Arvostelussa Fight Night 2004

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 13.kesäkuu 2004

Peliarvostelu

Pelin nimi Fight Night 2004
Alusta Xbox
Ikäraja 15
Äänituki Dolby Digital 5.1
< >
Avaa pelin lisätiedot

Nyrkkeily on yksi niistä harvoista urheilulajeista, joista ollaan tehty varsin vähän pelejä. Suurimpana pelitalona varmastikin Electronic Arts on tehnyt tästä pelejä muutaman inkarnaation verran sarjan kantaessa nimeä Knockout Kings, joka on ollut keskinkertainen peli oikeaan esikuvaansa nähden. Nyt hiljattain julkaistua uusimpaa versiota varten EA on mennyt vaihtamaan sarjan koko nimen ja uusin 2004 painos kulkeekin nimellä Fight Night 2004.

Vuoden 2002 lopulla edesmenneeltä Rage Softwarelta tuli Xboxille ja hieman myöhemmin myös PS2:lle peli nimeltä Rocky. Peli oli niin ikään nyrkkeilyä ja kuten nimestäkin voi päätellä, oli kyseessä Rocky-elokuviin pohjautuva lisenssipeli. Uskomatonta mutta totta, peli on edelleen nyrkkeilypelien eliittiä ja allekirjoittaneen mielestä paras nyrkkeilypeli mitä tähän mennessä ollaan millään koneella nähty. Onko EA:sta sitten haastamaan Ragen nyrkkeilypeliä?
Peli tarjoaa pelattavaksi Play now ja Career mode pelivaihtoehdot. Ensinnä mainitun avulla pelaaja voi hypätä nopeasti peliin sen kummemmin mitään miettimättä ja ottaa erää joko yhdestä kaverista tai tietokonevastustajasta. Play now pelimoodia on hauska pelata silloin tällöin yksinpelinä, mutta erittäin hauskaa peli kuitenkin on vasta kaksinpelinä kaveria vastaan. Career mode on yksinpelin sydän. Tässä pelimuodossa tarkoituksena olisi nousta nyrkkeilijöiden maailmanlistan tilaston 50. sijalta maailman parhaaksi eli ykköseksi. Jokainen voitettu matsi vie yhden sijan lähemmäs mestaruutta, joten käytännössä pelin uramoodi tietää minimissään viidenkymmenen nyrkkeilymatsin pelaamista.

Pelaaja voi valita urapeliä varten jonkin pelin valmiista nyrkkeilijöistä tai sitten luoda kokonaan oman nyrkkeilijänsä ja rakentaa sen alusta asti ulkonäköä, nimeä ja taitoja myöten. Pelin oikeisiin nyrkkeilijöidin lukeutuu muun muassa sellaiset nimet kuin Roy Jones Jr, Joe Frazier, Lennox Lewis, Evander Holyfield ja Muhammad Ali. Jos kuitenkaan ei pelin valmiista nyrkkeilijöistä halua yhtäkään uramoodissa peluuttaa niin on EA antanut oman nyrkkeilijän luomiseen varsin hyvät mahdollisuudet. Nyrkkeilijästään voi tehdä omannäköisensä hahmon aina hiusmallin, kavonpiirteiden, ihonvärin, nenän suuruuden, poskien koon ja monen muun yksityiskohdan osalta.

Kun uudelle hahmolle on antanut mieleisensä ulkonäön, viimeistellään työ jakamalla pelin alussa saatavat 50 taitopistettä nyrkkeilijän eri taitoalueiden parantamiseen. Taidot jakautuvat kestävyyteen, nopeuteen, voimakkuuteen, ketteryyteen, sekä lyöntien neljään osa-alueeseen. Kun vihdoin päästään käsiksi itse uramoodiin niin varsinainen sijoissa kipuaminen aloitetaan järjestämällä matsi jotain toista nyrkkeilijää vastaan. Tarjolla on yleensä useampi vaihtoehto joista valita ja usein kannattaakin valita huonommalla sijoituksella oleva nyrkkeijä jolloin matsi ei ole liian vaikea. Pelin tekoälynyrkkeilijät antavat hyvän vastuksen jo easy-tasollakin ja useimmiten nyrkkeilymatsit eivät olekaan mitään läpihuutojuttuja varsinkin jos ottaa mittaa hieman vahvemmasta nyrkkelijästä. Tosin välillä sitä tuli annettua turhankin monta iskua kaverin pääkoppaan ennenkuin tämä edes yritti blokata tai väistää iskua. Pelin tekoäly on ihan pätevä, mutta sitä voisi kyllä vielä hioa hieman.

