Arvostelussa Dragonball Xenoverse 2

Kirjoittanut: Teemu Laitinen, 4.joulukuu 2016

Peliarvostelu

Pelin nimi Dragonball Xenoverse 2
Alusta Playstation 4
Kehittäjä/julkaisija: Bird Studio/Bandai Namco
Pelaajamäärä/moninpeli: 1-4/Verkossa
< >
Avaa pelin lisätiedot

Dragonball Z on yksi niistä harvoista anime-sarjoista, joka näkyi myös Suomen töllössä kultaisella 90-luvulla. Itse sarjan perustuspilarit tietenkin ovat siellä 80-luvulla, kuten piirrosjäljestä ja hiusmuodista voi huomata. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt sarjan suosiota tänäkään päivänä, joka nauttii tietystä seuraajakunnasta ”animehörhöjen” keskuudessa. Nämä animet / mangat ovat harvassa, eikä siksi ole mikään ihme, että niistä kaikki mahdollinen media revitään irti. Ei siinä, Dragonball on animessa omaa luokkaansa.

Xenoverse 2 on Dragonball -fanille kaikkea sitä, mitä ensimmäisen osan piti olla. Huomaa jo heti, että kaikessa kehityksessä on vain keskitytty siihen, mistä on tullut palautetta ja mihin ollaan haluttu parannusta. Olihan Xenoverse 2 jopa betatestauksessakin. Tämäkin jo kielii siitä, että ihan tosissaan halutaan tarjota faneille sitä, mitä he ansaitsevat.

Pelin alku olisi voinut kuitenkin olla vielä enemmän anteeksiantavampi, sillä onhan kyseessä toinen osa jo tähän samaan universumiin sijoittuvassa pelissä. Perinteiset taistelun oppimiset voi kyllä skipata, mutta on käsittämätöntä, että täysin samaa taistelua joutuu käymään kuin ykkös osassa oli. Tämä tarkoittanee sitä, että iso apina-Vegeta huonolla tekoälyllä on myös tässäkin pelissä edessä. Peliin ei siis tosiaan olla panostettu ollenkaan muuten kuin pelaajien toiveisiin. Oma mielikuvitus tuntuu puuttuvan ajoittain. Kun tästä alun haparuudesta on päästy pois niin peli tuntuu paljon nautinnollisemmalta. Alku on lähinnä sellaista pakkopullaa, jossa käydään perusteet läpi ja skipataan kuitenkin kaikki se mikä vain on mahdollista.

Juoni oli ensimmäisessä osassa aika perinteistä DBZ:a ja sitä se tässäkin on. Lohikäärmepallot ovat ainoastaan sivutehtävien takana, aikamatkailu on kuitenkin vielä pääosassa. Tällä kertaa universumin rakenteita järkyttää demoniset voimat ja joukkion pääpahiksena on Mira niminen heppu. Tarinaa on edessä noin 35 tuntia suuntaan ja toiseen, riippuen paljonkin siitä, että jaksaako kuunnella kaikki höpötykset.

Nettipeli on se, mihin tässä on enimmäkseen panostettu. Tämä tulee myös nopeasti ilmi alkuskenaarioiden jälkeen. Rakenteellisesti juuri mikään, aikaisempaan osaan verrattaesa, ei ole muuttunut. Muiden kanssa on mahdollista käydä läpi taisteluita tietokonetta vsataan tai voi haastaa toisia pelaajia nokkapokkaan. Miinuksena se, että pelaajia ei alimmilla tasoilla löydy, mutta tämä on pelin kehittäjästä riippumaton ongelma. Alhaisen tason pelaaja voi kuitenkin etsiä isompia sotureita taistoon, mutta odotettavissa on kuitnekin varma häviö. Parasta nettitaistoissa on se, että on mahdollista liittyä turnauksiin, joita marras- ja joulukuun aikana on useampi. Omaa nimeä on luonnollisesti mieluisa yrittää saada nousemaan listoille.

