Arvostelussa Forza Horizon 2

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 10.marraskuu 2014

Peliarvostelu

Pelin nimi Forza Horizon 2
Alusta XBOX360
Arvostelukappale Microsoft
Ikäraja 3
Avaa pelin lisätiedot

Eräänlainen aikakausi on jälleen päättymässä ? ainakin suurimpien peliharrastajien näkökulmasta katsottuna. Uusimman sukupolven konsolit ovat olleet kaupoissa nyt jo jonkin aikaa ja pikkuhiljaa pelivalikoima uusille konsoleille alkaa vihdoin kasvamaan. Samalla tämä tarkoittaa ikävä kyllä sitä, että edellisen sukupolven konsolit, Xbox 360 ja PS3 jäävät pikkuhiljaa paitsioon.

Forza Horizon 2:ta voidaankin varmasti pitää eräänlaisena joutsenlauluna Microsoftin hienosti menestyneelle, joskin suurista hajoamismääristä kärsineelle konsolille. On kunnioitettavaa, että Microsoft ei tehnyt Horizon 2:sta pääautopelisarjansa Forza Motorsportin viidennen osan tavoin pelkkää Xbox Onen yksinoikeuspeliä. Vielä on siis 360:n omistajillakin mahdollisuus nauttia uudesta autopelistä.
Koska Forza Horizon 2 on kahden alustan peli, on ensimmäisen Forza Horizonin kehittäjä Playgroung Games siirtynyt jo Xbox Onen pariin, kun taas Xbox 360-versiosta on vastannut autopelejä aiemminkin tehtaillut Sumo Digital ja sen huomaa.

Forza Horizon 2 Microsoftin Xbox 360 -konsolilla ei ole lainkaan huono versio pelistä. Pääidea Forza Horizon 2:ssa on sama kuin ensimmäisessäkin. Jos Forza Motorsport on Gran Turismon kanssa kilpaileva vakava ajosimulaattori, jossa tahkotaan pisimmällään isoja kierrosmääriä suljetuilla kilparadoilla, on Forza Horizon 2 enemmänkin letkeää kurvailua ja autoista nautiskelua avoimissa maisemissa.

Ykkösessä autoharrastajille suunnattu Horizon-kisafestivaali sijoittui Pohjois-Amerikkaan, tarkemmin sanottuna Coloradon osavaltioon. Tällä kertaa festivaalit on viety Euroopan mantereelle ja nopeilla urheiluautoilla kuin hitailla klassikoillakin ajellaan Välimerellisissä maisemissa Italian ja Ranskan kauniita maaseutumaisemia halkoen. Pelissä poiketaan muuna muassa Nizzassa, kun taas toisessa ääripäässä ajajaa odottaa vuoristoinen Italian Castelletto. Maisemat ovat kauttaaltaan kauniita ja vaihtelevat riittävästi. Valtavista hiekkateillä täytetyistä peltomaisemista poiketaan välillä vanhojen kaupunkien kapeille kaduille ja sieltä taas takaisin loputtoman pitkille, kaarteleville asvalttiteille vuoristoisten maisemien siintäessä kauniisti kauempana horisontissa.

Forza Motorsport-peleissä on aina ollut ideana antaa mahdollisimman tarkka ja realistinen ajotuntuma erilaisista eksoottisista ja vähemmän eksoottisistakin autoista. Forza Horizon 2 sen sijaan on enemmänkin puolisimulaatio, joka ei ota ajamista aivan niin vakavasti, vaikka simulaatiotason asetus valikosta löytyykin. Esimerkiksi jarrutuksien kanssa ei kuitenkaan tarvitse olla aivan yhtä tarkkana Horizon-peleissä mutkiin tultaessa. En silti sano, että Horizon 2:n yksi nopeimmista autoista, levoton ja kevyt McLaren 12C olisi mitenkään helppo hallittava suurissa nopeuksissa. Vastaavasti pelin hitaimpiin autoihin lukeutuvalla, vuoden 1963 alkuperäisellä kuplavolkkarilla voi lähes surutta ajaa mutkiinkin nostamatta kertaakaan jalkaa kaasulta ? niin hidas ja helppo hallita auto on.