Jos sattuu käymään niinkin ikävästi, että vihollinen onnistuu lyömään pelaajan mattoon niin joutuu tällöin kamppailemaan luonnollisesti ylösnousemisen kanssa. Rocky-pelissähän tämä oli toteutettu siten, että pelaajan piti hakata tiettyä nappulaa mahdollisiman tiheään tahtiin, jotta vaadittu raja ylösnousemiseen olisi saavutettu energiamittarissa. Tämä oli pelin yksi huonoja puolia, koska siinä väsyi aivan armottomalla tavalla kädet.

EA on toteuttanut tämän osuuden pelissään paremmin, sillä Fight Nightissa ei tarvitse nappuloita hakata. Sen sijaan pelaajan kaatuessa matolle tulee TV-ruudulle kuva pelin tuomarista joka laskee aikaa. Tuomari näkyy pelaajalle kolmena kuvana, joista keskimmäinen on se ”oikea”. Kaksi laitimmaista kuvaa pitäisi yhdistää oikeaa ja vasenta tattia käyttämällä sen oikean päälle, jotta ruudulle mudostuisi vain yksi kuva. Efekti on hieman kuin olisi juonut erittäin paljon sitä aikuisten juomaa. 😉 Kuvien yhdistäminen ei ole ehkä niin helppoa kuin miltä se kuullostaa, mutta ei myöskään mahdotonta. Allekirjoittanut kiristeli hampaitaan, kun vieressä istunut kaveri kerta toisensa jälkeen onnistuneesti nousi matolta allekirjoittaneen itse aina jäädessä huilaamaan vastaavassa tilanteessa.

Toisaalta mitä parempi vastus, sen parempi on myös rahapalkinto. Matseista voitettu raha kertyy pelaajan tilille ja sillä voidaan nyrkkeilykaupasta ostaa kaikenlaista krääsää uusista nyrkkeilyhanskoista kenkiin, tatuointeihin ja housuihin joilla voi sitten ehostaa nyrkkeilijäänsä. Hieman turhiahan tällaiset porkkanat periaatteessa ovat, mutta kyllähän uutta ostettavaa on aina kiva pelaamisen ohella saada käyttöönsä. Ennen jokaista matsia pelaajalla on lisäksi mahdollisuus käydä salilla parantamassa nyrkkeilijänsä kykyjä. Treenaussessiot ovat periaatteessa ajastettuja reaktiotestejä, joissa olisi pystyttävä keräämään mahdollsimman paljon pisteitä ja sitä kautta taitoihin käytettäviä taitopisteitä. Pelissä treenataan muun muassa sparrausta, kuminuken hakkaamista sekä nyrkkeilysäkin kanssa pelleilyä. Jos treeenaaminen ei oikein tohdi sujua niin voi valita ”automaattisen treenaamisen” jolloin pelaaja saa automaattisesti ilman neljä käytettävää taitopistettä ilman treenausesssioon menemistä.

Pelin hehkutetuin uusi ominaisuus on Total punch control -niminen lyöntisysteemi. Tämä poikkeaa muista nyrkkeilypeleistä sillä, että lyömistä ei hoidetakaan perusnappuloilla vaan sen sijaan oikealla tatilla siinä missä vasemmalla liikutaan samanaikaisesti. Lyöminen haluttuun suuntaan onnistuu vääntämällä tattia periaatteessa samaan suuntaan. Jos esimerkiksi haluaa lyödä oikean suoran, pitää tattia työntää ylöspäin ja samalla hieman oikealle. Jos taas haluaa lyödä vasemman suoran niin tattia on työnnettävä päinvastaisesti, eli ylös ja hieman vasemmalle. Vasen koukku taas esimerkiksi lyödään siten, että tattia työnnetään vasemmalle ja sen jälkeen ikäänkuin mutkassa ylös, jolloin liike muodostaa hieman D-kirjainta muistuttavan liikeradan. Alalyönnit, kuten alakoukku ja iskut vastustajan alavatsaan hoituvat samaan tapaan, paitsi että pelaajan on samalla pidettävä oikeaa liipaisinta Xboxilla pelatessa ja L1-nappulaa PS2:lla pelatessa pohjassa, jolloin lyönnit suuntautuvat siis alaruumiiseen.

