Arvostelussa FIFA Street

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 26.syyskuu 2005

Peliarvostelu

Pelin nimi FIFA Street
Alusta Xbox
Ikäraja 3
Äänituki Dolby Digital 5.1
< >
Avaa pelin lisätiedot

Tätä kirjoittaessani on kulunut jo aivan liian kauan aikaa viimeisestä arvostelustani. Nyt kuitenkin taukoputkeni katkeaa, kun allekirjoittanut sai toisen mahdollisuuden päästä kokeilemaan EA:n Street -pelien uusinta tulokasta FIFA Streetia siitä julkaistun uusintapainoksen myötä. Rennolla meiningillä varustettua nätinnäköistä potkupalloa? Miksikäs ei, kun ottaa huomioon, että EA:n pääasiallinen jalkapallosarja FIFA Football on junnannut jo pitkään paikoillaan ja vieläpä saman, vanhentuneen ja rujonnäköisen pelimoottorinsa voimin.

Aikoinaan kivana bonuksena FIFA 98: Road To World Cup pelistä löytyi tavallisten ulkokenttien lisäksi sarjan aiemmista osista poiketen myös yksi pienikokoinen sisäkenttä. Sisäkenttäpelejä erittäin hauska tahkota kavereiden kanssa sen tiiviin pelitunnelmansa ansiosta. Kyseisen painoksen jälkeen yhdessäkään FIFA-pelissä ei ole enää nähty ainuttakaan tällaista. Sääli sinänsä, sillä sillä pelaaminen oli hauskaa ja nopeatempoisempaa. FIFA Street peliä pelatessa kuitenkin tuntuu kuin tuo vuoden ’98 hauskuus olisi taas täällä, sillä FIFA Streetissä pelataan vain ja ainoastaan pienillä areenoilla, kuten esimeriksi koripallokentällä ulko-ilmassa, onhan kyseessä niin sanottu katufutis.
Yleisesti ottaen FIFA Streetin tunnelma on melkein kuin pelaisi interaktiivista versiota Pepsin lukuisista ja taidokkaasti tehdyistä TV-mainoksista, joissa David Beckham ja kumppanit pomputtelevat jos jonkinnäköisin tempuin nahkakuulaa. Peli on rennnon oloinen tunnelmaltaan ja kiva pelata, mutta se ei kuitenkaan ole valitettavasti täydellinen. Miksi? Se selviää lukemalla arvostelua eteenpäin.

Peli on sisällöltään melko samankaltainen paketti kuin esimerkiksi NBA Street V3. Tarjolla on pikapelivaihtoehtojen lisäksi pelin sydämenä toimiva Rule The Street. Pikapeleissä saa vapaasti valita haluamansa joukkueen, sekä peliareenan(olettaen, että areena X on avattu käyttöön). Pelissä pääsee pelaamaan ainoastaan maajoukkueilla ja harmittavasti niitäkin on todella vähän. 16 kappaletta kolmen futarin ja maalivahdin joukkuetta on allekirjoittaneen mielestä aika säälittävä esitys. Mikä olikaan esteenä isommalle joukkuemäärälle? Laiskuus?

Rule The Street on pelin sydän ja samalla siinä on tarkoituksena nimensä mukaisesti nousta katujen kingiksi ottamalla mittaa muista jalkapallojengeistä. ”Urapelin” alussa luodaan oma pelaaja antamalla tälle ulkonäkö, sekä pelaaja-arvot, sekä valitaan tälle joukkuetoverit saatavilla olevista muista aloittelijoista. Tämän jälkeen lähdetään palloilemaan tarkoituksena voittaa otteluita ja sitä kautta avata uusia jalkapallo-areenoita käytettäväksi pikapelimuodoissa. Voitetuista otteluista kerääntyy taitopisteitä, joilla voidaan oman amatööripelaajan muutamaa erilaista osa-aluetta parannella. Lisäksi pelaaja voi myös haastaa yksittäisiä, oikean elämän kovimpia futareita matsiin. Mahdollisesta voitosta pelaaja tienaa kyseisen tähtipelaajan omiin riveihinsä pelaamaan. Käytännössä haastaminen toimii siten, että pelaaja pelaa yhden ottelun haastetun pelaajan joukkuetta vastaan.