Pelin puolisimulaation tuntumaa korostetaan ajotuntuman ohella myös sillä, että päälle saatava vaurionmallinnus on vain kosmeettista tasoa. Kolaroimalla voi siis rikkoa vähän puskuria tai pilata maalipintaa, mutta ajamiseen tai tehoihin vaikuttavaa rikkomista ei aikaiseksi saa vaikka kuinka yrittäisi. Peli ei myöskään rokota pelaajan kisoista saatavaa tienestiä kolaroimisesta niin kuin Forza Motorsport tekee.

Kaiken kaikkiaan Forza Horizon 2:sta löytyy 210 autoa, joista kymmenen on alkuperäisen tapaan pelimaailmaan latoihin piilotettuja löytöautoja. Autojen määrä on siis hieman yli puolet vähemmän kuin Forza Motorsport 5:ssä, mutta vain ilmeisesti yhden auton verran vähemmän kuin alkuperäisessä Horizonissa, jossa autoja oli 211.

Täydellinen lista Horizon 2:n autoista löytyy täältä. Horizon 2:ssa autot on jaettu kymmeneen eri divisioonaan, joita ovat muun muassa cult classics, supercars, hypercars, rally, street rivals ja performance cars. Pelin autovalikoimasta on yritetty tehdä mahdollisimman mielenkiintoinen ja kaikenkattava ja siinä on omasta mielestäni onnistuttukin hienosti.

Miltä esimerkiksi kuulostaisi ajaa autoja, kuten Mini Cooper S, Ford F100 avolava, Hummer, Ford Transit, Lotus Eleven, Renault 5 Turbo, Buick Regal GNX, Subaru BRZ, Mercedes-Benz G65 AMG, Lexus GS350 F Sport, BMW M1, Audi RS 4 Avant, Ford Shelby GT500, Lamborghini Veneno tai kuluvan vuoden mallia oleva Corvette Stingray? Listaamani autot eivät ole kaikki niitä tehokkaimpia vaan sellaisia, joita ei aivan joka autopelissä ole omien muistikuvieni mukaan ollut. Listalla on myös useita 2013-vuoden malleja, joita ei ainakaan ollut alkuperäisessä Horizon-pelissä. Toki linkitettyä autolistaa katsomalla löytää ne kaikkein tutuimmat ja yleisimmätkin automerkit ja mallit sekä lukuisia eksoottisia ja nopeita autoja, joita en tullut listanneeksi.

Maailmankartalta löytyviä kisoja voi ajaa millä divisioonalla tahansa ja vaikka yhdellä ja samalla divisioonalla jos haluaa, mutta mikäli haluaa maksimihyödyn ja maksimirahat ja kokemuspisteet irti pelistä, pitäisi pelin kisat ajaa kaikilla kymmenellä eri divisioonalla lävitse. Road tripiksi kutsuttu festivaalikokonaisuus jakautuu kolmeen ajoluokkaan, amateur, pro -ja champion’s road tripiin. Kustakin luokasta löytyy neljä eri alueelle sijoittuvaa, 40 kisan sessiota ajettavaksi. Eli neljä kisaa per divisioona. Kun edes jollain divisioonalla on ajanut amatööriluokan kisat, avautuu pro ja lopulta viimeinenkin luokka. Eli onneksi yhtä luokkaa ei tarvitse tahkota kaikilla autodivisioonilla läpi ennen kuin seuraava aukeaa.

Kisoja pelissä on muutamia eri tyyppisiä. Löytyy kierrosmääräisiä kisoja, sekä niin sanottuja trail-kisoja, jossa ajetaan paikasta A paikkaan B prosenttilaskurin laskiessa kohti sataa mitä lähemmäs maalia tullaan. Sitten on trail-kisoja checkpointien kera. Jos missaa checkpointin, joutuu aina pakan viimeiseksi, eli kahdeksannelle sijalle. Onneksi tämänkaltaisen mokaamisen voi pyyhkiä pois kelaamalla aikaa taaksepäin haluamaansa kohtaan. Tosin mikäli vain löytyy hieman old school-kanttia, laittaa kelausmahdollisuuden vaikeustasovalikosta pois päältä ja tienaa itselleen per kisa enemmän rahaa ja kokemuspisteitä.

