suureen sotaan darkspawneja, eli pimeyden laumoja — kuten örkkejä — vastaan. Nyt aika on jälleen koittanut ja pahuus on noussut sotajalalle. Fereldenin hyvien sielujen on siis jälleen kerran yhdistettävä voimansa ja kukistettava pahuus. Pelin alkaessa pelaaja aloittaa taipaleensa eräänlaisen akatemian penkiltä, oli rotu ja suuntautumisluokka sitten mikä tahansa. Ainakin omasta mielestäni pelin alku on jokseenkin tylsänpuoleinen, eikä koukuta samaan tapaan välittömästi kuin aiemmat Biowaren tuotokset, mutta kunhan pelin juoni viimein kuljettaa pelaajan akatemiassa seikkailemisen loppumetreille ja lopulta kokonaan sieltä pois ulkomaailmassa sotivien Grey Wardeneiden riveihin, alkaa juttu muuttua paljon mielenkiintoisemmaksi.

Dragon Age: Originsin pelattavuus soljuu Biowaren pelejä aiemmin pelanneelle varsin tuttuun tapaan. Pelaaja seikkailee Fereldenissä paikasta toiseen, tapaa uusia ystävällismielisiä hahmoja, jotka sitten lopulta lyöttäytyvät pelaajan matkaan jutustelun jälkeen. Jälleen kerran olisi tarkoitus koota mahdollisimman iso posse mukaan taistelemaan pahuutta vastaan yhdessä pelaajan oman hahmon kanssa. Hieman harmillisesti esimerkiksi Mass Effectin sekä Jade Empiren tapaan pelaajalla ei voi kuitenkaan olla kerrallaan kuin kolme kaverusta mukanaan seikkailemassa. Tämä korostuu etenkin joissain pelin vaikeimmista taisteluista (keskivaikealla vaikeustasolla) ja välillä tuntuu, että joitain taisteluita saa hahmovarustelun ja taistelutekniikoiden käytön osalta hioa täydellisyyteen asti, ennen kuin viimein onnistuminen koittaa. Pelaajan seikkaillessa kolmen muun hahmon kanssa jäävät loput ylimääräiset hahmot leiripaikalle odottelemaan pelaajan paluuta, jonne pääsee aina halutessaan silloin, kun pelaaja poistuu takaisin maailmankartalle. Leiripaikalla pelaajan on mahdollista sitten jälleen tehdä muutoksia ryhmänsä kokoonpanoon mikäli haluaa vaihtelua.

Matkan varrella kohdattavat hahmot ovat kaikki taidoiltaan varsin erilaisia puhumattakaan niiden erilaisista persoonallisuuksista. Pelin aikana tutuiksi tulevat muun muassa vitsiä joka asiasta vääntävä, niin ikään Grey Wardeneiden riveissä taistellut Alistair, erään noidan viehättävä — joskin salaperäinen — tytär Morrigan, sekä kylmähermoinen ja vähäsanainen Sten, Qunarin sotilas, jonka pelaaja löytää häkistä tuomittuna kuolemaan. Kaiken kaikkiaan pelissä on kymmenen erilaista hahmoa, joiden kanssa pelaaja voi sopia liittolaisuuden. Kaikkiin pelin hahmoihin ei pelin läpäisyä ajatellen ole kuitenkaan välttämätöntä tutustua, joten tämä jo sinänsä lisää uudelleenpeluun arvoa. Samaa arvoa lisää myös tottakai erilaiset pelattavat rodut, eri hahmoluokat sekä näiden monihaaraiset kehittymismahdollisuudet. Peli pitää sisällään myös kuusi erilaista loppua, joiden kunkin näkeminen riippuu pelaajan tekemisistä ja keskusteluvalinnoista pelin aikana.

Kuten arvata saattaa, on myös Dragon Agessa itse taistelemisen ja seikkailemisen ohella tarjolla myös paljon jutustelua. Ei pelkästään omien matkakumppaneiden kanssa, vaan useiden kymmenien muiden matkan varrella kohdattavien pelihahmojen kanssa. Useimmat näistä pyytävät pelaajalta apua jos jonkinnäköiseen ongelmaan ja jääkin aina pelaajan valinnaksi päättääkö auttaa hahmoja vaiko ei. Kaikkia ei luonollisestikaan ole pakko miellyttää. Joskus asiaan puuttumista kannattaa myös miettiä kaksi kertaa, sillä kaikki mukana roikkuvat hahmot eivät välttämättä hyväksy pelaajan valintoja ja saattavat pahimmassa tapauksessa lopulta kääntyä pelaajaa vastaan, jolloin pelaaja menettää kyseisen hahmon loppupelin ajaksi ryhmästään joutuessaan pahimmassa tapauksessa listimään tämän.

Tehtäviä ? eli haasteita ? on tarjolla kasapäin ja usein niiden suorittamiseen on tarjolla enemmän kuin yksi vaihtoehto. Joskus pelihahmot pyytävät pelaajaa noutamaan jonkin tietyn esineen paikasta X, kun taas joskus jokin kadoksissa oleva hahmo olisi tarkoitus löytää ja pelastaa ja sitä rataa.

