Arvostelussa Enemy Territory – Quake Wars

Kirjoittanut: Petteri Hemmilä, 3.elokuu 2008

Peliarvostelu

Pelin nimi Enemy Territory - Quake Wars
Alusta XBOX360
Content Download On
Tuki omille musiikeille On
< >
Avaa pelin lisätiedot

Maailmassa on monia asioita, joille emme saa varmasti ikinä kunnollista vastausta. Mikä on olemassaolon perimmäinen tarkoitus? Kuka murhasi Olof Palmen? Miksi Quake 2:n teema ponnahtaa esiin kerta toisensa jälkeen sieltä roskascifien kaatopaikalta, jonne se oikeasti kuuluisi? Tyydyttäviä vastauksia näihin mieltä askarruttaviin kysymyksiin ei ole välttämättä olemassakaan, mutta faktaa kuitenkin on, että joku sen Palmen murhasi ja Battlefield -henkistä nettiräiskintää tarjoava Enemy Territory – Quake Wars palautti Quake 2:n kauhut PC-pelaajien sydämiin jo vuonna 2007. Umpitylsästä teemastaan huolimatta, ET – Quake Warsin monipuolisiin pelityyleihin rohkaisevat hahmoluokat, sekä tavoitepohjainen tehtävärakenne kirvoitti vuolaita ylistyspuheita niin aktiivisten nettipelaajien, kuin kriitikoidenkin keskuudessa ja innokkaimpien luonnehdintojen mukaan kyseessä oli jopa viime vuoden paras nettiräiskintä. Konsolikäännös oli siis pelkkä ajan kysymys.

Mikäli Enemy Territory – Quake Wars nimenä saa pelkän tyhjyyden kumisemaan pääkopassa, kannattaa käydä lukaisemassa arvostelijamme Mikon näkemys pelin pc-versiosta. Mikäli laiskuus vie voiton linkistä, seuraa lyhyt kuvaus pelin meiningeistä myös tässä: kyseessähän on hieman taktiikkaväritteinen nettiräiskintä, jossa pelaaja jengiytyy joko maapalloa puolustavan EDF:n (Earth Defence Force), tai avaruuden ilkeiden tusinakyborgien, Stroggien syviin riveihin, tarkoituksenaan nöyryyttää vihollisjoukkuetta joko netin moninpeleissä tai soolona pelattavissa bottimatseissa. Vaikka valikoista löytyy kampanjaa ja vihollisjengin nopeusennätystä vastaan väännettävää stopclock-moodia, perustuu koko hoito yhteen ja samaan pelimuotoon, joissa toinen joukkue toimii hyökkääjänä, yrittäen suorittaa sarjaa ennalta määrättyjä tavoitteita, puolustavan jengin nakellessa kapuloita rattaisiin parhaansa mukaan. Erä päättyy joko hyökkäävän osapuolen voittoon, tai aikarajan umpeutumiseen, jonka jälkeen joukkueet vaihtavat rooleja ja meininki jatkuu ennallaan.
Quake Warsin taktiset ulottuvuudet kumpuavat valittavista hahmoluokista, joilla jokaisella on oma roolinsa taistelukentällä. Ideaa on käytetty niin Battlefieldeissa, Team Fortressissa, kuin Wolfensteinissakin, eikä Quake Wars edes yritä keksiä pyörää uudelleen, vaan tyytyy tarjoamaan niin tutun hahmovalikoiman, että sille voisi hakea kansainvälistä ISO-standardia. Ihmiskunnan riveistä löytyy sotilasta, lääkintämiestä, pioneeria, tiedustelijaa sekä tark’ampujaa ja Stroggeilta suurin piirtein sama paletti, joskin eri nimillä ja lievästi eroavilla taidoilla. Esimerkkinä, Stroggien ”teknikoiksi” nimetyt lääkintämiehet osaavat parantamisen ohella, myös luoda uudelleensyntymispaikkoja kuolleista vihollissotilaista. Vastapainona ihmispuolen lääkintämies osaa herättää haavoittuneet silmän räpäyksessä, siinä missä Strogg-kolleega haaskaa samaan useita arvokkaita sekunteja.

Hahmoluokat eivät ole se ainut Quake Warsin lainatavara, vaan mukaan on ympätty myös tukku Battlefield-tyyppisiä kulkuneuvoja, joista useimmat vaativat kuljettajan lisäksi myös ampujan. Tällä saralla joukkueet eroavat toisistaan hieman enemmänkin. Ihmiskunnalta löytyy sitä perustylsää, mutta käytännöllistä scifikalustoa, raskaista tankeista, ilmateitse kiitäviin joukkojenkuljetushärveleihin. Stroggien puolella tulivoimaista kalustoa edustavat valtavat, kahdella jalalla tallustavat taistelurobotit, Cyclopsit, ja joukot siirtyvät näppärillä, mutta taistelukäytössä täysin kelvottomilla rakettirepuilla. Viimeksi mainituista täytyy kyllä jaella erityiskiitoksia, sillä ne tuovat elävästi mieleen 60-luvun James Bond -elokuvat.

Tämän enempää sanojani haaskaamatta, voisi todeta ET – Quake Warsin olevan PS3:lla ja Xbox 360:llä pääpiirteittäin sama peli PC-version kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole laadun tae, sillä käännöstyö ei selvästikään ole sujunut aivan mutkitta, eikä pelin jyrkkä oppimiskäyräkään ole aivan yhtä inhimillinen, kuin mihin konsolipuolella ollaan totuttu. Kun soppaan sekoittaa vielä hintaan nähden suppean sisällön (hulppeat kaksitoista eri karttaa), kuuteentoista pelaajaan typistetyn pelaajamäärän ja ilmaisten modien täydellisen puutteen, ovat kaikki ainekset katastrofiin valmiina.