Valikossa on Forza Motorsport-sarjan tapaan muitakin apuasetuksia, joita pois kytkemällä saa nostettua tienestiprosenttiaan. ABS-jarrut pois, ajotuntuma simulaatiotasoiseksi, oikea ajolinja pois, tekoälyn haastavuutta kovemmaksi ja niin edelleen. Olen kyllä toisaalta sitä mieltä, että tekoälyn asettaminen mediumia kovemmaksi vie pelistä ajamisen mielekkyyden, joka medium-tasolla on mielestäni sopivaa tasoa.

Tekoäly kun ajaa hardilla lähes täydellisesti ja on alkuperäisen pelin tapaan vähän turhan aggressiivinen, jolloin vain pelaaja tekee ajovirheitä ja kärsii niistä. Jos ei käytä kelausmahdollisuutta, on ainoa keino korjata virhe aloittamalla koko kisa uudelleen. Jos tosin aloittaa, kaikki kisan aikana kerätyt perk-pisteet nollautuvat ja toisaalta palkintopallin ulkopuolisiltakin sijoilta saa rahaa sekä XP:tä, joten kisaa ei välttämättä aina kannata edes aloittaa alusta. Jos taas ei aloita, ei päättymisen jälkeen ja rahan- sekä XP:n laskemisen jälkeen kisaa edes voi enää aloittaa alusta, vaan peli heittää ruudulle latautauon ja pelaaja pudotetaan pelikartalla autonsa kanssa siihen mihin kisa päättyy. Tällöin on ajettava manuaalisesti takaisin hävityn kisan aloituspaikalle, jos haluaa kokeilla kisaa heti uudelleen. Ja kokeiltava on, sillä kisoissa tulee yltää vähintään kolmannelle sijalle, jotta ne merkataan ajetuiksi ja jotta uusia kisoja avautuisi.

Muutoinkin pelissä on yllättävän paljon latausruutuja. Vaikka arvosteltavana ollut versio oli suoraan kovalevylle ladattu versio pelistä, alkoivat useat ja ei niin lyhyet lataustauot ottamaan pattiin. Kun aloitat kisan seuraa lataustauko, kun aloitat kisan alusta uudelleen seuraa lataustauko. Jos haluat vaihtaa autoa ennen kisan aloittamista seuraa lataustauko. Kun menet autokauppaan seuraa lataustauko tai kun menet virityspajalle seuraa silloinkin lataustauko. Nykyään useammat pelit ovat olleet edukseen ja karistaneet latausruudut kokonaan pois tai sitten välianimaatioiden taustalle, mutta Forza Horizon 2:ssa tällaisesta ei ole havaintoa. Lataustaukoja on yksinkertaisesti hieman liikaa ja ne särkevätkin pelin ?avoimen maailman? tuntumaa. Eikö oikeasti edes kisan välitön uudelleenaloitus hoituisi ilman latausruutua? Vaikka arvosteltavana ollut versio pyöri suoraan kovalevyltä, eivät lataustauot olleet mitenkään supernopeita. Voin vain kuvitella millaisia ne saattavat olla, jos peliä pelataan suoraan levyltä.

Mikäli ei halua kokeilla häviämäänsä kisaa heti uudelleen ja ajaa takaisin sen aloituspaikalle, voi harrastaa kaikenlaista ensimmäisestäkin pelistä tuttua pikkupuuhasteltavaa. Horizon 2:sta löytyy kahdenmallisia rikottavia kylttejä yhteensä 150 kappaletta, mutta myös kymmenen latoon piilotettua ruostekasaa, jotka turhanpäiväisesti pelajaan virtuaaliminälle flirttaileva tyttönen kunnostaa ajokuntoon ja jättää remppahalliin noudettavaksi. Uutta pelissä ovat bucket list-tehtävät sekä sponsorihaasteet, joista jälkimmäisessä olisi ideana ajaa kulloinkin valittu kisa tietyllä automerkillä. Jos tallissa ei ole sopivaa autoa, on kisa ajettava muulla autolla, eikä ylimääräistä sponsorirahaa tule.

