Arvostelussa Fable II

Kirjoittanut: Teemu Laitinen, 12.marraskuu 2008

Peliarvostelu

Pelin nimi Fable II
Alusta XBOX360
Arvostelukappale Microsoft
Ikäraja 16
< >
Avaa pelin lisätiedot

Peter Molyneuxin päästä on vihdoinkin pulpahtanut jatko-osa 2004 vuonna ilmestyneelle Fablelle, joka aikoinaan kompuroi Peterin liiallisen hypetyksen takia. Silti peli myi mukavat kolme miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa, eikä toki suotta sillä loistavahan Fable olikin. Se loi uudenlaisen tyylin luoda pelejä, aivan kuten Lionhead Studiosin muutkin pelit, esimerkiksi Black & White.

Fable II:een on satsattu vähintään yhtä paljon kuin sen edeltäjäänsäkin. Molyneux on parantumaton perfektionisti, joka ei tyydy vähään, joten sitä tietää saavansa loistokkaan pelin. Tällä kertaa Peter on pestannut ammattilaisia ääninäyttelijöitä sekä käsikirjoittajia avukseen ja myös elokuvaohjaajilta on kyselty neuvoja. Tämän lisäksi hänellä on mukanaan uusia ideoita, kuten moninpeli, sekä uuden konsolin tuomat mahdollisuudet. Millaisen paketin Lionhead Studios on Molyneuxin johdolla saanut aikaan?
Peli perustuu viisisataa vuotta ensimmäisen osan jälkeiseen aikaan, Albionin maailmaan, jossa myös ensimmäisessä Fablessa seikkailtiin. Valittavana on kaksi pelihahmoa, tyttö tai poika. Molemmat ovat orvoksi jääneitä kerjäläisiä Bowerstonessa, jotka elävät synkkiä aikoja. Ruokaa ei ole tarjolla, eikä raha kasva puussa. Kaiken lisäksi talvi tekee tuloaan, eikä lämmintä suojaa ole tarjolla. Orpojen suuri toive on päästä suureen linnaan lämmittelemään, joka siintää horisontissa.

Fable II:n tarina alkaakin siitä, kun parivaljakko lähtee etsimään itselleen valuuttaa. Kaupungin keskustassa he huomaavat kauppiaan kojunsa kanssa, jolla on myytävänä taikarasia. Rasia on myyjän mukaan peräisin vanhalta ajalta ja se toteuttaa yhden toivomuksen. Rasia kuitenkin maksaa viisi kultakolikkoa, eikä nuorilla ole vielä ainuttakaan. Yhdessä he päättävät kuitenkin hommata rahat laatikkoon, jotta saavat toiveensa. Rahan eteen he joutuvat tekemään paikallisille hieman töitä ja tässä samalla peli opettaa pelaajalle liikkumisen perusteet ja muut tarvittavat ominaisuudet, joskaan ei silti vielä aivan kaikkea. Pelaaja saa jo alkutehtävissä valita haluaako tehdä pahaa vai olla hyvis. Alun valinnoilla ei kuitenkaan ole merkitystä kun pelaajan hahmo vanhenee, joten ei haittaa jos vähän pahaa tekisikin. Kun soittorasia on hommattu ja toive toivottu, käy se myös toteen. Hieman tämän jälkeen alkaa vasta varsinainen pelaaminen, kun hypätään ajassa eteenpäin, teini-ikään.

Pelin kontrollit ovat erittäin simppelit. A-näppäimellä hypit aitojen yli tai kielekkeiltä alas, juokset, hyväksyt questit ja laitat aseesi piiloon, B-nappulalla käytät taikojasi, kun taas X-näppäin hoitaa lähitaisteluaseet Y-näppäimen ottaessa esille pitkänmatkan pyssyn. LB-nappulalla on mahdollista saada peli first-person näkymään, jolla tutkailla ympäristöä, LT:llä voi kohdistaa katseen kiinnostavaan asiaan, kun taas RT-nappulan toiminta on imeä kokemuspallukat maasta pelaajan hahmolle, jonka lisäksi taiat voidaan valita tällä näppäimellä. RB-nappula sen sijaan vie pelaajan ilmevalikkoon. Tilanteesta riippuen tulee nuolinäppäimistöön valittavaksi ilmeitä, joita voi näyttää kansalle. Pelaaja pystyy nopeasti esimerkiksi tanssimaan kansalle painamalla nuoliympyrästä oikealle. Ilmeet ja eleet vaihtelevat tässä pikavalikossa. Missään vaiheessa peliä ei tule haparoitua näppäimien kanssa, sillä ruudulla on aina selkeästi esillä mitä nappulaa pitää painaa.

