Arvostelussa F1 2017

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 8.lokakuu 2017

Peliarvostelu

Pelin nimi F1 2017
Alusta PC
Kehittäjä/Julkaisija: Codemasters
Pelaajamäärä/Moninpeli: 1-20
< >
Avaa pelin lisätiedot

Codemasters päräyttää lähtöruudukkoon jo kahdeksatta kertaa, sillä on jälleen aika käynnistää 1,6-litraiset V6-turbomoottorit ja virtuaalinen F1-kausi 2017!

Muutaman viime kauden suvereenisti oikean elämän formuloissa on hallinnut Mercedes-talli. Nico Rosberging jättäytydyttyä ”eläkkeelle”, suomipoikamme Valtteri Bottaksen noustessa voittajatalliin kuskiksi (tehnyt hyvää tulosta!) on kisojen katsomiseen tullut ainakin jonkinlaista piristystä. On silti sanottava, että Hamiltonin kaasutteleminen ykkösenä maaliin kisa toisensa jälkeen alkaa olla vähän puuduttavaa katsottavaa. Onneksi edes välillä joku onnistuu laittamaan kapulaa rattaisiin, kuten tätä kirjoittaessa edellisessä kisassa sarjan nuorin kuski Max Verstappen hienosti teki ajaessaan voittoon.

Jos oikeat kisat ovat olleet viimeiset kaudet enemmän kuin vähemmän puuduttavia (kuluva kausi kieltämättä kenties paras kolmeen vuoteen), on Codemastersin oma peli ailahdellut suuntaan jos toiseenkin.

Lyhyt kertaus pelisarjan historiaan: loistavan 2010-avauksen jälkeen 2011 toi mukanaan jo Grand Prix 2 -pelin jälkeen toivotun ja autenttisuudelle hyvinkin oleellisen turva-auton.

2012 oli ei-niin-merkityksellinen vuosipäivitys, F1 2013 -pelissä nähtiin ensi kertaa myös klassikkoformuloita ja F1 2014 otti ne meiltä pois. F1 2015 oli kenties riisutuin perusversio koko sarjassa – jopa uratila jätettiin pois. Tekosyy; ensimmäinen Codemastersin formula uusimmille konsoleille.

F1 2016 -pelin osalta Codemasters tsemppasi kunnolla ja olikin kenties sarjan inkarnaatio sitten ensimmäisen, tuoden mukanaan muun muassa jännittävän tekoälyn sekä autenttisuudelle oleellisen lämmittelykierroksen. Myös pelin yleinen F1 -henkeä huokunut presentaatio parani TV-lähetyksen kaltaisella rata- ja lähtöruudukkoesittelyllä.

Uusi kausi, uudet ja vanhat kujeet

F1 2017 on nyt täällä, mutta mitä se tuo mukanaan, onko menty huonompaan, parempaan vai pysytty samalla viivalla viime vuoteen nähden?

Uusimman kausipaketin (uusimmat kuljettajat ja radat) ohella näkyvin ”uudistus” on klassikkoformuloiden paluu peliin ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. F1 2013 tarjosi kaksi vanhan aikakauden rataa sekä kymmenen menneiden vuosikymmenien F1-ajokkia. DLC-rahastuksella näitä sai muutaman lisää.

F1 2017 pitää sisällään kaksitoista vanhaa formulaa ja vanhoja ratoja ei tällä kertaa mukana ole lainkaan. Klassikoilla saa ajella mukana olevilla kahdellakymmenellä modernilla radalla, sekä muutamalla ekstraradalla, joita ovat neljä lyhyttä versiota olemassa olevista radoista, sekä Monacon kuvitteellinen yöversio Singaporen radan henkisesti.

Klassikkoautoja pääsee käyttämään pikakisan ohella time trial -moodissa, nettimoninpelissä sekä kivana bonuksena myös yksinpeliuran aikana pääsee ottamaan välillä osaa kaikkiaan kahteenkymmeneen näytösajokisaan, joissa ajellaan klassikoilla. Kun ne on uratilan kautta kerran avattu, niitä voi ajella uudemman kerran päävalikosta löytyvän championships -pelitilan kautta.

