Arvostelussa Fallout 3

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 1.joulukuu 2008

Peliarvostelu

Pelin nimi Fallout 3
Alusta XBOX360
HDTV-tuki 720p/1080i/1080p
Content Download On
Avaa pelin lisätiedot

Interplayn 90-luvun puolella julkaistut Fallout -roolipelit olivat aikoinaan roolipeligenren helmiä ja saavuttivat myös suuren suosion. Fallout -pelien tapahtumat sijoittuivat tulevaisuuteen, ydinsodan jälkeiseen aikaan, jossa pelaajan tuli selvitä käyttämällä kaikkia taitojaan. Sarjan fanien ja pelit kehittäneen Black Islen ikäväksi Interplay kuitenkin sulki Fallout 2:n jälkeen kehittäjästudionsa ja Fallout 2:ta seurannut Fallout Tactics olikin jo sitten enemmänkin toiminta, kuin roolipeli. Vielä syvemmälle vajottiin pelkästään konsoleille julkaistun toimintapelin, Fallout – Brotherhood Of Steel pelin myötä. Interplayn pelit eivät enää menneet kaupaksi ja yhtiö joutui rahavaikeuksiin, lisensoi lopulta paniikissa Fallout-nimen käytön, sekä osto-option mahdollisiin Fallout 4- ja 5 peleihin Bethesdalle (mm. Elder Scrolls roolipelit), Interplayn kuitenkin edelleen omistaessa lisenssin, sekä Fallout MMO:n oikeudet.

Kun kelataan ajassa eteenpäin, tähän vuoteen ja tähän päivään, on pöydälläni nyt Fallout-pelisarjan kolmas osa, Fallout 3. Sarjan alkuperää kunnioittaen Bethesda ei ole lähtenyt tekemään uusimmasta Falloutista toimintapeliä, vaan sen sijaan lähes täysveristä roolipeliä. Aivan kahden ensimmäisen Fallout -pelin kaltainen tuote sarjan kolmas osa ei kuitenkaan ole, sillä ensinnäkin peli on reaaliaikainen, samalla kun pelin kuvakulma on vaihtunut isomeerisestä lintuperspektiivistä first person/3rd person kuvakulmaan maan tasalle. Vuoropohjaisuuden ja lintuperspektikuvakulman pudottaminen on ollut monelle tosifanille todella vaikea pala niellä, mutta pelisarjan sielu ja tunnelma on silti onnistuttu vangitsemaan loistavalla tavalla. Siksi toteutus ja muutos toimii yhtä hyvin kuin alkuperäisetkin pelit aikanaan.
Fallout 3:ssa eletään vuotta 2277. Ydinsodan syttymisestä on kulunut 200 vuotta. Ajallisesti sarjan kolmas osa sijoittuu 35 vuoden päähän Fallout 2 pelin tapahtumista. Pelisarjan kolmannessa osassa omaksutaan nais- tai miespuolisen pelihahmon rooli. Pelin tarina alkaa siitä, kun pelaajan ohjastaman hahmon 16-vuotis syntymäpäivien päätteeksi sattuu jotain kamalaa. Pelaajan hahmon isä pakenee ydinbunkkeri 101:sta, bunkkerista, jossa pelaajan hahmo ja kaikki muut sen asukit ovat viettäneet koko elämänsä, eikä kukaan bunkkeriasukkien jälkeläisistä ole koskaan poistunut sieltä ulkomaailmaan tai astunut sisään sen sulkemisen jälkeen ennen sotaa 200 vuotta sitten.. Vai onko?