Kontrollit ovat veteraanille täysin samat kuin ennenkin. Suurimmaksi osaksi rämpytellään yhtä tai kahta näppäintä samaan aikaan, mutta kovempien yhdistelmien heittäminen vaatii harjoittelua. Etenkin ajoituksella on tärkeä rooli taisteluissa. Se on kyllä hienoa tässä uudessa osassa, että Ki-energiat eivät kulu samaan tapaan kuin aikaisemmin, eli erikoisuushyökkäyksiä voi latoa useammin. Tämä on tehnyt taisteluista paljon mielekkäämpää, kun aikaisemmin joutui mätkiä paljon heikomman tason sarjoja, jotta Ki-energiat täyttyivät.

Tietokoneen ohjaamat vastustajat tippuvat myös paljon helpommin kuin ensimmäisessä osassa. Tutut tusinaviholliset, shaibamanit ovat mukana tässä uudessakin universumissa, mutta uusiakin hahmoja on vastassa. Mikäli omistaa ensimmäisen osan, voi ladata pelin tallennuksesta tämän sankarin omaan kaupunkiin. Hahmon kehitykseen on tullut parannusta ja se on monipuolisempaa. Mitään ihmeelisen mullistavaa ei ole luvassa, mutta kyllä aika persoonallisen hahmon onnistuu kehittelemään ja laaja värivalikoimakin tuota korostaa.

Toki tuttu Tokitoki kaupunki on mukana, se vain on nyt nimetty Conton Cityksi. Kaupunki on myös paljon isompi ja selkeämpi. Onneksi tätä laajaa kaupunkia ei tarvitse kävellen talsia läpi vaan pelaajalla on käytössään nopsa lautta. Kaikki tutut kohteet löytyvät, kuten taisteluihin ilmoittautumiset ja kaupat, joista pelaaja pääsee ostelemaan esimerkiksi uusia superhyökkäyksiä tai vaatekappaleita, mutta uutta on pienet sivutehtävät joita kaupungin asukkaat tulevat tarjoilemaan. He myös voivat antaa tavaroita pelaajan käytettäviksi, kuten kuuluisaa maukasta senzu papua.

Grafiikkaa on pikkasen paranneltu, mutta äänimaailma on musiikin osalta jälleen aika karseeta kuunneltavaa. Conton Cityn melodiat alkavat aika nopeasti ärsyttämään, mutta nämä voi onneksi napsaista pois. Dragon Ball on siitä omituinen anime, että sitä mieluummin kuuntelee englanninkielisenä, vaikka Xenoverse 2 tarjoaakin japaniversion. Tämä johtunee siitä, että se tuli kuvaputkesta englanniksi dubattuna, silloin vanhoina aikoina. Ääninäyttely oli jo siihen aikaan niin kornia, että ei voisi kuvitellakaan mitään sopivampaa ja se tyyli on Xenoverse 2:ssa säilytetty. Toki se on tyylikästä samaan aikaan.

On tavallaan vaikea verrata tätä aikaisempaan osaan, sillä niin vähän on muuttunut. Aikaisempi Xenoverse sai rankkaa palautetta faneilta ja tuotteen kehittäjät nyt kuuntelivat. Xenoverse 2:sta on tehty juuri sitä, mitä ensimmäisen osan olisi pitänyt olla. Samoja virheitä on tehty, etenkin tekoälyyn olisi pitänyt panostaa, mutta fanituotteena Xenoverse on parasta mitä voi toivoa. Pakko ostos sarjan faneille ja miksi ei myös animesta yleisesti kiinnostuneille.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Tyylilleen uskollinen
  • + Pelaajia löytyy
  • + Tekemistä riittää pitkäksi aikaa
  • + Lähes täydellinen fanituote

Huonoa

  • - Tekoäly on ankeaa
  • - Musiikki