Arvostelussa Far Cry 3

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 26.joulukuu 2012

Peliarvostelu

Pelin nimi Far Cry 3
Alusta XBOX360
Arvostelukappale Ubisoft/Visionist
Ikäraja 18
< >
Avaa pelin lisätiedot

Useimmiten, kun pelit saavat jatko-osia ja alkuperäinen kehittäjätiimi häipyy toisille teille, on lopputulos jotain, joka ei vedä lainkaan vertojaan alkuperäispelille ? kaikki tällaisia jatko-osia kehittävät pelistudiot eivät välttämättä edes halua yrittääkään astua ?vanhoihin saappaisiin?, vaan suosiolla tuovat jatko-osaan oman kädenjälkensä. Se voi olla hyvä asia, tai se voi olla huono. Useimmiten se on ollut huono.

Far Cry 3 kuitenkaan ei ole niitä huonoja esimerkkejä. Alun perin Crytekin sorvista elämänsä saanut Far Cry -pelisarja on ehtinyt jo kolmanteen osaansa. Asialla on jälleen kerran Ubisoftin Montrealin osasto, joka vastasi myös sarjan kakkososasta. Afrikan kuivakkaat savannimaisemat ovat vaihtuneet Far Cry 3:a varten takaisin lähemmäksi alkuperäistä peliä; tällä kertaa seikkaillaan trooppisen kosteassa ilmastossa paratiisilta vaikuttavalla mielikuvitussaarella, Rook Islandsilla Tyynen Valtameren maisemissa, sekä saaren välittömässä läheisyydessä ajoittain valtamerenkin puolella.
Aseisiin tarttuva sankari ei tällä kertaa ole alkuperäisen pelin ex-CIA Jack Carver eikä Far Cry 2:n palkkasoturi, vaan valokeilaan astuu täysin uusi kaveri, Jason Brody. Jason on sankarina kenties yhtä tavallinen kuin kuka tahansa normaali ihminen ? hän on sankarina yhtä tavallinen kuin minä tai sinä, tai kuka tahansa muu peliä pelaava henkilö ? ainakin näin teoriassa. Päälle kaksikymppinen Jason yhdessä useampilukuisen kaveriporukkansa kanssa tykkää matkustelusta sekä hieman jännittävämmästä urheilusta, nimittäin sky divingistä. Pelin alussa Jason porukkoineen ?sukeltavat? ahterinsa pelin tapahtumapaikkana toimivalle saarelle.

Täydelliseltä paratiisilta vaikuttava saari ei lopulta olekaan aivan sitä. Koko kaveriporukka joutuu hyvin pian saarta pelon vallassa pitävien nykymerirosvojen vangeiksi. Yllätyksettömästi ? jotta mitään peliä ylipäätään olisi ? pääsee Jason pakenemaan piraattien leiriltä viidakon uumeniin kannoillaan piraattien psykopaattinen johtaja Vaas, joka komeilee myös pelin kannessa. Saarella Jason kohtaa ystävällismielisen Rakyat-heimon, joka on jo pidemmän aikaa taistellut piraatteja vastaan. Jason pääsee heimon riveihin ja saa luvan tappaa piraatteja samalla, kun yrittää löytää ja pelastaa elossa olevia kavereitaan piraattien vankileireiltä ympäri saarta.

Liisa Ihmemaassa
Pelin ehkäpä suurin kompastuskivi ? joka ei liity itse pelattavuuteen ? on sen juoni. Ex-CIA agentin räiskyttely viidakossa oli vielä jotenkin uskottavaa, palkkasoturin räiskyttely oli uskottavaa sekin, mutta mies (Jason), joka ei koskaan elämässään ole ampunut aseella tai tappanut ketään ei ole kovin uskottava toimintasankari ? etenkään sellainen, joka puhdistaisi koko saaren ?pahasta? ja pelastaisi siinä sivussa ystävänsä. Itselläni oli ainakin suuria vaikeuksia samaistua päähahmoon millään tasolla.