Fallout 3 jakautuu tarinaltaan kahteen osaan; päätarinaan, sekä vapaaehtoisiin sivutehtäviin. Siinä missä sivutehtävät ovat yleensä jonkin yksittäisen henkilön pyytämän asian suorittamista, on päätarinan osalta tarkoitus lähteä oman isukin perään tätä etsimään ja selvittämään minne hän on mennyt ja miksi hän on paennut bunkkerista, jonka piti olevinaan olla hänenkin kotinsa. Tehtävä ei ole kuitenkaan helppo, sillä Washington D.C., alue jossa pelaajan hahmon kotina toiminut ydinbunkkeri sijaitsee, on erittäin laaja paikka tutkittavaksi, etenkin kun se käsittää myös viereisiäkin alueita. Erilaisia löydettäviä sijainteja onkin pelissä ihan kiitettävän lukuisa määrä. Pelissä pääsee tutkailemaan ympäristöään sekä maastoa ihastuttavan vapaasti pelimaailman ollessa todella avonaiseksi suunniteltu ja matkat uusiin sijainteihin saattavat välillä olla melko pitkiäkin. Onneksi pelissä on mahdollista kulkea kartan kautta suoraan nappia painamalla jo aiemmin löydettyihin kohteisiin, joka myöhemmin säästää aikaa turhalta juoksentelulta. Välillä tosin maisemia ihan hauskakin tutkia rauhassa vaellelle, sillä koskaan ei tiedä minne päätyy tai mitä löytää.

Peli aloitetaan luomalla ensin itselle hahmo ja valitsemalla tälle sukupuoli ja mieluisa ulkonäkö. Tämän jälkeen päästään hieman mielenkiintoisempaan vaiheeseen, nimittäin valitsemaan oman hahmon kykyjä. Aiempien pelien tapaan, perustaidot jakautuvat seitsemään eri osa-alueeseen, joita ovat muun muassa vahvuus, ketteryys, karisma, sekä onni. Korkealle asetettu ketteryys tietää parempia hiippailutaitoja, sekä parempaa pienien tuliaseiden käyttötaitoa, kun taas onni auttaa kriittisten osumien saamisessa vihollisiin, siinä missä korkealla karismalla on paljon paremmat mahdollisuudet saada asioita lävitse puhumalla ja niin edespäin. Nämä perustaidot sekä niiden taso määritellään ennen pelin alkamista vapaasti sijoitettavilla, mutta rajatulla määrällä pisteitä, eikä näitä taitoja pelin edetessä voi enää muuttaa jälkikäteen.

Sen sijaan pelaamalla peliä, tutkimalla paikkoja, suorittamalla tehtäviä, sekä tappamalla vihollisia pelaajalle kertyy kokemuspisteitä ja kun pisteitä on ropissut tarpeeksi nousee pelaajan taso. Aina tasonnousun yhteydessä pelaaja pääsee parantamaan erikoisosaamistaan. Noustessaan tason ylöspäin pelaaja tienaa aina noin muutaman kymmentä taitopistettä, joita voi vapaasti sijoittaa haluamiinsa taitoihin. Tarjolla ovat muun muassa barter, big guns, small guns, lockpick, repair, speech ja sneak. Barterin kasvattaminen auttaa hintojen tinkimisessä alaspäin kauppiaiden kanssa, big guns ja small guns parantavat näiden kahden eri asekategorian käyttötaitoa, lockpick parantaa tiirikointimahdollisuuksia, repair mahdollistaa tavaroiden korjaamisen, sekä paremman aloituskunnon jokaiselle uudelle aseelle, sekä vaatetukselle. Speech parantaa pelaajan mahdollisuuksia vaikuttaa hahmoihin keskustelun kautta ja sneak parantaa pelaajan taitoa hiippailla huomaamatta vihollisen ohitse tai tyhjentää tämän taskut.

Kaiken kaikkiaan erilaisia erikoistaitoja on 13 erilaista, minkä lisäksi jokaisen tason nousun yhteydessä valitaan jokaisella kerralla myös yksi erikoislisätaito (englanninkielinen termi perk). Erikoislisätaitoja tulee pelin edessä loppujen lopuksi vastaan aika huikea määrä, joita en ala tässä luettelemaan. Hahmon taidot eri asioissa nousevat kuitenkin erittäin hyvin aiempien Fallout -pelien tapaan keskeiseksi ominaisuudeksi ja pelillä onkin pelaamistyylin lisäksi monipuolisten hahmotaitojen vuoksi paljon uudelleen peluun arvoa, vaikka mitään moninpeliä ei olekaan tarjolla. Todennäköisesti ensimmäisellä pelikerralla jokainen yrittää luoda mahdollisimman tasapainoisen hahmon, mutta esimerkiksi tehokkaan aseidenkäsittelijän, tai vaikkapa hiippailuun ja asiat puhumalla selvittävä hahmokin on mahdollista luoda. Vaihtoehtoja on tarjolla paljon.

