Arvostelussa Flashback

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 13.lokakuu 2013

Peliarvostelu

Pelin nimi Flashback
Alusta Playstation 3
Ikäraja -
HDTV-tuki 720p
Avaa pelin lisätiedot

Ranskalaisen vuosia sitten kuopatun Delphine Softwaren toimintapeli Flashback tuo mieleen muistoja. Kipeitä muistoja. Muistin rippeitä niistä ajoista, kun Amiga vielä oli varteenotettava pelikone ja allekirjoittanut oli Amigan vajaa. Vaikka Flashback julkaistiinkin ensiksi Amigalle jo vuonna 1992, sain vasta vuoden 1993 Pelit-lehdestä kuolata kuvia jännittävän näköisestä ja tunnelmallisesta toimintapelistä sekä lukien ahmia lehdestä sen arvostelun, jota en tulisi ehkä koskaan saamaan. Enkä saanutkaan.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin istun kirjoittamassa tätä arvostelua ja Flashbackin HD-remasteroitu, pelin 20-vuotisjuhlien kunniaksi luotu uusioversio on syynissäni PS3-konsolilla. Pelikaapissani makaa kaksi Amigaa ? mutta Flashback-peli silti uupuu harvalukuisten Amiga-pelieni kokoelmasta. Kuinka ironista tämä onkaan ja samalla voinee myös todeta, että kylläpä aika rientää ja maailma muuttuu.
Kaikenmaailman HD-remasterointien teettäminen on jo useamman vuoden ajan ollut kuuma trendi ja myös pelaajakunta (etenkin vanhemmat pelaajat) vaativat jatkuvasti HD-viritelmiä milloin mistäkin pelistä. En vastusta tätä ideaa, mutta useimmiten näistä HD-versioinneista aina jää uupumaan sitä jotain. Tuoreimpana esimerkkinä mainittakoon vuonna 1990 Euroopan puolella 8-bittiselle Nintendolle julkaistu DuckTales tasohyppely. Jokin aika sitten julkaistu HD-versio (arvostelu: http://www.gamereality.org/arvostelut/playstation-3/ducktales-remastered) oli osittain onnistunut tavoitteessaan ? etenkin upeiden musiikkien ja 2D-hahmojen osalta ? mutta muunneltu tasosuunnittelu, muunnellut loppuvastukset sekä karkea ja yksityiskohdaton 3D-grafiikka ei ollut aivan sitä mitä monet toivoivat.

En ollut pelannut alkuperäisen Flashbackin mitään versiota ennen kuin otin Flashbackin HD-version syyniin. Olen siis käytännössä ollut täysin ennakkoluuloton tätä uusioversiota kohtaan, koska harteilla ole vuosien (tai vuosikymmenien fanitusta) alkuperäispeliä kohtaan, kuten esimerkiksi asianlaita DuckTalesin kanssa oli. Tietämystasoni ei onneksi kuitenkaan alkuperäispelin osalta jäänyt pelkkien Youtubevideoiden varaan tai alkuperäisen pelin metsästämiseen nettikaupoista, sillä Flashbackin HD-version mukana tulee myös alkuperäinen vuoden peli, joka on tehty vuonna 1993 julkaistujen käännösten pohjalta.

En ala liiemmin arvailemaan mikä käännös mukaan on laitettu, mutta olettaa voisi kyseessä olevan SNES-version. On erinomaista, että mukaan on kuin onkin laitettu myös alkuperäinen peli ? täten vanhaa ja uutta voi suoraan verrata keskenään. DuckTalesissa kaipasin alkuperäispelin pelaamisen mahdollisuutta, vaikka omistankin alkuperäisen DuckTalesin alkuperäiselle alustalle.

Fläsäreitä 90-luvulta

Uuden Flashbackin on kehittänyt pieni pelitiimi, VectorCell, jonka perustaja on alkuperäispelin pääkooderi mukanaan viisi muuta alkuperäisen tiimin jäsentä. VectorCell ei kuitenkaan siitä huolimatta ole liiemmin välittänyt varttuneesta lapsestaan ja hetimmiten jo 1993-versiostakin löytyy nypittävää. Suurin töppäys on se, että peliä ei anneta pelata täyden ruudun kokoisena, vaan kuva-ala on jätetty jotakuinkin alle puoleen television oikeasta koosta ja rajattu virtuaalisen pelikabinetin näytön sisuksiin. Myös musiikki ja äänet on jätetty vektorigrafiikalla tehdyistä välianimaatioista kokonaan pois. Kenties eivät halunneet pelaajan liiaksi kiintyvän alkuperäisen pelailuun.