Far Cry 3:n etenevä juonikuvio on muutoinkin sen verran outo, että välillä pelatessa tuli sellainen tunne, että tarinan kirjoittajat eivät ole oikein tienneet mihin suuntaan tarinansa kanssa lähteä. Ollako täysverinen toimintaelokuva, ystäväporukan koettelemuksista kertova draama, vaiko jotain David Lynchin kaltaista monen katselukerran vaativaa tarinointia.

Pelin jokseenkin järjettömän ja rönsyilevän tarinan vuoksi koko peli tuntuukin aluksi jollain tapaa pettymykseltä. Kiinnostus näinkin epäuskottavaa juonikuviota ja sankaria kohtaan ei yksinkertaisesti ota tulta alleen. Onhan naurettavia videopelitarinoita nähty ja kuultu aiemminkin, mutta Far Cry 3:a varten kirjoitettu tuntuu älyttömyydeltään jossain määrin Duke Nukem 3D -tasoiselta ? kuitenkaan tuomatta huumoria mukanansa. Aina silloin tällöin pelaajan ja tämän pelastettujen ystävien yhteisessä ?turvapaikassa? voi myös nieleskellä hallusinaatioefektejä aiheuttavia pillereitä, joiden kautta pelaaja tutustutetaan tylsähköjen flashbackien muodossa tapahtumiin ennen sky divingiä pelin saarelle.
Jason ravaa paikasta toiseen tarinalle keskeisten muiden hahmojen haluamien asioiden ja tavoitteiden perässä päästäkseen lopulta vangittujen ystäviensä luokse, suorittaen mitä oudoimpia pyyntöjä olipa sitten kyseessä taikamiekan etsiminen taikakompassin avulla muinaisesta maanalaisesta palatsista tai muusta yhtä pöhköstä. Rakyatin heimolaisistakaan ei yleensä ole matkakavereiksi vaan ne saapuvat paikalle, kun hommat on jo hoidettu ja lähinnä varmistelevat piraateista putsattuja paikkoja.

Kun edes hetkeksi ymmärtää jättää tarinatehtävien suorittamisen kokonaan sikseen ja alkaa tutustua tarkemmin pelin tarjoamaan älyttömän laajaan paratiisisaareen, sieltä löytyviin sivutehtäviin sekä muuhun pikkupuuhasteltavaan, niin alkaa pelin nautinnollisuus nostaa päätänsä, minkä jälkeen itse tarinankin pariin on paljon helpompi palata ja päähenkilön epäuskottavan taustatarinan antaa vajota kaiken sen taustalle.

Kun totesin, että pelin tarjoama maailma on älyttömän laaja, en tarkoittanut sitä mitenkään kevytkenkäisesti. Far Cry-sarjan pelit ovat aina olleet pelimaailmojensa osalta todella laajoja ? siihen ovat pelaajat tottuneet ? mutta Far Cry 3 tuntuu entistäkin laajemmalta. Sarjan kolmososa lainailee useita erilaisia ominaisuuksia Far Cry 2:sta mikä ei ole kuitenkaan huono juttu, koska tapahtumapaikkana ei ole Afrikka vaan trooppinen saari keskellä valtamerta, joka saa pelattavuuden edelleen tuntumaan tuoreelta.

Myös Far Cry 3:n valtavalta kartalta löytyy erinäisiä pikkukyliä, asekauppoja, vihollisleirejä, piilopirttejä joissa hengähtää (ja ladata aseita sekä myös ostellakin niitä) sekä radiomastoja, joista viimeksi mainittujen huipulle tulee ensin kiivetä, jotta niistä saisi riuhdottua signaalinhäirintälaitteen pois. Radiomastojen aktivointi yksi kerrallaan paljastaa yhä uusia osia kartalla sekä tuo esiin pimennosta kaikki mielenkiintoiset kiintopisteet, jotka muuten olisivat pelkän staattisen kohinan peitossa.

