Arvostelussa Evil Twin

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 24.lokakuu 2001

Peliarvostelu

Pelin nimi Evil Twin
Alusta PC
Arvostelija Mikko Kosonen
Arvostelukappale Ubisoft
< >
Avaa pelin lisätiedot

Evil Twin: Cyprien’s Chronicles on Rayman 2:sen tekijöiden uusin tekele ja tälläkin kertaa kyseessä on tasohyppely. Pelissä ohjataan Cyprien -nimistä pikkupoikaa, joka asuu orpokodissa muutamien ystäväviensä kanssa jotka ovat myös orpoja. Ystävysten viettäessä Cyprienin syntymäpäiviä, tapahtuu jotain hyvin outoa ja Cyprien ja hänen ystävänsä joutuvat mielikuvitusmaailmaan.

Peli koostuu kahdeksasta eri saaresta, joissa jokaisessa on tehtävänä vapauttaa yksi Cyprienin ystävistä. Jokaisen saaren loppuvastuksena on Cyprienin kavereiden pahat kaksoset, eli siis siitä pelille nimi Evil Twin.
Evil Twin tulee kahdelle CD:lle pakattuna ja pelin voi asentaa joko minimi- tai täysasennuksella. Eroa asennuksilla on se, että täysasennus ei vaadi toista CD:tä siinä vaiheessa kun pelissä on edennyt tarpeeksi pitkälle. Installoitaessa minimillä, peli vaati vähän yli 950 megatavua ja täysasennuksella peli vie asennusohjelman mukaan noin 1.5 gigatavua, mutta peli ei oikeasti vie asennuksen jälkeen kuin noin 830 megatavua.

Itse asensin pelin ensin minimillä, mutta yrittäessäni käynnistää peliä useita kymmeniä kertoja sain ainoastaan jonkinlaisen ”Fatal Error #14 Language Unreachable” ilmoituksen, joten päädyin asentamaan pelin täysasennuksella ja sen jälkeen peli toimikin erittäin hyvin. Kumma juttu.. Saattaa tietysti olla, että kyseessä on jokin arvosteluversion oma pikku bugi..

Pelin maailma, jossa seikkaillaan on hyvin synkkä ja muistuttaa osittain jokin aika sitten julkaistun American McGee’s Alice:n maailmaa. Jokainen saari on teemaltaan hyvin erilainen sisältäen esimerkiksi omanlaisensa vihulaiset ja ystävälliset hahmot joiden kanssa puhua. Kaikki kentät on suuniteltu hyvin omaperäisesti ja niiden tyyli vaihtelee tarpeeksi, joka tietysti antaa tuoreuden tunteen ja pitää mielenkiintoa yllä.

In Utero sanoo pelin sisältävän 60 prosenttia toimintaa ja 40 seikkailua, toimintaosuuden koostuessa puoliksi tasohyppelystä ja vihulaisten rökittämisestä, kun taas seikkailu osuus on puoliksi tutkimista ja dialogia. Mielestäni tämä väite pitää suhteellisen hyvin paikkansa. Peliä pelatessa joutuu aina silloin tällöin pelkän etenemisen sijaan suorittamaan erilaisia pienimuotoisia, seikkailupelejä pelanneille tuttuja asioita tyyliin; Hae suolta jättiläishämähäkille syötävää, jotta saisit siltä hämähäkinseitistä tehdyn haavin jne. Homma toimii erinomaisesti ja pitää yllä kiinnostusta entistä enemmän. Ainut ongelma on se että välillä jää hieman epäselväksi, että mitä pitäisi tehdä tai minne mennä, koska peli ei varsinaisesti anna mitään ”tehtävälistaa” käteen, joten ainoaksi keinoksi jää kuunnella tarkkaan mitä kukin hahmo jonka kanssa puhuu sanoo.