Kuten sanottua, myös tavalla jolla Fallout 3:a pelaa on paljon vaikutusta. Pelaaja voi halutessaan olla mahdollisimman hyväsydäminen ja pyrkiä auttamaan kaikkia vastaantulevia ystävällismielisiä, tai sitten olla täysin paha ja tappaa ja ryöstää kaiken mikä eteen tulee. Esimerkkinä ensimmäisiä tehtäviä, joka pelaajan eteen tulee, on Megaton-kaupungin kohtalon ratkaiseminen. Kaupunki on perustettu suutariksi jääneen ydinpommin ympärille, jota kyläläiset jopa palvovat. Pelaaja voi tietyssä vaiheessa valita purkaako laukeamattoman pommin lopullisesti, vaiko räjäyttää koko kaupungin taivaan tuuliin.

Täysin pahan ihmisen tien valitsemisen kanssa saakin sitten olla jo aika epeli, sillä sen lisäksi, että ryöstämisestä ja ilkeilystä menettää kertyy pahaa karmaa, riittää Falloutin maailmassa paljon erilaista ja eritasoista kohdattavaa. On mutatoituneita koiria, torakoita kuin rapujakin, jotka kaikki haluavat syödä pelaajan hengiltä. Sitten on ryöstäjiä, palkkasotureita, sekä kookkaita supermutantteja, jotka seikkailevat siellä täällä ja ovat aina niin ikään vihamielisiä pelaajaa kohtaan ja samalla myös paljon älykkäämpiä kuin tavalliset mutanttieläimet. Hyviksiäkin löytyy ja tavallista elämistä yrittävien ihmisten lisäksi pelissä on myös esimerkiksi mutanteilta ihmisiä suojeleva Brotherhood Of Steel klaanikin, sekä klaanista pois potkitut jäsenet, jotka taasen ovat muodostaneet Outcast-klaanin. Lisäksi pelin maailmassa liikkuu Enclave-klaani, joka väittää olevansa Yhdysvaltain armeijan asialla ja jota johtaa itsensä Presidentiksi nimittänyt John Henry Eden. Sokerina pohjalla ovat ihmisen ja mutantin välimuotoa muistuttavat, erittäin rumat ghoulit.

Luonnollisestikaan -pelasi sitten hyvänä, pahana tai sen välimuotona- ei pelaajan tarvitse puolustaa itseään vastaan tulevien välikohtauksien aikana pelkin paljain nyrkein. Jo heti alussa käteen tarttuu perustason hernepyssy, mutta kunhan peliä pelaa alkaa mukaan tarttumaan putken pätkää, lekaa, pesäpallomailaa, minigunia, rynnäkkökivääriä, liekinheitintä ja kaikkea siltä väliltä.

Myös taistelun osalta on paneuduttu yksityiskohtiin ja eroaviin ominaisuuksiin. Jokaisella aseella on erilainen tehokkuusaste, oli kyseessä sitten lyömä- tai ampuma-ase. Alun hernepyssyllä ei saada aikaan kuin muutaman pisteen verran vahinkoa, kun taas esimerkiksi minigunilla saadaan aikaan jo lähestulkoon 30 pisteen vaurioita, kranaatilla 64 ja ja rynnäkkökiväärilä noin 20 pisteen vahinkoa. Mitä paremmassa kunnossa ase on, sitä enemmän lähempänä maksimivahinkoa sillä saa aikaan. Kaksi ensimmäistä Falloutia olivat vuoropohjaisia ja niissä sai rauhassa valita omalla vuorollaan mihin ruumiinosaan yrittää iskeä. Fallout 3:ssa tätäkin ominaisuutta on pidetty yllä ja se ominaisuus kulkee nimellä V.A.T.S. Pelaaja voi halutessaan taistella ihan tavallisen FPS-pelin tapaan räiskimällä menemään vapaasti tähdäten. V.A.T.S. kuitenkin auttaa saamaan pahempaa ja tarkempaa jälkeä aikaan, sillä kun ominaisuus aktivoidaan, peli pysähtyy ja pelaaja voi valita haluamansa kohdan vihollisen ruumissa, johon tätä ampuu. Jos pelaaja esimerkiksi ampuu kriittisen iskun vihollisen jalkaan, nilkuttaa tämä lopun aikaa mitä ehtii olla elossa. Jos samaa jalkaa paukuttaa moneen otteeseen, vihollinen kuolee. Ettei V.A.T.S. tekisi pelistä liian helppoa, on siinä kaksi haittapuolta; sen käyttäminen kuluttaa AP:tä, eli action pointseja, jonka lisäksi sen käyttö kuluttaa nopeammin käytössä olevan aseen kuntoa. Onkin kannattavaa siis tasapainotella V.A.T.S.in käytön, sekä normaalin räiskimisen kanssa, joista jälkimmäiselläkin saa tarkasti tähtäämällä kriittisiä iskuja haluamiinsa ruumiinosiin, yleensä vain aikaa reaaliaikaisesti räiskiessä ei juuri paljoa jää.