Radiomastot myös vapauttavat asekaupoista ostettavia aseita ilmaisaseiden pariin sekä tuovat kauppaan kokonaan uusiakin asetuttavuuksia, joten mastoihin kiipeämisestä ja niiden aktivoinnista on myös taloudellistakin hyötyä. Far Cry 2:sta tuttu timanttisalkkujen metsästys on vaihtunut yksinkertaisten puulaatikkojen sisältöjen tyhjentämiseen, jotka näkyvät kartalla silti timantteina. Joissain laatikoissa voi olla jotain arvokkaampaakin, mutta useimmiten niissä on kaikenlaista turhaa roinaa, joita voi kuskata repussansa kaupalle ja myydä ne sitten pois pikkurahalla ase- ja ammusrahojen keräämiseksi.

Raha näyttelee pelissä oikean elämän tapaan roolia, mutta ei niin suurta roolia kuin voisi ehkä ajatella. Aseet, ammukset kuin lisävarusteetkin, kuten keholle väliaikaista lisäsuojaa antavat panssarit maksavat rahaa, mutta aseita ja niiden ammuksia löytyy aika pitkälti ihan luonnostakin tapettujen piraattien taskuja putsaamalla. Ihan mahdottomia määriä tavaraa ja aseita pelaaja ei kuitenkaan voi mukanaan etenkään pelin alussa kantaa. Mukana kannettavien aseiden määrä pelin alussa on tasan yksi plus muutama räjähde. Muu tavaran kantomäärä on noin kolmisenkymmentä esinettä repussa ja tuhat dollaria lompakossa ? jopa lompakkokin on niin pieni, etteivät kaikki rahat mahdu sen sisuksiin.
Tee-se-itse eläinkuosilompakko

Logistisissa ongelmissa onneksi auttavat saarta kansoittavat villieläimet. Pelin olennaisena osana ? lähes yhtä olennaisena kuin piraattien tappaminenkin ? ovat villieläinten nylkeminen ja niiden nahkojen kerääminen. Saarelta löytyy reippaasti yli kymmenen erilaista eläinlajia sioista vuohiin ja uhanalaisista Bengalin tiikereistä isokokoisiin Komodonvaraaneihin. Jason ei opi saarella nimittäin pelkästään ampumaan kuin paraskin sotilas (tai niin hyvin kuin pelaaja itse) vaan sen lisäksi hänestä muodostuu lyhyessä ajassa taitava nahkakoteloiden, lompakkojen kuin reppujenkin tehtailija.

Pelissä Jason kantaa kaikki tavaransa joissain koteloissa tai pusseissa, joten sitä mukaa, kun pelaaja tappaa eläimiä ja kerää näiden nahkoja, pääsee hän valmistamaan uusia ja tilavampia säilytyspussukoita ja koteloita. Homma ei kuitenkaan ole ihan niin helppo, että otettaisiin eläin tähtäimeen ja ammuttaisiin se. Eläimiä, kun ei välttämättä ihan tuosta noin vaan ensinnäkään löydä. Saari on iso ja realismihakuisesti saaren eläimistö on levittäytynyt sille hajanaisesti. Vuohet saattavat olla aivan toisessa päässä saarta kuin vaikkapa tavallisia maatilan eläimiä muistuttavat porsaat ja niin edelleen.

