Arvostelussa Fable III

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 6.joulukuu 2010

Peliarvostelu

Pelin nimi Fable III
Alusta XBOX360
Arvostelukappale Microsoft
Ikäraja 16
< >
Avaa pelin lisätiedot

Fable III on LionHead Studiosin kolmas perättäinen peli, joka sijoittuu Albionin maailmaan. Fable Fable III sijoittuu ajallisesti 50 vuotta eteenpäin kakkosen tapahtumista, aikaan jolloin pelin maailmassa, (jossa myös kahdessa aiemmassakin pelissä seikkailtiin) Albionissa kytee vallankumous: ihmiset ovat tyytymättömiä nykyiseen kuninkaaseensa, joka on ottanu asiakseen olla itse paholaiseen verrattava, rankaistessaan alamaisiaan tuon tuosta milloin mistäkin asiasta. Pelaajan rooli pelissä on on olla kuninkaan sisarus, joko mies tai naispuolinen.

Fable III:n tarina sysätään liikkeelle varsin vauhdikkaasti ja jo ennen kuin huomaakaan, joutuu pelaaja ? prinssi tai prinsessa ? pakenemaan kuninkaan linnasta seuranaan vain oma koiransa, vain tullakseen myöhemmin takaisin syöksemään veljensä vallasta ja pistämään Albionin asiat takaisin oikealle tolalleen. Kruunun saaminen itselle ei kuitenkaan ole Fable III:n varsinainen tarina, sillä valtaistuimelle pääseminen on oikeastaan vasta alkusoittoa tulevalle. Pelaajalle selviää valtakunnan ulkopuolella seikkaillessaan, että koko Albionia uhkaa paljon suurempi vaara: pimeyden voimat, jotka haluavat tuhota kaiken elämän.
Ennen kuin valtakuntaan palataan, pelaaja joutuu keräämään rinnalleen muita vahvoja hahmoja, jotka lopulta tulevat hänen avukseen valtaistuimen kaappaamisessa, sekä isossa taistelussa pimeyttä vastaan. Pelikokemuksena Fable III on pitkälti samankaltainen kuin aiemmat osat ? allekirjoittanut ei ole aiempia pelannut, mutta sen perusteella mitä internet osaa kertoa, on tiedossa pitkälti samanhenkistä menoa kuin etenkin Fable II -pelissä. Alkupuoli pelistä soljuu pitkälti muutamia tehtäviä toteuttaen ja kokemuspisteitä (Kiltasinettejä) keräten. Fable II:n tapaan pelaajan luotettavin ystävä on tämän koira, joka roikkuu mukana pelin alusta loppuun. Koira osaa paikantaa aarteita, sekä maahan kaivettuja kätköjä haukkumalla ja johdattamalla pelaajan sen jälkeen oikealle paikalle lapioimaan tai arkkua avaamaan. Lukemalla kirjoja voi koiraa myös kouluttaa esimerkiksi auttamaan tehokkaammin taisteluissa tai sitten olemaan esimerkiksi vaikkapa tehokkaampi aarteiden paikantamisessa.

Kiltasineteillä pelaaja voi parannella hahmonsa taitoja ja antaa tälle kokonaan uusia kykyjä. Kokemuspisteitä pääsee käytännössä ripottelemaan kolmelle eri osa-alueelle, joita ovat taistelutaidot, sosiaaliset kyvyt, sekä ammattitaidot. Kiltasinettejä kertyy vihollisten tappamisesta, tehtävien suorittamisesta sekä Albionin kyläläisten kanssa kommunikoimisesta ja ystävystymisestä. Pelin soljuessa eteenpäin pelaajalle tarjoutuu mahdollisuus ostella asuntoja, rakastua, harrastaa seksiä (tätä ei varsinaisesti näytetä) sekä hankkia lapsia. Myös avioeron uhka on olemassa, mikäli pelaaja viettää liikaa aikaa poissa kodista tai harrastaa irosuhteita muiden kanssa.

Siinä vaiheessa kun rahaa alkaa jäämään säästöön enemmän, voi pelaaja ostella itselleen myös erinäisiä kauppoja, joista sitten kilahtaa viiden minuutin välein pelaajalle tietty summa rahaa, summan koon riippuessa siitä, kuinka suureksi hinnat on asetettu. Alhaisempi hintataso antaa Albionin väelle posiviitisemman kuvan hallitsijastaan ja korkeampi päinvastaisen. Rahalla voi myös ostella useampiakin asuntoja, toisin sanoen niin paljon kuin jaksaa ja rahaa on, minkä jälkeen voi laittaa vaikka kaikki uudet asunnot vuokralle, jolloin rahaa tulee entistä enemmän aina silloin tällöin.