Kaikkiaan klassikkoautoja on siis 2013-peliin nähden muutama enemmän, mutta samaan aikaan niillä pääsee kisaamaan vähän laajemmin, vaikka mitään vanhoja erillisratoja ei mukana olekaan. Näiden kahdentoista auton ja samalla kahdentoista eri kauden joukosta löytyy tallimestaruuden saavuttaneita autoja. Vanhin mukana oleva on 1988 McLaren Honda ja tuorein 2010 vuoden Redbull. Ferrarin, McLarenin sekä Williamsin autoja valikoimassa on luonnollisesti eniten. Mukana on niin Schumacherin, Damon Hillin kuin jopa Mika Häkkisenkin mestaruusautoja. Mahtuu sekaan yksi Alonson mestaruuskausien luotsaama Renault-voittajakin vuodelta 2006.

Codemasters on tarkoituksella hypännyt muutamia vuosia 1988-2010 ajalta kokonaan ylitse, jotta lista ei olisi liian McLaren tai Ferrari-voittoinen ja siten sekaan on saatu se yksi Redbull. On jollain tapaa silmät avaavaa huomata, kuinka dominoivia suurimmat kolme tallia ovatkaan olleet formuloissa ennen kuin kuvioihin mukaan tulivat Redbull sekä mersutalli.

Klassikkoautot ovat jälleen kerran varsin tervetullut uudistus. Ne eroavat kiitettävästi toisistaan ajotuntumaltaan ja kun heittäydytään takaisin modernien formuloiden rattiin, eron huomaa oitis ja se nykyajan tekniikka tuntuu alla. Vanhat klassikot ovat lähes järjestäen levottomia ja jotkut niistä vähän enemmän vielä sellaisia. Vanhojen formuloiden kyytiin on kuitenkin kiehtovaa hypätä ja etenkin kokeilla jokaista niistä ohjaamokuvakulmasta käsin – kuinka ovatkaan muuttuneet sisäisesti kuin ulkoakin!

Pelin uramoodi on syvempi pelimuoto, jossa valitaan ensin aloitustalli ja valitaan kuka kumpi oikea kuski valitussa tallissa korvataan pelaajan omalla. Jokseenkin hölmösti pelaaja voi luoda itselleen jopa naispuolisen vatarin, vaikka naiskuskeja ei F1-kisoissa edelleenkään ole.

Uramoodiin liittyy kisaamisen ja aika-ajojen ohella myös autojen kehittämistä kisojen välissä kehityspisteillä. Uramoodi on useampikautinen pelikokemus ja kisaamisen ja harjoittelun ohella autoja myös oikeasti rakennetaan ja kehitetään kuuden eri osa-alueen osalta.

Lisäksi klassikkoformuloita on kiedottu 2013 -peliä nyt paljon enemmän kaiken muun sisällön ympärille ja uramoodin osalta tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja pääsee uran aikana kokeilemaan kahtakymmentä invitational event -tapahtumaa, jossa ajellaan klassikkoautoilla muun muassa time attack, checkpoint- ja overtake -tyylisesti. Käytännössä pelin uratila on se täydellinen tapa kokea ja nauttia F1-ajajan urasta, jos haluaa oikein kunnolla syventyä.

Aluksi luulin, että pelissä ei ole lainkaan perustason mestaruustaistelua, mutta se olikin tänä vuonna piilotettu championships -pelivalikon alle ja on siis tarkoitettu niille, jotka eivät halua syventyä autojen kehitykseen ja muuhun sen kummemmin. Valitaan talli ja kuski ja ei muuta kuin kisaamaan!

Championships on itse asiassa älyttömän kattava sisältöpaketti, sillä se ei tarjoa pelkästään kautta 2017 moderneilla formuloilla, vaan lisäksi halutessaan voi ajaa kauden klassikkoformuloillakin, tosin tällöin mukana on jostain syystä vain kaksitoista rataa.

