Arvostellut: Teemu Laitinen, 29.kesäkuu 2009

Peliarvostelu

Arvostelussa Dynasty Warriors – Gundam 2

Pelin nimi: Dynasty Warriors - Gundam 2
Alusta: XBOX360
Content Download Ei
Tuki omille musiikeille On
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Dynasty Warriors - Gundam 2 kansikuva

Tuntuu siltä, että japanilaisista animesarjoista kehitetyt pelit ovat lähes aina keskinkertaisia riekaleita, joilla pelin kehittäjät koittavat vain rahastaa jonkin tietyn animesarjan faneja. Poikkeuksena keskinkertaisuuteen mainittakoon viime vuonna julkaistut Naruto, sekä Playstationille reilu kymmenen vuotta sitten julkaistu Ghost In The Shell. Eipä näitä animepelejä kovin montaa taida länsimarkkinoilla ollakaan, sillä Japanissahan homma on aivan eri luokkaa. Onhan Japani sentään animen kotimaa.

Jotkin animesarjat kuitenkin päätyvät myös eurooppalaisten ja amerikkalaistenkin tietoisuuteen. Gundam on yksi näistä ja Koei on päättänyt tuoda jälleen pelikansalle Gundamit uuden Dynasty Warriors -pelisarjan nimen alaisena.
Dynasty Warriors: Gundam 2 jatkaa pelisarjan hack’n’slash teemaa, joskin pieniä eroja löytyy yleisen aihepiirin lisäksi taistelemisen osalta. Muihin Dynastyihin verrattuna Gundamit kykenevät hyökkäämään hieman kauempaakin, joskin tämä on aika heikosti toteutettua; Laseria lentää kolmen sarjoissa. Pääsääntöisesti taistelut käydäänkin miekkaa ja robottien nyrkkejä heilutellen. Mättäminen on myös nopeatempoisempaa sarjan aiempiin osiin verrattuna, sillä Gundameilla on kyky liitää lyhyitä matkoja ilmassa, kuin maatakin pitkin. Tähän ne näkyvimmät erot muihin Dynasty Warriors -peleihin sitten suuremmilta osin jäävätkin.

Pelattavina pelimuotoina Gundam 2:ssa ovat Official, Mission, Versus, sekä Live -pelimuoto. Versus ja Live eivät eroa juuri mitenkään toisistaan, sillä molemmista löytyvät war, sudden death ja hunting -pelimuodot, eivätkä nämäkään taas paljoa eroa itsessään. War -pelimuodossa yritetään saavuttaa asetettu tavoite ennen pelitoveria, kuten hakata joukko vihollisia ensimmäisenä. Sudden death taas on juuri sitä miltä se kuulostaakin, eli olisi tarkoitus aiheuttaa nopea kuolema toiselle. Tässä pelimuodossa tosin häiriköi myös tekoälyn kaksi Gundamia vieressä. Hunting -pelissä koitetaan saada aikamääreeseen mennessä suurempi pistesaldo kuin toisella. Pisteet saavutetaan luonnollisesti hakkaamalla kaveria, sekä tekoälyn ohjaamia Gundameja, riippuen siitä, että onko jahtaaja vai jahdattu.

Gundam 2:sta koko Live-ominaisuus olisi pitänyt jättää suosiolla pois, sillä pelaajia ei servereiltä löydy millään. Pistetaulukkoa katsomalla syy melkeinpä selviääkin: Livessä pelaajat keräävät tililleen ace-pisteitä ja näille pisteille on ilmeisesti asetettu 9999 raja, joten kukaan pelaaja ei voi ikinä saavuttaa selkeää ykkössijaa. Näitä 9999 pistemäärän omaavia jenkkipelaajia löytyy muutama. Eri asia sitten onkin, että ovatko he tyytyväisiä epäselvään sijoitukseensa.