Välitöntä tienestiä sen sijaan on mahdollista saada, kuinkas muutenkaan, kuin menemällä töihin! Tarjolla on muutamia erilaisia ammatteja, kuten piirakanvääntäjä, aseseppä ja luutunsoittaja. Pelin ammatit toimii niin sanotulla ”minipeli-periaatteella” eli vaikeaa ammattien harjoittaminen ei ole: ruudulla vilisee värejä ja kunkin värin kohdalla painetaan vastaavasti ohjaimesta oikean väristä nappulaa (A, X tai Y). Mikäli selviää seuraavalle ”tasolle” nousee rahakerroin ja samalla ruudulla vilisevien kuvakkeiden tahti nopeutuu. Mokaaminen johtaa siihen, että kerroin sekä taso palautuvat takaisin alkutekijöihin. Minipelit ovat hauskaa vaihtelua pelin muulle pelattavuudelle.

Kuten mainitsin, valtaistuimen valtaaminen itselle ja siten Albionin pelastaminen pahalta hallitsijalta ovat Fable III:ssa vasta alkua. Valtaistuimen saamisen jälkeen pelaajan tulee alkaa valmistella omaa puolustautumista pimeyden voimien suurhyökkäystä vastaan. Aikaa on tasan vuosi, eli 365 päivää (pelin vuorokaudenrytmillä). Tarkoitus olisi tuona aikana kerätä mahdollisimman paljon rahaa valtionkassaan, jotta Albionia puolustava armeija olisi suurempi ja lopulliset uhriluvut siten pienempiä. Mitä enemmän valtionkassassa on rahaa, sitä pienemmäksi ennustetun, yli kuuden miljoonan ihmisen uhriluku hupenee. Tuon vuoden aikana Albionin asukkaat esittävät pelaajalle jos jonkinnäköisiä ehdotuksia, joiden kanssa on valittava toinen kahdesta vaihdoehdosta. Usean ehdotuksen kohdalla tämä tarkoittaakin sitä, että pelaajan on joko rikottava tai pidettävä lupaus ennen valtaistuimelle pääsyä tehtyjen lupausten suhteen. Ttoinen vaihtoehto joko pitää rahan määrän valtionkassassa samassa tai parhaassa tapauksessa kasvattaa sitä rutkasti, mutta aiheuttaa tällöin albionilaisten keskuudessa närää. Toinen taasen on yleensä mieleinen albionilaisille, mutta aiheuttaa valtionkassan hupenemista. Pelaajan onkin usein tasapainoteltava päätösten kanssa, sillä jokainen päätös vaikuttaa pelin kulkuun jollain tapaa ja leimaa pelaaja kuningasta tai kuningatarta pahuuden tai hyvyyden suuntaan, samalla kun ennustetetut uhriluvut joko pienenevät tai kasvavat.

Kaikkea pelissä ei kuitenkaan voi järkipuheella ja yksinkertaisilla hallitsijan päätöksillä tehdä ja silloin tarvitaan raakaa voimaa. Pelaajan arsenaali koostuu lähitaistelusta (miekka tai nuija), etätaistelusta (pistooli ja kivääri) sekä magiasta, joista viimeksi mainittuja on tarjolla useita erilaisia ja niitä voi yhdistellä keskenään. Taistelu Fable III:ssa on on melko helppoa ja vaivatonta, koska kontrollit ovat simppelit, mutta toimivat. Y:llä ammutaan, X:llä nuijitaan ja B on magiaa varten. Peli käyttää automaattista/puoliautomaattista tähtäystä, joten kunhan vasemmalla tatilla osoittaa kutakuinkin oikeaan kohteeseeen menevät iskut perille. Ohjaimen oikealla olkapäänappulalla taasen on mahdollista lukita jokin kohde. Tekoälyllisesti Fable III:n tarjoama vastus ei hirveästi päätä huimaa, useimmiten vihollisjoukot vyöryvät massana päälle tai odottavat pelaajan ympärillä ringissä katsomassa kun pelaaja listii näiden kavereita yksi kerrallaan.

Kokonaisuutena Fable III oli allekirjoittaneelle ainakin ensimmäisellä pelikerralla lievä pettymys. Kaiken sen ylistyksen ja kehumisen jälkeen mitä aiemmista Fableista on kuullut, tuntui ettei ainakaan Fable III:ssa nouse sen tason mielenkiinto esille. Esimerkkinä kyläläisten antamia tehtäviä ei ole pakko kovin montaa suorittaa, jotta pelaaja saisi kerättyä pelin aikana suurinpiirtein riittävän määrän Kiltasinettejä oman hahmonsa ominaisuuksien rikastuttamiseen ja sitä kautta myös kasvamaan riittävän tehokkaaksi taisteluissa. Viimeisen ison taistelun jälkeen peli päättyy ja lopputekstit vierivät jo ruudulle. Pelin sivutehtävät ovat usein myös todella yksinkertaisia, eikä niihin liity minkäänlaista syvyyttä: vie paketti henkilöltä toiselle, jahtaa kylän rosvoja tai tapa metsässä vaanivat ihmissudet.