Kaikkiaan erilaisia ja pituisia mestaruusmoodeja Championships -valikko kätkee alleen huimat kaksikymmentä kappaletta. Aluksi näistä on auki kahdeksan ja loput on avattava pelaamalla ja keräämällä tähtiä muista. Se ei haittaa, sillä sisältö ja moodit ovat mielenkiintoisia ja kaikki toisistaan poikkeavia useammalla tavalla.

Tarjolla on esimerkiksi kuuden kisan pituinen sprint championship, jossa kisan voittanut lähtee seuraavassa aina kisassa viimeisestä ruudukosta ja viimeinen ensimmäisestä. Aika-ajoja ei ole, eikä jostain syystä vaurionmallinnustakaan tässä moodissa saa päälle.

Tarjolla olisi myös wet weather league – jokainen arvannee mitä se enteilee! European GP tarjoaa vain Euroopan ratoja ja Asian GP:ssä matkataan Aasian radoille, mutta näissäkin on omat lisävaihtelunsa sääntöihin ja asetuksiin.

Sprint spec racing -moodissa kaikki tekoälykuskit ajavat samalla klassikkoformulalla, jonka pelaaja itselleen valitsee. Kisoja on kuusi ja lähtöruudukko ensimmäisessä arvottu, lopuissa käänteinen pistetilastojärjestys. Tarjolla on myös muun muassa spec race championship – eli kauden kattava samoilla formuloilla huristelu.

Classic street series pitää sisällään seitsemän rataa ja ensimmäisen kisan aika-ajon tulos pätee viiteen ensimmäiseen kisaan ja viimeisessä kisassa lähtöjärjestys on päinvastainen ja palkintona tuplapisteet! Jos perinteinen kausimoodi tai syventävä uratila eivät innosta tarjoavat championships -valikon vaihtoehdot varmasti jotain jokaiselle, sillä ne ovat varsin hauska ja pelaamista uudistavakin tapa viihtyä ja pelata formulaa. Parasta on myös se, että jokaisesta eri moodista voi aloittaa oman pelinsä ja jatkaa niitä oman tahtiin pelin tallentuessa. Voi vaikka pelata kisoja vuorotellen kustakin moodeista.

Championships -pelimuodon alta löytyvät myös urapelin invitational eventit, mutta ne ovat lukkojen takana kaikki niin kauan, kunnes ne on uratilassa pelattu. Olisi ollut mukavampaa, jos niiden pelaaminen ei olisi vaatinut uratilan kahlaamista, vaan ne olisivat olleet heti saatavilla tai edes avattavissa pelaamalla niitä järjestyksessä. On silti varsin kiva juttu, että niitä voi pelailla uudelleenkin ilman uratilan uudelleenpelaamista.

Event-pelimuoto on sekin mielenkiintoinen. Se tarjoaa viikoittain vaihtuvaa pelattavaa erilaisten kisaskenaarioiden muodossa. Tätä kirjoittaessa pitäisi Daniil Kvyatilla päästä kymmenenneltä sijalta kuudentena maaliin Toro Rosson puikoissa.

Haasteen alkaessa kisassa mennään Suzukan radalla turva-auton takana ja kisaa on jäljellä noin kymmenen kierrosta. Pelaaja saa itse päättää vaikeustason sekä esimerkiksi mitä ajoapuja käyttää. Kuitenkin mitä vähemmän helpotusta on, sitä korkeampi on loppupisteytys. Myös kokonaisaika sekä esimerkiksi puhtaat kierrokset merkitsevät. Flashbackia saa käyttää mikäli ajaa ulos tai kolaroi, mutta jokainen flashback maksaa pisteissä.

Samaa skenaariota saa viikon ajan kokeilla niin paljon kuin haluaa ja yrittää päihittää omaa aiempaa tulostaan. Kun skenaario viimein vaihtuu viikon jälkeen, ei edellistä enää pääse kokeilemaan. Omasta tulostaan voi verrata muiden kanssa leaderboardseilla.

Vaikka event periaatteessa onkin melko simppeli pelimuoto, eikä skenaariotila sinänsä ole mikään uusi juttu F1-peleissä, on tämäntyyppinen vaihtuva haastemoodi varsin hauska. Pelaaja voi helposti esimerkiksi parantaa ennätystään opettelemalla ajamaan vähemmillä ajoavuilla.