Fable II:n taistelusysteemi on myös mukavan jouhevasti toteutettu. X-nappulaa rämpyttämällä hahmo heiluttelee miekkaa puolelta toiselle, väliin voi loihtia pari taikaa B-näppäimellä ja kiväärillä vihollista naamaan Y:llä. Vaikka pelkällä rämpyttelemiselläkin pärjää, saa taisteluun myös enemmän syvyyttäkin. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä enemmän vaihtoehtoja taistelusysteemiin tulee tarjolle. Tapetuista vihollisista kimpoilee maahan palleroita, jotka ovat väritykseltään erilaisia. Nämä värit merkitsevät tietyn kokemuskategorian haaran pisteitä. Sininen on voima- (strength), punainen on tahto- (will) ja keltainen (skill) on taitokategorian pallukka. Vihreistä saa yleistä XP:tä, jota voi käyttää mihin vain kolmesta haarasta. Pelaajan taistelutyyli vaikuttaa siihen, että minkäväristä xp:tä vihollinen kuollessaan pudottaa. Pelaajan suosiessa taikoja (Will-kategoria) pahikset tiputtavat punaisia palleroita ja niin edelleen. Pisteet voi myös poistaa, esimerkiksi jostain valitsemastaan taiasta ja muuttaa panostuksen voimapuoleen. Kaikkia käytettyjä pisteitä ei tietenkään saa takaisin, vaan joudut kärsimään hieman valinnastasi. Monipuolisen taistelumekanismin ansiosta peli on jokaisen helppo omaksua, vaikka ei yleensä pelejä pelaisikaan. Molyneux ei siis suotta ylpeile Fable 2:sen taistelusysteemistä.

Pelissä tarjolla olevat aseet ovat toimintamekaniikaltaan erilaisia; kirves on suhteellisen hidas, mutta tehokas ja kivääri on hitaampi kuin käsiase, mutta antaa vastineeksi enemmän tulivoimaa. Joihinkin aseisiin on myös mahdollista asentaa jalokiviä, mitkä tuovat lisäkykyjä, aivan kuten Final Fantasy VII:ssä. Pelaaja voi esimerkiksi ostaa kiven, joka vie elämää viholliselta.

Kuoleminen pelissä on mukavaa, sillä sitä ei ole lainkaan. Pelaaja menettää ainoastaan xp:tä, jonka on kerännyt taistelun aloitettuaan. Kokemuspisteiden menettämisen voi kuitenkin estää juomalla tietyn eliksiirin. Hieno idea, joka poistaa peliin turhautumisen.

Toinen asia mistä aatelinen Molyneux on ollut ylpeä, on Fable II:n sisältämä moninpeli. Toinen pelaaja voi Live-palvelun kautta — tai suoraan omalta kotisohvaltaan liittyä mukaan toisen pelaajan maailmaan seikkailemaan, sekä tutkailemaan pelaajan saavutuksia. Saadaksesi kaikki Livepelaajat näkyviin, täytyy valikossa laittaa livepallukat näkyviin. Hetken kuluttua palleroita näkyykin sitten ympäri Albinionia joihin pelaaja voi olla yhteydessä ja kutsua omaan maailmaansa. Mikäli onnistuu saamaan pelitoverin, täytyy kaksikon keskenään sopia tehtävistä saatu XP:n ja kullan jakaminen. Moninpelisession päätyttyä sankarit palaavat omiin maailmoihinsa kokemuspisteet ja kullat mukanaan.

Pelaajan sankari muovaantuu pelin kuluessa valintojensa perusteella. Jos syö paljon piiraita ja juo alkoholijuomia, lihoaa. Jos valitsee pahuuden polun, näyttää myös siltä. Pelaajan käyttämät kyvyt vaikuttavat myös ulkonäköön; mikäli kehität pääosin voimaa, olet lihaksikas, jos kehität taitoa, kasvat pituutta tai jos kehität tahtoa, sinulle kasvaa uurteita naamaasi. Pelaajan tekemisillä on myös vaikutusta Albinioniin ja sen asukkaisiin. Keskisormen heiluttelu kyläläisille saa sinulle vihatun maineen ja naurattaminen taas päinvastoin. Mikäli vaimosi huomaa, että käyt huorissa tai olet jonkun toisen kanssa myös naimisissa, on edessä varma ero. Maineen kasvaessa, pelaajan hahmolle aukenee uusia titteleitä, joilla haluat hahmoasi kutsuttavan. Hyveellisiä sekä pahuuteen viittaavia nimityksiä löytyy mukava määrä.