Sitten pitää vielä muistaa se, että ne eläinlajit, jotka ovat vaarallisia oikeassa elämässä, ovat vaarallisia myös Far Cry 3:ssa. Ainakin siis jollei niitä heti saa tapetuksi. Siinä tulee hyvin nopeasti kiire juosta karkuun, jos ase on tyhjä ja tiikeri tai iso karhu lähtee juoksemaan kohti. Ehkä kaikkein pelottavimpia ovat kuitenkin Komodonvaraanit, hait ja alligaattorit, jotka ovat kaikki varsin salakavalia ? Komodonvaraanien ainoa poikkeus on se, että ne oleskelevat maalla, mutta kun sellainen hyökkää tiheästä pusikosta äkillisesti päälle, nousevat karvat ranteessa pystyyn. Eläimet eivät pelkästään hyökkää pelaajan kimppuun, vaan osansa saavat niin piraatit kuin pelaajan kaverit, Rakyat-heimon jäsenetkin. Saaren eläimet muodostavatkin välillä varsin mielenkiintoisia poikkeavuuksia erinäisiin tulenarkoihin tilanteisiin. Toivottomalta vaikuttava tulitaistelutilanne saattaa nopeasti kääntyä pelaajan eduksi, kun joku saaliseläin tulee sekoittamaan soppaa.

Pelin pääjuonen ja siitä seuraavien tehtävien, sekä eläinten nahkojen keräämisen lisäksi pelissä on siis paljon muutakin puuhasteltavaa. Kuten mainitsin aiemmin, sivupuuhasteltavien asioiden joukkoon kuuluu esimerkiksi radiomastojen aktivointi. Radiomastojen aktivointi sen sijaan paljastaa kartalta kaikkea kivaa, kuten vaikkapa ilmoitustauluja, joista löytyy erinäisiä pikkukeikkoja vaikkapa vesikauhuisien koirien ampumista tai eläimiä tappavien piraattien listimistä.
Saarelta löytyy myös piraattien lukuisia pikkuleirejä, jotka voi putsata vihollisista ja vallata Rakyatin nimiin. Kaikkien näiden sivutehtävien ohella mukana on myös ?kisahenkisiä? sivutehtäviä, joissa pitää viedä vaikkapa lääkkeitä tiettyyn paikkaan. Ei muuta kuin jeepin tai mönkijän puikkoihin ja kiireen vilkkaan läpi kaikista matkan varrelle ripotelluista checkpointeista ennen kuin aika loppuu kesken. Sivutehtävistä ja muusta puuhasteltavasta, kuin ihan pelkästään piraattien tappamisestakin pelaajaa palkitaan kokemuspisteillä.

Kokemuspisteet täyttävät lopulta kokemusmittarin ja sen jälkeen saa taitopisteitä käytettäväksi pelin kolmea eriävää taitopuuta varten. Taidot parantavat muun muassa aseiden latausnopeutta, antavat Jasonille erilaisia tappoliikkeitä sekä parantavat juoksu- ja uintinopeutta sekä hengenpidätysaikaa veden alla seikkailtaessa. Taitojen paranemisen ohella pelaaja voi viritellä myös omia aseitaankin. Aseisiin voi kerralla asentaa kaksi kaupasta ostettavaa lisävarustetta, kuten äänenvaimentimen, infrapunatähtäimen tai esimerkiksi yönäön. Täysin äänetöntä ja halpaa tappamiskonstia varten pelissä on veitsi, jolla voi lävistää vihollisen yllätyksellisesti takaapäin klikkaamalla ohjaimen oikeaa tattia. Jos haluaa pistää viholliset kumoon hieman näyttävämmin, voi heittää vaikkapa molotivin cocktailin vihollisten päälle, tai jousipyssyllä ammutun tuolinuolen aiheuttaman, melko nopeasti leviävän metsäpalon tehdä tehtävänsä ja saavuttaa vihollisten housunpuntit.

