Arvostelussa Dragon’s Dogma – Dark Arisen

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 13.toukokuu 2013

Peliarvostelu

Pelin nimi Dragon's Dogma - Dark Arisen
Alusta XBOX360
Julkaisija Capcom
Versio Lehdistö
Avaa pelin lisätiedot

Capcomin viime vuonna julkaistu toimintaroolipeli Dragon’s Dogma oli erittäin tervetullutta sorttia lähinnä Biowaren valloittaman genren länsimaisille markkinoille ja peli onkin selkeästi suunnattu juuri Biowaren pelien kilpailijaksi. Game Realityn arvostelussa peli keräsi 4,5 tähteä ja kehuimme muun muassa sen pelimaailman laajuutta, pelaamisen epälineaarisuutta sekä matkatovereiden tekoälyä. Myös vuorokaudenaikojen realistisempi kesto ja yöajan kunnollinen pimeys olivat jotain harvinaisempaa sorttia ja toivat ihan omanlaisensa tunnelman peliin.

Dragon’s Dogma keräsi viime vuonna kehuja myös muissa pelimedioissa ja se myös myi hyvin: siitä tuli hyvin pian peli, joka on ollut nopeiten kopioita myynyt uusi pelisarja tämän konsolisukupolven aikana. Mahdollista jatko-osaa odotellessa voivat peliin vielä tutustumattomat pelaajat nyt rikkoa sivistyksen puutettaan Dragon’s Dogma ? Dark Arisen -julkaisulla ja halutessaan saman voivat tehdä myös pelin jo entuudestaan tuntevat pelaajatkin.
Uskollisuudesta Dragon’s Dogman Dark Arisen-version pariin palaavia pelaajia Capcom palkitsee ilmaisilla rift kristalliyksiköillä (kaikkiaan 100 000 kappaletta), muutamilla ylimääräisillä haarniskoilla sekä eternal ferrystone -kivellä ? olettaen, että Xboxin kovalevyltä yhä löytyy alkuperäisen Dragon’s Dogman tallennustiedosto.

Alkuperäisen pelin omistavien tosifanien hankintakynnys madaltunee kenties lisäksi sillä iloisella tiedolla, että siinä missä alkuperäispeli maksaa nykypäivänä noin 20 euroa, saa Dark Arisenin uutenakin vain hieman yli kolmellakymmenellä eurolla. Dark Arisen kun sisältää alkuperäisen pelin, ehostettuna lisäominaisuuksilla.

Dragon’s Dogmassa seikkaillaan alkuperäispainoksen tapaan Gransysin laajassa fantasiamaailmassa, joka on imenyt selkeästi vaikutteita muun muassa Taru Sormusten Herrasta ja Game Of Thronesista ? saattaapa pelissä kohdata jopa erään isokokoisen ja mustahiuksisen hahmonkin, jonka nimi on ?Kahl-Drogo?…

Pelissä pelaaja rakentaa ihan aluksi oman mykän fantasiahahmonsa (mies- tai naispuolisen) ja valitsee tälle hahmoluokan, joita ovat ritari, maagi ja jousipyssyekspertti ?strider?. Kun hahmo on luotu, voi näytös alkaa. Tarinan alussa Gransysin kimppuun hyökkää valtava lohikäärme ja suuren taistelun lomassa tämä lohikäärme vie pelaajan hahmolta sydämen rinnasta. Vastoin kaikkia odotuksia pelaajan hän ei kuitenkaan kuole tähän, vaan taikakonstien avulla hänet palautetaan takaisin elävien kirjoihin ja samalla pelaajan hahmosta muodostuu Valittu, jonka tulee etsiä lohikäärme ja kukistaa se suojellakseen Gransysin asukkaita varmalta tuholta.

