Arvostelussa Fable – Anniversary

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 4.maaliskuu 2014

Peliarvostelu

Pelin nimi Fable - Anniversary
Alusta XBOX360
Arvostelukappale Microsoft
Ikäraja 16
< >
Avaa pelin lisätiedot

Fable on Microsoftin Xbox-pelikonsoleille ensisijaisesti työstetty pelisarja, mutta ennen kuin tarkemmin pureudutaan tämänkertaisen arvostelumme kohteena olevaan Fable ? Anniversary -peliin, kerron teille pienen tarinan. Jos et halua lukea ?tarinaa?, vaan pelkän arvostelun skippaa suoraan ensimmäiseen väliotsikkoon.

Brittiläinen mies nimeltä Peter Molyneux, visionääri ja pelisuunnittelija tunnetaan tänä päivänä erittäin hyvin pelialalla. Mies loi läpimurtopelinsä, jumalpeli Populouksen Bullfrog Productions nimisessä pelitalossa 80-luvun lopulla, jonka toinen perustajista hän myös oli. Sittemmin Bullfrog työsti hittipelejä, kuten Theme Park ja Syndicate.
Electronic Arts osti ja nieli Bullfrogin 90-luvun puolivälissä ja Molyneux jätti yhtiön muutamaa vuotta myöhemmin. Peter perusti aikailematta uuden yhtiön, Lionhead Studiosin sekä muita satelliittistudioita, kuten Big Blue Boxin. Sillä välin, kun Lionhead työsti muun muassa Black & White -pelit, kehitti Big Blue Box pelin nimeltä Fable julkaistavaksi Xboxille ja PC:lle 2004 vuoden lopulla. Big Blue Box sulautettiin myöhemmin emostudio Lionheadiin ja Microsoft osti koko paketin vuonna 2006.

Lionheadista tehtiin pelkkä ?Fable-talli? ja niinpä
Fable II julkaistiin lopulta vain Microsoftin uudelle Xbox 360-konsolille vuonna 2006 ja sen jälkeen Fable III niin ikään Xboxille, mutta myös PC:lle ? tosin vasta neljä vuotta myöhemmin.

Seuraavaksi vuorossa oli suoraviivaisempi, vain ladattavana julkaisuna ilmestynyt toimintaseikkailu Fable Heroes ja sen jälkeen isompi projekti, Fable ? The Journey. Ennakkomateriaali Journeystä sekä Microsoftin sen aikaisesta Kinect-huumasta antoi viitteitä ihmisille vahvoja viitteitä siitä, että kyseessä tulisi olemaan ?raiteilla? kulkeva Kinect-höpötys, joka ei jaksaisi todellisia Fable-faneja kiinnostaa. Molyneux yritti vakuutella toisin, kunnes lähti Lionheadilta ennen pelin julkaisua vuonna 2012. ?Raideseikkailuksihan? peli lopulta paljastui. Vaikka pelisarjan taso innovatiivisuus olivat laskeneet jokaisen osan myötä, oli Fable ? The Journey silti varsinainen pohjanoteeraus ja pienoinen tahra Fable-nimeen.

Kun kelataan ajassa tähän päivään, on Molyneux jälleen paennut uusien tuulien pariin perustamansa uuden studion, 22 Cansin siipien suojiin ja seuraavaksi häneltä ilmestyy Populouksen hengellinen seuraaja, jumalpeli nimeltä Godus. Kun tarinaa tarkastellaan kokonaisuutena, on Peter siis tavallaan kulkenut vuosien varrella yhden suuren ympyrän palaten tutun leivän äärelle, mutta samalla jättänyt taakseen paljon. Kenties hänen seuraava pelinsä Goduksen jälkeen on Fablen hengenheimolainen…

Lionheadia ei vielä ole Bullfrogin tapaan suljettu, eikä synkältä toisaalta näytä lähitulevaisuuskaan ? kunhan Lionhead pysyy pääosin Fablen parissa Microsoftin valvovan silmän alla. Hiljattain pelitalo päätti ?aloittaa puhtaalta pöydältä? palatessaan takaisin juurilleen julkaistessaan Xbox 360 -konsolille Fable ? Anniversary -pelin. Seuraavaksi työstämään aletaan tosiaikastrategiaa nimeltä Fable Legends uudelle Xbox One konsolille. Legendsin jälkeen näyttäisi olevan luvassa jokin ?ei-Fable? projekti, joten ehkä vielä jonain päivänä Lionheadille työskentelemään jäänyt tiimi saa hengähtää ja luoda jotain muutakin kuin uusia taruja.