Suurin osa pelin viehätyksestä eläinten metsästyksen ohella onkin kissa-hiiri-leikin pelaaminen vihollispiraattien kanssa. Sarjan aiempien pelien tapaan pelaaja voi piiloutua vihollisilta, mikäli lähistöllä on tarpeeksi tiheää aluskasvillisuutta. Harhautukseksi voi pusikosta heitellä loputtomat määrät pikkukiviä ja mikäli eräs tietty erikoistaito on hankittu, voi vihollisten ruumiitakin raahata silloin tällöin uteliailta silmiltä piiloon, jotta oma piilottelu ei menisi mönkään ja viholliset alkaisi etsiä pelaajaa. Etenkin pelin vaikeammilla vaikeustasoilla omaa terveyttään todella vaalii, vaikka matkassa olisikin sideharsoa tai lääkintäruiskuja. Pelaaja osaa valmistaa parantavia ruiskuja itsekin saaren kasveista otettavista aineksista. Eläinten nylkemisen kaltaisesti myös kasvien reppuun keräämisessä on omat etunsa, jonka avulla voi valmistaa erilaisia sekoituksia, vaikkapa hetkellisesti aisteja parantamaan tai villieläinten hyökkäyksiltä paremmin suojaamaan.

Jotta paikasta toiseen liikkumisessa ei menisi koko loppuelämää (pelissä jo viisisataa metriäkin on melko matka taittaa jalan) eri eläinten, kasvien tai tehtäväpaikkojen perässä juostessa, tarjoaa peli edeltäjiensä tapaan erilaisia kulkupelejä vapaasti pelaajan käytettäväksi. Mukana on jeeppejä, loppuun ajettuja henkilöautoja, moottoroituja kumiveneitä kuin tavallisia, tykkitornein varustettuja moottoriveneitäkin. Saaren maisemien tutkailuun yläilmoista löytyy riippuliidin, jolla voi liihotella taivaalla ja lopulta laskeutua vaikkapa haluamalleen pikkusaarelle keskempänä merta. Takaisin tällaiselta paikalta pääseminen ilman venettä onkin sitten hieman hankalampi juttu: meriä kun vartioivat hait, jotka tappavat pelaajan heti. Vastaavasti keskempänä saarta löytyviä lampia ja jokisuistoja pitävät hallussaan salakavalat alligaattorit, jotka eivät nekään ole mitään mukavia kohdattavia.

Toki pelaaja saa kävelläkin saaren lävitse jos todella niin haluaa. Mikäli ei pelin ihan kattavasta ja melko tiuhaan sijoitetusta kulkupelitarjonnasta huolimatta jaksa aina vaeltaa täysin lataustauottoman pelimaailman halki edes menopeleillä päästäkseen haluamaansa paikkaan, voi hyödyntää kartalle sijoitettuja pikasiirtymiä, jotka siirtävät pelaajan valittuun pikasiirtymäsijaintiin latausruudun kautta. Aina pikasiirtymä ei vielä pelaajaa ihan juuri halutun paikan kynnykselle, mutta oikopolkuina ne silti toimivat varsin kivasti.

Mitä tulee pelin tallentamiseen, peli tallentaa juonitehtävien aikana automaattisesti checkpoint-tallennuksia, mutta ?vapaan peluun? aikana, jolloin pelaaja vain tutkailee viidakkoja ja etsii satunnaisia kohtaamisia vaikkapa vihollisista tai eläimistä, ei peli tallenna mitään. Pelaajan onkin itse pidettävä huoli siitä, että jos on vaikkapa nylkenyt kuuden vuoden nahat itselleen, että ne eivät katoa yllättävän kuoleman seurauksena. Pelin valikosta saa pelin aikana tallentaa, joka tallentaa nimenomaan juuri repun sisällön, hankitut kokemuspisteet ynnä muut, jotka eivät automaattisesti tallennu, jollei ole suorittamassa tarinan tehtävää. Alun muutaman kerran unohduksen jälkeen kyseinen tallennustoteutus toimii varsin hyvin, eikä harmaita hiuksia asiasta tule.