Tästä edespäin kaikki kutsuvat pelaajan hahmoa nimellä Arisen (ylösnoussut). Tarina ei sinänsä polski missään omaperäisyyden kylvyssä, mutta toimii silti ihan tyydyttävästi tarjoten edes jonkinlaisen pohjustuksen pelin tarjoamalle fantasiamaailmalle ja tekosyyn sille miksi pelissä ylipäätään mitään tehdään.
Sinne ja takaisin
Luonnollisestikaan suuri lohikäärme ei odottele heti ensimmäisen kukkulan takana, vaan sitä metsästettäessä suoritetaan pääjuonen tehtäviä, jotka vievät kohti lohikäärmettä edestakaisin Gransysia, mutta tarjolla on myös sivutehtäviäkin, joista saa palkaksi kultaa, varusteita ja niin edelleen. Varsin perustason roolipelailua siis. Gransysin navigoimiseksi tarjotaan pelin aikana ruudulla näkyvän pikkukartan lisäksi suurempaakin karttaa, johon on mahdollista asettaa jopa kolme waypoint-merkkiä kerrallaan. Erittäin hyvä näin, sillä välillä matka suunnitellulle paikalle saattaa olla niin pitkä, että pelin suuressa ja mukavan epälieaarisessa maailmassa tallustettaessa on helppo kulkea harhaan, koska ?suorin? reitti ei välttämättä ole se suorin. Polut jakautuvat välillä useampiin haaroihin, minkä lisäksi joet sekä kalliosolat halkovat maailmaa, eikä suoraan kulkeminen aina siten ole edes mahdollista, vaikka hahmo vedessä pärjääkin. Harhailun välttämisellä voidaan välttää parhaassa tapauksessa myös turhia yhteenottoja pelin kaiken maailman örkkien, peikkojen, luurankojen, susien ja muiden epämiellyttävien hirviöiden kanssa.

Tarjolla on myös pikamatkaamiseen tarkoitettuja eräänlaisia kalliita portaalikristalleja, mutta ne ovat kertakäyttöisiä ja kalliita. Etenkään pelin alussa niitä ei ole varaa hankkia, koska pitää jättää rahaa suojavarusteisiin ja aseisiin sekä niiden paranteluun. Alkuperäisen pelin tallennuksen omistaville pelaajille Dark Arisen tarjoaa loppumattomalla käyttötarkoituksella varustetun kristallin palkkioksi, mutta ainakaan itse en moista kiveä hahmoni tavaravalikosta Dark Arisenin aloittamisen jälkeen ikävä kyllä löytänyt.

Loppumattomilla nurmikentillä vaeltaminen kohti määränpäätä ei aina ole kovin hauskaa ? etenkään jos oma peliaika jollain kertaa on rajallista sorttia. Eikä se aina ole turvallistakaan, etenkään yöaikaan. Pimeyden laskeutuessa Gransysin ylle heräilevät muun muassa haamut maan alta kaivautuvat epäkuolleet. Yöaika myös tarkoittaa yötä ja silloin on lähes pilkkopimeää, etenkin jos mukana kulkevasta lampusta on öljy päässyt loppumaan, eikä sitä ole varalla taskuissa. Pimeässä taisteleminen onkin paljon hankalampaa ja vihollisjoukkojen kiertäminen kauempaa ei aina onnistu, koska pelaaja ei näe riittävän pitkälle eteensä.

Turvallisinta aluetta pelissä ovatkin erilaiset ihmisten asuttamat linnoitukset, joissa voi käydä majatalossa nukkumassa yön pois tai sitten käydä kauppaa omilla ja muiden tavaroilla. Pelin aikana vihollisia listittäessä, pelaajan hahmo ja muut kanssahahmot keräävät kokemuspisteitä ja nousevat tasoissa ja paranevat automaattisesti eri osa-alueissa. Omaa selviytymismahdollisuuttaan voi lisätä varustelemalla hahmoaan paremmilla suojuksilla sekä aseilla, joita saa hankittua kauppiailta, mutta joskus myös aarrearkuista, tynnyreistä ja muista koluttavista paikoista. Mukana ovat roolipeleille ominaiseen tapaan kaikenmaailman keräiltävät aina kukista sieniin ja listittyjen vihollisten ruumiinosiin, kuten pääkalloihin tai harpyjen sulkiin sekä mitä niiden taskujen pohjalta nyt sattuu löytymään.

Monista aineksista voi yhdistellä erinäisiä rohtoja ja homehtuvia tavaroita, kuten kurpitsoja voi säilöä, jolloin ne eivät mätäne kokonaan ja ne pysyvät käyttökelpoisina. Tähän tarkoitukseen on totta kai silloin oltava tyhjä purkki. Erilaisia ainesosia tarvitaan lisäksi varusteiden ja aseiden tähtiluokitusten, eli tehokkuuden ja suojaprosentin parantelemiseen. Aivan ylettömän paljon ei kaikenmaailman rojua kannata kantaa mukanaan, sillä peli huomioi hahmon mukanaan kantaman painon ja sen perusteella hahmo joko väsyy helpommin tai on kestävämpi vaikkapa pitkään kestävässä juoksussa. Kestävyys on tärkeää silloin, kun tarvitsee juosta karkuun vaikkapa liian ylivoimaista vihollisjoukkiota. Onneksi muiden mukana roikkuvien hahmojen taskuihin voi pujottaa omia rojujaan, silloin kun alkaa tuntua liian raskaalta. Tavaroita voi viedä myös säilöön esimerkiksi juuri majatalojen kirstuihin ja noutaa ne sieltä myöhemmin.
Lohikäärmesaattue