Millainen alkuperäispeli sitten on modernista näkökulmasta katsottuna? Kamalan kömpelö ja turhauttava. Lyhyesti; kontrollit ovat kankeat, epätarkat ja vaikeustaso luokkaa anteeksiantamatonta. Kuoleminen vie takaisin tason alkuun ? jollei muista tallentaa. Onneksi pelissä (ainakin tässä emuloidussa versiossa) sentään voi sen tehdä kesken tason. Aloitustasonkin saa valita vapaasti. Alkuperäispelissä ei nykyajan pelien tapaan opasteta juuri mitään tai kerrota mitä pitäisi tehdä. Tästä aivojenkäyttömahdollisuudesta sen sijaan pidin.
Visuaalisesti animoinniltaan kuin pelattavuudeltaankin vanha Flasback muistuttaa jotakuinkin vuotta aiemmin niin ikään Delphinen kehittämää, tunnelmaista Another World -peliä, joka oli sekin armoton omalla tavallaan. Myös alkuperäinen Prince Of Persia tulee vahvasti mieleen tasohyppelykontrollien osalta. Flashback ei kuitenkaan ainakaan tämän porttauksen perusteella ole sellainen peli, jonka pariin haluaisin enää palata, vaikka se kymmenvuotias Amigaton poika sisälläni sitä ehkä haluaisikin. Saattaa toki olla, että kyseinen emuloitu alkuperäispeli on emuloitu huonosti ja hieman viiveiset kontrollit eivät toimi aivan yhtä hyvin kuin aidoissa versioissa…

Vuoden 1993 emuloitu versio ei siis oikein napannut, vaikka hartaasti toivoin ja odotin sen kokeilemista. Miten sitten HD-versiointi? Kaiketi tässä vaiheessa hyvä selittää hieman pelin ohutta taustatarinaakin.

Muistipeliä

Flashbackissa pelaaja omaksuu Conrad B. Hart -nimisen GBI-agentin (galaktinen versio FBI:stä) roolin, joka pelin alussa nähtävässä animaatiossa pakenee pahojen avaruuden muukalaisten asuttamasta vankilasta. Pala palalta tarinaa avataan enemmän. Jäätyään kiinni aiemmin ja saatuaan selville muukalaisten katalan juonen vallata Maa, Conrad pyyhki tyhjäksi oman muistinsa suojellakseen henkeään ? kunhan ensin on tehnyt siitä varmuuskopion ja lähettänyt sen luotettavalle ystävälleen.

Muukalaiset eivät kuitenkaan halua edes asioista tietämättömänkään pakenevan hengissä paikalta, joten seuraa ajojahti, jonka päätteeksi leijuprätkällä karkumatkalla oleva Conrad ammutaan alas tiheän viidakon uumeniin. Conrad ei muista enää mitään, mutta yksi juttu on selvää: kaikki haluavat hänet syystä tai toisesta hengiltä. Vähä vähältä asiat alkavat selvitä Condarille itselleen, kun päästään pois viidakosta ja tukihenkilöitä ja vanhoja tuttuja ?edellisestä elämästä? alkaa löytyä, minkä lisäksi hänen itsensä tulevalle muistamattomalle itselleen nauhoittamat videoviestit löytyvät.

Käy myös ilmi, että pelaaja seikkailee Saturnus-planeetan asutetussa Titan-kuussa ja pitäisi mahdollisimman nopeasti päästä Titanissa sijaitsevaan New Washingtoniin ja sitä kautta takaisin Maa-planeetalle. Niinpä pelin kentät sijoittuvatkin Titanille, Maahan kuin myös Death Tower-nimisen reality-TV ohjelmankin live-kuvauksiin. Jälkimmäiseen, kuolettavaan TV-ohjelmaan Conrad osallistuu voittaakseen kalliin matkalipun Maahan. Tätä ennen on kuitenkin ostettava uusi tekaistu henkilöllisyys, jotta ohjelmaan pääsisi mukaan. Tähän tarvitaan rahaa, jota saa työluvan mahdollistamia lyhyitä pikkukeikkoja suorittamalla, joita on muutama.

