Arvostelussa Evil Genius

Kirjoittanut: Jani Clarén, 7.lokakuu 2004

Peliarvostelu

Pelin nimi Evil Genius
Alusta PC
Moninpeli Ei
Versio Kauppaversio
< >
Avaa pelin lisätiedot

Jokaiselle meille on varmasti tuttu salaisen agentti James Bond 007:n seikkailut, onhan ensimmäisen Bond-leffan ilmestymisestä jo kohta kulunut neljäkymmentä vuotta. Tähän päivään mennessä on jo Bondia ehditty parodioida monessa eri elokuvassa, mutta niistä mieleenpainuvin ainakin omalla kohdallani on ollut Mike Myersin tähdittämä Austin Powers, jossa Dr. Evil punoi juonia maailmanvaltiuden saavuttamiseksi. Evil Genius on peli joka sijoittaa pelaajansa hullun rikollisneron saappaisiin Austinista tutuksi tulleella huumorilla väritettyyn maailmaan. Kaikkihan meistä joskus unelmoivat Eiffel-tornin kaappauksesta kutistavalla säteellä, maailman herruudesta tai vaikkapa huippuunsa koulutettujen, oikeudenmukaisuutta edustavien agenttien kuulustelusta messihuoneen valtaisassa sekoittimessa. Tästä voi siis jo päätellä, ettei pelissä pärjää olemalla hyvä ja suloinen.

Alussa tulee valita itselleen oma esikuvansa kolmesta eri kajahtaneesta rikollisnerosta. Ehdottomasti persoonallisin näistä on pieni, pahansuopa, monokkelilla varustettu Maximillian, joka jo pelkällä olemuksellaan nostattaa hymyn suupielille. Vaihtoehtona on myös itämainen mysteerimies Shen Yu ja mahtuupa mukaan naiskauneuttakin valkoiseen turkkiin kietoutuneen Alexian muodossa. Hahmojen väliset erot eivät jää kuitenkaan pelkästään graafiseen ulkonäköön, sillä jokaisella rikollisnerolla on alussa käskytettävänään oma kätyrinsä uniikeilla erikoisliikkeillään varustettuna.
Valinnan jälkeen pelaaja saa johdettavakseen ihka oman saarensa, mutta varsinaiseen pahantekoon vaaditaan myös toimiva tukikohta. Saaren rakenne on hyvin yksinkertainen: keskellä on suurehko vuori ja sen uljaita rantoja koristaa muutama hassu rakennus. Tukikohta kannattaakin rakentaa etupäässä vuoren sisään, jossa se on piilossa erilaisten turistien ja ”vihollisten” katseilta. Ei kuitenkaan kestä kauaakaan kunnes ensimmäiset agentit jo puskevat tukikohdan huippuunsa viritetyistä ovista läpi pyrkien keräämään tietoa uudesta, mielenkiintoisesta rakennelmasta. Tämä onkin vaihe, jossa pelaaja tutustuu ensimmäistä kertaa ruumissäkkeihin. Niitä ei kuitenkaan voi luonnollisesti jättää maahan lojumaan, sillä eihän kukaan kestäisi paiskia hommia mätänevien ruumiiden keskellä. Turistitkin todennäköisesti ennen pitkää kirjaimellisesti haistaisivat, että jotain on pahemman kerran vinossa. Tämä on myös hyvä muistutus siitä miksi kylmiöitä ei sovi rakentaa vuoren ulkopuolelle, Evil Geniusissa kun niissä varastoidaan jotakin aivan muuta kuin päivän gourmet-aterioiden aineksia.