Bucket-list tehtävissä on ideana hypätä pelin määräämän auton puikkoihin, ajaa yksin paikasta A paikkaan B ja saavuttaa ennen maalia tietty huippunopeus. Bucket-list tehtävät ovat easy-tasolla helppoja hoitaa, mutta medium- ja hard-tason tehtävät ovat kuitenkin hieman rasittavia, sillä useasti niissä pitäisi ajaa lähes täydellisesti mokaamatta. Reitti saattaa tuntua helpolta ja nopeuden saavuttaminen samaten, kunnes tuleekin vastaan viimeinen tiukka mutka ennen maalia. Mutka pitäisi vetää täydellisesti ilman vauhdin vähenemistä tai ulosajoa, mutta harvoin se itseltäni ainakaan se onnistui. Jos bucket-listissä onnistuu, tienaa itselleen ylimääristä rahaa ja XP:tä.

Muuta löydettävää ja koettavaa ovat muun muassa kameratolpat, joihin tulee –päinvastaisesti kuin oikeassa elämässä– ajaa mahdollisimman nopealla vauhdilla ja yrittää saavuttaa uusi huippunopeus. Myös pelkästä kruisailusta palkitaan: Horizon 2:n maailmasta löytyy 340 tieosuutta ja aina yhden läpikäymällä peli palkitsee pelaajaa pienellä taskurahalla. Jo ajetut tienpätkät maalaantuvat ajamisen mukaa kartalla vaaleamman harmaaksi, joten kartalta on helppo nähdä mitkä tiet on jo koettu ja mitkä ei. Myös kisojen aikana tiekokemusta karttuu, joten teitä ei aina tarvitse varta vasten ajella sunnuntaikruisailun muodossa.

Kaikenlaista pikkupuuhasteltavaa on kuitenkin sen verran riittävästi, että pelkkä erilaisten autojen kokeileminen erilaisissa maisemissa pysyy mielenkiintoisena ja nautinnollisena. Sen Horizon 2 vangitseekin mielestäni hyvin: silkan ajamisen nautinnon. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä ovat aiemmin mainitsemani perk-pisteet, joita kertyy aina yksi, kun pelaaja saa täytettyä taitomittarin. Taitoihin liittyy muun muassa donitsien tekeminen, onnistuneet käsijarrukäännökset, driftaaminen ja muiden takapuskurissa imussa roikkuiminen sekä esimerkiksi kisojen aikana täysin puhtaassa ajopätkässä onnistuminen sekä onnistunut ohitus. Jos kuitenkin törmää vaikkapa seinään tai toiseen autoon ennen kuin peli on rekisteröinyt pisteet, menettää kaiken keräämänsä. Vastapuolena skill-pisteitä voi ketjuttaa kertoimilla. Jos onnistuu pitämään kertoimen päällä tekemällä kaikkea edellä mainittua jatkuvalla syötöllä, voi kerroin kasvaa jopa kuusinkertaiseksi, jolloin perk-mittarin täyttäminen nopeutuu huimasti.

Perkeillä voidaan sitten ostaa lähinnä Call Of Duty-peleistä tuttuja ?erikoistaitoja?, joita on 25 erilaista. Esimerkkinä voi saada pysyvän kymmenen prosentin alennuksen autokauppaan tai 25 prosenttia tavallista enemmän rahaa jokaisen ajoavun pois kytkemisen johdosta. Myös esimerkiksi XP:tä on mahdollista saada pysyvät kymmenen prosenttia enemmän jokaisen kisan lopussa. Ensimmäiset perkit maksavat vain yhden taitopisteen, mutta mitä enemmän niitä ostetaan sitä kalliimmaksi ne muodostuvat ja viimeiset vaativatkin jo viisi pistettä ja ominaisuus, jonka avulla pikamatkustus (fast travel) pelimaailman jokaiseen kolkkaan onnistuu maksutta, rokottaa perk-pisteitä huimat kymmenen. Jos perkeillä hommataan erikoistaitoja ja rahalla uusia autoja kaupasta niin XP:llä hommataan tuttuun tapaan uusia ajajatasoja. Ajajatason päivittymisen myötä pelaaja saa käteensä uudenvärisiä rannekkeita. Mitään muuta virkaa rannekkeilla ei käsittääkseni ole, kuin että niistä näkee nettimoninpelin aikana vastapelaajan tason numeroina ja värinä.