Kokonaisuutena Far Cry 3 on yksinpelinsä osalta varsin mielenkiintoinen viidakkoseikkailukokemus, kunhan antaa pelin parhaimman ominaisuuden (saaren maisemien tutkailemisen) kunnolla upota luihin. Uskallan jopa väittää, että pelistä olisi saanut varsin mehukkaan tapauksen ilman koko pelin juonta ja sen tehtäviäkin ? eräänlainen hengenvaarallinen yhden miehen selviytymisleikki suuressa viidakossa ensimmäisen Predator-elokuvan tapaan olisi voinut olla todella omaperäinen idea. Etenkin kun pelin ehdottomasti mielenkiintoisinta hahmoa, eli piraattien psykoottista johtajaa, Vaasia, näytetään pelissä niin kovin vähän. Jason ja hänen ystävänsä kun ovat niin kovin yksiulotteisia varhaisaikuisia, joiden pelastaminen ei kiinnosta pätkääkään.

Audiovisuaalisesti Far Cry 3 toimii erittäin hienosti. Se ei ole kenties samantason ihmetyksen ja kummastuksen aihe visuaalisuudeltaan kuin alkuperäinen Far Cry aikoinaan PC:llä, eikä edes samanlainen mullistavuus kuin Far Cry 2:n tolkuttoman laaja pelimaailma, mutta se on silti visuaalisesti upeannäköinen ja pelin tolkuttoman laaja pelimaailma vailla lataustaukoja (vapaassa pelaamisessa) on jotain mille tulee aina nostaa hattua.

Visuaalisen kuorrutuksen tarjoaa vaihteleva vuorokaudenaika: esimerkiksi merelle ei tee mieli mennä, vaikka sen pinta niin kauniisti kuunvalossa kimaltelisikin, kun tietää haikalojen olemassaolosta. Siinä vaiheessa kun hain evä viimein meren eläväisten aaltojen seasta näkyy, iskee jo pieni paniikki. Toisaalta yöaikaan hiippailu pusikoissa vihollisporukoiden lämmitellessä nuotiolla pahaa-aavistamattomasti tuo oman jännittävän tunnelmansa peliin.

Pelinaikaista musiikkia ei kamalasti ole, mitä nyt juonitehtävien aikana tilanteen niin vaatiessa tunnelmaa korostamaan, sekä autojen radioista kuuluva musiikki, joka on pääasiassa reggaeta tai jotain peliin genreltään täysin sopimatonta dub step musiikkia. Pääosan ajasta pelimaailma on kuitenkin täysin musiikiton. Se toimii toteutuksena varsin hyvin ja luo realismia sille, että nyt todella ollaan valtavalla ja armottomalla saarella seikkailemassa, eikä missään turvallisella ampumaradalla, josta päivän päätteeksi kävellään kotiin elävänä.
Lomalla yhdessä

Jos ja kun Far Cry 3:n parinkymmenen juonitehtävän pituinen yksinpeli lopulta tulee kahlattua lävitse, voi lisäsisältöä hakea moninpelistä sekä mukana tulevasta karttaeditorista. Moninpeliä ei ole kehittänyt Ubisoft Montreal, vaan niin kuin monesti tänä päivänä etenkin räiskintäpelien osalta on ollut tapana, on moninpeliosio ulkoistettu kokonaan toisen studion vastuulle. Far Cry 3:ssa kunnian on saanut ruotsalainen Ground Control -strategiapeleistään parhaiten tunnettu, tätä nykyä Ubisoftin omistuksessa oleva Massive. Moninpelin osalta tarjolla on sekä netissä, että paikallisesti toimiva co-op tila ? samalla konsolilla co-opia voi pelata maksimissaan kaksi pelaajaa, Livessä neljä.

Co-op ei ole esimerkiksi Halo-sarjan tapaan keino pelata Far Cry 3:n yksinpelikampanjaa yhdessä kaverin kanssa lävitse, vaan sen sijaan co-op tilassa pelataan kokonaan eriävää kampanjaa eri hahmoilla. Co-opin päähahmoina häärii nelikko (saman konsolin co-opissa kaksikko) ja ?tarina? sijoittuu aikaan kuusi kuukautta ennen Jason Brodyn seikkailuja. Varsinaisessa yksinpelikampanjassa kohdattavat piraatit huijaavat nelikolta näiden rahat ja nämä entiset korruptoituneet pahamaineiset ihmiset eivät sitä noin vain niele. Piraattien jahti johtaa Rook Islandsin maisemiin, eli samalle saarelle, jossa varsinainen tarinakin tapahtuu.