Tarinoita

Ja ei muuta kuin Fable ? Anniversaryn kimppuun. Kyseinen peli on nimensä mukaisesti ensimmäisestä Fable-pelistä luotu ?remasteroitu? versio pelin 10-vuotis syntymäpäivien kunniaksi, joka pitää sisällään myös laajennuksen ?The Lost Chapters?, joka aikoinaan toi Fableen uusia alueita, uusia vihollistyyppejä, lisää sivu- ja päätehtäviä ja sen sellaista.
Muita erikoisominaisuuksia uusitun grafiikan lisäksi ei sitten juuri olekaan, ellei laske mukaan tukea Xboxin Smart Glass -kännykkäsovellukselle, jonka voi ladata puhelimeensa ja käyttää sitä pelin yhteydessä. Ominaisuus on kuitenkin varsin turhanpäiväinen, eikä lisää mitään muuta kuin kartan kännykän ruudulle. Lisäksi sovellus ei ole kovinkaan vakaa ja ainakin omalla kohdallani katkaisi yhteyden peliin, eikä lopulta enää löytänyt koko konsolia. Unohtakaa siis se.

Yli kaksi vuotta sitten samaisen ?anniversarykohtelun? Microsoftilta sai Bungien alkuperäiselle Xboxille kehitetty klassikkoräiskintä Halo, pelillä Halo ? Anniversary. Halon juhlajulkaisu oli mielestäni erittäin onnistunut ja siinä oli vähän kaikkea: se piti sisällään saman pelattavuuden, joka vielä tänäkin päivänä on hyvää sorttia ja jota monet räiskintäpelit ovat yrittäneet apinoida aina siinä kuitenkaan onnistumatta.

Halo-remasteroinnin tekoäly oli edelleen hyvää tasoa ja visuaalisuus oli päivitetty hienosti Xbox 360-pelien kirkkaimpien kärkien tasolle, Live-moninpeliä unohtamatta. Pelissä mukana oli myös mahdollisuus hauskasti vaihdella uusien ja vanhojen grafiikkatilojen välillä muistin virkistämiseksi ja peligrafiikka oli oikeasti iso harppaus vanhasta. 3D-tukikin löytyi niille harvoille, joita se kiinnosti ja Kinectiä tuettiin äänikomentojen muodossa. Halo ? Anniversary julkaistiin silloin kun uusia konsoleita, Playstation 4:ää ja Xbox Onea ei vielä oltu julkaistu, joten ajankohta oli hyvä (ja olihan vuonna 2011 toki myös se pelin 10-vuotispäiväkin).

Vaikka Fable juhlistaa omaa 10-vuotispäiväänsä vasta tänä vuonna, voi kukin kuitenkin mielessään miettiä olisiko Fable ? Anniversary sittenkin kannattanut julkaista PS4:n tapaan vähäpeliselle Xbox Onelle yksinoikeustittelinä. Fable ? Anniversarya pelatessa nimittäin tulee yksi asia hetimmiten melko selväksi:

edes pelin paremmaksi päivitetty visuaalisuus ei enää samalla tapaa kutkuta näköhermoja, kuin Halon juhlajulkaisu aikanaan. Itse asiassa Youtubesta kun katsoo videoita originaalista Fablesta ja vertaa tähän juhlajulkaisuun voi helposti todeta, ettei visuaalinen ero näiden kahden version välillä ole edes niin kovin huimaa, vaikka pelin takakannessa hehkutetaankin ominaisuutena ?täysin uutta pelimoottoria?.

