Arvostelussa Enter The Matrix

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 4.heinäkuu 2003

Peliarvostelu

Pelin nimi Enter The Matrix
Alusta Playstation 2
Ikäraja 15
Pelaajamäärä 1
< >
Avaa pelin lisätiedot

Lisenssipelit ovat piinanneet pelaajia aina pelaamisen alkuajoista lähtien. Tähän päivään mennessä ei onnistuneita lisenssipelejä vieläkään voi mainita kuin kourallisen verran. Mikä tässä sitten mättää ja miksi pelien kehittäjät vuodesta toiseen valitsevat monesti pelinsä aiheeksi jonkin olemassa olevan/tulevan elokuvan ja maksavat siitä kalliin lisenssin vain lopulta tuodakseen markkinoille kamalaa roskaa?

Mene ja tiedä, mutta nyt otamme kuitenkin selvää siitä millaisen lisenssipelin voi saada aikaan pelien historian yhdestä suurimmasta lisenssitapauksesta tähän päivään mennessä. Kyseessä on tietenkin miljoonia ja miljoonia dollareita lipputuloillaan ja DVD/VHS-myynnilläään netonneen Wachowski-veljesten, Larryn ja Andyn luoma Matrix-elokuvatrilogia ja siihen perustuva Shiny Entertainmentin luoma paljon hypetetty peliversio, Enter The Matrix.
Tätä kirjoittaessani on Matrix-saagan toinen osa, Reboo… tarkoitan Reloaded jo tullut ulos ja olen sen myös nähnytkin. Ei kyllä oikein voi muuta sanoa kuin, että veljeksiltä odotettiin elokuvatrilogian ensimmäisen osan jälkeen ehkäpä liiankin mullistavaa kakkososaa. Reloaded ei nimittäin ole mikään kovin kummoinen elokuva. Itseasiassa omasta mielestäni se oli aika huono, joka kyllä audiovisuaalisesti on Hollywoodin tämän hetken terävintä kärkeä, mutta muuten on vain jotenkin tarinan osaltaan aika puuduttavaa katsottavaa ja se kaikki muu mitä katsottavissa on nähtiin jo alkuperäisesä elokuvassa. Hommassa ei ollut oikein päätä eikä häntää, kuten myös Nebukadnessar aluksen pilottikin elokuvan loppupuolella tokaisee osuvasti ”nyt meni yli hilseen”. Kieltämättä näin, sillä esimerkiksi elokuvan kaikkein keskeisimmästä hahmosta, Neosta(Keanu Reeves)tulee elokuvan aikana turhankin paljon jotain supersankaria muistuttava heppu, joka ainakin itselläni juuri meni yli ymmärryksen.

PS2-kuva PS2-kuva PS2-kuva

Ei kuitenkaan elokuvasta sen enempää ja palaataankin alkuperäiseen aiheeseen eli itse Enter The Matrix pelin pariin. Ensimmäisen kerran kun kuulin, että Matrixista tulisi ulos peli aloin heti miettimään, että millainenkohan räpellys siitäkin lopulta saataisiin aikaan, kun lisenssipelejäkin kehittämään valitaan niin usein joku tuntematon ja kokematon pelitalo, jolla ei ole ennestään mainetta mitä tahrata, jos asiat menevät päin prinkkalaa. No, uskoa pelin menestymiseen sen jälkeen ainakin omalla kohdallani loi pelin tekijäksi sittemmin julistettu Shiny Entertainment. Pelitalo, joka parhaiten tunnetaan muun muassa sellaisista omalaatuisista peleistään, kuten Messiah ja MDK. Olinkin siis luottavainen sen suhteen, että kyllä tästä vielä hyvää jälkeä tulee.

Jokainen isompi itseään vähääkään kunnioittava pelijulkaisija osaa hypetyksen ja mainostuksen jalon taidon ja tätä ei myöskään Enter The Matrixin julkaisijalta Atarilta puutu. Peliä on hypetetty, että se on elokuvien tapaan Wachowski-veljesten vahtivan silmän alla kehitetty tuotos ja että pojat ovat muka tehneet tiivistä yhteistyötä Shiny Entertainmentin kanssa tuodakseen pelaajien käsille todella ainutlaatuisen ja aitoa Matrix-henkeä huokuvan pelin. Tämän lisäksi peliä on mainostettu sillä, että peliä varten veljekset ovat ohjanneet ja kuvanneet tunnin verran ylimääräistä videomateriaalia, jota ei Reloaded-elokuvassa näe.