Jos viime vuosi tarjosi jo uudenlaista, jännittävämpää tekoälyä, joka ohittelee, kolaroi ja tekee ajovirheitä, tänä vuonna tekoälyn kanssa mennään vielä pykälä edemmäs. Enää vaikeustasoa ei valita vaihtoehtojen easy, medium, hard ynnä vastaavien väliltä, vaan sen sijaan halutun haastetason saa valita portaattomasti numeroasteikolla. 0-19 on erittäin helppo, 40-59 on medium, 60-79 vaikea ja niin edelleen. Vaikeustasoja yhteensä on mukavat kahdeksan kappaletta.

Codemastersin F1-sarja on kieltämättä onnistunut nousemaan etenkin visuaalisella saralla F1-pelien näyttävimpään kastiin; ei formulapelit koskaan ole näyttäneet näin hyvältä ja etenkin sadekelillä peli näyttää todella kauniilta. Klassikkoformulat ovat nekin täyttä silmänruokaa ja saavat hetkittäin kaipaamaan menneiden vuosien kausia.

Autenttisuudenkin osalta ollaan jo lähellä täydellisyyttä, kun meillä on lämmittelykierrokset ja turva-autot.

Muutama asia on silti edelleenkin korjaamatta. Kenties tärkeimpänä ovat kisasäännöt ja niiden tiukkuus. Mutkien oikominen, toisten kanssa kolaroiminen ja vaikkapa toisen kuskin pökkääminen radalta ovat kaikki tietysti sellaista ei-ei -sorttia, mutta F1 2017 aiempien pelien tapaan rankaisee mokailusta aina vain pelaajaa. Saavut mutkaan muutaman muun kuskin kanssa, seuraa tiukka taisto ja sinut työnnetään ulos; tuloksena aikarangaistus pelaajalle mutkien oikomisesta. Joskus tällaisesta saattaa seurata myös tilanne, että on annettava ”väärin” otettu sijoitus takaisin.

Siinä sitten hidastelet ja pari muutakin painaa yllättävän nopeasti ohitsesi. Muutoinkin kolaroiminen ja yhteen osuminen on aina olevinaan pelaajan vika.

Siinä missä oikeissa kisoissa ”asiaa tutkitaan”, eikä välttämättä kumpikaan osapuoli saa lopulta mitään, tuomitsee Codemastersin peli pelaajan heti syylliseksi tilanteen jälkeen. Jos ei oma etusiipi irtoa rytäkässä (se yleensä aina hajoaa) niin muutaman sekunti aikasakkoa kisan loppuaikaan ja omien sijojen putoamiset antaa ainakin muistutuksen siitä, että pelaajan on syytä radalla varoa kolhimasta ja jos tekoäly yrittää – varo senkin puolesta.

Tämä onkin huono sillä, kun tekoälyn vaikeutta ruuvailee nyt uudella portaattomalla säätimellä, löytää siitä parhaimmillaan hyvinkin optimaalisen ja itselle sopivan haastetason, jonka kanssa parhaimmillaan on mahtavan jännittävää kisata. Itse olen aiemmissa peleissä aina pitänyt mediumia vähän liian helppona ja hardia taas kenties vähän liian vaikeana. Nyt kun vaikeutta saa säätää portaattomasti, ajelen mieluiten viimeisellä medium-yksiköllä tai sitten vien sen muutaman pykälän hardin puolelle. Välillä kuitenkin sitten tulee juuri näitä kolaritilanteita, epäreiluja sakkoja ja muuta, joiden vuoksi tekisi mieli aloittaa koko kisa alusta. Onneksi pelaajan suojana sentään on se tuttu flashback-ominaisuus, joskin ajan takaisin kelaaminen tuntuu aina vähän pieneltä huijaamiselta.