Helpolla vaikeustasollakaan Dragon’s Dogma ei ole mikään läpihuutojuttu ja onkin hyvä, että pelissä saa otettua matkaansa maksimissaan kolme muuta hahmoa. Nämä hahmoluokiltaan vaihtelevat tekoälyhahmot taistelevat melko älykkäästi rinnalla ja niistä on suurta apua hädän hetkellä, sillä esimerkiksi maagit osaavat palauttaa osan pelaajan hahmon terveydestä taistelun jälkeen. Tekoälykavereitakin kannattaa omassa hädässään auttaa, sillä mikäli vaikkapa susilauman keskellä sattuu käymään niin, että kaikki toverit ehtivät menehtyä ennen elvytystä, ei niitä voi enää elvyttää takaisin peliin, vaan on etsittävä uusia kumppaneita.
Hienona yksityiskohtana uusia apureita voi onneksi kuitenkin värvätä lähes mistä tahansa. Joskus hyviltä vaikuttavia matkakumppaneita saattaa löytyä linnojen muurien sisäpuolelta, joskus sellaisen saattaa kohdata yksinkertaisesti vaeltaessaan metsän halki johtavalla polulla. Kaikkien kanssa voi jutella ja suurimman osan värvätä tiettyä summaa vastaan, jotka eivät kaupankäyntivaluutan tapaan ole kultaa, vaan sen sijaan eräänlaisia ?portaalikristalleja.?, joita niitäkin kertyy tilille pelaajan kartuttaessa kokemusta. Tietyistä paikoista löytyy sitten ihan kokonaisia portaalejakin, joissa pelaaja voi vierailla ja tutkailla lähemmin useampaa mahdollista värvättävää kohdetta kerrallaan omassa rauhassaan.

Matkalla tavattuja pelihahmoja voi lisätä suosikkeihin, jolloin ne voi kaivaa nopeasti esiin portaalien sisällä, mikäli haluaa värvätä tietyn hahmon, jonka on aiemmin kohdannut matkallaan. Yksi hienoimmista ominaisuuksista Dark Arisenissakin on pelin Xbox Live-tuki, joka mahdollistaa sen, että pelaaja voi värvätä avukseen muiden pelaajien luomia hahmoja, jolloin ne tulevat mukaan pelaajan seikkailuun tekoälyn ohjastamina. Lainatut hahmo keräävät kokemusta, joten lainaajakin saa rahallisen korvauksen lisäksi hahmonsa seikkailemisesta jotain hyötyä.

Mikä Dark Arisen sitten oikein on? Se ei ole täysverinen jatko-osa, eikä levyllinen kasa aiemmin julkaistua DLC:tä vaan pikemminkin paranneltu ja ehostettu versio alkuperäispelistä. Päällisin puolin huomattavin ero on se, että peli on pakattu kahdelle DVD:lle: toisessa on itse peli ja toisessa ovat uuden pelattavan pelialueen, Bitterblack Islen ohella uutta edustavat japanilaiset äänet mahdollistava äänipaketti sekä grafiikan HD-päivitys. Sinänsä hassua, että pelin grafiikkaa alkuperäisestä paranteleva tekstuuripaketti kantaa kirjaimia ?HD? mukanaan ? eikös kaikkien uusien pelien ole ollut tarkoitus olla täyttä HD:tä jo siitä asti kun Xbox 360 aikoinaan julkaistiin… Ilmeisesti ei.

Visuaalisen eron vanhan ja uuden välillä kyllä huomaa, mutta ei ero maata mullistava ole; pelin suttuisimmat ja useimmin näkyvät tekstuurit ovat saaneet pientä kasvojenkohotusta, kuten esimerkiksi linnojen seinät ja niiden mukulakivetykset, mutta siinäpä ero suurimmaksi osaksi sitten onkin. Pelihahmot ja maisemat, kuten ruohokentät ja lähes kaikki muukin on pysynyt samana. Pelissä tapaakin tuon tuosta edelleen tekstuureja, jotka ovat sitä ?vanhaa maata? ja siksi pelin rosoisuus on paikoin jopa aiempaa huomattavampaa, koska voi suoraan vertailla eritasoisia tekstuureja keskenään. Vaikka onkin ihan mukavaa, että Capcom on yrittänyt parannella rujoa peliään ?HD-päivityksellä? jää toteutus kuitenkin kauas monista Xboxin kärkipeleistä mitä grafiikkaan tulee.