Toisaalta pelissä riittää paljon saavutettavaa, jota kaikkea ei varmasti tule tehtyä ensimmäisellä pelikerralla ja siihen LionHead kaiketi luottaakin, koska yksinpelin läpikahlaamiseen meni allekirjoittaneella ensimmäisellä pelikerralla vain noin seitsemäntoista tuntia. Toki myös se, että pelissä voi olla täysin paha, täysin hyvä, tai jotain siltä väliltä, tarjoavat useita erilasia pelikokemuksia. Allekirjottaneella ensimmäinen pelikierros hyvyyden edustajana päätyi pimeyden voimien tuhoamisen jälkeen tilanteeseen, jossa noin 90 prosenttia Albionin asukkaista kuoli pimeyden voimien hyökkäyksessä. Jäljelle jäi lähes autio maailma.
Pelin tarinan päätyttä pelaamista voi kuitenkin vielä jatkaa ja suorittaa jäljelle jääneitä tehtäviä tai solmia uusia avioliittoja ja niin edelleen. Toinen vaihtoehto on aloittaa pelin kokonaan alusta, jolloin pelaajan taidot ja kaikki muu nollautuu.

Audiovisuaalisesti Fable III ei ole Xboxin suurimpia taidonnäytteitä, vaikka olisi kuvitellut, että LionHeadilla olisi ollut ainakin aikaa saada kyseessä olevasta alustasta enemmänkin irti. Grafiikka on toimivaa ja pelimaailman laajuus hieno juttu ? mutta vain silloin jos lataustaukoja ei olisi niin tiuhaan. Jokaisen pienen alueen läpikulkeminen aiheuttaa Fable III:ssa yleensä lataustauon, joka pätkii pelikokemusta ikävästi. Onneksi asentamalla pelin kokonaan kovalevylle, saaa lataustaukojen pituuden pätkäistyä lyhyeksi, mutta siitä huolimatta niitä olisi pelikokemuksen kannalta saanut olla silti vähemmän. Tiheiden lataustaukojen ohella peli kärsii ajoittaisista hidastumisista, joita tosin onneksi tulee suhteellisen harvoin ja tällöinkin hidastuminen ei ole varsinaista tökkimistä, vaan peli ikäänkuin tuntuu hitusen hidastetulta hahmojen liikkeen osalta. Pelin visuaalisen puolen hienointa antia on ehdottomasti pelaajan hahmon ulkonäön muovautuminen pelin tapahtumien kuluessa. Taistelut jättävät arpia kehoon, kun taas syöminen ? tai syömättä jättäminen ? muovaa pelaajan hahmoa joka lihavan tai laihan suuntaan.

Ääninäyttelykin on toimivaa ja osa peliin kirjoitetusta dialogista jopa hauskaa luettavaa. Musiikki pelissä jää aika lailla taustalle, mutta toimii silti tunnelman nostattajana. Pelin ääniosaston parhainta antia on ehdottomasti pelaajan hahmon hovimestaria ääntelemään pestattu, muun muassa Monty Pythoneista tuttu John Cleese, jonka äänityö hovimestarina on kerrassaan toimivaa ja miehelle on kirjoitettu jopa hauskoja repliikkejäkin, jotka Cleese vieläpä vetää kunnialla lävitse. Harmi vain, että hovimestari-hahmo jää pelin alun jälkeen täysin paitsioon viettäessään kaiken aikansa pelaajan turvapaikassa, pelaajan itsensä seikkaillessa pitkin Albionin maailmaa.
Yksi Fable III:n ? kuin kakkosenkin ? hyvistä pelillisistä ominaisuuksista on pelin Live-tuki, joka mahdollistaa liittymisen toisen pelaajan peliin, sekä toisinpäin. Yhteistyöpeliä varten löytyy turvapaikasta täysin erillinen huone, jossa pelaaja sitten voi astua ”Live-portaaliin” ja joko liittyä satunnaisesti valitun pelaajan käynnissä olevaan peliin, tai mikäli ystävälistalla olevia pelaajia on linjoilla, voi liittyä myös suoraan heidänkin peleihinsä. Pelaajan liityttyä toisen peliin, alkaa peli siitä missä pelitallennuksen ”omistaja” sillä hetkellä on. Kaksin on aina kivempaa ja kieltämättä Fable III:n tarinan kahlaaminen yhdessä toisen pelaajan kanssa on rikastuttavampi kokemus, mutta samalla ylimääräisestä ihmispelaajasta on toki apuakin taisteluissa. Vierailija sen sijaan voi kahmia itselleen rikkauksia ja kiltasinettejä, vaikka olisikin jo omassa pelissään nämä samat paikat kolunnut lävitse aiemmin. Tärkeät päätökset, hyvän ja pahan välillä jää tosin isäntäpelaajan harteille, joten toisten pelejä ei kukaan onneksi sillä tapaa pääse kukaan sotkemaan. Live-yhteys pelaa varsin mutkattomasti, eikä juuri minkäänlaista viivettä vastaan pelatessa tule.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + John Cleese
  • + Taistelukontrollit toimivat
  • + Mahdollisuus pelata peli lävitse useammalla eri tyylillä
  • + Isokokoinen pelimaailma
  • + Monipuolisesti erilaista puuhattavaa
  • + Co-op moninpeli

Huonoa

  • - Grafiikasta olisi ehkä saanut enemmänkin irti
  • - Yksinpelitarina on lyhyt
  • - Sivutehtävät ovat mielikuvituksettomia
  • - Paljon lataustaukoja