Flashback muistuttaa pääpiirteiltään todella paljon vuonna 1990 julkaistua, monta katsomiskertaa kestävää klassinen Total Recall-toimintaelokuvaa, jossa Iso-Arskan näyttelemän agentin muisti on pyyhitty ja tälle istutettu uusi identiteetti. Elokuvan kuluessa miehen vanha elämä ja oikea minä alkaa pulpahdella pinnalle ja totuudet tulevat ilmi, eivätkä kaikki ystäviksi luullut ole ystäviä. Jos elokuvan käyttäminen inspiraationa ei vanhaa peliä pelaamalla tule selväksi, niin remakessa sitä valaistaan entisestään: alus, jolla Conrad matkaa Death Tower-ohjelman jälkeen Maahan on nimeltään ?Ver Hoeven?. Vaikka nimi onkin pelissä kirjoitettu erikseen, tajuavat elokuvafriikit heti sen, että nimi on alkuperäisen Total Recall-elokuvan ohjaajan sukunimi.

Onkin siinä mielessä huvittavaa, että nyt arvostelussa oleva Flashbackin uusioversio näyttää muistuttavan etenkin ulkoisilta puitteiltaan linssihäikäisyineen ja Blade Runner-henkisine neonvaloine ja arkkitehtuureineen päivineen juurikin viime vuonna julkaistua Colin Farrellin tähdittämää kökköä sekä sekavaa ja sielutonta uusintaversiota Total Recallista.

Kasvojenkohotuksen ja modernisoidun pelimaailman ohella Flashbackin uusi tuleminen tuo mukanaan myös uudenlaisen Conradin. Enää miehen persoonaa ei kätketä yksityiskohdattoman vektorigrafiikan pimentoon ja jätetä pitkälti pelaajan mielikuvituksen tuotteeksi, vaan Conradilla on kunnon kasvot ? tarkemmin sanottuna kuin nuoren George Michaelin kasvot. Onneksi kasvoja ei kuitenkaan turhan usein lähikuvassa näytetä. Nyt Conrad B osaa myös puhuakin, sillä ääninäyttelyä löytyi aikoinaan vain superhienosta Sega Mega CD:n versiosta, jota harvalla oli. Valitettavasti ääninäyttely uudessa(kin) pelissä on kauttaaltaan surkeaa, eikä se ole siis toimivaa edes päähenkilö Conradin suusta kuultuna. Kamalan ponnetonta hölmöilyä pikemminkin, josta tulee toimintaelokuvan sijaan mieleen komedia. Suurimmaksi osaksi pelissä muiden hahmojen kanssa käyty dialogi on muutenkin täysin turhanpäiväistä jorinaa, joka ei tuo mitään pelin tunnelmaan.

Eikä tunnelmaa korosta kyllä musiikkikaan ? pääasiassa siksi, että sitä ei oikeastaan ole edes mukana. Päävalikossa on enemmän musiikkia kuin koko pelin tasojen aikana yhteensä. Toki tässä tepastellaan alkuperäisteoksen jalanjäljillä, koska ei siinäkään ollut pelinaikaista taustamusiikkia (pois lukien jälleen Sega Mega CD-versio), mutta jos kerran uuteen Flashbackiin on pitänyt tuoda Mega CD-version ääninäyttelyhienostelut niin miksi ei samalla sitten musiikkiakin? Tai mieluummin niin, että paljon taustamusiikkia ja ääninäyttely pois.

Pelattavuuden osalta tiettyjä tavaramerkkiasioita on säilytetty mukana. Kiipeileminen, hyppiminen ja vaarallisten objektien, kuten piikkiansojen ylitse loikkiminen muistuttaa vanhaa peliä. Conrad voi myös edetä varovaisesti kyykyssä, kävellen tai pää kolmantena jalkana juosten. Toiminta on edelleen kuvattu sivultapäin ja Conrad voi tasoissa ja joutuukin liikkumaan edestakaisin useimmissa kerroksissa, mutta nyt käsinpiirretyn 2D-taustojen sijaan grafiikkaa vauhdittaa Unreal 3 -pelimoottorin suoma teknologia ja 3D:llä tehdyt taustat. Ilmeisesti VectorCell on ollut vaikuttunut Unreal-pelimoottoreita tehtailevan Epic Gamesin omasta pienen budjetin 2D-toimintapelistä nimeltä Shadow Complex ja sitä kautta päätynyt UE3-moottoriin.