Hiippaileminen onkin hyödyllinen taito, mikäli haluaa päästä vihollisten ohitse taistelematta niitä vastaan, tai jos haluaa saada heti ensimmäisenä osumanaan samantien kriittisen iskun viholliseen. Tämä onnistuu, mikäli pelaaja on piiloutuneessa olotilassa, eikä vihollinen ole havainnut tätä. Pelaajan mekkaloidessa liikaa, alkaa vihollinen aina ensin kuulostella ja etsiä äänen lähdettä, mikäli pelaaja havaitaan, alkaa ampuminen ja silloin on myöhäistä piiloutua ja räiskiminen voi alkaa.

Kun aseita käytetään jatkuvasti, niiden kunto alenee vähä vähältä. Kun kunto putoaa nolliin, ase hajoaa ja se pitää korjata joko itse, tai jos taidot eivät riitä, niin siellä täällä kohdattavat kauppiaat osaavat auttaa. Korjauttaminen tosin maksaa pullonkorkkeja, jotka toimivat pelin valuuttana. Kauppiaat osaavat korjata myös pelaajan ylläpitämiään panssareita, jotka nekin hiljalleen heikkenevät ja lopulta hajoavat. Onneksi kaikilta tapetuilta kaksijalkaisilta löytyy lähes aina ammuksia, panssari, sekä uusia aseita, joten pelaajan ei tarvitse jatkuvasti juosta kauppiaiden luona korjaamassa tavaroitaan tai ostamassa ammuksia, kun vanhat voi viskata syrjään ja varustautua ”uusilla”. Hienona asiana pelaaja voi putsata ampumiensa vihollisien taskut kokonaan ja kantaa kaiken roinan mukanaan ja myydä ne kauppiaille niin halutessaan. Kauppiaat ostavat kaiken mitä pelaaja vain haluaa myydä. Pelin kuluessa löytää myös täysin turhiakin esineitä, kuten tupakka-askeja, leluautoja, jakoavaimia tai liimaa, joilla ei itse tee mitään, mutta joita voi myydä eteenpäin.

Toisin kuin monissa muissa aseita hyödyntävissä peleissä, Fallout 3:ssa pelaajan ei kuitenkaan kannata täyttää taskujaan aivan kaikella mitä eteen sattuu. Kun pelaajalla on liian paljon tavaraa matkassaan, estyy juokseminen kokonaan ja etenkin vihollisia vastaan taistellessa tämä on erittäin huono asia, nimittäin silloin tulee yleensä kuonoon, kun pelaaja on pelkkä kävelevä maalitaulu.

