Arvostelussa FlatOut – Ultimate Carnage

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 18.elokuu 2007

Peliarvostelu

Pelin nimi FlatOut - Ultimate Carnage
Alusta XBOX360
HDTV-tuki 720p/1080i/1080p
Content Download Ei
< >
Avaa pelin lisätiedot

Suomalainen Bugbear on yksi niistä suomalaisista pelitaloista yhdessä esimerkiksi Remedyn kanssa, jotka ovat onnistuneet lyömään itsensä kunnolla maailmankartalle. Bugbearin ensimmäinen peli, vuonna 2001 julkaistu Rally Trophy oli erittäin menestyksekäs ja kehuttu peli, mutta aihepiirinsä vuoksi ei menestynyt aivan niin hyvin jenkkilässä. Vuonna 2004 julkaistu ensimmäinen FlatOut -peli sen sijaan oli se mikä Bugbearin nosti tunnetuksi. Nyt eletään vuotta 2007 ja vuorossa on jo toinen jatko-osa 2004 aloitetulle FlatOut pelisarjalle. Saanen esitellä teille nyt pelin nimeltä FlatOut – Ultimate Carnage!

FlatOut – Ultimate Carnagea voisi kuvailla uusilla lisukkeilla, uusilla musiikeilla, sekä paremmalla grafiikalla varustetuksi FlatOut 2 -peliksi, sillä aivan täysin uusi paketti Ultimate Carnage ei FlatOut 2 -peliin verrattuna ole. Ainakaan niille, jotka ovat FlatOut 2 -pelin aikanaan lävitse tahkonneet. Lähtekäämme kuitenkin liikkeelle siitä oletuksesta, että ainakaan kaikki tätä arvostelua lukevat eivät ole sarjan aiempia pelejä pelanneet.
FlatOut -pelien perimmäinen idea on kisaaminen muita kuljettajia vastaan erinäisissä kisamuodoissa. Kaikkia kisamuotoja kuitenkin yhdistää yksi tekijä; järjetön tuhoaminen. Oli kyseessä sitten puhdas romuralli tai sitten oikea kisaaminen, on silti varmaa, että jokaisessa kisassa pelti kolisee ja ruttaantuu, minkä lisäksi maisematkin saavat kyytiä. Kuten aiempienkin FlatOut pelien, myös Ultimate Carnagen silmiin pistävin ominaisuus on se järjetön romun määrä mitä yhden kisan aikana ympäriinsä sinkoilee. Kyytiä saavat itse autojen lisäksi niin aidat, kaikenlaiset kyltit, rengaspinot kuin valotolpatkin, riippuen ihan siitä missä ja minkälaisessa ympäristössä kulloinkin kaahataan.

FlatOut – Ultimate Carnage sisältää edeltäjästänsäkin tutun, varsinaiseksi urapeliksi luokiteltavan ”flatout” -pelimoodin, mutta nyt myös täysin uutena ominaisuutena pelin tittelistäkin löytyvän, ”Carnage” nimeä kantavan pelimuodon.

Niille, jotka eivät aiempia FlatOuteja ole pelanneet, on pelin flatout -pelimuoto kokonaisuudessaan kolme erilaista kisaamisluokkaa käsittävä turnaustyyppinen pelimuoto, jossa eroa on radoilla kuin autotyypeilläkin. Tarjolla olevat derby, street ja race-luokat pitävät sisällään kukin sisällään erilaisia menopelejä ulkonäöllisesti kuin tehoiltansakin, derbyn ollessa se ”romuautoluokka” racen ollessa se viimeisen päälle kiillotettuja menopelejä sisältävä. Jokaisessa kisaluokassa on yhdeksän kisaa ja jokaisessa yksittäisessä kisassa vähintään kolme rataa ajettavana. Tavallisten kylkikyljessä kisojen lisäksi sekaan mahtuu myös muutamia aikaa vastaankin ajettavia kisoja, sekä erilaisilla areenoilla tapahtuvia romuralleja. Pelimuoto etenee käytännössä siten, että uran alussa ostetaan se ensimmäinen, suhteellisen hidas auto, jolla menestystä ja sitä myöten rahaa tilipussiin lähdetään takomaan. Kertyvällä rahalla voidaan sitten parannella jo ostettuja ajokkeja nopeutta ja muuta parantavilla osilla, sekä lopulta ostella myös kokonaan uusiakin menopelejä. Uusia autotuttavuuksiakin riittää ihan mukavasti; yhteensä noin 50 erilaista menopeliä joista valita.