Ovatpa kehdanneet vielä mennä jopa väittämään, että saadakseen täydellisen Reloaded kokemuksen on pelattava myös Enter The Matrixia ja toisinpäin.. Kyllä minäkin uskon joulupukkiin. Tätä kirjoittaessani on ETM myynyt jo varsin huimia määriä, joten voinemmekin ilmeisesti todeta, että jotkut vielä tässä maailmassa uskovat siihen valkopartaiseen ja mielellään punaisiin sonnustautuvaan heppuun.

Tunti hyvälaatuista videota vie tunnetusti paljon tilaa tavalliselta CD:ltä ja onkin täysin uskomatonta, että vieläkään ei PC-puolella uskalleta siirtyä siihen DVD-formaattiin. PS2:lla peli on saatu yhdelle DVD-lätylle, mutta PC-versio onkin sitten laitettu tyypilliseen tapaan CD:lle. Eipä ole Ataristakaan siis suunnannäyttäksi ja peli onkin pakattu neljälle CD:lle ja tupla DVD-koteloon. Äly hoi, missä olet? No sentään saivat kuitenkin pelin jotenkin ihmeen kaupalla ängettyä neljälle CD:lle sen alunperin suunnitellun kuuden(!) sijaan.

Pelin ”juonen” sekaan hyvin istutetut DVD-laatuiset videonpätkät ovat sentään onneksi kuitenkin ihan piristävää katsottavaa, sillä ne ovat yhtä ammattimaisesti tehtyjä kuin itse elokuvissakin ja muutenkin videoissa näkee tuttuja heppuja Reloadedista, sekä tietenkin keskeisesti pelissä pelattavina hahmoina toimivia Ghostia ja Niobea. Käytännössä kuitenkaan ETM ei oikeastaan mitään kunnollista juonta pelaajan eteen tuo eikä pelaajalle siksi oikein missään vaiheessa hahmotukaan, että mitä pelissä oikein yritetään saavuttaa ja miksi. Kunnollisen tarinan puute syökin hieman kiinnostusta peliä kohtaan kun ei varsinaisesti ole sitä syytä taikka päämäärää, että nyt tehdään näin ja näin.

Pelin alussa saa todellakin valita kahdesta Logos-laivan jäsenestä millä lähteä pelailemaan. Tarjolla ovat siis Reloaded-elokuvassa debytoineet kapteeni-pilotti Niobe, sekä perämies Ghost. Vakio Matrix-jengiläisillä kuten Neolla, Trinityllä tai Morpheuksella et siis tässä pelissä pääse pelaamaan. Pelikokemus kummallakin pelihahmolla on saman pituinen ja vaikka tästä voisikin kuvitella, että pelattavaa on siten kaksinkertainen määrä,niin näin ei kuitenkaan periaatteessa ole. Jos erilaiseksi pelikokemukseksi laskee sen, että saa ravata samat kentät läpi kahdella eri hahmolla, niin kyllähän se pelikokemus siinä tapauksessa on melkoisen pitkä. Jos kuitenkin ajattelee toisin, kuten allekirjoittanut niin on se varsin turhauttavaa. Ghostin ja Nioben peli-osuudet eivät kuitenkaan onneksi ole aivan täysin identtisiä, vaan pieniä eroja sentään onneksi edes löytyy. Niinpä esimerkiksi jotkin pelimoottorilla tehdyt välianimaatiot saattavat olla erilaisia pelihahmosta riippuen ja aloituspaikka joissain kentissä on eri, nopeasti tosin lyhyen pelaamisen jälkeen tuoden kummatkin takaisin hahmot takaisin samalle ”polulle”.

Samojen tasojen ravaaminen kahteen kertaan on siis turhauttavaa, mutta on se sitä myös jo ensimmäisellä kerrallakin. Mielenkiintoisilta paperilla kuullostavat lentokenttä, postitoimisto, talojen katot ja kaupungin keskusta eivät todellisuudessa kuitenkaan ole kiinnostavia siitä syystä, että kenttäsuunnittelussa ollaan menty turhan paljon metsään. Kentät ovat tylsästi suunniteltuja ja usein esimerkiksi sisätilat ovat isokokoisia, mutta muuten täysin typötyhjiä ja kentissä tallustaa muutenkin vain pelaaja ja tämän viholliset.