Pelaajan hahmon saadessa taistelussa iskua, on tarjolla useita keinoja elinenergian palauttamiseen. Helpoin ja turvallisin keino on käyttää lääkintälaukku, mikäli sellaisia sattuu matkassa olemaan. Jos ei ole, on silti tarjolla useita eri keinoja, jotka tosin suuremmaksi osaksi ovat vähemmän turvallisia. Pelaaja voi juoda esimerkiksi täysin ilmaiseksi vesistöistä, vesipullosta, sekä kokispullosta, tai sitten syödä esimerkiksi tappamansa mutanttitorakan tai muun eläimen lihaa, tai muuta löytämäänsä ruokaa. Usein näissä on kuitenkin se sivuhaitta, että kaikki syötävä ja juotava on enemmän tai vähemmän radioaktiivista. Jokainen puraisu ja kulaus lisää pelaajan saamaa säteilymäärää. Jos säteilyä tulee liika, alkaa pelaajan hahmo voimaan huonosti ja kuolee lopulta ellei saa hoitoa. Säteilyyn auttaa radaway lääke, jolla säteilyä saa alennettua. Tai sitten voi käyttää ennakkoon esimerkiksi med-x lääkettä, joka vahvistaa säteilyn sietokykyä ja siten alentaa pelaajan saamaa säteilymäärää radioaktiivisista tuotteista, joskin vain väliaikaisesti.

Turvallisin keino parantumiseen lääkintälaukkujen jälkeen on nukkuminen. Pelaajan löytäessä patjan jostain, voi hän käydä pitkälleen ja valita tuntimäärän, jonka hahmo nukkuu. Jo yksi tunti riittää saamaan kaiken energian takaisin, mutta nukkumisella on toinenkin merkitys. Vuorokaudenaika nimittäin vaihtuu pelissä. Yöllä on pimeää, päivällä valoisaa ja aamulla aurinko sarastaa ja niin edelleen. Itse ainakin pidin eniten päivänvalossa seikkailemisesta, joten aina pimeän tultua patjan löydettyäni laitoin hahmon nukkumaan aamukuuteen saakka. Tämä siksi, että valoisassa taisteleminen on helpompaa, kun näkee paremmin. Syystä tai toisesta Fallout 3 on myös muutenkin paikoitellen turhan pimeä yöaikaan, sekä muuten vaan pimeissä rakennuksissa, eikä tunnu täysin auttavan vaikka pelin kirkkaussäätöjä säätäisi. Peli on yksinkertaisesti liian pimeä tai sitten ylivaloisa ja hölmönnäköinen. Toisaalta, silloin kun pimeässä pystyy riittävästi näkemään on tarjolla myös tunnelmaa. Mikään ei ole sen hienompaa kuin hiippailla taivasalla pitkän matkan päästä kohti nuotion luona partioivan ryöstäjän luokse.

Veden juonti, torakan palojen tai muun eläimen popsiminen on vain osa niistä pikkuasioista joita peliin on sisällytetty. Lisäksi on erilaisia esineitä, jotka vaikuttavat hetkellisesti myös pelaajan taitoihinkin. Esimerkiksi viiniä tai vodkaa kitatessa pelaajan vahvuus paranee yhdellä, kun taas älykkyys laskee yhdellä. Mentats-pillereiden popsiminen parantaa pelaajan älykkyyttä, sekä tarkkaavaisuutta viidellä pinnalla, mutta jos mitä tahansa pelin pillereitä popsii liian usein, tulee hahmo riippuvaiseksi kyseisestä lääkkeestä. Jos lääkettä ei saa lisää ajoissa, tarkoittaa se sitä, että pelaajalla on molemmat näistä pillereillä paranevista taidoista lopulta yhden asteen alempana niin kauan, ennen kuin käy lääkärin luona parantamassa riippuvuutensa. Erilaisten kirjojen lukeminen sen sijaan vaikuttaa eri taitotasoihin aina positiivisesti ja pysyvästi yhdellä pisteellä milloin miltäkin taitoalueelta, joten ne kannattaa noukkia mukaan aina kun niitä löytää.

Pelattavuudeltaan Fallout 3:n kaltaista peliä ei ole nähty pitkään aikaan. Peli jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen on harvinaista herkkua nykypäivänä. Peli muistuttaakin paljon ensimmäistä Deus Ex -peliä, jossa pelaajalla oli täysi vapaus valita tapansa hoitaa asioita, sekä kenen kanssa liittoutua. Fallout 3 tekee aivan saman, paitsi nyt Fallout -pelien maailmassa.