Official -muoto on yksinpelin sydän, joka tarjoaa Gundam-sarjan hahmojen tarinaa valaisevaa pelaamista. Kaverikin voi liittyä rinnalle taistelemaan ja seuraamaan juonta. Mukava lisäys kyllä, mutta peliruutu on jo versus -muodossakin hyvin ahdas, eikä asia parane officialissa ollenkaan. Pienoiskartta vie ison osan oikeasta yläkulmasta ja kamera on muutenkin liian lähellä pelaajan ohjailemaa Gundamia. Tämän lisäksi kamera on jatkuvasti osoittamassa tyhjyyttä ja vihollisia löytyy takaa runsaasti. Useimmiten kahinat menevätkin siihen, että odotetaan vihollisten kerääntyvän taakse nippuun ja hyökkäillään tuntemattomaan.

Official -pelimuodossa valittavana on neljä hahmoa, kuten Gundam-sarjan päähenkilö Amuro Ray tai hänen arkkivihollisensa Char. Hahmojen erot näkyvät kolmena keltaisena palkkina; lähitaistelu, ampuminen ja puolustus. Kun hahmo on valittu, siirrytään tehtävävalikkoon, jossa myös nähdään pientä taustaa itse henkilöstä ja tapahtumista, jotka ovat animesarjastakin tuttuja. Tehtävät on ripoteltu taustatarinan väliin, eikä niitä ole pakko siis lukea vaan voi hypätä suoraan tehtävästä tehtävään. Tarinan voi sulkea myös kokonaan ruudulta pois näkyvistä, mikäli ei huvita etsiä tehtäviä niiden välistä. Tehtävien päämäärät kuullaan lattealla englantilaisella ääninäyttelyllä höystettynä ja tämän jälkeen ruudulle vieritetään dialogia kaksiulotteisten Gundam -animesarjan hahmojen kera. Dialogit tulevat ruudulle aina pätkittäin ja lause kerrallaan, mutta dialogin voi asettaa onneksi automaattiselle rullaukselle tai ohittaa sen kokonaan, eikä jaaritteluja ole siten pakko katsoa. Dialogien jälkeen päästään tutkailemaan valitun tehtävän taktista karttaa, jossa vihollisen alueet vilkkuvat punaisena ja omat alueet näkyvät sinisenä. Pelaajan oma Gundami näkyy vihreänä kolmionmuotoisena merkkinä. Mikäli kartalla on useampi taktinen kohde, voi niitä tutkailla ohjaimen LB- ja RB-näppäimillä. Kartta saisi näyttää tarkempaa tietoa alueiden vihollismäärästä, jotta kunnon taktikointia voisi harrastaa. Kartalle pompsahtaa tehtävien aikana muutenkin lisää alueita, joten suurempi taktikointi jää kyllä tekemättä.

Kartan lisäksi voi tutkia myös tehtävän tavoitteita, sekä valitun hahmon asetuksia. Hahmolle voi säätää kolme erityiskykyä kaikkiaan 36:sta erilaisesta kyvystä. Nämä tietenkin pitää ansaita suorittamalla ensin tehtäviä ja tappamalla vihollisia. Tarjolla on hack’n’slashille ominaiseen tapaan myös erikoisliikkeitä, joita voi tutkailla valikoista. Montaa kertaa ei vilkuilla kuitenkaan tarvitse, sillä liikkeet ovat jokaisella Gundamilla samaa luokkaa. X- ja Y-näppäintä tulee naputeltua paljon, ja siinä välissä A:ta. B-nappulan hakkaaminen jää vähemmälle käytölle, sillä sitä tarvitaan ainoastaan pelin QTE-kohtauksissa, joissa painellaan ohjaimen nappuloita turpaan ottamisen välttämiseksi.