Huoneiden rakentaminen on sangen yksityiskohtaisesti toteutettu. Pelaaja ensin määrittää huoneen mitat, jonka jälkeen sinne voi lisätä haluamansa laitteet ja kalusteet, joko heti tai myöhemmin. Kun pelaaja on antanut luvan huoneen rakennukseen, kipaisee joku pelaajan alaisista satamassa hakemassa muutaman pötkön dynamiittia ja räjäyttää huoneen. Tämän jälkeen alue peitetään verholla rakennustöiden ajaksi ja ennen pitkää alta paljastuu kristallin kirkkaiden lattialaattojen päälle rakennettu komea huone. Huoneiden kalustokaan ei aivan itsestään huoneisiin kävele, vaan ne on ostettava helikopterilla varustetusta talosta rannan kupeesta.

Rikollisneron ei kuitenkaan itse tarvitse päätään vaivata näin yksityiskohtaisella asialla, vaan työläiset hakevat itse rahasalkut holvista ja ampaisevat helikopterilla varustettuun taloon ostamaan halutut kalusteet. Kalusteilla ja huoneilla on jokaisella oma merkityksensä, joista esimerkkinä mainittakoon vaikkapa henkilöstön lepotilat. Niitä ei tarvitse kauaakaan tihrustella, kunnes muistikuvaa rakkaiden puolustusvoimiemme tarjoamasta majoituksesta on enää mahdoton välttää. Kyseiset tilat tulee siis sisustaa kerrossängyillä ja lukollisilla kaapeilla, mikäli mielii palkata itselleen lisää henkilökuntaa. Kokonaisuudessaan pelissä on huima määrä erilaisia huoneita, sekä laitteita ja niitä saa myös haalittua lisää ilkeiden tekojensa myötä. Pelin myöhemmässä vaiheessa saa myös näpistettyä itselleen tutkimukseen soveltuvan laitteiston, joilla voi teknikkojen ja tiedemiesten johdolla keksiä uutta teknologiaa tukikohtaansa.

Jotkut huoneet, kuten esimerkiksi kommunikaatiohuone vaativat jatkuvaa miehitystä ja mikäli tukikohdassa on liian vähän työläisiä aktiiviseen vahdinvaihtoon, he uupuvat äkkiä ja jättävätkin ennen pitkää pelaajalle eroanomuksensa. Ainakin omalla kohdallani tämä päätyi useimmiten ankaraan metsästysretkeen halki saaren. Vaikka omien alaistensa lahtaaminen ei pelissä olekaan rangaistavaa maailman silmien edessä, muiden kyllä on. Mitä enemmän pelaaja rötöstelee, sitä kiivaammin erilaiset oikeutta edustavat järjestöt haluavat hänet hengiltä. Pelissä voi ennen pitkää kouluttaa henkilökuntaa, jotka tarvittaessa avustavat pelaajan sotkujen siivoamisessa pitkin maailmaa. Myöhemmässä vaiheessa peliä on myös mahdollista varastaa etelämantereelta testikäytössä oleva kloonaukseen käytettävä masiina ja kloonata itsensä viideksi eri klooniksi. Tämän jälkeen pelaaja voi vapaasti antaa eri järjestöjen salamurhaajien hoitaa kloonit päiviltä, jonka jälkeen on mahdollisuus jälleen aloittaa puhtaalta pöydältä.

Alaiset jakautuvat pääasiassa kahteen eri ryhmään: alaiset ja kätyrit. Siinä missä kätyreitä pystyy käskyttämään mielensä mukaan, tavalliset alaiset toimivat tukikohdassa täysin itsenäisesti. Pelissä alaisten koulutus toimii melko mielenkiintoisella tavalla. Alussa pelaajalla on käytössään ainoastaan tavallisia työläisiä. Ne toimivat sangen tehokkaasti huoneiden rakentajina, mutta jopa pistoolilla varustettuina ne ovat taisteluissa melko onnettomia. Tämän takia pelaajan tuleekin pystyttää ulkoiseen kommunikaatioon tarkoitettu huone mahdollisimman pikaisesti. Sen avulla on ennen pitkää mahdollista koordinoida esimerkiksi erilaisten ammattikuntien edustajien kaappauksia. Onnistuneen kaappauksen jälkeen kohde kuskataan pelaajan tukikohdassa sijaitsevaan häkkiin, josta vanki voidaan johtaa kuulusteluun.