Muiden veljiensä tapaan FIFA Streetissä ei pääasia ole tehdä pelkästään maaleja, vaan ne pitää tehdä myös tyylillä.. Ainakin teoriassa. Siinä missä esimerkiksi NBA Streetissa kikkailu toi mahdollisuuden superdonkkaukseen ja sitä kautta tuplapisteisiin, on FIFA Streetissa tyylillä potkimisen merkitys typistynyt. Kikkailu hoidetaan edelleen päätoimisesti oikealla tatilla, jonka eri ilmansuunnat saavat aikaan erilaisen näyttävän kikan. Myös Y-nappulaa voidaan tässä käyttää aikaansaamaan satunnaisesti arvottu kikka.

Totta kai tyylillä pelaaminen näyttää hienolta ja upealta, mutta sen hyöty ei ole yhtä suuri kuin NBA Streetissa. Kikkailun ja tyylittelyn kautta täyteen kertyneen gamebreaker -mittarin myötä pelaaja saa sopivassa tilanteessa mahdollisuuden potkaista superpotkun vastapuolen maaliin, superpotkun jota kukaan kenttäpelaaja ei pysty kehollaan estämään kaatumatta ja joka muutoinkin useimmiten menee maalivahdin ohitse verkkoon. Onhan superpotkusta siksi sen verran hyötyä, että se on periaatteessa aina varma maali, mutta onko sitä järkeä kuitenkaan tuhlata aikaansa kikkailuun ja gamebreaker energian keräämiseen, kun tarpeeksi hyviä maalitilanteita ja maaleja ylipäätänsä kertyy jo peruspelaamisellakin aivan tarpeeksi? Kaiken lisäksi kikkatatin toteutus on yleisesti ottaen NBA Streetin vastaavaa huonommin toteutettu, eikä sitä käytä niin kovin mielellään, koska kikkaillessa liikkuminen kentällä muuttuu paljon tönkömmäksi, jolloin usein menettää pallon vastapuolelle kuin onnistuu aikaansaaman hienoa kikkakomboa.

Valitettavasti varsinkin yksinpelinä palloilu muuttuu nopeasti tylsähköksi, sillä tekoälystä ei kerta kaikkiaan löydy oikeanlaista vastusta. Easy -ja medium vaikeustasoilla pelattuna peli on yksinkertaisesti hieman liian helppo ja ottelut tulee lähes aina voitettua, kun taas hard vaikeustasolla peli muuttuu hieman vaikeammaksi, mutta eniten oikeastaan ärsyttäväksi siksi, koska tekoäly yrittää parhaansa mukaan joka kolmas sekunti kampittaa jalkoja pelaajan pallollisen futarin alta, onnistuenkin siinä usein.

Toiseksi FIFA Street on tekoälylliseltä tasoltaan jokseenkin samaa tasoa kuin isovelisarjansa FIFA Football. Omat kaverit eivät oikein koskaan osaa hakea hyvää paikkaa kentällä, jonne pallon uskaltaisi syöttää sen joutumatta vastapuolen haltuun. Niinpä pelaajan on itse pallollisena yritettävä parhaansa mukaan etsiä se hyvä kohta jossa vastapuolen pelaajat eivät ole tiellä, eikä tällaista paikkaa välttämättä aina edes synny. Joukkuetovereiden laiskuus ei kuitenkaan ole yhtä selvästi esillä FIFA Streetissä sen pelikenttien pienen koon sekä pelaajien vähäisen määrän vuoksi, kuin FIFA Footballissa, mutta se käy paikoitellen kyllä rasittamaan. Paremmmin suoriutui tälläkin saralla NBA Street V3.