Pelissä isompien ja pienempien tehtävien suoritustapa luonnollisesti vaikuttaa pelaajan hyvän/pahan puolen mittariin, jolloin ”sydämettömät ratkaisut” vievät kohti pimeyttä ja toisinpäin. Sen lisäksi, että pelaaja voi omilla ratkaisuillaan karkottaa omia matkakumppaneitaan, on mahdollista onnistua myös toisinkin päin. Tarjolla on Mass Effectin tapaan mahdollisuus liittolaisten hurmaamiseen, sekä sitä kautta rajattujen seksikohtausten näkemiseen, mikäli välit muodostuvat riittävän läheisiksi ja pelaaja onnistuu valitsemaan oikeita dialogivalintoja tiettyinä hetkinä.

Sivutehtävät ovat yleensä erittäin yksinkertaisia ja pääasiassa niiden suorittamisesta kostuukin vain kokemuspisteillä sekä lopulta hahmon tason ylenemisellä, jolloin pääsee jälleen ripottelemaan kokemuspisteitä hahmonsa eri ominaisuuksien ylle sekä samalla oppimaan uusia taitoja. Taidot jakautuvat käytännössä kahteen luokkaan: on yleisellä tasolla paranneltavia taitoja, kuten ansojen rakentelu, varastaminen, taistelutekniikka ja niin edelleen, jonka lisäksi sen lisäksi kehitettäviä ovat erilaiset taisteluominaisuudet, kuten erilaiset taika- ja taistelukyvyt. Erilaisia taitoja kuin taistelutaitojakin on tarjolla rutkasti ja ne muuttuvat jokaisen lisäpäivityksen myötä yhä monipuolisimmaksi, joten monimuotoisuutta riittää myös taistelemisenkin osalta.

Pelaajalla voi kerrallaan olla kuusi erilaista kykyä käytössään pelin ruudulla killuvassa käyttöliittymässä ja niiden valitseminen onnistuu ohjaimen nappuloilla X,Y ja B ja jokaisen nappulan vastatessa yhtä taitoa. A-nappula sen sijaan toteuttaa eräänlaisen perustason iskun, jota joutuu käyttämään aina silloin, kun pelaajan hahmon erikoistaidot latautuvat sen pienen hetken ennen uudelleenkäytön mahdollisuutta. Koska taitoja voi kerrallaan olla ruudulla valittavana kuusi, on loput kolme kätketty kolmen päällimmäisenä näkyvän taakse. Mikäli haluaa käyttää jotain näistä kolmesta jälkimmäisestä, on pidettävä ohjaimen oikeaa liipaisinta pohjassa, jolloin taaimmaiset erikoiskyvyt nousevat näkyviin ja jonka jälkeen niitä voi käyttää samaan tapaan nappuloilla X, Y sekä B. Sen sijaan ohjaimen vasenta liipaisinta pohjassa pitämällä pompahtaa ruudulle eräänlainen pyörävalikko, josta voi ohjaimen tatilla valita haluamansa valikon. Valikon kautta pääsee hieman nopeammin vaihtelemaan esimerkiksi käytössä olevia taitoja, sekä hoitamaan pikaparannuksen. Tämä kyseinen käyttöliittymä on varsin kätevä ja nopea käyttää, vaikka pelaaja voikin käytännössä pysäyttää pelin menemällä myös ihan kokonaan valikkoon pläräämään asetuksiaankin.

Taistelumekaniikaltaan Dragon Age: Origins on puhdas roolipeli, eli vaikka meno on 3rd person kuvakulmasta nähtyä, ei taisteleminen esimerkiksi Mass Effectin tapaan ole reaaliaikaista siinä mielessä, että jos pelaaja iskee vihollista, niin takuuvarmasti näin tekee yleensä aina myös vihollinenkin heti omalla vuorollaan. Taistelumekaniikka onkin Dragon Agessa Jade Empiren tyylinen. Pelaaja voi varustella hahmojaan taistelutilanteita varten useilla erilaisilla varusteilla, jotka vaihtelevat aseista (miekat, taikakepit, jousipyssyt, kirveet jne) suojuskilpiin, sekä rintapanssareihin, saappaisiin kuin erilaisiin riipuksiin ja sormuksiinkin.