Ratapuolella valikoimasta löytyy kuusi erilaista ympäristöä joissa kaahataan ja näistä ympäristöistä on kasattu kokoon yhteensä 39 kappaletta erilaisia ratoja, joista FlatOut 2 -pelin fanien harmiksi yksikään ei kylläkään ole uusi. Lisukkeena jokaisen läpi pelatun kisaluokan jälkeen avautuu vielä kyseisen luokan finaali ja kun kaikki on läpäisty avautuu finaaleiden finaali.

Vaikka flatout-pelimuodon kaava onkin melko perinteistä tasoa, on se silti myös älyttömän addiktiivinen. Tämä on oikeastaan useammankin tekijän ansiosta. Ensinnäkin pelin ajotuntuma on erittäin hyvin kohdallaan ja vaikka mikään realistinen simulaattori ei olekaan kyseessä, joutuu ajamista kuitenkin hieman opettelemaan tai sitä joutuu nopeasti pöpelikköön. Myös erilaiset ajopinnat vaikuttavat ajettavuuteen; asvaltilla meno on paljon pitorikkaampaa, kun taas hiekkateillä joutuu useimmiten ajamaan perä edellä. Muutoinkin rattia saa paikoitellen kääntää ja vääntää ihan riittämiin tiukoissa kisoissa, joissa tekoäly painostaa pelaajaa antamaan parhaan suorituksensa. Toinen seikka joka yksinpelistä tekee niinkin hyvän, on juuri edelläkin mainittu tekoäly. Pelin 11 tekoälykuskilla tuntuu kaikilla olevan ainakin jollain asteella omanlainen persoonansa, joka heijastuu käytökseen radalla. Esimerkkinä yksi kisaajista ei mielellään ikinä lähde mukaan pellinkolisteluihin radalla, kun taas toinen kostaa jos häneen törmäillään. Tämä sekä se fakta, että tekoäly ajaa todella pelaajan haastavalla tavalla tekee kisoista melkoisia adrenaliinipommeja. Ainoastaan välillä hieman ärsyttää pelin tekoälyn kuminauhameininki, joka ilmenee siten, että vaikka pelaaja olisi kuinka suvereenissa johdossa eikä ketään muita mailla halmeilla, kostautuu jo muutama ajovirhe sijojen menetyksellä. Toisaalta taas tämä kuminauhatouhu takaa sen, että kisat ovat aina maaliviivalle saakka erittäin tiukkoja taisteluita. Allekirjoittanutta pelin kuminauhakisaaminen ei ärsyttäväksi asti päässyt kuin muutaman kerran, mutta kaikki eivät välttämättä sulata tätä yhtä suopeasti.

Flatout-moodia pelaa alusta loppuun saakka aivan koukussa ja kun se on ohitse jää kaipaamaan lisää. Onneksi lisää myös löytyykin, eikä pelkästään moninpelaajille. Aiemmin mainitsemani, täysin uusi yksinpelimuoto carnage on se, jota voikin nimittäin tahkota flatout-moodin jälkeen. Carnage eroaa flatoutista sillä, että carnagesta pitää sisällään tutun romurallin ohella carnage, beat the bomb, sekä stunt-kisoja.

Stunt-kisat ovat aiemmistakin FlatOut -peleistä tuttuja kilpailuja, joissa tarkoituksena on singota oman ajokkinsa kuski ikkunan lävitse mahdollisimman oikea-aikaisesti ja mahdollisimman oikeassa kulmassa(pelissä on kulman astemittari). Tätä ikkunasta sinkoamistsa varten onkin sitten jos jonkinlaista eri lajia jalkapallosta koripalloon ja leipäkiven heittoon. Jokaisessa lajissa niiden oikean, keskeisen esineen, kuten vaikkapa koripallon korvaa tämä ikkunasta singottava heppu. Stuntit ovat kaikessa järjettömyydessäänkin varsin hauskoja ja siinä vaiheessa kun kustakin stuntista pääsee perille, on kultamitalin tavoittelu hauskaa hommaa. Beat the bombissa pelaaja ajaa tavallaan aikaa vastaan ja ehdittävä olisi checkpointista ennen kuin aika loppuu kesken tai muuten auto räjähtää.