Vaikka peligrafiikka sinänsä onkin kyllä toimivaa ja Albionin maailma edelleen varsin omanlaisensa paikka kauniin musiikin säestämänä ja ympäristön sekä talojen tekstuureita on paranneltu näyttämään paremmalta, on etenkin hahmojen animointi ja kasvojen liikehdintä on jokseenkin luonnottoman mitäänsanomatonta. Onneksi Fable – Anniversarya sentään saa kaupasta noin neljänkymmenen euron hintaan, joten aivan täyden pelin euromäärää ei siitä sentään ole pulitettava, mikä osaltaan lievittää pettymystä ainakin pelin visuaaliseen puoleen.

Jos et ole aiemmin pelannut alkuperäistä Fablea tai mitään muistakaan Fable-peleistä, menee tarina ykkösessä kutakuinkin näin: pelin alussa pelaaja on viaton pikkupoika, joka asuu pienessä kylässä syvällä Albion -nimisen maailman keskellä perheensä kanssa. Yksi kaunis päivä kaikki viattomuus ja kauneus kuitenkin tuhotaan, kun pimeyden joukot iskevät yllättäen pelaajan kotikylään ja polttavat kaiken maan tasalle.

Poikapoloinen jää orvoksi ja rakkaan pikkusiskonkin kohtalo jää vähän auki, mutta toisessa Albionin kaupungissa asustava Sankareiden Kilta ottaa pojan suojiinsa, kouluttaa ja kasvattaa lähitaistelun, jousiammunnan kuin magiankin pariin. Pelaajan nimettömän ja lähestulkoon mykänkin hahmon opetellessa asioita elämä vilisee silmissä ja pian ollaankin jo aikuisuuden kynnyksellä. Pojasta kasvaa mies, Sankari ja lopulta tärkeä henkilö Albionin suojelemisessa. Tällaista johtajaa tarvitaan, sillä pimeyden joukot ovat jälleen matkalla Albioniin.

Tarina soljuu eteenpäin tehtävien muodossa, jotka lukeutuvat pääjuonen tehtäviin sekä valinnaisiin sivutehtäviin ? jälkimmäisistä tienaa yleensä palkkioksi esineitä ja rahaa, jotta matka ei olisi niin haastava. Sankareiden Killan päämajassa käydään valikoimassa kulloinkin haluttu tehtävä ja sen jälkeen painutaan sitä suorittamaan.

Pelaaja saa itse valita miten asioita ratkoo, sillä pelissä voi olla joko hyvän tai pahan roolissa. Vaikka tänä päivänä pelaajan omat valinnat sekä hyvyyden ja pahuuden kanssa leikkiminen ovat tuttua kauraa muun muassa peleistä ja pelisarjoista, kuten Mass Effect, Dragon Age, Fallout 3, Dragon’s Dogma, The Walking Dead, Heavy Rain ja Beyond: Two Souls, oli tämä alkuperäisen Fablen elementti suhteellisen harvinainen ja tuore juttu peleissä vielä vuonna 2004.

Koska elementti nykyään on jo nykyään niin kovin tuttu edellä mainittujenkin pelien myötä, jotka ovat lisäksi moninkertaisesti tarinansa osalta mielenkiintoisempia ja isommalla rahalla koostettuja, nakertaa se arvatenkin Fable – Anniversaryn ainutlaatuisuutta verrattuna siihen alkuperäisen pelin ilmestymiseen ? etenkin pelaajien kohdalla joille Fable on täysin uusi tuttavuus, koska niin paljon samanlaista (ja tehokkaammin kerrottua) on ollut jo pidempään tarjolla. Fablessa hyvyyden ja pahuuden välillä sinnitteleminen on kuitenkin nykypelejä simppelimpää ja vaikka roolipeli onkin, ei Fablessa ole mukana lainkaan valinnaisia dialogipätkiä, eikä pelissä voi esimerkiksi Mass Effect-pelien tapaan keskustella itseään ulos tietyistä räjähdysherkistä tilanteista.