Dialogiakin pelissä on Cyprienin ja muiden ystävällisten hahmojen välillä jonkin verran joka vie peliä eteenpäin, mutta siihen mitä Cyprien sanoo ei voi vaikuttaa, mutta en väitä että ainakaan henkilökohtaisesti haluaisinkaan, koska lopulta kyse kumminkin on pääasiassa tasohyppelypelistä.

Koska peli sijoittuu mielikuvitus maailmaan on kaikenlainen mahdollista. Niinpä Cyprienillä on pelissä aseenaan ritsa joka ampuu ”taikapalloja” joilla vihulaisille voi antaa opetuksen. Ritsan lisäksi pikkupoika voi tarpeen tullen hypätä voltilla vihulaisten päälle. Tavallisten puolustautumistaitojen lisäksi Cyprien pystyy muuttumaan Super Cyprieniksi, jolloin hänestä tulee mustapukuinen ja valkohiuksinen ”supersankari”, joka tietysti pystyy hyppäämään korkeammalle, juoksemaan nopeammin,
ampumaan tehokkaita tulipalloja ja salamoita ja käyttämään paria muuta ”erikoisliikettä”. Muuttuakseen superhahmoksi, pelaajan pitää kerätä Super Cyprienin päällä varustettuja bonuksia, joita löytyy aina silloin tällöin ympäri kenttiä mutta niillä on rajoitettu kestoaika.

Evil Twin on käännös Playstation kakkoselta ja aina konsolipelin kääntyessä PC:lle herää ne tutut kysymykset, kuten millainen ohjattavuus pelissä on ja miten tallentaminen pelin aikana onnistuu, jos onnistuu. Evil Twin on sinänsä hyvin tehty että pelatessa ei oikeastaan edes huomaa pelaavansa ”konsolikopiota” ainakaan mitä ohjattavuuteen tulee. Tekijät suosittelevat 8 nappisen analogi padin käyttämistä pelissä, todennäköisesti juuri siksi koska peli on käänös, mutta itse pelasin peliä näppäimistöllä ja mielestäni ohjattavuus sillä oli erinomaisen hyvä, ehkä jopa hieman tarkempi kuin peliohjaimella pelatessa. Testasin myös jonkin verran Microsoftin SideWinder-padia pelissä ja toimiva peli silläkin oli, vaikka näppäimistöstä enemmän pidinkin. Millä peliä ohjaa onkin lähinnä makuasia, mutta onhan tietysti hyvä että on valinnan varaa, jos ei vaikka satu omistamaan padia.. Yleisesti ottaen pelin ohjattavuus on lähes identtinen Rayman kakkosen ohjattavuuteen nähden.

Pelin tallentaminen tosin ei onnistu ihan milloin ja missä tahansa peliä, joten pelin konsolijuuret eivät kuitenkaan ihan kokonaan jää huomaamatta. Tallentamista on rajoitettu vähän samaan tapaan kuin Resident Evil peleissä: Maastoon on ripoteltu sinne tänne kameroita, joita kannattaa keräillä ja kun törmää Wilbur -nimiseen, kaljamahaiseen norsuun, pitää sitä pyytää ottamaan kuva pelaajasta, jolloin siis saa mahdollisuuden tallentaa.

Pelissä on myös tasohyppelyille olennaisia ns. tarkistuspisteitä, joista läpi kävelemällä saa kuolemisen jälkeen mahdollisuuden jatkaa siltä tarkistuspisteeltä missä viimeksi kävi, hyvä näin ettei välillä pitkiäkin etenemismatkoja tarvitse aina kuoltuaan aloittaa ihan alusta. Tarkistuspisteet ovat myös sinänsä ihan hyvä juttu, että pelin kentistä löytää suhteellisen paljon lisäelämiä jonka ansiosta esimerkiksi jonkin vaikean kohdan läpäisyä voi yrittää monta kertaa, joka myös hieman osaltaan paikkaa rajoitettua tallentamista.