Samalla pallon nappaaminen vastapuolelta on niin ikään turhankin helppoa; pieni tönäisy B-nappulan avulla ja pallo on usein takaisin pelaajalla. Välillä yksinpeli onkin jatkuvaa edes takaisin säntäilyä ensin pallollisena ja sen jälkeen pallottomana tekoälyn perässä. Tämän sanottuani FIFA Street onkin ehdottomasti parhaimmillaan kaksinpelinä, kaveria vastaan pelattuna, jolloin matseista tulee paljon hauskempia, hupikerroin kasvaa paljon ja osaavan kaverin seurassa myös haastettakin on enemmän. Ikään kuin futisfanaatikkoja ajatellen, löytyy pelistä myös mahdollisuus koota oma tähtikaarti pelin Star Team vaihtoehdon avulla. Idea on ainakin paperilla ihan hyvä, mutta kun ottaa huomioon pelin tekoälyn tason, on sanomattakin selvää, että pelin parhaista pelaajista koostettu futaripoppoo on aivan liian ylivoimainen tekoälyä vastaan. Tämäkin ominaisuus jää siten enemmänkin kaveriseurassa käytettäväksi, kuin pelin tekoälyä vastaan.

Audiovisuaalisesti peli tukee aiemmin mainitsemaani rentoasenteista Pepsi-palloilun tunnelmaa. Grafiikka on nättiä, jopa hieman nätimpää kuin NBA Street V3:ssa ja huomattavasti katsottavampaa kuin FIFA Football -peleissä. Vaikkakin pelikentät ja niiden taustamaisemat jäävätkin hieman vaisunoloisiksi, ovat itse pelaajat ja niiden lukuisat erilaiset liike ja potkuanimaatiot erittäin näyttäviä seurata. Jopa itse pelaajatkin tunnistaa niiden oikeiksi esikuvikseen, toisin kuin nykyään FIFA Football -peleissä. Myös pelikuvakulma on hieman parempi kuin NBA Streetin uusimmassa osassa, jossa mieleistä pelikuvakulmaa ei oikein tuntunut kunnolla löytyvän. Audiopuolella peli toimii ihan Ok -tasolla, joskin siinä on omat huonot puolensakin. Muista Street -sarjan peleistä tutulla tavalla myös FIFA Street pitää sisällään erillisen, pelinaikaisia tapahtumia kommentoivan kaverin. Brittimurteella puhuvan rastan(kuvittele vaikkapa Mighty 44:n laulajaa). Ihan tarpeeksi rasittava jo alkuasetelmana, mutta hepun jokseenkin yksipuoliset ja nopeasti itseään toistamaan alkavat kommentit suorastaan ärsyttävät. Kyllä niitä pari ensimmäistä peliä kuuntelee, enemmän mielellään kuin esimerkiksi NBA Streetin vastaavan, mutta jossain vaiheessa niiden täydellinen poiskytkeminen tunkee väistämättä ajatuksiin.
Musiikkipuolella on tarjolla FIFA Football -pelien tapaan kasa erilaisia musiikkiraitoja, joskin FIFA Street pelissä poiketaan siinä, että musiikki soi valikoiden ohella arcadetyyliin myös itse pelin aikana. Tarjolla on kipaleita niin Timo Maasilta kuin Paul Oakenfoldiltakin, mutta valitettavasti kuitenkin pelin musiikkitarjonta olisi voinut olla paljon parempaakin. Muutamat kappaleet toimivat erittäin hyvin pelin taustamusiikkina ja rennon meiningin ryydittäjinä, kun taas toisessa ääripäässä ovat pelkästään rasittavat kappaleet joita ei jaksa yksinkertaisesti kauaa kuunnella. Kaikkia pelin kappaleita vaivaa monotonisuus ja paikallaanjunnaavuus(toisaalta eikös näin myös kaikissa nykyajan radiohiteissäkin), jolloin useampaan biisiin ehtii matsien aikana kyllästyä ja niiden jatkuva itsensä toistaminen voi helposti alkaa raastamaan hermoja. Onneksi pelin valikoista saa valita mitä raitoja pelaaja haluaa kuunnella valikoissa ja itse pelissä. Tarjolla on myös mahdollisuus laittaa haluamiaan raitoja kokonaan pois pelin soittolistalta.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Menoon sopivaa taustamusiikkia..
  • + Nätti katsoa
  • + Rento futismeininki

Huonoa

  • - Vähän joukkueita
  • - Kommentaattori ottaa aivoon
  • - ..Jonka paikallaan junnaaminen välillä häiritsee
  • - Tekoälyn taso
  • - Kikkailun hyöty ei kovin suuri