Hyvyyden ja pahuuden kasvamiseen pelaajan hahmossa vaikuttaa useampi seikka. Pelaaja voi suorittaa valittuja tehtäviä tavallisia albionilaisia suojellen, vaarallisia ötököitä, peikkoja ja rosvoja piesten ja kerryttää hyvyyttään, tai sitten voi vastaavasti tehdä kaikenlaista ilkeää, kuten listiä kyläläisiä ? jopa näiden lapsia ? hakata kylien vartijoita, varastella tavaraa, käydä toisten ihmisten taloissa luvatta nukkumassa ja sen sellaista. Kaikki teot vääntävät hahmon persoonallisuusmittaria aina pykälän pari suuntaan taikka toiseen.

Fablen edetessä ei muutu pelkästään pelaajan hahmon persoonallisuus. Vaikka peliä voisi luonnehtia roolipeliksi, on se kuitenkin enemmänkin toimintaroolipeli kuin puhdas roolipeli. Tapetuista vihollisista sekä tehtävien suorittamisesta saadaan XP-pallukoita, joita voidaan sitten Sankareiden Killan päämajassa ripotella erilaisten taitojen ylle, joita ovat muun muassa kestävyys, tinkimis- ja varastelutaidot, lähitaistelutehokkuus sekä erilaiset maagiset taikakonstit. Osa taioista on vain joko hyvälle tai pahalle hahmolle suunnattuja, joten tällaisen selkeän polun valitsemista kannattaa miettiä tarkkaan, jos ei aivan varma ole siitä kumpaan suuntaan haluaa kallistua.

Hahmon kestävyyden parantamisella toki edesautetaan pelaajan mahdollisuuksia selvitä pidemmällä juoksulla, mutta taisteluissa pärjäämiseen auttaa myös oikeanlainen varustelukin. Pelaaja saa pelin kuluessa itselleen uusia varusteita, aina housuista käsineisiin ja paitoihin ja haarniskoihin. Paremmat vaatteet parantavat suojausta, mutta myös vaikuttavat siihen miten muut suhtautuvat pelaajaan.

Jotkin vaatteet lisäävät pelaajan viehätysvoimaa, mutta alentavat pelottavuutta ja toisinpäin. Hahmoa on myös mahdollista varustella erilaisin hiuskampauksin sekä tatuoinnein, joita saadaan keräämällä kampaus- ja tatuointikortteja. Uusia varusteita ei pelkästään kerry tehtäviä suorittamalla ja aarrearkkuja availemalla, vaan pelistä löytyy myös mahdollisuus käydä kauppaa albionilaisten kauppiaiden kanssa tehtävistä tienatulla ja tapetuilta vihollisilta saaduilla kultarahoilla.

Omaa rahapottiaan voi lisäksi kasvattaa pelaamalla esimerkiksi Albionin suosittuja uhkapelejä, kuten black jackia sekä varsin mielenkiintoista lajia, kolikkogolfia, joista jälkimmäisessä sneppaillaan kolikkoa pitkin pöytää kohti tiettyä ympyrää, eikä kunkin ?radan? par saisi tavallisen golfin tapaan ylittyä. Esteinä kolikkogolfissa on tuoppeja ja kannuja.

Harmi vaan, että black jack tuntuu kovasti korttien osalta suosivan tekoälypelaajaa ja kolikkogolf taasen on välillä turhankin hankalaa sen ei-niin-loistavien kontrolliensa osalta. Rahan kartuttamiseksi (ja tavaravalikon siivoamiseksi) omia tavaroitaankin voi myydä ja kauppiailta ostaa jos jonkinlaista vaatetta ja purnukkaa, kuten energia- ja ?tahtoputeleita?, joista viimeksi mainitulla täytetään magiakykyihin tarvittavaa energiamittaria.

Kaikkien näiden lisäksi Albionin maailmasta on yritetty tehdä realistisempaa ja entistä vapaavalinnaisempaa paikkaa mahdollistamalla avioliitot (ja myös avioerotkin) tekoälyhahmojen kanssa eikä edes sukupuolta, jonka kanssa liitto mahdollistetaan ole kiveen hakattu. Voi siis syntyä hetero- kuin homoliittojakin, joka vielä vuonna 2004 sai osakseen paljon huomiota. Nykyään roolipelien ?romantisointi?, samaakin sukupuolta olevien hahmojen kanssa on jo kutakuinkin arkipäivää roolipeleissä.