Bethesda ei ole onnistunut Fallout 3:n kohdalla pelkästään sen pelattavuudessa ja monipuolisuudessa, vaan myös sen tunnelmassa, sekä visuaalisessa näkemyksessään siitä miltä Falloutin maailma näyttää täysin kolmiulotteisena versiona. Kuten sanottua, pelin maailma on todella laaja ja maisema kantautuu pitkälle horisonttiin saakka. Maailma on täynnä rapistuneita ja murentuneita rakennuksia, kuolleita puita, saastunutta vettä, ruostuneita ja tuhoutuneita autonromuja, sortuneita siltoja ja patsaita, sekä erinäisiä hökkelikyliä ja leiriviritelmiä siellä täällä. Pelissä on paljon paikkoja tutkittaviksi ja useat pelin maailman asukkaat ovatkin hajautuneet eri alueille. Toiset asuvat pienissä hökkeleissä, toiset vanhoissa talojen murjuissa ja jotkut ovat jopa perustaneet kaupungin aikoinaan lentotukialuksen virkaa toimittaneeseen laivaan. Ainut seikka mikä pelin muuten niin vahvaa tunnelmaa särkee on Oblivion -pelistä tutun pelimoottorin ikääntymisen näkyminen. Grafiikka on hienoa, mutta pelin hahmojen monimuotoisuus on vähäistä ja yleinen animointi hieman tönkköä. Monet hahmot näyttävätkin vain toinen toistensa kopioilta, samalla kun huulisynkka on ikävästi hakusessa joissain dialogeissa. Tästä huolimatta kuitenkaan tunnelman rikkomiseen asti tämä yksityiskohta, tai pikemminkin sen puute ei onnistu nousemaan.

Samalla kun pelin läsnä oleva tunnelma on aitoa Falloutia ja osittain kuin jostain Mad Maxista, on pelin äänimaailma myös pääosin onnistunut. Tarjolla on kahdenlaista musiikkia. Sen kummempia tunteita herättävää, ihan käypää tasoa olevaa ja pelitilanteen mukaan vaihtelevaa tunnelmamusiikkia, sekä ihan oikeita 50-lukulaisia musiikkikappaleita sen ajan artisteilta. Vaikka Fallout-maailman tapahtumat lähtivätkin varsinaisesti liikkeelle 2077 tapahtuneen ydinsodan jälkeen, sijoittuu pelin maailma (tai se maailma, joka ennen sotaa oli) eräänlaiseen 50-luvun ja tulevaisuuden teknologian sekoitukseen, jossa ihmiset pukeutuivat vanhanaikaisesti, ajavat vanhoilla autoilla ja kuuntelevat vanhan-ajan musiikkia, mutta samalla aikaan jossa esimerkiksi robotit kuuluivat arkipäivään. Tarjolla oleva 50-lukulainen musiikki sopii aiempien pelien tyyliin myös uusimpaan Fallout -peliinkin todella hienosti ja pelistä löytyvää musiikkia pääsee kuuntelemaan pelistä löytyvien radiokanavien avulla, joita voi valikoida pelin käyttöliittymän kautta päälle tai pois halutessaan.
Radiokanavilla ei soi pelkästään musiikkia, vaan niillä on myös omat juontajansakin höpisemässä. Ikävä kyllä tunnelmaa mukavasti piristävät radiokanavat vain alkavat toistaa itseänsä liian nopeasti, juontajien höpistessä samoja asioita yhä uudelleen ja samojen kappaleiden soidessa kerta toisensa jälkeen. Erilaista musiikkia olisikin saanut olla hieman enemmän, koska tällaisenaan musiikkikappaleita onkin vain kourallinen tarjolla. Äänien osalta myös ääninäyttelyssä olisi hieman parantamisen varaa. Useimmat pelin hahmoista eivät yksinkertaisesti osaa eläytyä riittävästi omiin repliikkeihinsä ja samalla liian moni hahmo kuulostaa samalta.. Liekö sitten ollut ääninäyttelijöitä vain muutamia.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Audiovisuaalisesti vangitsee sarjan tunnelman hyvin
  • + Iso uudelleenpelattavuuden arvo
  • + V.A.T.S.
  • + Tunnelma
  • + Onnistunut siirros 2D:stä kolmiulotteisuuteen

Huonoa

  • - Hahmojen liiallinen samankaltaisuus ulkoisesti
  • - Radiokanavat toistavat itseään liikaa
  • - Ääninäyttely voisi olla parempaakin