Pelin vaurionmallinnus on sekin edelleen vähän satunnaista tasoa. Useimmiten omasta formulasta ensimmäisenä jokaisessa kolarissa hajoaa joko koko etusiipi tai pala siitä. Vähän kovempaa kun törmäilee, lähtee autosta yleensä vasen eturengas heilumaan ripustusten varaan ja kisa on keskeytettävä tai kelattava takaisinpäin. Tekoälykuskien kanssa törmäillessä tuntuu, että näiden autojen hajoaminen on vielä satunnaisempaa. Törmäys, jossa voisi kuvitella lähtevän useamman renkaan tai vaikkapa takasiiven, ei tapahdukaan mitään muuta kuin etusiiven irtoaminen. Klassikkoformuloilla kisatessani tuntui, että tämä korostui entisestään ja etenkin tekoälyn osalta; pelaajan auto kyllä hajoaa, mutta tekoälyn ei sitten millään.

Toinen asia, jonka satuin huomaamaan yhden kisan uusintaa katsoessani oli se, että peli tuntuu näköjään edelleen (kenties aiemmissakin peleissä) välillä vieläkin huijaavan.

Isommissa kolaritilanteissa peli saattaa muuttaa osan tekoälyformuloista läpinäkyviksi, jolloin edes takaisin sinkoutuvat muut kolaroijat eivät voi osua näihin. Nähtyäni kyseisen uusinnan, olin vähän pettynyt. Luulin, että tämä ensimmäisissä Codemastersin peleissä esiintynyt ”ominaisuus” olisi jo taakse jäänyttä aikaa.

Kokonaisuutena F1 2017 on kuitenkin formulapeli, jonka parissa viihtyy erinomaisen hyvin ja se on ehdottomasti sarjan tähän asti paras vuosipainos. Siitä ei puutu vauhdintunnetta eikä jännittäviä tilanteita, etenkin jos tekoälyn saa säädettyä itselleen juuri sopivaksi.

Peli näyttää kenties upeammalta kuin koskaan ja autenttisesti mallinnetut klassikkoformulat hienoine ohjaamoine ja kovempine äänineen saavat melkeinpä kyyneleen silmäkulmaan. Klassikkoautojen paluu on jälleen jotain isompaa uutta F1 2016 -peliin nähden.

Laajennettu urapeli on edelleen vahvaa ja rikasta sisältöä täynnä, jotka haluavat pelata peliä täysin siemauksin, siinä missä championships -pelitila tarjoilee lyhtykestoisempaa mestaruustaistelua, niille jotka eivät malta välttämättä ajella täyttä kautta. Ei sovi luonnollisestikaan unohtaa nettimoninpeliä, joka toimii varsin kiitettävästi ja online championsip -pelitila on niille, jotka haluavat kisata ihmiskuskien kanssa – klassikkoformulat ovat käytettävissä netissäkin.

Vielä tähän loppuun mainittakoon, että aiempien versioiden tapaan F1 2017 -peliä pystyy kyllä ajelemaan peliohjaimellakin (itse testasin Xbox One -ohjaimella), mutta kyllä ajonautinto silti millä tahansa ratilla on valovuosia parempi ja tarkempi kuin yhdenkään ohjaimen kanssa.

Allekirjoittaneella oli jälleen kerran edellisvuoden pelistä tuttu Xbox 360 Wireless -ratti käytössä ja vaikka vanhan rattini force feedback toimiikin välillä vähän miten haluaa, oli ajotuntuma silti ratilla ja polkimilla todella hyvää sorttia ja kisat parhaimmillaan todella, todella jännittäviä monipuolisen ja uskaliaan tekoälyn ansiosta. Vielä kun Codemasters älyäisi olla ottamatta klassikkoformuloita pois ensi vuoden pelistä, vaan laajentaisi ja lisäisi tarjontaa.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Klassikkoformulat ovat täällä taas
  • + Championships -ja event -pelitila tarjoaa hauskaa pelattavaa
  • + Nätti kuin mikä ja klassikkoformuloiden äänet vievät nostalgian pariin
  • + Tekoälyn portaaton säätömahdollisuus
  • + Klassikkoformuloilla saa kisata monessa eri pelimuodossa
  • + Laajennettu uramoodi syventää pelikokemusta

Huonoa

  • - Säännöt koskevat edelleen vain pelaajaa (ja liian herkästi)
  • - Peli muuttaa isommissa rytäköissä formuloita joskus läpinäkyviksi