Pelissä on toki omakin kuulusteluun tarkoitettu laitteensa, mutta vankia voi halutessaan myös pyöritellä esimerkiksi aiemmin mainitsemassani messihuoneen sekoittimessa, tai vaikkapa tutkimuskeskuksen laser-kanuunassa. Vaihtoehtoja tähän toimenpiteeseen on monia ja peli kehottaakin pelaajaansa olemaan kekseliäs niitä pohtiessaan. Sen jälkeen kun vangilta on saatu kaivatut tiedot, hänet teloitetaan kylmäverisesti ja viedään kylmiöön rauhoittumaan. Operaation jälkeen kuulustelun suorittanut työläinen on kaivanut itselleen tarvittavat tiedot ja jos kaapattu oli esimerkiksi ammatiltaan vartija, on pelaajalla käytössä nyt uusi turvamies. Tämän jälkeen kuitenkaan kaappausta ei tarvitse uudelleen suorittaa, vaikka mielisi lisää kyseisen ammattikunnan edustajia riveihinsä, ellei heistä jokainen heitä henkeään esimerkiksi ankarissa tulitaisteluissa. Tavallisia työläisiä voi omien ammattilaistensa johdolla itse kouluttaa, kunhan muistaa rakentaa koulutukseen vaadittavat kalusteet ja pitää huolen siitä, ettei kouluttajia ole määrätty muihin tehtäviin.

Rikollisnerolla on aina alussa käytössään yksi kätyri. Niin kuin aiemmin mainitsin, jokaisella kätyrillä on omat erikoisliikkeensä, joita pelaaja voi tehokkaasti käyttää hyväkseen oman tukikohtansa puolustuksessa. Kätyrit eivät kuitenkaan opi erikoisliikkeitään ennen kuin he ovat tarpeeksi kokeneita taisteluissa, joten niitä onkin hyvä käyttää erilaisissa taistelutilanteissa mahdollisimman paljon. Erilaisia kätyreitä löytyy aina huippuunsa koulutetuista kenraaleista voodoon mestareihin, mutta heidän palkkaamisensa on täysin asia erikseen. Mitä enemmän pelaaja suorittaa ilkeitä tekosia maailmalla, sitä enemmän hänen maineensa kasvaa ja sitä enemmän erilaiset potentiaaliset kätyrit kiinnostuvat hänen toiminnastaan. Toisin sanoen tietyin väliajoin kartalle ilmestyy joukko lukuisia kätyri-vaihtoehtoja, joista voi valita ainoastaan yhden kerrallaan. Valinnoissa tulee olla kuitenkin varovainen, sillä kätyreitä pelaajalla voi olla maksimissaan yhdeksän. Pelaajan niin halutessa, voi kätyrit lähettää maailmalle siinä missä tavallisetkin alaiset. Tällöin erona normaaleihin alaisiin niissä on se, että he parantavat muiden maassa toimivien alaisten toimintaa ja tilanteissa, joissa normaali alainen jää kiinni, kätyri pakenee paikalta ja saapuu takaisin pelaajan tukikohtaan tietyn ajan kuluttua.