Vihollisetkaan eivät tule tipoittain vastaan siitä yksinkertaisesta syystä, että tekoäly on surkea(asiasta enemmän alapuollella)vaan vihulaiset tulevat aina kurmottamaan pelaajaa laumoina. Näin ollen pelaajalle on tehty mahdottomaksi väistää joka ikistä luotia mitä kohti lentää. No mutta onhan kuitenkin sentään kyse Matrixista, siitä joka loi käsitteen Bullet Time. Niinpä saamme kokea sen myös ETM:ssäkin, tosin vain nimellä Focus. Focuksen avulla pelaaja voi hidastaa ajan kulun, jolloin esimerkiksi luodit lentävät ilmassa hidastettuina ja niitä voi väistellä paljon helpommin.

Focus antaa pelaajalle myös mahdollisuuden toteuttaa erilaisia Matrix-elokuvissakin nähtyjä erikoisliikkeitä, kuten kärrynpyörän heittämisen, seinällä juoksemisen, seinän kautta potkaisemisen, taaksepäin selälleen hyppämisen ja niin edelleen. Kaikilla edellä mainituilla erikoisliikkeillä poislukien seinällä kävelyn voi myös ampua samanaikaisesti vihollisia kohti. Liikkeet ovat kaikki varsin hienonnäköisiä ja ne ovat myös helposti toteutettavissa pelin simppeleiden kontrollien ansiosta.

Jos ei kättä pidempää löydy, niin ei hätä ole tämän näköinen, sillä niin Niobe kuin Ghostkin osaa kung fu liikkeitä. Erikoisliikkeiden tapaan myös lähitaistelu on hienosti toteutettu kontrollejaan myöten ja eittämättä lähitaisteluna käytävät kohtaukset ovatkin pelin parasta antia ja tuovat hyvin mieleen esikuvansa. Ainakin omasta mielestäni. PC:llä ETM:stä saa hieman enemmän irti sen suhteellisen hyvän hiiri-WASD yhdistelmän avulla, mutta ei pelin kontrollit PS2-versiossakaan oikeastaan sen huonommat ole tavallisella peliohjaimella pelattuna.

Vihulaisten kurmottamisen välillä pelaajan täytyy usein juoksennella ympäriinsä tyhjää kenttää päästäkseen eteenpäin, sillä edellä mainitulla sanalla ”polku” voisi aivan hyvin kuvailla pelin kenttiä, jotka eivät ole oikeastaan mitään muuta kuin suurikokoisia polkuja nimittäin. Kenttäsuunnittelussa on todellakin ETM:n kohdalla päädytty siihen niin turhauttavaan, mutta tasojenkehittäjille helppoon putkimaiseen ratkaisumalliin. Peliä hehkutettiin ennen sen julkaisua sillä, että pelaaja pääsee kulkemaan sellaisista ovista pelissä, mistä ei Reloaded-elokuvassa mennä. Ovia todellakin piisaa paljon, mutta onko se sitten kivaa kun oikeastaan kentässä kuin kentässä on vain se yksi ja ainoa ovi mistä pääsee muiden ollessa lukossa?. Olin siinä uskossa, että Matrixia pystyi hakkeroimaan siten, että lukitutkin ovet olisivat auenneet maailmaa pelastaville sankareille. Ilmeisesti ei.