Forza Horizon 2 on kuitenkin sen verran onnistunut ajonautinnossaan, etten itse ainakaan edes halunnut käyttää edellä mainitsemaani fast travel-mahdollisuutta hyväkseni. Toinen syy on se, että pikamatkaamisesta seuraisi jälleen yksi tylsä latausruutu lisää. Mieluummin ajan ja katselen maisemia ja kuuntelen taustamusiikkia kuin tuijotan staattista ruutua pelin Xbox One versiosta. Eikä pelimaailmassa edes tarvitse tyytyä ?pelkkään kruisailuun?, kun on sitä sivupuuhasteltavaakin ja muun muassa niitä löydettäviä kylttejä, joista saa kahisevaa tonnin per törmäys. Niin ja maailmassa huristelee muitakin, tekoälyn ohjastamia festivaalivieraita omilla autoillaan, joiden perässä voi roikkua hetken ja haastaa ne pikaiseen kaksintaisteluun, jossa ajetaan sen hetkisestä sijainnista paikkaan B. Kaksintaisteluin päättymisen jälkeen voi jälleen jatkaa matkaansa kohti varsinaista kisapaikkaa.

Audiovisuaalisesti ei uskoisi, että Forza Horizon 2 on jo huimat yhdeksän vuotta sitten julkaistun konsolin peli. Graafisesti maisemat ovat näyttäviä ja autot sitäkin upeampia ja vaihteleva vuorokaudenaika tuo oman lisänsä pelin grafiikkaan, jolloin etenkin yksityiskohtaiset ohjaamot pääsevät valaistuine mittareineen hienosti kunniaan. Ainoastaan kaupungeissa talojen tekstuureissa on huomattavissa pientä mössöisyyttä, mutta toisaalta kaupungeissa kuin maalaismaisemissakin huristellaan parhaimmillaan sitä vauhtia, ettei maisemia kerkeä juurikaan tuijottaa.

Forza Horizon 2 myös pyörii kuin unelma: kahta ja puoltasataa kun huristaa pelin pitkillä suorilla on vauhtitunne käsinkosketeltavissa eikä kuudenkymmenen kuvan päivitysvauhti lainkaan heikennä tätä asiaa. Mainittakoon, että en ole uusien konsoleiden pelejä vielä livenä juurikaan pelannut, joten en tiedä miltä näyttää Forza Horizon 2 Xbox One konsolilla liikkeessä, mutta sen tiedän, että Xbox 360-versiosta puuttuu vaihteleva säätilasysteemi, eikä maisemia reunustavia aitoja voi rikkoa toisin kuin One-konsolin versiossa.

Tätä kirjoittaessa Xbox One on kuitenkin jo hankintalistallani, mutta tätä kirjoittaessani silmäni ovat kuitenkin edelleen turmeltumattomat ja voin valehtelematta todeta, että Forza Horizon 2 vanhalla 360-konsolilla on silti yksi sen upeimman näköisiä, ellei jopa upein autopeli. Äänipuolella homma toimii siinä mielessä yhtä hyvin, että autojen ääniin on panostettu. Nopeat ja eksoottiset kuulostavat ja murisevat hienosti kuten kuuluukin. Tehottomammat autot sen sijaan jäävät kovin hiljaisiksi, kenties tarkoituksellakin. Taustamusiikkia on kruisailua varten tarjolla kolmen radiokanavan verran, mutta enemmänkin olisi voinut olla.

Vaikka kanavien musiikki on erilaista ja toimivaa, tulevat ne jo viiden tunnin pelaamisen jälkeen aika tutuiksi ? ehkä jopa liiankin tutuiksi. Radiokanavat saa tosin halutessaan kokonaan poiskin, mutta samaa ei voi sanoa kisojen välissä lätisevästä tyypistä, joka on ja pysyy. En ymmärrä miksi jokaisessa ?coolissa? autopelissä tänä päivänä on jokin cooli jätkä höpisemässä turhuuksia ja kertomassa itsestään selviä asioita pelaajalle. Jos häviän kisan kaveri sanoo, että ?kannattaa varmaan yrittää uudelleen.? Tai jos voitan kisan kuuluu kaiuttimista jotain turhaa kiljuntaa ja onnitteluita. Enkö voisi vain nauttia ajamisesta ja kisaamisesta?

