Arvostelussa Forza Motorsport 2

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 20.kesäkuu 2007

Peliarvostelu

Pelin nimi Forza Motorsport 2
Alusta XBOX360
HDTV-tuki 720p/1080i/1080p
Content Download On
Avaa pelin lisätiedot

Alkuperäiselle Xboxille vuonna 2005 julkaistu Microsoftin oma Forza Motorsport -autopeli oli konsolin ehdottomasti paras, realistisin ja samalla addiktiivisin autopeli, peli jota pidettiin Xboxin ”Gran Turismona”. Vanhat Xbox -pelinsä säilyttäneet ja uuden Xbox 360 -konsolin hankkineet saivat riemuita ilosta, kun vanha Forza saatiin lopulta lisättyä Xbox 360 -konsolin taaksepäin yhteensopivien pelien listalle, vaikka eihän Forzan toimivuus ollutkaan aivan täydellistä uudella konsolilla(pienet nytkähdykset ruudunpäivityksessä).

Enää ei kuitenkaan tarvitse välttämättä pelata, loistavaa, mutta siis hieman nytkähtelevää alkuperäistä Forza Motorsportia, sillä pelin seuraaja – yllätyksettömästi nimetty – Forza Motorsport 2 on täällä! Nopeasti tarkasteltuna ja ensimmäisien peliminuuttien aikana upeamman ulkokuoren alta paljastuu yhtä realistinen, laadukas sekä yhtä addiktiivinen peli kuin mitä edeltäjänsäkin oli.
Forza Motorsport 2 pistää kuitenkin edeltäjäänsä vielä hieman paremmaksi ainakin joillain osa-alueilla. Se oleellisin, eli autokanta on kakkosessa kasvanut alkuperäispelin ajoilta. Kun ykkösessä menopelejä oli yhteensä 250 kappaletta, on niitä uudessa Forza -pelissä jo mukavat 300 kappaletta. Valikoimaan mahtuu varsin eri tasoisia autoja ja pelin koko autovalikoima jakautuukin X luokkaan, joita ovat A, B, C, D U, S sekä neljä eri Racing -tason luokkaa, joista Racing luokkaan kuuluvatkin sitten jo pelistä löytyvät vakioautot. Pelin 300:n auton valikoimasta löytyy muun muassa sellaisia hieman kalliimpia nimikkeitä kuin Ferrari 575M Maranello, Ferrari Enzo Ferrari, Lamborghini Countach LP5000 QV, Lamborghini Murcielago, Porsche Cayman S, Porsche 911 GT2, Porsche 914/6, Chevrolet Corvette Z06, Mercedes CLK55 AMG Coupe, Mercedes SLR, Lotus Elise 111S, Aston Martin DB9 Coupe, Chevrolet Camaro SS, Shelby Cobra 427 S/C, Pontiac GTO Hardtop, Ford Mustang Boss 429 ja Dodge Charger SRT8.

Hieman edullisemman luokan ja jopa ehkä oikeastikin tavallisen tallaajan lompakon ulottuvissa olevaan autokantaan lukeutuu taasen seuraavia nimikkeitä: Audi RS 4, BMW Motorsport M3 E36, Volkswagen Golf R32, Peugeot 206 RC, Renault Sport Clio V6 RS, Saab 9-3 Aero, SEAT Leon Cupra R, Volvo S60 R, Volkswagen Beetle, Volkswagen Bora VR6, sekä MINI Cooper-S.

Miten ja missä yhteydessä pelin varsin mukavalla autovalikoimalla sitten pääsee kengittämään?

Forza Motorsport 2:n tarjoamat pelimuodot ovat urapeli, pikapeli, time trial, vapaa-ajo sekä moninpeli. Pikapelikin tarjoaa tavallista pikakaahausta paremman porkkanan, sillä pikapelin 15:sta valittavasta kisoista voi palkintopallille pääsemällä avata käyttöön uusia autoja ajettavaksi vapaa-ajossa kuin moninpelissäkin.

Niille, jotka eivät ole alkuperäistä Forzaa taikka esimerkiksi muita kilpailijasarjoja(GT, Sega GT)aiemmin pelannut, on syytä aloittaa pelaaminen rauhallisemmin harjoittelemalla vapaa-ajossa kaikkien pelin ajo-apujen(ajolinja, pyörähdyksen esto, ABS-jarrut ja niin edelleen)kanssa, jotta ajotuntumaan saisi sen parhaan ensikosketuksen, sillä kuten edeltäjänsäkin, myös Forza 2:n ote autoiluun on realismihakuinen. Pienen oppimisen jälkeen varsin hyvin alkuun auttavia ajoapuja voikin sitten vaikkapa yksi kerrallaan alkaa karsimaan pois päältä, jolloin ”mäenlasku” kohti pelin realistisinta ajovaihtoehtoa olisi mahdollisimman matala.