Kenttien välillä pelaajalle näytettään pelin omalla moottorilla väsättyjä välianimaatiota kuin myös sitten niitä videonpätkiäkin. Välianimaatiot ovat usein siis samat kummallkekin hahmolle, vain itse hahmon ollessa erinäköinen ja se kieltämättä särkeekin hieman pelin illuusiota. Esimerkiksi jos kerran kummallakin hahmolla pelattaessa se pelaajan käsissä oleva hahmo putoaa tietyssä vaiheessa peliä välianimaatiossa viemäriin, niin eikö olisi loogista sitten, että kummatkin hahmoista tapaisivat viemärin pohjalla? Ei ainakaan pelin tekijöiden mielestä. Pelin muutamassa välipelissä sentään on jotain tolkkua ja niinpä Matrixin ”parhaalla ajajalla” Niobella pelattaessa pääsee kurvailemaan poliiseja pakoon, kun taas samaisessa kohdassa Ghostilla pelattaessa työnnetään pää ulos kattoluukusta ja annetaan luotien viuhua virkavallan päälle. Toteutukseltaan välipelit ovatkin sitten aivan karmeita. Esimerkiksi autolla ajaminen on kamalan kankeaa ja kattoluukusta rätkyttäminen sitäkin kamalampaa. Vielä kun tähän lisää sen, että kumpainenkin tapahtuu laatikkomaisessa suurkaupungissa, jossa huristaa laatikkomaisia takseja, sekä laatikkomaisia poliisiautoja joita pelaajan olisi määrä paeta/ampua. No onneksi välipelit ovat suhteellisen lyhyitä.

Tekoäly on näinäkin päivinä se ehkäpä vaikeimmin koodattava osa-alue minkä tahansa pelin kohdalla ja tämän muistaa jokainen pelitalo ottaa huomioon pelin ”hienoja” ominaisuuksia lueteltaessa. Kysyn vain kuinka monesti ovat pelaajat saaneet kuulla täysin ainutlaatuisesta, pelaajan pelityyliin sopeutuvasta tekoälystä ja niin edelleen? Liian monta, eikä siihen nykyään kukaan enään onneksi etukäteen uskokaan, joten sillä on aivan turha peliä yrittää markkinoida.

Eipä ole onneksi Shiny Entertainmentkaan näin pelinsä kanssa lähtenyt tekemään, sillä suoraan sanottuna pelin tekoäly on täyttä p*skaa. Pääpelin aikana, eli silloin kun mennään jalan ei tekoäly ole vielä aivan pahimmillaan. Ei sitä kuitenkaan voi silti kehumaankaan mennä, kun näkee kuinka ne lukuisat poliisit rynnivät päälle tosin välillä jääden kiinni esteisiin kuten pöytä taikka seinä. Kerrankin kävi sillä lailla, että taistelukohtauksen jälkeen viimeinen pystyssä ollut poliisi jähmettyi paikalleen eikä miekkonen reagoinut pelaajaan mitenkään, ennenkuin meni naaman eteen seisomaan. Tekoälyllä on vaikeuksia joissain pelin omalla moottorilla tehdyissä välianimaatoissakin ja onkin varsin surkuhupaisaa katsoa kuinka isoa lentokonetta kiitoradalla saattava poliisijeeppi yht’äkkiä menettää autonsa hallinnan ajautuen lentokoneen eteen lentokoneen vain jatkaessa matkaansa tönien autoa. Edellä mainittu ei ole tarkoituksella tehty kohtaus, vaikka ehkä niin voisi kuvitellakin.

On se aika ikävää myöskään pelata niitä muutenkin niin karmeita välipelejä kun tekoäly on mitä on.. Vai pitäisikö sanoa ei ole mitä pitäisi olla… Eräässäkin edellä mainitussa pelin kohtauksessa pelattaessa Ghostilla joutuu ammuskelemaan liikkuvan auton kattoluukusta poliiseja kun Niobe vääntää rattia ja väänteleekin sitä sitten siihen malliin, että jatkuvasti ollaan nuolemassa talojen seiniä ja välillä Niobe saa auton jopa katolleensakin suoraansanottuna naurettavan tekoälyn syystä. Kyllä hermo muutenkin meni pariin otteeseen ”tiimikavereiden” kanssa, kun onnistuivat aina jokaisella kerralla vain tapattamaan itsensä. Pelaaja joutuukin usein tällaisissa kentissä missä niitä kavereita on paapomaan kamujaan ja kun vielä eivät missään nimessä kuolla saa niin siinähän sitten yrität.