Kokonaisuutena Forza Horizon 2 on erittäin onnistunut seuraaja ensimmäiselle Horizonille, joka ei kuitenkaan sitä aivan nokita. Autojen määrä on pysynyt samana, mutta silti pelistä löytyy jos jonkinlaista uutta ja mielenkiintoista autoa. Harmillisesti ensimmäisen Horizon-pelin tapaan myöskään Horizon 2:ssa ei lainkaan ole jaetun ruudun moninpelimahdollisuutta.

Ottaen huomioon, että Microsoft on jo hyvän aikaa sitten julkaissut Xbox Onen, on kaiketi vain ajan kysymys koska 360-konsolin Live ja sitä myöten verkkomoninpelaaminen kokonaisuudessaan lakkautetaan, jolloin Forza Horizon 2:ta ei voi pelata moninpelinä kenenkään ihmisen kanssa. Livemoninpelin osalta Forza Horizon 2 on hieman muuttunut edelliseen peliin nähden. Se tarjoaa amateur ja pro-sarjan sekä vaihtoehdot pure skill ja playground. Amateur-kisoihin saa viedä vain D, C ja B-teholuokan autoja kun taas pro-sarja hyväksyy valikoinnin A, S1 ja S2-luokkien autojen väliltä. Pure skillissä kaikki pelaajat käyttävät täysin samaa autoa ja playground on ensimmäisestä Forza Horizonista tuttu sillä erotuksella, että kissa ja hiiri -variaatio on jätetty kokonaan pois.

Tarjolla on vain infected ja king. Infectedissä yksi pelaajista on ?saastunut? ja yrittää tartuttaa muut pelaajat osumalla näihin. Tartunnan saaneet osallistuvat nekin sitten vielä tartuttamattomien jahtaamiseen. Se joka selviää kaikista pisimpään joutumatta tartutetuksi, voittaa kierroksen. Kuningas-pelimuodossa yksi pelaajista on alussa kuningas ja kantaa autonsa päällä kruunua. Niin kauan kun kruunu on pelaajalla, kertyy tälle ?kuningas-sekunteja? mittariin. Heti kun joku törmää kuninkaaseen saa tämä kruunun ja valta vaihtuu. Kierroksen lopussa voittaja on se, joka kerkesi pitämään kruunua hallussaan pisimpään.
Forza Horizon 2:n moninpelin playground-pelimuodot ovat ne jotka toimivat kaikkein parhaiten. Tavallinen kisaaminen on jotenkin niin kovin yllätyksetöntä ja moneen kertaan nähtyä. Kaiken kukkuraksi kisat täynnä idiootteja pelaajia. On lähes mahdotonta kisata herrasmiesmäisesti sulassa sovussa ja katsoa kuka on maksimissaan kahdeksasta ajajasta se paras, vaan useat sortuvat jatkuvaan kylkeen törmäilyyn yrittäessään suistaa muita ulos. Joskus saattaa jopa käydä niin, että joku roikkuu edellä ja ohi et pääse millään, koska toinen pelaaja vaihtaa heti ajolinjaansa ja blokkaa. Mitään vaurionmallinnusta kun ei ole moninpelissäkään, niin ei ole myöskään haittaa vaikka autot kolhiintuvat. Mikäs sen mukavampaa kuin vahingossa ?työntää? tällainen pelle tiukan loppusuoran päätteeksi maaliin ykkösenä. Playground-variaatioissa kun törmäily on nimenomaan se idea, eivät idiootit pääse aivan yhtä kirkkaasti loistamaan epäonnekseen.

Mikäli pididt ensimmäisestä Forza Horizonista, pidät todennäköisesti tästäkin. Mikäli taas Forza Motorsport-sarja on enemmän sinun juttusi, saattaa Horizonin arcademaisempi ote olla liian laimeaa. Niin tai näin, ei peli missään nimessä ole vikahankinta vanhalla kunnon Xbox 360-konsolillakaan.

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Ohjaamokuvakulmat ovat hienoja
  • + Infected- ja King-moninpelimuodot
  • + Avoin pelimaailma, jossa riittää puuhailtavaa
  • + Vauhdikas ja näytttävä grafiikka
  • + Pelkän kruisailun hauskuus
  • + Etenkin nopeiden autojen äänet murisevat kunnolla

Huonoa

  • - Jaetun ruudun kaksinpeliä ei ole nytkään
  • - Radiokanavia on vähän
  • - Paljon lataustaukoja
  • - Peruskisaaminen netissä ei houkuta