Itse taisteleminen Official -pelimoodissa on tylsää toistoa tehtävästä toiseen. Aloituspisteestä liikutaan vihollisalueen kentälle, odotetaan että robotit hyppäävät niskaan, sen jälkeen pyöritään alueella vähän aikaa, jotta vihollisbotit kerkeävät kasaantua nippuun ja vasta sen jälkeen aloitetaan kunnolla hyökkäämään niitä vastaan. Kun on tarpeeksi hakannut normaalitason vastustajia, saa pelaaja vastaansa kolmikon hieman kovempia peltipurkkeja. Kun astetta kovemmat Defence Commanderit on silvottu, päästään siirtymään muihin alueisiin ja mikäli haluaa purkaa vihaa vielä jäljellä oleviin alemman luokan peltikasoihin, niin voi toki jäädä niitä hakkailemaan. Joskus näin on myös pakko tehdä, ettei valloitettua aluetta menetä uudelleen, sillä oman puolen tekoälyn tehokkuus on tasolla nolla ? tosin vihollisenkaan tekoäly ei ole yhtään sen korkeammalla. Silloin tällöin eteen tulee eeppisempääkin vastusta, kuten Charia tai Amuroa ? riippuen pelaajan valitusta sankarista ? ja ne pistävätkin sitten hanttiin hieman kovemmin kuin peruspurkit.

Taisteluista tulee vielä pahempia kun sekaan lyödään jättiläis-Gundamit, jotka toimivat joissain tehtävissä pomovastuksina. Tällaisen pomon ilmestyttyä ei tietenkään pääse alueelta karkuun, vaan se on kohdattava, vaikka kuinka vähissä energiat olisivat. Energiaa on ripoteltuna kentille pieniin laatikkoihin joita voi tuhota, minkä lisäksi heikoimmat vihollis-Gundamit saattavat tiputtaa myös energiapallukoita. Jättiläisen kanssa leikittäessä homma menee kuitenkin usein kissa ja hiiri -leikiksi, sillä energiaa joutuu välillä metsästämään väistellessään iskuja viholliselta. Kentältä voi myös löytyä nopeutta, energiaa tai voimaa hetkellisesti lisäävää ainetta. Kokonaiskestoltaan pelin tehtävät ovat suhteellisen pitkiä; annettu aikaraja keikkuu 90 minuutin tietämillä. Yleensä tehtävään menee kuitenkin noin 30-40 minuuttia, keskivaikealla vaikeustasolla.

Mission -pelimuoto ei taisteluiden osalta eroa juuri lainkaan yllä mainitusta Officialista. Valittavana on kymmenisen hemmoa, kuten Master Asia, Kira Yamato ja Shinn Asuka. Kaikilla heillä on myös eri tasoiset aloitusstatukset, lähitaistelu, ampuminen ja puolustuskyky. Pilotin valitsemisen jälkeen päästään tutkailemaan itse tehtäviä, jotka ovat jaoteltu kuuteen eri kategoriaan; Tarinatehtävät, lisätehtävät, ystävyys- keräys- lisenssi- ja vapaatehtävät, joista viimeksi mainittu tarkoittanee harjoitustehtäviä. Tehtäviä ei voi valita sieltä mistä huvittaa, vaan ensin on käytävä läpi joitain tehtäviä jotta muut avautuvat. Pelaaja joutuu kuitenkin aloittamaan harjoitustehtävistä. Vaikuttavia asioita tehtävien aukeamiseen voivat olla esimerkiksi ystävyyssuhde johonkin tiettyyn henkilöön tai sitten jokin tehtävä saattaa olla suorittamatta. Tehtävän valinnan jälkeen valitaan Gundam, mikäli lisenssejä on saatu useampaankin, jonka jälkeen ruudulle tulee samanlainen tehtävän karttaruutu kuin Official -pelimuodossakin.

Taisteleminen Mission -pelimuodossa on samanlaista kuin Officialissakin, joskin erona, että pelaaminen vaikuttaa hauskemmalta. Syynä tähän on se, että on useampi hahmo valittavana ja pääsee mättämään Amuroa ja muita kovia Gundam -pilotteja samanaikaisesti päin näköä, mikäli tehtävä sen vain suo.