Näiden onnistumiseksi pelaajan on flirttailtava ja käytettävä muita kykyjään apuna, sekä annettava lahjoja ja oltava muutenkin kansan suosiossa, jotta saisi jonkun rakastumaan itseensä. Sitten voi hankkia oman talon ja harrastaa seksiäkin (sitä ei näytetä), purjehtia siihen mainittuun avioliiton satamaan ja eroamalla pois sieltä. Tai sitten voi käydä niinkin, että oma puoliso kuolee ja pelaaja jää leskeksi. Puolison voi toki itsekin nirhata, jos tavoittelee pahan titteliä. Jos jää leskeksi ? tavalla tai toisella ? voi halutessaan myös vuokrata oman kotinsa eteenpäin muille Albionin asukkaille, josta kertyy tilille lisätienestiä.

Pelattavuudeltaan ensimmäinen Fable, tässä tapauksessa Fable ? Anniversary toimii siten, että pelaa valitsee itselleen tehtävän ja sen jälkeen kulkee pitkin Albionin maailmaa kohti niitä paikkoja, minne peli pelaajan haluaa kulkevan. Koska kyseessä on 2000-luvun alkupuolen peli, on pelin maailma kaikkea muuta kuin avara ja vapaakulkuinen, toisin kuin nykypäivän monet muut pelit, esimerkkinä vaikkapa Assassin’s Creed IV: Black Flag.

Fable ? Anniversaryn maailma, Albion, on itse asiassa välillä tylsistyttävän putkimainen ja lineaarinen paikka. Käytännössä aidatuilta poluilta saa poiketa haarautuville poluille vain harvoin ja joskus vastaan tulee alueita, jotka sitten ovat edes hieman tavallista laajempia. Pelimaailma on myös pätkitty pikkuruisiin segmentteihin, joiden vartijoina toimivat portit, joiden läpi kuljetaan. Kun portista astutaan lävitse, seuraa lataustauko, joka ei aina ole sitä lyhyintä sorttiakaan.

Kenties peli rakentui teknisesti näin myös alkuperäisessä Fablessakin (en ole sitä ikävä kyllä pelannut), mutta mielestäni Lionhead olisi aivan hyvin voinut Anniversary-painosta tehdessään käyttää Xbox 360-konsolin suurempia tehomääriä hyväkseen ja karsia pois edes osan pelin lataustaukoporteista. Tällaisenaan peli kun vaisuhkon grafiikkansa lisäksi muistuttaa vähän liikaa sitä tavanomaisinta HD-remakea, eikä niinkään rakkaudella työstettyä Anniversary-painosta, jollainen Halo – Anniversary mielestäni oli.

Joskus toiminnan keskellä saattaa Fablessa käydä jopa niinkin typerästi, että nuolia ampuessaan perääntyy vaikkapa isompaa vihollislaumaa samalla karkuun, aivan liian pitkälle ja hups! ? Sitä vahingossa tuleekin peruuttaneeksi itsensä aina latausportille asti ja vielä siitä lävitsekin. Seuraa lataustauko. Ei muuta kuin lataamisen jälkeen takaisin sinne mistä tultiinkin, jos aiemmassa paikassa oli vielä jotain tekemistä. Vuorossa onkin jälleen uusi lataustauko. Varsin pelitunnelmaa särkevää touhua tämä.

Aivan jatkuvasti portit ja niiden lataustauot eivät kuitenkaan ole pelaajan riesana, sillä ympäriinsä Albionia on sijoitettuina teleportteja (onneksi!), jotka löydettyään pelaaja voi hyödyntää niitä ja teleportata hahmonsa käden käänteessä paikkoihin, joista on jo aiemmin löytänyt teleportin. Koko pelimaailmaa (ja sen kymmeniä lataustaukoja) ei siis ole pakko ravata lävitse, jos on vaikkapa matkalla takaisin Killan päämajaan aivan pelimaailman toisesta päästä.
Toisaalta lataustaukoja voi käyttää myös taktisestikin: mikäli nimenomaan haluaa paeta isoa vihollislaumaa eikä jäädä niiden kanssa taistelemaan, voi juosta vihollisia karkuun ja portista tai muusta lataustauon tarvitsevasta ovesta lävitse ja sitten onkin jo turvassa vihollisilta, koska viholliset eivät pysty seuraamaan pelaajaa lataustaukojen toiselle puolelle, vaikka tekoälykumppanit kyllä voivat.