Jokainen pelistä löydettävä varuste on ominaisuuksiltaan erilainen ja useimmat pitävät sisällään tavallisen tehokkuuden ohella myös erilaisia lisäbonuksia vaikkapa taikuuteen tai kylmyyden ja tulen vastustamiseen. Tavaraa kertyy pelin edetessä listityiltä vihollisilta keräämällä, mutta myös sieltä täältä löytvistä aarrearkuista sekä muista laatikoista on mahdollista löytää lisävarusteita. Loputtomia määriä pelaaja ei kuitenkaan tavaraa voi mukanaan kantaa ja tällöin tarpeeseen tuleekin kauppias, jolle on mahdollista kaupata kaikki ylimääräinen roina ja vastapainoksi ostella tilalle uutta, parempaa tavaraa. Yksi pelin pienistä ärsyttävyyksistä on se, että pelaaja ei voi lainkaan pudottaa ylimääräistä roinaansa maahan mikäli ei sitä enää tarvitsekaan. Aina on pakko löytää kauppias, jolle voi myydä ylimääräisen rojunsa. Etenkin silloin, kun löytää jonkin hiemankin paremman tavaran, mutta sitä ei voikaan ottaa mukaan kun tavarapussukka on täynnä korostuu tämä hölmö ratkaisu erittäin hermoja raastavalla tavalla.
Audiovisuaalisesti Dragon Age ei ole Biowaren parhaimmistoa oikeastaan millään saralla. Kaunis The Lord Of The Rings -elokuvatyyppinen musiikki kyllä on kaunista ja sopii pelin tunnelmaan siihen missä sen sielunveljet sopivat myös Peter Jacksonin luomuksiinkin, mutta muutoin esimerkiksi ääninäyttelyssä olisi ainakin paikoin varmasti pystytty parempaankin. Pelin päähahmot tottakai ovat pelin parhaimmistoa, mutta osa matkan varrella kohdattavista hieman geneerisimmistä hahmoista olisi mielestäni kaivannut enemmän yrittämistä persoonansa elävöittämiseksi. Mass Effectistä poiketen Dragon Age on ottanut siinä mielessä takapakkia takaisin Jade Empiren aikaan, että tällä kertaa pelaajan hahmo ei taaskaan puhu sanaakaan (muuta kuin taistelun aikana silloin tällöin sanan tai toisen). Joidenkin mielestä tämä kirjamainen ratkaisu on varmasti parempi, sillä se jättää enemmän varaa mielikuvitukselle (itse kuvittelin oman harmaahiuksisen maagini puhuvan kuin Taru Sormusten Herrasta -elokuvien Gandalf ikään) mutta omasta mielestäni Mass Effectin ratkaisu antaa pelaajan hahmolle ? oli se sitten nais- tai miespuolinen ? kunnon ääni oli erittäin hyvä veto, eikä mielestäni vienyt mitään pois pelaajan luoman hahmon ainutlaatuisuudelta.

Visuaalisesti pelin parasta antia ovat ehkäpä pelihahmot, sekä jotkin taikojen erikoisefektit, mutta näin muutoin Dragon Agen visuaalinen vaikutelma on jokseenkin kamalan vaisu ? jos jälleen kerran verrataan Mass Effectiin. Maisemat olisivat kaivanneet enemmän yksityiskohtia osakseen ja etenkin luolastot ovat kamalan palikkamaisia ja kulahtanein tekstuurein varusteltuja. Myös osa etenkin geneerisimmisistä pelihahmoista muistuttaa välillä liiaksi toisiaan, minkä lisäksi näin yleisellä tasolla kasvojen yksityiskohtaisuuksiin on käytetty hämmästyttävän vähän huomiota. Siitäkään huolimatta se ei estä tuomasta ruudulle useita lataustaukoja, joilla koko Ferelden ja sen eri osat on pilkottu. Lähes jokaisesta paikasta toiseen ? jopa talon kerroksesta toiseen ? matkaaminen havainnoillistetaan latausruudulla, joka ikävä kyllä hieman särkee ainakin Xboxilla saumatonta pelikokemusta. Toki voi olla, ettei tämä pelin PC-versiossa tehokkaalla koneella ole yhtä silmiinpistävä tekijä, mutta konsolillapa on.

Kokonaisuutena ei kuitenkaan sovi vähätellä Dragon Age: Origins -pelin arvoa ja laatua. Pelin tarina on mukaansa tempaava jokseenkin tylsän alkuosion jälkeen, joka myös esittelee mielenkiintoisia hahmoja sen edetessä. Pelissä riittää koukuttavaa pelattavaa useammaksikin läpipeluukerraksi ja se on oiva lisäys Biowaren roolipelikatalogiin, joskaan ei ole omasta mielestäni ole välttämättä se kaikkein kirkkain tähti, vaikka fantasia ja Taru Sormusten Herra näin muuten uppoaakin. Tätä kirjoittaessa pelille on jo saatavissa lisää pelattavaakin ladattavien sekä maksullisten lisäseikkailuiden muodossa.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Uudelleenpeluun arvoa riittää
  • + Yleinen pelattavuus
  • + Monipuoliset hahmonkehitysmahdollisuudet
  • + Mielenkiitoinen tarina sekä sen hahmot

Huonoa

  • - Usein tapahtuvat lataustauot särkevät hieman kokonaisuutta
  • - Tavaroita ei ole mahdollista lainkaan pudottaa inventaariosta
  • - Vain neljä hahmoa voi olla kerrallaan pelattavana
  • - Mykkä pelihahmo, ääninäyttely muutoin paikoitellen ponnetonta
  • - Vaisu grafiikka