Ennen kuin raotan sanaista arkkuani pelin ongelmista, mainittakoon, että Quake Warsin konsolikäännös on jaettu poikkeuksellisesti kahden itsenäisesti toimivan pelitalon kontolle. Xbox 360 -versiosta vastaa mm. Doom 3:n Xbox-käännöksellä mainetta niittänyt Nerve Software, kun taas PS3-käännös on heitetty suhteellisen tuntemattomalle Underground Developmentille. Wikipedia paljastaa jälkimmäisen ansioituneen mm Dave Mirra Freestyle BMX:n tuottajana, jonka luulisi olevan jo itsessään melkoinen syy hälyytyskellojen soimiseen. Ilmeinen riski on jätetty kuitenkin huomioimatta ja jälki on todellakin sen mukaista: siinä missä Xbox 360 -versio pyörii sulavasti ja tarjoaa teknisesti kelvollisen nettipelin, on PS3-käännös ruma ja hidas niin ruudunpäivitysnopeuden, kuin verkkoviiveenkin puolelta. Verkossa tilanne oli itse asiassa niinkin paha, etten onnistunut vääntämään ensimmäistäkään nettipeliä muutamaa minuuttia pidempään, sillä kontrollit laahasivat pahimmillaan useita sekunteja toiminnan perässä, tehden pelaamisesta kirjaimellisesti mahdotonta. Xboxilla verkkopeli toimi huomattavasti paremmin, joskaan tasapainoisia ja riittävällä pelaajamäärällä varustettuja pelejä ei tuntunut löytyvän kirveelläkään. Xbox 360 -versio vetää myös graafisesti PS3-versiota pidemmän korren pehmeällä pyörimisellä ja taustaa sumentavan Depth Field -efektin ansioista, mutta se mikä sulavuudessa voitetaan, hävitään väreissä; Xbox-versio on nimittäin oksettavan ruskea, PS3:n tasapainoiseen väripalettiin rinnastettuna. PC-versiolla ei ole mitään pelättävää kummankaan konsolin suunnalta.

Vaikka verkkoviive olisi olematon ja grafiikka karamellikuorrutteista, olisi Quake Warsin konsolikäännöstä silti mahdoton pelata suoralla naamalla, sillä pelattavuus yksinkertaisesti tuntuu huonolta ja pelin monimutkaistempien aspektien hyödyntäminen on jätetty täysin pelaajan itseoppimisen varaan. Pelattavuuden tunnottomuudesta käy syyttäminen pelin aseita – munattomia tuliluikkuja, joilla saa kurittaa yksittäistä jalkaväkimiestäkin oikein olan takaa. Tämä on kenties hyväksyttävää PC-versiossa, jossa tähtäys hoidetaan tarkalla ja nopealiikkeisellä hiirellä, mutta epätarkalla ja laiskasti laahaavalla padilla tähtäily on turhauttavaa kuin humalassa harrastettu seksi. Heikkoa pelituntumaakin pahempi juttu on kuitenkin se tapa, jolla Quake Wars nakkaa uuden pelaajan pulikoimaan haiden sekaan, heittämättä perään pelastusrengasta. Peli jättää pelaajan kertakaikkisesti pimentoon käytössä olevista aseista, varusteista, kulkuneuvoista, hahmoluokista ja jopa siitä, mikä pelin tavoite oikein on. Tämä pitää paikkansa etenkin PS3-versiossa, jossa koko tutoriaali on kuitattu lyhyellä ja sekavalla hahmoluokkien esittelyvideolla. Mikä ero on stopclock- ja kampanja-moodilla, mitä pelissä pitää tehdä, miten peliä edes pelataan? En osaa sanoa, valkenevatko nämä asiat edes manuaalista, sillä sellaisia ei arvostelukappaleiden kylkiäisenä toimitettu. Xbox-versiosta löytyy sentään perusjuttuihin pureutuva harjoitusmoodi, jolla pääsee sen verran alkuun, että hahmoluokkien ja kulkuneuvojen hienouksia yleensäkin voi opetella ilman räjähdysmäistä pinnan katkeamista.
Taitaa olla aika tarpeentonta huomauttaa tässä vaiheessa, että ET – Quake Warsin konsoliversioita tulisi välttää kuin ruttoa. Mikäli omaa kummatkin pelikonsolit sekä ronskisti masokismia, voi pelin Xbox 360 -versiota vielä harkita, mutta PS3-versiosta ei saa kuin pahan mielen ja huonon frisbeen. Toisaalta, mikäli on niin fanaattinen pelaaja, että omistaa niin PS3:n, kuin Xbox 360:n, löytynee kotoa myös pelikuntoinen PC, joka on oikeastaan se ainut järkevä alusta tälle pelille. PC-versiolla säästää hermojensa ohella myös noin 40-50 euroa rahaa, joten eiköhän nosteta ne huuruiset silmälasit takaisin nenälle ja lausuta yhdessä kauniissa nörttinasaalikuorossa ”PC for teh win!”.

Yhteenveto

Ei suositella

Hyvää

  • + Karmaisevan ruma
  • + Vain 16 pelaajaa
  • + 1 pelimoodi ja 12 tasoa on liian vähän täysihintaiselle pelille
  • + Peruskonsepti toimii
  • + Tutoriaali on vaillinainen

Huonoa

  • -