Kokonaisuutena taisteleminen toimii perus hyvin; X:llä heilutetaan miekkaa ja Y:llä käytetään jousipyssyä ja B:llä taikoja. Eri taikojen välillä voidaan selailla painamalla oikea liipaisin pohjaan ja painelemalla B:tä. Vasenta liipaisinta pohjassa pitämällä saadaan vihollinen lukittua tähtäimeen. Tämä on kätevää etenkin jousipyssyä käytettäessä. Ainoa miinus taistelumekaniikassa on se, että aina automaattilukitus ei tunnu aina toimivan halutulla tavalla, eikä peli ota kunnolla vihollista tähtäimeen tai sitten kamera kääntyy juuri kriittisellä hetkellä pelaajan liikkuessa taistelun tuoksinassa ja peli hukkaa tähtäimeen lukitun vihollisen. Toisaalta tästä ei ole niin suurta haittaakaan, sillä tekoäly pelissä on kauttaaltaan melko olematonta. Vihollisjoukot tyypistä riippumatta tuppaavat juoksemaan yleensä suoraan kohti, vaikka pelaaja toivottaisi tervetulleeksi nuolisateen kera lähestyviä vihollisia. Omalla puolella joskus taistelevien hahmojen tekoäly tuntuu taas olevan sillä tasolla, että harvoin niistä juurikaan mitään apua taistellessa on. Joko ne hutkivat vähän sinnepäin ja saavat enemmän turpiinsa tai sitten kököttelevät paikallaan.

Näin loppujen lopuksi Fable ? Anniversary on ihan pelattava peli, joka kuitenkaan ehkä ei ole aivan samalla tapaa pelillisesti kuin teknisestikään kestänyt ajan hammasta, kuten Microsoftin ensimmäinen Halo-peli. Fable on toimintaroolipeli, jossa kaikki palaset loksahtelevat ihan mukavasti paikalleen ja omia valintoja pääsee käyttämään ja näkemään kuinka ne vaikuttavat peliin ja sen maailmaan, mutta niin moni muu peli on ensimmäisen Fablen ilmestymisen jälkeen tehnyt tätä samaa (mukaan lukien Fable II ja Fable III) ja vieläpä mielenkiintoisemmin, että kyseisen klassikkopelin status ei ole aivan sitä mitä se joskus ehkä oli. Vain ”OK-tasoa” oleva visuaalisuus ja monituiset lataustauot sen sijaan muistuttavat välilllä Fablen todella olevan peli vuosien takaa.

Fable-sarjan ja etenkin alkuperäisen Fable-pelin fanit kuitenkin varmasti pitävät tästä tavallista edullisemmasta Anniversary-painoksesta ja voivatkin puolestani lisätä pelin arvosanaan vaikka puoli tähteä lisää ? muiden kannattaa ottaa se sellaisena kuin se on.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Musiikki
  • + Teleportit vähentävät lataustaukojen katselua
  • + Taistelukontrollit ovat simppelit, mutta toimivat
  • + Varusteet, erilaiset taiat ja hahmon kehitys pitävät mielenkiintoa yllä
  • + Tavallista peliä alempi hintaluokka
  • + Hyvä/paha elementti sekä muut mahdollisuudet tuovat monipuolisuutta

Huonoa

  • - "Anniversary-visuaalisuus" ei jaksa yllättää
  • - Alkuperäisen Fablen tarina ei pärjää toimintaroolipelien nykyparhaimmistolle
  • - Tekoälyssä ei juuri ole hurraamista
  • - Uhkapelit on sössitty
  • - Lineaarinen pelimaailma, joka on pätkitty pieneksi jatkuvilla lataustauoilla
  • - Smart Glass-tuki on täysin turha