Co-op tila on melko suoraviivaista räiskimistä tiettyä polkua seuraten checkpoint-tallennusten hoitaessa co-op etenemisen tallentumisen. Väliin toki mahtuu myös kohtia, joissa pitää esimerkiksi väijyä ja tuhota piraattien autosaattue tai virittää iso silta täyteen C4-räjähteitä samalla, kun piraatit yrittävät tehdä kaikkensa estääkseen nelikon aikeita. Co-op tila pitää sisällään useampitehtäväisen kampanjan, jonka läpipelaamiseen menee karkeasti arvioituna noin viisi tai kuusi tuntia. Kokonaisuutena co-op on varsin hauskaa ja toimivaa hupia niin Livessä kuin samalla konsolillakin. Livestä löytyy runsaasti pelaajia ja peliin pääsy on melko vaivatonta, siinä missä saman konsolin kaksinpeli tarjoaa vaihtoehtoisesti sen oman rauhan ja tutun pelikaverin.
Varsinainen useamman pelimuodon moninpeli pitää sisällään neljä pelimuotoa sekä oletuksena kymmenen pelikarttaa. Mukana tulee myös todella monipuolinen ja hieman opetteluakin vaativa karttaeditori, jolla parhaat kartanvääntäjät voivat luoda omia karttojaan ja julkaista ne Livessä muidenkin pelattavaksi. Moninpelimuotojen osalta oikeastaan jokainen pelimuoto on tavalla tai toisella tuttuja monesta muusta räiskintäpelistä.

Perusklassikot team deathmatch ja domination ovat melko yksiselitteisiä (lipunryöstöä ja staattisten kohtien hallintaa), kun taas firestorm sekä transmission ovat tuttuja periaatteessa nekin, mutta vain hieman eri variaatioilla kuin niiden esikuvat. Esimerkkinä transmission on ajastimella varustettu versio king of the hillistä, jossa tiimit kisaavat vuoron perään lepotilasta aktivoituville radiomastoille ja yrittää pitää sitä hallussa tarpeeksi kauan pisteiden toivossa. Sen jälkeen kisataankin sitten taas toiselle mastolle ja sitä rataa. Firestormissa ideana on yrittää sytyttää vastapuolen joukkueen tynnyrit tuleen samalla kun pyritään pitämään omat koskemattomina. Kun toisten tynnyrit on sytytetty alkaa laaja tulipalo leviämään. Sen jälkeen on nopeasti ehdittävä satelliittilautasen luokse tilaamaan ilmatukea. Omat tynnyrinsä tulelle menettänyt tiimi sen sijaan pyrkii tilatulla ilmatuella saamaan nollattua tilanteen.

Moninpeli sekä sen pelimuodot ovat ihan toimivia kukin, mutta ehkä hitusen turhan perinteisiä.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Co-op tila (ainakin samalla konsolilla)
  • + Saaren eläinkunta tuo oman hauskan mausteensa soppaan
  • + Sopivan pituinen yksinpeli
  • + Ei lainkaan lataustaukoja (vapaassa pelailussa)
  • + Upea grafiikka
  • + Sopiva määrä erilaisia aseita
  • + Erilasia vekottimia saarella navigoimiseen
  • + Erilaista pikkupuuhasteltavaa riittää pääjuonen ohella
  • + Uskomattoman laaja pelimaailma

Huonoa

  • - Yksinpelin tarina on epäuskottavan typerä ja osa tehtävistä hömppää
  • - Online pass ja serveriongelmat!