Alkuperäistä Forzaa menestyneesti tahkonneet pelaajat sen sijaan voivat samantien ottaa kaikki ajoavut pois päältä, sillä kokeneet Forza-kuskit ovat aivan varmasti Forza 2:n ajettavuuden kanssa kuin kotonansa(allekirjoittanut ainakin oli). Ajoapujen karsiminen ei ole pelkästään omaa pröystäilyä ja parempaa ajonautintoa varten, vaan peli oikeasti palkitsee pelaajaa ajoapujen käytön vähentämisestä. Esimerkiksi automaattivaihteiden vaihtaminen manuaalisiksi tuo jokaisen kisan rahalliseen voittoon 10% kahisevaa lisää ja niin edelleen. Bonusrahaa per kisa tuo myös auton harvinaisuusasteikko. Mitä harvinaisempi menopeli, sen enemmän lisäkahisevaa tilille kilahtaa. Myös tekoälykuskien vaikeustason nosto vaikeimpaan tuo lisää kahisevaa.

Pieneksi vastapainoksi kolaroiminen kisassa, eli muiden kisaajien kanssa kolistelu tai vaikkapa kaiteisiin törmäily vähentää pelaajan saamaa lopullista rahamäärää. Forza 2:ssa autojen vaurionmallinnusta on parannettu ja senkään takia kolaroiminen ei ole varsinkaan enää kannattavaa; pahoin kolaroitunut auto ei ole enää pelkästään kosmeettisesti kolhiintunut, vaan vaikuttaa myös vaikuttaa auton tehoihin ja ohjattavuuteen siten, että esimerkiksi ykköspaikalta pudotaankin viimeiselle sijalle. Hyvä näin, sillä lähes olematon vaurionmallinnus olikin alkuperäisen Forzan lähestulkoon ainoita miinuksia.

Yksinpelin suola on yllätyksettömästi urapeli, jossa taival aloitetaan valitsemalla itselleen jokin maanosa kodiksi, joka taas urapelissä vaikuttaa autojen hintoihin. Esimerkkinä Euroopan kotialueekseen valinnut pelaaja joutuu ostaessaan autoa maksamaan aasialaisista menopeleistä enemmän kuin Aasian valinnut pelaaja ja niin edelleen.

Kotialueen valitsemisen jälkeen valitaan jokin tarjolla olevista, suhteellisen hitaista perusautoista oman kotialueen autovalmistajien joukosta. Ensimmäisellä hankitulla autolla lähdetäänkin sitten kisaamaan ensimmäisiä kisoja ja tarkoitus olisi päästä vähintään kolmen parhaan joukkoon, jotta rahaa tilille kertyisi. Ura aloitetaan ”näyttökisoista” joissa pelaajan on pärjättävä tarpeeksi hyvin kerätäkseen lisää rahaa, mutta ennen kaikkea nostaakseen haastavamman luokan kisoihin vaadittavaa korkeampaa ajajatasoaan ja sen myötä todistaakseen ajotaitonsa. Kun tasoissa nousee avautuu yhä uusia ja uusia, mutta samalla vaikeampia, sekä nopeampia tai muuten vain erilaisia autoja vaativia kisoja. Erilaisia kilpailuluokkia pelissä on yhteensä yhdeksän kappaletta ja jokaisen myötä taso ja vaatimukset kovenevat, mutta niin kovenee myös kisoista saatava rahallinen tienestikin. Rahan lisäksi lähestulkoon kaikista kilpailuista – jotka ovat useimmiten kolmen kisan kokoelmia – voi myös voittaa itselleen jonkin uuden auton, edellyttäen, että kaikista yksittäiskisoista tulee napattua se ensimmäinen sijoitus. Uuden voitetun auton voi sitten joko ottaa mukaan muihin kisoihin ja viritellä sitä, tai sitten vaikkapa samantien myydä pois ja ostaa esimerkiksi jonkin toisen auton tilalle.

Yhdellä ja samalla autolla ei nimittäin pääse millään osallistumaan pelin kaikkiin, kepeästi yli 200:n lukumäärässään ylittäviin kisoihin, vaan matkan varrella pelaajan on tehtävä uusia autohankintoja ja usein sen perusteella minkälainen vaatimus seuraavilla pelattavaksi auenneilla kisoilla oikein on. Kisaan osallistumisen vaatimuksena saattaa olla vaikkapa auto, joka on etuvetoinen, takavetoinen, nelivetoinen tai sitten yksinkertaisesti vaatimus saattaa olla jokin tietty automerkki.