Ekstramateriaalina pelin valikoista löytyvät kuva- ja video- ja äänigalleriaosiot, jotka täydentyvät aina sitä mukaa kun pelaaja etenee pelissä. Galleriassa on mahdollista tutkailla animesarjasta tuttujen hahmojen taustoja, kuten Amuroa, Charia ja M’Quvea. Hahmojen taustatarinan lisäksi on mahdollista tutkia parametrejä, eli kuinka paljon milläkin hahmolla on pelattu, millä tasolla hän on, mitä taitoja hänelle on hankittu, sekä lisenssitietoa, joka kertoo asian ainoastaan pienellä kuvakkeella lisensoidusta Mobile Suitista. Taisteluissa käytettyjä gundameita voi niin ikään tutkia tarkemmin, taustatarinan kera.

Tarkempaa tietoakin on tarjolla, kuten esimerkiksi kuinka monessa taistelussa kulloinkin kyseessä olevaa gundamia on käytetty ja kuinka monta vihollisgundamia on onnistunut tuhoamaan. Myös Mobile Suit Gundamin emoaluksista saa tarkempaa tietoa, kuten Salamiksesta, White Basesta ja Musaista. Harmi vain, että kaikissa näissä tutkittavaksi tarjotuissa seikoissa, hahmoissa, gundameissa ja emoaluksissa, ei ole tarjota muuta kuin yksi kuva ja tekstiä. Paljon antoisampaa olisi ollut nähdä useampi kuva kyseisistä asioista, vaikka itse Gundam -animesarjoista joitain käänteentekeviä kuvia.

Äänigalleria tarjoaa kaiken kaikkiaan 31 musiikkiraitaa, jotka tosin ovat aika perushuttua. Eipä sitä voi mitään hirveän ihmeellistä odottaakaan kun musiikki on tarkoitettu tapahtumien taustalle, eikä keskeiseksi soitteluksi. Kuitenkin jonkinlainen shuffle, tai muu systeemi olisi ollut poikaa, sillä mikäli nyt haluaa joitain pelin musiikkikappaleita äänigalleriassa kuunnella, joutuu aina näpyttelemään uuden biisin itse, kun huomaa kuulevansa samaa kappaletta yhä uudestaan. Siksi ei voi rauhassa rentoutua sohvalla silmät ummessa, vaan joutuu näpyttelemään ohjaimella seuraavaa kappaletta. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, tarjoaa elokuvagalleria kaikkiaan huimat 64 videopätkää katsottaviksi, joita näkee sitä mukaa galleriassa, kun suorittaa yksinpelin tehtäviä.
Kyseisiin gallerian videoihin se graafinen loisto jääkin, sillä kaikki muu grafiikka on jäänyt melkeinpä PS2-tasolle. Pelin taistelukenttien avaruustausta kyllä näyttää ihan hienolta, mutta itse mobile suit gundamit ovat tökerösti mallinnettu. Taisteluiden tehosteetkaan eivät säväytä. Pelin äänimaailmastakaan ei ole kokonaiskuvan pelastajaksi, vaikka robottien miekaniskut kuulostavatkin siltä kuin ne olisivat alkuperäisestä animesarjasta. Häiritsevin tekijä on lähinnä ääninäyttely, joka on jäänyt hyvin keskinkertaiseksi. Samoten robotteja ohjailevat sankarit päästelevät samoja sotahuutoja jatkuvasti, ja vieläpä aikaisemman sotahuudon päälle.

Yhteenveto

Kaipaa hiomista

Hyvää

  • - Tehtävät seuraavat Gundam -animesarjan juonta
  • - Paljon tietoa itse animesta

Huonoa

  • - Livessä ei ole pelaajia
  • - Yksinkertainen äänimaailma
  • - Grafiikka on PS2-tasoa