Käytännössä Evil Geniusia pelataan kahdella eri tasolla. Pelin alussa keskitytään etupäässä tukikohdan rakenteluun, mutta tukikohdan valmistuttua, tulee pelaajan viettää rutkasti aikaa kommunikaatiohuoneen mahdollistaman maailmankartan ääressä, mikäli jotain mielii saada aikaiseksi. Ollakseen mahdollisimman tehokas, tulee pelaajan nimittäin aktiivisesti valvoa lain pitkää kouraa ja sitä, että alaiset piiloutuvat ajoissa ennen kuin heidät saadaan kiinni. Tämä on yksi asia joka mielestäni pelissä olisi tullut toteuttaa hieman värikkäämmin. Samaa karttaa katseleminen tunnista toiseen saa aikaan äkkiä turhautuneisuuden tunteen, etenkin kun siinä on esitetty kaikki mahdollisimman yksinkertaisesti. Yksiköt on kuvattu niitä kuvaavilla pelinappuloilla ja esimerkiksi tehtävän suoritettuaan pelaajan tukikohta kaappaa maakohtaisen radiolähetyksen tapahtuneesta, josta tietää onko keikka mennyt mönkään vai ei. Toki on myönnettävä, että tämä on toteutettu sangen realistisella tavalla, mutta itse jäin kaipaamaan edes jonkinlaista selostetta tai vaikkapa videokuvaa siitä miten juuri etelänavalle lähettämäni neljä vartijaa ja kolme tiedemiestä suorittivat tai mokasivat keikan.
Toinen moite piilee pelintekijöiden ratkaisussa toteuttaa alaisten tekoäly. Pelaajan tulee itse merkitä tukikohtaan tunkeutuneet agentit tai siviilit tapettaviksi, harhautettaviksi tai vangittaviksi yksitellen. Usein myös törmää tilanteisiin, joissa tukikohtaan tunkeutunut agentti saattaa hakata työläistä hengiltä samalla kun huippuunsa koulutettu palkkasoturi ja kolme vartijaa vilistävät kylmän rauhallisesti ohi reagoimatta tilanteeseen lainkaan. Tämä käy erittäin turhauttavaksi etenkin siinä vaiheessa kun agentit räjäyttävät mansikoita maksavan, generaattoreilla täytetyn huoneen neljä kertaa peräkkäin taivaan tuuliin ja koko tapauksen olisi voinut estää sillä, että kameraa tihrustanut vartija osaisi asettaa koko tukikohdan yleiseen hälytystilaan tai edes määrätä juuri havaitsemansa pommimiehen taltutettavaksi. Myöhemmässä vaiheessa peliä kuitenkin paljastuu, että tämä on peliin tarkoituksella lisätty käyttäytymismalli. Se selitetään sillä, etteivät yksinkertaiset alaiset uskalla edes yrittää ymmärtää pelaajan maailmanvalloitukseen kohdistuvaa suunnitelmaa ja siksi he eivät myöskään uskalla tehdä mitään oma-aloitteisesti. Ratkaisu olisi edes osittain toimiva, mikäli pelaajan huomioon tuotaisiin myös lattioiden läpi puskevat agentit automaattisesti.

Audiovisuaalisesti peli on maailman valloitukseen käytettävää karttaa lukuun ottamatta sangen antoisa. Grafiikassa on paljon pieniä yksityiskohtia, joista esimerkiksi tukikohdan lattioiden heijastukset tuovat melko yksinkertaiseen grafiikkaan erittäin upean vivahteen. Myös valaistusta on monessa tilanteessa käytetty hienosti hyväksi oikeanlaisen tunnelman luomiseen. Tämä ilmenee erityisesti tukikohdan monissa huoneissa, joista esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kylmähuoneen jäätävä tunnelma. Äänimaailma on myös hienosti toteutettu, esimerkiksi kuulustelutilannetta seurattaessa saattaa törmätä jos jonkinnäköiseen letkautukseen tai humoristiseen tuskanhuutoon. Myös tehtävien suorittamisen jälkeen vastaanotetut radioviestit kuulostavat aidoilta ja jaksavat naurattaa aikansa. Valitettavasti kuitenkin yhtä aluetta kohtaan on aina yksi viesti maan aksentilla puhuttuna, joten ne on äkkiä kaikki kuultu. Musiikki on sekin paikoin sangen tunnelmallista ja sopii hyvin pelin yleiseen ilmeeseen.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Monipuoliset kätyrit
  • + Huumori
  • + Yksityiskohtainen
  • + Tuore, hauska idea
  • + Mielenkiintoinen grafiikka

Huonoa

  • - Alaisten erikoinen tekoäly
  • - Puulta maistuva maailmankartta