Pelin ajan pelaajan hahmolla on myös koira, joka auttaa löytämään piilossa olevia aarteita ja puolustautumaan vihollisilta. Aina kun on aarre tai kaivamispaikka lähellä, koira haukahtaa. Pelaaja voi antaa myös lemmikillensä nimen, aivan kuten muillekin Albinionin asukkaille voi asettaa lempinimen. Pelaajan tekemiset heijastuvat myös koiraan; jos sitä toruu, sen häntä menee haarojen väliin tai jos on pahuuden perikuva, hän on myös. Lemmikki saattaa jättää pelaajan hahmon seuraamisen kesken, jos hänen mielestään seikkaillaan pelottavassa paikassa. Toivottavasti tämä on ohjelmoinnin ansiota eikä niinkään bugi, sillä välillä tulee ärsyynnyttyä, kun koira onkin yht’ äkkiä hukassa. Koiralla tuntuu myös olevan ajoittain vaikeuksia päästä löytämänsä aarteen luo.

Pelissä näkyvä kartta ei ole kovin suuri. Kartasta on myös hankala hahmottaa missä kukin paikka sijaitsee, mutta tällä ei sinänsä ole mitään väliä. Tutkittavia alueita on mukava määrä, ja ne sisältävät paljon mielenkiintoisia juttuja. Esimerkiksi Bowerstonen kaupungissa vierähtää helposti muutama tovi, kunnes paikka on kokonaan tutkittu. Jokainen alue myös sisältää salaisuuksia, kuten esimerkiksi gargoyleja mitkä voi tuhota, puhuvia jättimäisiä ovia ja useita kaivamispaikkoja ja lukittuja arkkuja. Nopeimmillaan pelin pelaa lävitse 13-14 tunnissa, jos painaa täyttä häkää tarinan kimpussa. Tulos tästä on kuitenkin se, että olet lopussa persaukinen. Sivutarinoihin liittyviä tehtäviä on noin kuuden tunnin verran.

Liikkuminen paikasta toiseen on pelissä äärimmäisen helppoa; start-nappulaa painamalla pompahtaa ruudulle Quests & Maps-osio, josta voi helposti vaihtaa pelialuetta. Maisemaa vaihdettaessa näkee matkan pituuden ja ajan, joka matkantekoon kuluu. Tämä aika vaikuttaa siihen, että mikä päivänaika pelissä on pelaajan saavuttua määränpäähänsä. Fable II:ssa on myös muutamia ammatteja joita voit harjoittaa tarinan ohessa, esimerkiksi hakata puita tai olla baarimikkona. Rahaa näistä annetaan hahmon ammatintuntemuksen mukaan. Jokaisessa ammatissa on viisi tasoa ja tasojen nostaminen vaatii kovaa työtä. Vähemmän kunnioitettavia töitä on myös tarjolla, kuten palkkamurhaus.
Kullan saaminen onnistuu myös pelaamalla minipelejä, jos löydät käsiinsä hassuihin vaatteisiin pukeutuneen hepun. Yleensä tämä istuskelee majatalossa tai kävelee tiellä. Pelinherralla on tarjolla 3 eri peliä; symbolipeli, noppapeli ja korttipeli. Näitä pelejä voit myös pelata Xbox Live Arcadessa, joko tuomalla sankarinsa tiedot Fablesta tai aloittamalla uuden hahmon arcadessa ja siirtämällä myöhemmin rahat sankarilleen. Pieni rahankeruu on hyvä vaihtoehto, mikäli mielii ostaa talon, jonne asettua aloilleen tai harrastaa irtosuhteita.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Kontrollit
  • + Pelattavuus kohdillaan
  • + Grafiikka
  • + Tarina muodostuu kiehtovaksi
  • + Moninpeli

Huonoa

  • - Hahmon hieman tahmea liikkuminen