Oikeastaan minkään auton ”peruspaketilla” ei montaa kisaa enempää voiteta, ellei sitten lähde kisaamaan heikompiaan vastaan, mutta tässä tuleekin yksi urapelin koukuttavimmista tekijöistä. Kisojen välillä pelaaja nimittäin voi ostella tienaamillaan rahoilla uusien autojen ohella uusia parempia osia, jotka parantavat esimerkiksi auton kiihtyvyyttä tehokkuutta tai pitoa mutkissa. Osia on tarjolla lukuisia auton eri osa-alueille ja niiden asentaminen on pelkän napinpainallusten päässä. Mitä enemmän lisätehoa tai muuta parannusta uusi osa tuo, sitä kalliimpi se myös on. Kaikkein simulaatiohulluimmat pelaajat voivat tehdä tarkempaakin viritystyötä autojensa kanssa telemetrian avulla ja virittää autojen tarkkoja arvoja vaikkapa jousituksien osalta. Hienoa kuitenkin on se, että pelissä pärjätäkseen ei ole pakko kuitenkaan puuttua aivan ruohonjuuritason säätämiseen, riittää kun silloin tällöin ostaa ja asentaa parempia osia autoonsa. Tällä tavoin peli ei karkota tarkemmasta virittämisestä tietämättömiä pois pelin ääreltä, mikä on hyvä asia. Autojen helppo laittelu on myös yksi niistä tekijöistä, joka Forza 2:sta, edeltäjänsä tapaan tekee yksinpelinä niin addiktiivisen. Kisojen voitto tuo rahaa, joilla ostella kaikenlaista, kun taas huono menestyminen innoittaa laittamaan auton täyteen parempia osia ja yrittämään uudelleen tavoitteena tietysti saada autopalkinto itselleen.

Kaiken sen yöunia vievän yksinpelaamisen välissä(mikäli malttaa)voi sitten hieman kokeilla myös moninpelaamistakin, joka onnistuu samalla koneella, System linkin kautta, sekä Liven välityksellä. Live -ja system link pelaaminen onnistuu samanaikaisesti maksimissaan seitsemän muun ihmispelajan kanssa. Moninpeli tarjoaa ranking-listalla sijoituksissa nousemisen kylkiäiseksi toisenkin porkkanan. Kisoissa pärjäämällä voi nimittäin niin ikään ansaita”yksinpelirahaa” urapelissä käytettäväksi sekä nousta tasoissa. Moninpeli mahdollistaa myös erilaiset turnaukset, minkä lisäksi omista ja toisten autoista voi käydä Livessä välityksellä huutokauppaa ja mikäli oikein jalolle päälle sattuu, voi pelaaja antaa lahjoina autojansa, tosin vain ystävälistallaan majaileville pelaajille. Muiden pelaajien kisojen vahtaaminen onnistuu kätevästi Forza Motorsport TV -ominaisuuden kautta.

Kisaaminen tapahtuu pääosin suljetuilla kilparadoilla, poislukien New Yorkin keskusta, joka sekin tosin on aidattu kilpailua varten, eikä pelaajien siis tarvitse huolehtia muusta liikenteestä. Vaikka kisoja pelissä on yli kaksisataa kappaletta, ei erilaisten ratojen oikea määrä ole lähelläkään sitä. Pelin tarjoama ratamäärä on kokonaisuudessaan valitettavasti vain vaivaiset 12 kappaletta ja näistäkin radoista osa on tutuja jo alkuperäisestä Forzasta, tosin tietysti tällä kertaa HD-grafiikkaan päivitettyinä. Samojen ratojen jatkuva tahkoaminen, varsinkin kun osa on jo entuudestaan tuttuja, on ajoittain hieman puuduttavaa hommaa. Jos kerran uusi peli tehdään, ei pitäisi mennä siitä mistä aita on matalin ja kierrättää edellisen pelin ratoja.
Varsinkaan kun edes vanhojen ratojen uusi ”HD-kuori” ei ole ihan sitä tasoa mitä olisi peliltä odottanut. Onhan peli toki edeltäjäänsä hienompi HD-grafiikkoineen päivineen, mutta grafiikan lopullinen taso ei vain yksinkertaisesti ole Forza 2:ssa mikään iso askel jos peliä verrataan sen edeltäjänsä grafiikoihin. Autot ovat kyllä nättejä ja ympäristöt tasoa Ok, mutta mitään ”vautsi!!!” -tyyppisiä huudahduksia ei pelin näkeminen ensi kertaa saa aikaan oikeastaan ollenkaan. Tuntuu kuin Xbox 360:n tehoista ei olisi edes yritetty ottaa läheskään kaikkea irti. Äänipuolellakaan peli ei oikeastaan liiemmin ihmeitä tarjoile, vaikka tosin pelin valikoissa soiva ääniraita sisältääkin hyvä biisejä, kun taas pelin aikana autojen äänet ovat kiitettävän eroavat toisistaan, minkä lisäksi yhden ja saman auton ääni muuttuu sitä mukaa mitä enemmän sitä virittelee ja laittelee tehokkaammilla osilla. Kaikesta huolimatta allekirjoittanut olisi kaivannut ehkä hitusen enemmän murahtavia autonääniä peliltä.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Äänipuoli
  • + Addiktiivinen urapeli
  • + Realistinen ajotuntuma
  • + Mukava määrä autoja
  • + Moninpeli

Huonoa

  • - Grafiikasta oltaisiin voitu ottaa hieman enemmän irti
  • - Vähän ratoja ja vanhojen kierrätys