Vaikka grafiikka yleisesti ottaen toki on parempaa ja terävämpää kuin alkuperäisessä pelissä, on se samalla myös kamalan sielutonta ja rosoista; yksityiskohtia ei ole juuri missään vaiheessa peliä, poislukien pelin viimeinen taso, muukalaisten maailma, joka näyttää tummanpurppuraisine värisävyineen todella makealta ja jollain tapaa ainoana tasona pelissä vangitsee alkuperäisteoksen henkeä. Yleisesti ottaen pelin muiden tasojen grafiikasta puuttuu kuitenkin sitä jotain ? samaan tapaan kuin DuckTalesin remasteroidun version taustagrafiikasta, joka oli ponnetonta.

Toki budjettikin on varmasti ollut tällä kertaa paljon rajallisempi, kun otetaan huomioon, että uusi Flashback on kevythintainen arcadejulkaisu. Peli kun maksaa PSN-kaupassa vain kymmenen euroa ? viisi euroa per uusi ja vanha Flashback, jos haluaa summan näin puoliksi jakaa. Pieni budjetti ei kuitenkaan ole tekosyy sille, että peli kärsii ruudunpäivityksen nikottelusta. Peli joka haluaa olla nopeatempoinen toimintatasohyppely ei hyödy siitä, että peli töksähtelee juuri silloin, kun olisi tarkoitus hypätä jonkin kuilun ylitse tai kielekkeeltä kielekkeelle.

Yleistä hiomista alkuperäispelin ajoilta on tapahtunut haastavuuden osalta sekä sen, miten asetta käytetään. Alussa Conrad on heikko vätys, jonka taitotaso karttuu mitä pidemmälle pelissä etenee ja mitä enemmän XP-pallukoita tapetuilta pahiksilta kerää. XP:llä kerätään taitopisteitä, joita voi sitten ripotella haluamallaan tavalla kolmen eri osa-alueen ylle.

Tasoakaan ei enää tarvitse tasoa aloittaa alusta, vaikka manuaalinen pikatallentaminen unohtuisikin, vaan kaikesta huolehtii automaattiset checkpoint-tallennukset. Peli ei siis vie mukanaan hermoja, hyvä niin. Enää ei myöskään välttämättä ole pakko toikkaroida pitkin tasoa etsien sitä oikeaa seuraavaa reittiä, nappulaa tai pelihahmoa jolle jutella, sillä ruudulla on näkyvissä jatkuvasti pieni minikartta, josta oikean reitin näkee. Kätevää, mutta liian kädestä pitelevää allekirjoittaneen mielestä. Onneksi kartan saa pois päältä niin halutessaan, joten vaihtoehtoja tässä kohtaa on pelin vanhoja faneja ajatellen. Oletuksena pelaajaa avustamassa on paljon muitakin pikkujuttuja kuin pelkkä minikartta. Aseen punainen lasertähtäin, tehtävätavoitteen kertominen, tartuttavat kielekkeen paljastava osoitin, heitettävän kranaatin lentorata sekä Conradin elinmittari saadaan kaikki halutessa mukaan peliin. Kaikkien näiden kanssa pelatessa on kuin lasta suojatien yli taluttaisi, mutta onneksi minikartan tapaan kaikki nämä saa pois päältä ja senkös jälkeen pelin luonne vasta muuttuukin. Palataan vanhaan kunnon ?ajattele itse? -tyyliseen 90-luvun pelaamiseen ja siten paljon enemmän myös sen alkuperäisen Flashbackin pelattavuuden suuntaan. Onkin loistavaa, että nämä kaikki saa halutessaan pois tai takaisin päälle ? voi suoraan vertailla sitä mitä pelaajat peleiltään tänä päivänä odottavat ja kuinka enemmän omillamme olimme peliemme parissa muutamakymmen vuotta sitten.