Kaiken kaikkiaan Evil Twin: Cyprien’s Chronicles on hyvin viihdyttävä synkkätunnelmainen tasohyppelypeli ja jos pidit Rayman kakkosesta tulet varmasti myös pitämään tästäkin.

Pelin grafiikka on todella hyvännäköistä ja se myös osaltaan auttaa oikean, synkän tunnelman luomisessa. Voi hyvin esimerkiksi kuvitella jos pelissä olisi ollut Rayman 2:sen kirkkaat värit, niin pelin luonnehan olisi muuttunut aivan täysin toisenlaiseksi.
Peli tukee resoluutioita 1024×768:aan asti ja myös 32 bittisiä värejä.
Pelin grafiikat ovat hyvin kauniit ja ne korostavat hienosti pelin omaperäistä kenttäsuunnittelua. Esimerkiksi kohta pelissä jossa Cyprienin pitää mennä jättimäisen onton puun sisälle ja päästä ylöspäin ilmavirtojen mukana on mielestäni ihan mainitsemisen arvoinen kokemus.

Evil Twiniä pelataan pääasiassa kolmannen persoonan kuvakulmasta, samaan tapaan kuin esimerkiksi juuri Rayman kakkosessa, mutta tarkempaa tähtäystä varten pelissä on myös tarjolla räiskintäpeleistä tuttu kuvakulma, joskin se on tarkoitettu ainoastaan ampumista varten ja sillä ei voi liikkua ollenkaan eteenpäin.
Pelin välianimaatiot ovat toteutettu pelin omalla moottorilla ja ihan hyvin ratkaisu toimiikin, tosin jotkin pelin hahmoista eivät ole saaneet syystä tai toisesta ollenkaan animoituja kasvoja.
Ainut negatiivinen asia grafiikoissa, joka ei itseasiassa suoranaisesti liity niihin, on se että en saanut 1024×768 resoluutiota toimimaan mitenkään pelissä. Peli heitti kerta toisensa jälkeen vain takaisin työpöydälle alkuvideoiden jälkeen, mutta ainakin pelin readme:n mukaan kyseinen ongelma voisi johtua siitä että jostain kumman syystä peli on epävakaa GeForce 2-näytönohjaimilla.

Lopulta monen tuloksettoman yrityksen jälkeen päädyin pelaamaan peliä 800×600 resoluutiolla, 32 bittisillä väreillä ja nelinkertaisella antialiasingilla höystettynä lopputuloksen ollessa graafisesti todella hyvä ja kaiken lisäksi peli pyöri erittäin hyvin. Minkäänlaista kaatuilua ei onneksi ilmennyt pelatessa vaikka testikoneessa olikin GeForce 2 näytönohjain.

Monissa peleissä äänet ovat useimmiten yksi hyvin tärkeä osa tunnelman ja oikeanlaisen illuusion luomisessa. Evil Twinissä äänet ja musiikki on todella kaunista kuunneltavaa, musiikin ollessa vaihtelevaa liikuttaessa paikasta toiseen muun äänimaailman myös pysyen hyvin teeman mukaisena. Paikoitellen varsinkin taustalla kuuluva äänimaailma yltää jopa Lucas Artsin pelien tasolle, joka kertoo varmaan tarpeeksi.
Pelin ääninäyttely on myös mainitsemisen arvoinen; Kaikki äänet ovat hyvin puhuttuja ja näyttelijät ovat osanneet eläytyä omiin rooleihinsa mainiosti. Cyprienin äänestä voisi sanoa sen verran, että välillä hänen ääni kuullostaa etäisesti nuorelta Mark Hamillilta Star Warsista, joka ei ole lainkaan paha asia.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Tunnelma
  • + Mielenkiintoinen ja synkkä pelimaailma
  • + Grafiikka ja äänimaailma
  • + Kontrollit

Huonoa

  • - Pelin tallentaminen
  • - Muutamat bugit