PS2-kuva PC-kuva PC-kuva

Kun tehdään peli joka tulee ilmestymään jokaiselle olemassa olevalle koneelle, on olemassa yksi paha puoli samalla kun pelitalon rahalliset saannit moninkertaistuvat. Tämä paha puoli on nimeltään teknologia ja koska niin PC, Xbox, GameCube kuin myös Playstation 2 ovat kaikki eritasoisia koneita on peli tehtävä useimmiten sen mukaan miten huonoin kone jaksaa peliä pyörittää. Tässä tapauksessa on iäkkäin jo Playstation 2 ja niinpä koska PS2 ei graafisesti enää yllä markkinoiden muiden koneiden kanssa samalle tasolle on graafinen jälki pakostikin muillakin koneilla huonompaa kuin mitä se olisi voinut olla, jos esimerkiksi peli olisi tehty ensisijaisesti PC:lle.

Näin on myös asian laita ETM:n kanssa ja pelin PS2-versio ei graafisesti olekaan mitään kovinkaan erikoisen näköistä jälkeä. Ei peli nyt suoranaisen rumakaan ole, mutta esimerkiksi pelin ympäristöjä, kuten toimistoja varastotiloja vaivaa kolkko tyhjyys. Paikat ammottvat tyhjillään ja kentät olisivatkin saaneet olla enemmän kalustettuja. Tällaisenaan pelissä kun törmää silloin tällöin isoihin huoneisiin, jotka ovat puoliksi tyhjillään särkien samalla illuusiota realistisesta maailmasta.. Hetkinen, mutta eihän Matrix olekaan Aito maailma…

Kuten PC-versiosta otettujen kuvien perusteella varmasti huomaa, saa pelistä PC:llä PS2-veljeään hieman näyttävämmän ja yksityiskohtaisemman näköisen rukkaamalla graafiset säätömahdollisuudet kaikki täysille. PC-version kanssa esiintyi alussa ongelmia ruudunpäivityksen kanssa ja peli nyki hävyttömän paljon jopa huonoimmalla 640×480 resoluutiolla vieläpä kaikkien detailien ollessa poissa päältä. Varmastikin tässä olisi Atin vihaajilla ollut tilaisuus väittää näytönohjainta syyksi, mutta se ei kuitenkaan syypää kyseiseen ongelmaan ollut. Peliä nimittäin kokeiltiin ennen Radeon 9700 Pro korttia myös GeForce 4 Ti4600 kortilla, jolla peli ei myöskään suostunut toimimaan sen paremmin. Syy ongelmaan selvisi iki-ihanan internetin avulla, jonka jälkeen peli lähtikin toimimaan kunnolla. Hidastajana pelissä toimi testikoneen Sound Blaster Live! Player 5.1 äänikortti, joka jostain kumman syystä imi tehoja luvattoman paljon.

Ongelma kuitenkin onneksi korjaantui säätämällä Windowsin äänivalikoista ”hardware acceleration” ominaisuuden kohtaan ”basic acceleration”. Itselläni mikään muu peli ei ikinä ole toiminut niin huonosti kyseisen äänikortin takia, joten voinen olettaa että peli on jotenkin huonosti optimoitu kyseiselle äänikortille. Kun peli sitten vihdoin ja viimein rupesi toimimaan niin sitä pystyinkin sitten laittamaan 1024×768 resoluution, kaikki detailit, sekä vielä näiden lisäksi näytönohjaimen omista valikoista päälle 16x anisotropic filteröinnin ja kuusinkertaisen antialiasoinnin, eikä pelissä siitä huolimatta enää ilmennyt minkäänlaista hidastumista.

Äänipuolelta ei löytynyt kovinkaan paljoa moitittavaa. Ei äänimaailma mitenkään kovin mullistava kokemus ollut, mutta ajoi asiansa. Taustalla soiva musiikki on suoraan Matrix-elokuvista kopioitua ja aseiden äänet ovat ihan suhteellisen hyvin mallinnettuja. Pelin päähahmoja varten näidnen oikeat esikuvat Jada Pinkett Smith(Niobe) ja Anthony Wong(Ghost) olivat osanneet ääninäytellä pelihahmoilleen antamansa äänet ammattitaidolla.

Yhteenveto

Ei suositella

Hyvää

  • + Äänet
  • + Ekstravideot
  • + Taistelukohtaukset
  • + Kontrollit

Huonoa

  • - Tekoäly
  • - Välipelit
  • - Kenttäsuunnittelu
  • - Tarina
  • - Niobella ja Ghostilla mitättömät erot