Pelin lyöntijärjestelmä on kieltämättä hieno uudistus nyrkkeilypeleissä ja se tekee periaatteessa nyrkkeilemisestä sulavampaa samaan tapaan kuin esimerkiksi nykyään golfpeleissä on erittäin toimivaa se, että käytetään tattia mailan liikuttamiseen. Vaikka pelin total punch control onkin hieno ja innovatiivinen, ei sen oppiminen ja sulava käyttäminen ole kovin helppoa heti alkuun.

Lyöntisysteemi vaatiikin paljon harjoittelua ennenkuin sen käytöstä tulee sujuvaa ja ennenkuin sen avulla voi oikeasti voittaa nyrkkeilymatseja. Onneksi pelistä löytyy useampi kontrollivaihtoehto ja siten jos ei TPC:stä pidä niin pelin valikoista kontrolliasetuksia säätämällä on mahdollista saada käyttöön myös se perinteisempi perusnappuloihin luottava lyöntisysteemi. Tällaisessa kontrollivaihtoehdossa oikea tatti hoitaa kätevästi koko kehon blokkauksen.

EA on aina kaihtanut veren näyttämistä peleissään, mutta Fight Night 2004 tekee tällä saralla poikkeuksen. Iskujen sadellessa vastustajan kasvoille lentää tältä verikin kaaressa. Graafisesti Fight Night 2004 on hieno niin Xboxilla kuin PS2:llakin, joskin ehkä Xboxilla pelin grafiikka on piirun verran tarkempaa. Nyrkkeilijät ovat hienosti mallinnettuja ja siinä missä oikeat nyrkkeilijät näyttävät oikeilta esikuviltaan, näyttävät myös EA:n omat luomukset uskottavilta.

Nyrkkeillessä ja iskuja jaeltaessa lentää tosiaankin pelissä hienosti hien lisäksi myös verikin. Rocky-pelin tapaan nyrkkeilijöiden kasvoille jää iskujen jäljiltä mustelmia sekä avohaavoja. Erityisen hienosti toteutettuja ovat nyrkkeilijän kaatuminen mattoon huikean tömähdysäänen sekä hienosti toteutetun räsynukkeanimaation saattelemana lopputuloksen näyttäessä erittäin uskottavalta ja hienolta. Pelin uusinnat ovat niin ikään hienoja lähiotoksia nyrkkeilijöiden tosilleen jakamista iskuista hidastettuina.

Pelin äänipuoli on sen edellämainitun tömähdysäänen ohella kaikin puolin muutoinkin kunnossa. Kehässä kuuluvat mojovat iskuäänet ja nyrkkeilijöiden ähinät luovat lisäfiilistä samaan tapaan kuin pelin taustalla mölisevä kannustusjoukko innostuu välillä hurraamaan tai buuaamaan. Kaikkki ei kuitenkaanFight Night 2004 äänissä ollut allekirjoittaneen mielestä aivan kohdallaan. Peliin ängetty räptyylinen asenne ei nimittäin oikein istunut pelin henkeen. Ilmeisesti innostuneena pelien NBA Street Vol 2, Need For Speed Underground ja Def Jam Vendetta jälkeen EA on ihastunut tähän kyseiseen musiikkikategoriaan niin pahasti, että räppiä pitää löytyä jokaisesta pelistä.
Räppiä löytyy myös FN 2004:stä pelin ääniraidan koostuessa kaiken kaikkiaan yhdeksästä räppi-biisistä. Koska musiikkia pelissä on vähän ja sitä valikoissa, sekä jokaisen matsin alussa nyrkkeilijöiden saapuessa kehään on sanomattakin selvää, että pelin kipaleisiin kyllästyy melko nopeasti. Kaiken kruunaa LL Cool J:n oloinen ärsyttävä ääninen räpselostaja, joka siis toimii taustakommentaattorina pelin aikana ja nyrkkeilijöiden esittelijänä jokaisen matsin alussa. Jotain muutakin musiikkia Fight Night 2005 peliin sitten, kiitos.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Innovatiivinen lyöntisysteemi...
  • + Grafiikka ja äänet
  • + Hauskaa moninpelinä
  • + Uramoodi

Huonoa

  • - Räppimeininki ei jotenkin istu
  • - ...Jonka oppimiseen menee aikaa