Japaninkielinen ääninäyttely sen sijaan on varsin tervetullutta. Vaikka Dragon’s Dogman englanninkielinen äänityö ei ole huonoimmasta päästä sekään, peliin saa ihan eri tavalla tunnelmaa (ja vaihteluakin) kun vaihtaa välillä puheäänen japaninkieliseksi.

Dragon’s Dogma ? Dark Arisenin kolmas ja viimeinen uudistus on mainitsemani uusi pelialue, Bitterblack Isle. Kyseessä on mystinen saari kaukana Gransysin pääkaupungista Cassardiksesta. Miten uudelle pelialueelle sitten pääsee? Itse jouduin selvittämään tämän asian googlen avustuksella: Bitterblack Islelle pääsee kunhan menee Cassardikseen yöaikaan ja tarkemmin sanottuna sen laiturille, jossa mystinen mustiin pukeutunut nainen odottaa pelaajaa.

Bitterblack Isle koostuu useisiin käytäviin jakautuvasta isosta luolastosta, eikä ulkoilmassa juurikaan pyöritä, paitsi jos haluaa käydä nukkumassa tai juttelemassa Olralle, naiselle, joka pelaajan poppoon saarelle kuljettaa. Saaren luolasoista löytyy pääpeliä hankalampia ja isompia(!) vihollisia mukiloitavaksi ? kaiken sen tutkailemisen lomassa. Jopa lähes ruudun kokoinen, ei-niin-helposti kukistettava viikatemies esittäytyy pelaajan ryhmälle heti ensimmäisenä. Bitterblack Islem asuttajat ovatkin sen verran voimakasta sorttia, ettei saarelle kannata välttämättä edes lähteä kehnotasoisena ja huonoilla varusteilla. Poiskin onneksi pääsee, jos alkaa tuntua siltä, että vastassa on jotain ihan liian väkevää.
Kaiken kaikkiaan Dragon’s Dogma ? Dark Arisen on varsin toimiva uusintayritys tuoda länsimaisille markkinoille japanilaissävytteinen ja Bioware-henkinen toimintaroolipeli budjettihintaan. Ainoiksi valittamisen aiheiksi jäävät oikeastaan ne samat, jotka oli alkuperäisessäkin pelissä: musiikkia saisi olla runsaammin (nyt sitä on vain todella harvakseen ja yleensä taisteluiden aikana), tallennuspaikkoja enemmän kuin yksi ja lisäksi peli voisi lopettaa jankuttamisen ?tuoreista tapahtumista? kuten peliä koskevista uutisista sekä sille julkaistuista DLC-paketeista. Ei sitä oikeasti ihan joka ikinen kerta pelin käynnistyessä jaksaisi katsoa näitä samoja turhanpäiväisiä tekstejä ja vieläpä niin, ettei niitä voi lainkaan ohittaa.

Mikäli kuitenkin olet roolipelien ystävä, eikä Dragon’s Dogma ole ennestään tuttu, kannattaa edullinen Dark Arisen-julkaisu ehdottomasti tsekata. Jos olet jo pelannut alkuperäisen Dragon’s Dogman lävitse, tarjoaa Dark Arisen toki pienesti uuttakin, mutta kenties kannattaa miettiä kerran tai kaksi tarjoaako käytännössä yksi lineaarisempi pelialue riittävästi vastinetta rahoille.

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Yön ja päivän vaihtelulla on pelissä pidempikestoinen vaikutus
  • + Joukkojen värvääminen ja hahmojen kuolemismahdollisuus tuovat uuden ulottuvuuden
  • + Epälineaarinen seikkaileminen
  • + Matkatoverien hyvä tekoäly
  • + Gransys on laaja maailma tutkittavaksi..
  • + ..Ja Black Islen myötä entistä laajempi

Huonoa

  • - "HD-paketti" ei paranna pelin grafiikkaa kuten voisi olettaa
  • - Musiikkia pelissä saisi olla runsaamminkin
  • - Jatkuva muistutus DLC:stä ja tuoreista uutisista
  • - Kerrallaan tilaa vain yhdelle pelitallennukselle