Kontrollien osalta hiomista on tapahtunut niiltä osin, että Conrardin käsiasetta ei enää tarvitse erillisellä komennolla kaivaa ulos taskusta, vaan liipaisimesta painamalla Conrad alkaa räiskiä ja tähtäimeksi saa halutessaan punaisen lasersäteen. Typerästi liipaisinta ei enää voi kuitenkaan pitää pohjassa samaan tapaan kuin alkuperäispelissä, vaan jokainen laukaus on erikseen painettava. Tämä siksi, että pohjassa pitäminen ainoastaan lataa aseen superammuksen valmiiksi, jota tarvitaan silloin tällöin. Silti, alkuperäinen tapa olisi ollut parempi, etenkin kun jotkut vihollistyypit ovat sen verran aggressiivista sorttia, että nopea räiskiminen häivyttäisi turhia kuolemia, sellaisissa kohdissa, joissa ei yksinkertaisesti ehdi rämpyttää liipaisinnappulaa niin nopeasti, että uhka väistyisi pois.

Aseen liikerataa kontrolloidaan ohjaimen oikealla tatilla. Ampumissuuntaa voi pyöritellä täydet 360 astetta, joten ei tarvitse enää odottaa, että vihollinen on samalla tasolla pelaajan kanssa, ennen kuin siihen voi osua tai ase kädessä heittää vaarallinen kuperkeikka alemmalle tasolle ja olla valmiina heti ampumaan vihollista. Tämä on niin ikään niitä hyviä juttuja. Herkkä tähtäysmekanismi ei kuitenkaan aina ole omiaan tilanteessa, jossa pitäisi ampua monta vihollista kerrallaan eri korkeuksilta ja silloin kuolema saattaa korjata. Jos Conradilla perääntyy ja ampuu samaan aikaan kun tämä saa kuolettavan osuman, voi hetken katsoa kun mies vetää Michael Jacksonin moonwalkia ja kaatuu sitten selälleen maahan. Kyseessä lienee tahaton bugi, sillä pelistä löytyy muitakin ?aitoon? fysiikkaan perustuvia räsynukke-efektejä, jotka näyttävät välillä todella koomisilta.

Vaikka kontrollit sinänsä ovatkin paljon paremmat kuin alkuperäispelissä ja siten hiotummat, eivät ne ole siltikään aivan täydelliset ja turhia kuolemisia tulee välillä kontrollienkin takia. Olisin myös kaivannut mahdollisuutta käyttää liikkumiseen vanhaa kunnon ristiohjainta, mutta jostain syystä se on varattu heitettävien esineiden (kranaatti ja kivi) valikoimiselle.
Pituudeltaan Flashbackin remasteroitu versio on pidempi kuin alkuperäinen peli, mutta ei paljoa. Kaikki tasot alkaen Titanin viidakosta ja päätyen muukalaisplaneetalle ovat kaikki mukana, hieman venytettyinä kestoltaan. Kaikki se pidennetty materiaali ei kuitenkaan ole niin järin hauskaa. Parhaana esimerkkinä tästä on Death Tower -taso, jonka kivuttavat seitsemän kerrosta tuntuu kamalan venytetyltä ja rasittavalta kokemukselta näin muutenkin, sillä tässä jos missä tasossa turhia kuolemia tulee koettua. Kokonaisuutena Flashback on peli, jonka pelaa todennäköisesti kerran lävitse eikä sen olemassaoloa läpipeluun jälkeen omassa pelikokoelmassaan tule muistaneeksi .

Se, että haluaako maksaa hetken innostavasta nostalgiatripistä on jokaisen oma asia, sillä ei Flashbackin uudelleentuleminen säväytä tai innosta oikeastaan edes ensimmäisellä peluukerralla järin paljoa. Toisaalta kymmenen euroa on niin pieni summa pelistä ja samalla jos pelaa peliä ilman avustuksia (tai pelaa emuloitua alkuperäistä) on mahdollista kurkistaa menneisyyteen ja kokea kuinka anteeksiantamattomia pelit aikoinaan olivatkaan.

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Ei suositella

Hyvää

  • + Mukana myös alkuperäinen Flashback..
  • + Kaikki avusteet saa halutessaan pois
  • + Kontrollit ovat hiotummat
  • + Ei aivan yhtä armoton kuin esikuvansa
  • + Tasosuunnittelunsa osalta melko uskollinen alkuperäiselle

Huonoa

  • - Ääninäyttely ponnetonta ja täysin turhaa
  • - Ruudunpäivitys töksähtelee
  • - Grafiikka ei ole mitään ihmeellistä
  • - ..Joka on osittain sössimällä liitetty mukaan
  • - Ei juuri lainkaan taustamusiikkia