Uusimman FlatOut -pelin carnage kisamuoto on hieman perinteisten flatout-kisojenkin tyylinen, mutta on selkeästi ottanut hieman vaikutteita Electronic Artsin Burnout peleistä. Sen sijaan, että carnagessa tärkeintä olisi voitto, on pääpaino pisteiden keräämisessä. Pisteitä taasen kertyy kolaroimisesta muiden kanssa, maiseman tuhoamisesta, sekä ilmalennoista. Sijoituksellakin on toki merkitystä, mutta se vaikuttaa vain pistekertoimeen. Esimerkiksi kolmannella sijalla ollessaan pelaajalla on 3X kerroin apunaan. Carnage-kisat ovat kyllä hauskoja ja ihan kiva uudistus, mutta eivät kuitenkaan voita paljon tiukempia ja enemmän työtä vaativia flatout-kisoja.

Hieman harmillisesti FlatOut – Ultimate Carnagessa ei pääse pelaamaan saman konsolin ääressä kunnollista moninpeliä. Kunnollisella tarkoitan tässä joko flatout tai carnage-kisoja, joita olisi ollut erittäin hauska vääntää myös kaveriporukassakin samalta sohvalta. Mutta ei, keskenään pelailevien kavereiden on tyydyttävä ”party” -pelimuotoon, jossa vuoronperään maksimissaan kahdeksan kaveria voi ottaa toisistaan mittaa pelin erilaisten stunttien kautta.

FlatOut -ja Carnage-pelimuotojen jälkeen vielä lisää viihdettä halajava pelaaja joutuukin kääntämään katseensa Live-pelin suuntaan, sillä se on käytännössä ainut vaihtoehto. Pelaaminen linjoilla onkin sitten varsin hauskaa ja sujuu ilman sen kummempia viiveitä. Pelaajiakin tuntuisi riittävän niin romuralliin kuin tavallisiin kisoihinkin.

Tähän lopuksi voisi kai mainita sanan jos toisenkin pelin audiovisuaalisesta toteutuksesta. Bugbearin FlatOut – Ultimate Carnage on ensimmäinen uuden sukupolven FlatOut-peli, mutta siitä huolimatta selviää siitä paremmin kuin hyvin. Grafiikka suorastaan hivelee silmiä rojun, kipinöiden kuin itse autojenkin lennellessä pitkin ratoja. Tekstuurien tarkkuus on hyvin kohdallaan ja varsinkin erilaiset tien pinnat näyttävät todella autenttisilta, pelin menopeleistä puhumattakaan. Visuaalisella tasolla FlatOut – Ultimate Carnage kuuluukin ehdottomasti Xbox 360:n näyttävimpien autopelien kastiin. Voisin jopa melkein sanoa, että kyseinen peli näyttää jopa hieman paremmalta ja yksityiskohtaisemmalta kuin Microsoftin Forza Motorsport 2. Ja aivan varmasti myös pyöriikin paremmin kuin FM 2. Vaikka FlatOut – Ultimate Carnage näyttääkin todella hyvältä on siinä kuin ihmeen kaupalla vauhtikin samaa tasoa. Peli suorastaan lentää siinä vaiheessa kun nopeilla autoilla painetaan nitrot pohjassa.
Loistavaan grafiikkaan ja enemmän kuin sulavaan ruudunpäivitykseen kun vielä yhdistetään mukaansa tempaava ääniraita ja hyvät muut äänet, niin audiovisuaalisesti maukas soppa on valmis. Pelistä ei varmastikaan yhtäkään huonoa biisiä löydä, vaan tarjolla on hyvä valikoima pelin henkeen sopivaa rokkia tuntemattomilta artisteilta. Oman silauksensa tuovat sitten autojen murinat ja ympäristön ääniefektit, kuten aidankappaleiden lentelyt ja huoltamon bensatankkien räjähdykset.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Äänimaailma
  • + Upea grafiikka
  • + Pelattavaa riittää
  • + Järjetön tuhoamismeininki
  • + Ajotuntuma
  • + Live-moninpeli

Huonoa

  • - Yksinpelin kuminauhameininki ärsyttää ajoittain
  • - Ei kunnon kisamoninpeliä samalla koneella
  • - Ei uusia ratoja FlatOut 2:n ajoilta